Olisiko sinusta oikein? Vieraasta kotonasi

Tasapainoisen ihmisen erottaa siitä millaisia merkityksiä hän antaa asioille. Meille kaikille sattuu kaikenlaista mutta joillekin se on aina draamaa. Joku toteaa että oli mukavaa, kun mummo sai pitää lasten kanssa hauskaa. Voisi vaikka kaivaa kameran esille ja kuvata mummoa ja lapsia.

Illalla voisi jutella asiasta ja iloita lasten kanssa

Joku suuttuu. Pilaa hetken lapsilta ja mummolta. Kaivaa asiaa vielä pitkänkin ajan päästä.

Tällaisia valintoja me voidaan tehdä. Miten suhtaudun asioihin säätää minun elämäni suunnan. Ei muiden teot vaan oma tulkinta

Kannattaisiko avautua asiasta äidillesi eikä tänne palstalle? Emme me voi sinua auttaa.

No voihan ny! Sinne sitten vaan mukaan leikkimään ja koitat unohtaa tuon ikävän tilanteen.

Aloitus kertoo enemmän sinusta kuin äidistäsi

Kuinka kauan tästä vääryydestä on aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Outoja vastauksia olet saanut!

Tottakai sinun olisi pitänyt saada olla mukana, seuraamassa lasten riemua ja ehkä antamassa pieniä vinkkejä.

Ketä varten munanetsintä oli? Katsoisin, että se oli lapsille eikä ap:lle. 

Jotain syvempää hiertää nyt äidin ja ap:n suhteissa. Ap katsoi jäävänsä kakkoseksi tilanteessa, jossa äiti huomioikin lapsenlapsensa eikä häntä. Tämä juontaa juurensa todennäköisesti lapsuuden aikaisiin kokemuksiin. 

Jos kerran munanetsintä oli noin tärkeää, niin olisihan ap voinut piilottaa  vaikka seuraavana päivänä uudet munat ja riemuita lastensa kanssa. Sama se tuonikäsille, milloin mitäkin tehdään ja vaikka uudestaan tehtäisiin niin yhtä hauskaa. 

Onko sinulle tapahtunut muitakin vääryyksiä?

Minusta olisi vain hauskaa, että äidilläni ja lapsillani on hauskaa. Ei minun tehtävä niitä munia ole etsiäkään. Lapset varmaan tulisivat minulle kertomaan kun ovat löytäneet munansa. 

Meillä olen jo vuosia piilottanut munat ja mies on ne lasten kanssa etsinyt. Ei mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Heittäisin vieraan niska-p*rseotteella ulos, sanoisin että tervetuloa takaisin kun osaa käyttäytyä enkä tulisi tänne valittamaan. Miksi  annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa? Mikä grande katastrof seuraisi jos pitäisit kerrankin puolesi?

Toi asia on niin itsestäänselvä ettei sitä ois tarvinnu edes tänne kirjottaa.Omassa kodissa ei  vieraat pomputa tolla tavalla piste. Se on muuten porttikielto, ihan sama kuka se porttikiellon saanut on.

Päätä että tänä jouluna sun päällä ei  kävellä. Kerran se vaan kirpaisee.

Siitähän vasta näitä ap:n perään kuuluttamia ilonhetkiä lapsille seuraisi, jos mummi heitetään pihalle ja päälle lätkäistään vielä porttikielto. 

Onkohan tässä nyt mittasuhteet aivan kohdallaan? Mummi ei nyt ollut täysin kohtelias omatoimisuudessaan, mutta pikkujuttu maailmankulussa. Ehkä kuitenkin tärkeämpää lasten kannalta, että elämässä on mummi. 

Tekee sun äitis niin tai näin, niin aina se tekee kaiken väärin. Lakkaa se marina ja kasva aikuiseksi.

Minä olen nähnyt äitiäni viimeksi kesällä. Sen jälkeen ei olla soiteltu eikä hän ole koskaan ollut kiinnostunut lapsistani. Vanhin lapseni on 15v joten kokemusta on ja yritystä oli lapsen ollessa pieni... Miltä tuntuisi? Mitä tekisit?

Joku hyvin kirjoittikin siitä, että asiat on usein niin kuin niihin suhtautuu. Meillä lapsilla on kyllä muita läheisiä sukulaisia, keskityn niihin, ja itse pidän huolta, että oma suhteeni lapsiini pysyy kunnossa. Olen hyväksynyt sen, että äitini ei halua suhdetta lapsiini niin kai sinä pystyt yhden munien piilotuksen käsittelemään? Mieti miksi jauhat tuommoista asiaa joulukuussa?! Ja unohda sitten koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Heittäisin vieraan niska-p*rseotteella ulos, sanoisin että tervetuloa takaisin kun osaa käyttäytyä enkä tulisi tänne valittamaan. Miksi  annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa? Mikä grande katastrof seuraisi jos pitäisit kerrankin puolesi?

Toi asia on niin itsestäänselvä ettei sitä ois tarvinnu edes tänne kirjottaa.Omassa kodissa ei  vieraat pomputa tolla tavalla piste. Se on muuten porttikielto, ihan sama kuka se porttikiellon saanut on.

Päätä että tänä jouluna sun päällä ei  kävellä. Kerran se vaan kirpaisee.

Siitähän vasta näitä ap:n perään kuuluttamia ilonhetkiä lapsille seuraisi, jos mummi heitetään pihalle ja päälle lätkäistään vielä porttikielto. 

Onkohan tässä nyt mittasuhteet aivan kohdallaan? Mummi ei nyt ollut täysin kohtelias omatoimisuudessaan, mutta pikkujuttu maailmankulussa. Ehkä kuitenkin tärkeämpää lasten kannalta, että elämässä on mummi. 

Ilmeisesti tämä kohtaus ei ole ainutlaatuinen mikäli muistan ap:n aiempia avautumisia äidistään. Sikäli se rajojen veto ois tarpeen. Mummi voipi  lapsikultusille vahingossa tai tarkoituksella opettaa ettei äidin mielipiteillä tai käskyillä ole väliä. Se taas on äidin ja lasten välisen suhteen sabotoimista mummin taholta ja silloin on vihellettävä peli poikki.

Valitettavasti mulla on tällanen mummi lähipiirissä ( ei omani) ja tuollaisen touhun jälkeen tämän mummin kaikki lapset ottivat etäisyyttä lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Outoja vastauksia olet saanut!

Tottakai sinun olisi pitänyt saada olla mukana, seuraamassa lasten riemua ja ehkä antamassa pieniä vinkkejä.

Olikohan tämä nyt ap:n oma kommentti, heh.

Joku ehdotti että niska-perseotteellaa ulos munien piilottamiseen syyllistynyt ja porttikielto?! Oikeasti hei, millaista porukkaa täällä on, miten teidät on kasvatettu? Oletteko työelämässä? Luulisi että tuollaisella sosiaalisella taitavuudella ja ongelmanratkaisukyvyllä & suhteellisuudentajulla on vaikea pärjätä elämässä. Ap:lle: Tilanne on varmaan sillä hetkellä tuntunut kurjalta ja että sinut on sivuutettu. Äitisi olisi toiminut paljon fiksummin, jos olisi kommunikoinut kanssasi eikä sooloillut. Mutta sellaisia me ihmiset ollaan, epätäydellisiä. Olisi hyvä jos pystyisi aina sen ekan tunnereaktion jälkeen näkemään asiat vähän laajemmissa puitteissa. Esim mitä toinen tässä näin toimiessaan haki ja tarkoitti (ihmiset harvemmin tarkoittaa pahaa ja loukata, mutta toki näitäkin on). Kertooko oma tunne enemmän jostain omasta kipukohdasta kuin tästä tilanteesta. Miten voin toimia seuraavalla kerralla, ettei sama toistu?

Olisit soittanut poliisin.

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti että niska-perseotteellaa ulos munien piilottamiseen syyllistynyt ja porttikielto?! Oikeasti hei, millaista porukkaa täällä on, miten teidät on kasvatettu? Oletteko työelämässä? Luulisi että tuollaisella sosiaalisella taitavuudella ja ongelmanratkaisukyvyllä & suhteellisuudentajulla on vaikea pärjätä elämässä. Ap:lle: Tilanne on varmaan sillä hetkellä tuntunut kurjalta ja että sinut on sivuutettu. Äitisi olisi toiminut paljon fiksummin, jos olisi kommunikoinut kanssasi eikä sooloillut. Mutta sellaisia me ihmiset ollaan, epätäydellisiä. Olisi hyvä jos pystyisi aina sen ekan tunnereaktion jälkeen näkemään asiat vähän laajemmissa puitteissa. Esim mitä toinen tässä näin toimiessaan haki ja tarkoitti (ihmiset harvemmin tarkoittaa pahaa ja loukata, mutta toki näitäkin on). Kertooko oma tunne enemmän jostain omasta kipukohdasta kuin tästä tilanteesta. Miten voin toimia seuraavalla kerralla, ettei sama toistu?

Minut kasvatettiin ovimatoksi. Oma tahto ja oikeus puolustautua esimerkiksi epäreilua työnantajaa vastaan nujerrettiin, koska "onhan se parempi, että edes on työ". Perheenjäsenet saivat aina tahtonsa läpi syyllistämällä minua heille koituneesta pahasta mielestä, "yritä nyt asettua hiukan meidänkin asemaan". Juuri tämä asenne ja liika kiltteys on tehnyt elämästäni huomattavasti paljon vaikeampaa ja raskaampaa kuin se, jos olisin oppinut sanomaan ei ja pitämään pääni muiden vikinöistä huolimatta. Missään nimessä ketään ei tarvitse eikä pidä enää aikuisena nöyristellä. Jokainen saa valita seuransa ihan itse, eikä paskaa fiilistä kylvävää mummia tarvitse katsella vain siksi, että "onhan se nyt parempi, että edes on mummi". Ei ole.

Juu se vieras varasti ne munat kun koski edes niihin ilman sun lupaa. Varsinkin mummot harrastavat sellaista. Kumma kyllä ukkeja ja vaareja ei näy viemässä tavaraa ilman lupaa. Siis eria asia jos sinä olisit piilottanut ne munat ja vieras vain 'halusi auttaa' etsimisessä lapsia, mutta jos hän vei ne kaapista ja piilotti niin suutu kunnolla. Rajat!

Hanki ap apua.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla turhaa vastata. Aloittaja on päättänyt olla marttyyri. Mahtaako terapia auttaa tähän Traumaan?

En ole päättänyt olla marttyyri. Ihmetteln vain miten paljon puolusteluja voikaan keksiä minun mitätöintini puolustelemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Siis millainen empatiakyky sulla oikein on? "Ei kuulukaan olla mukana"? Äitinikö sen yksin saa päättää, en minä? Eri asia olisi, jos olisin jotenkin sanonut, etten halua tai aio tai en voi tai minun ei kuulu olla mukana. Mutta TIETENKÄÄN en ollut sanonut MITÄÄN sellaista. Haluan olla lasteni elämässä mukana ja iloissa varsinkin.

Aiotko päiväkodissakin kytätä seinän vierustalla päivät pitkät, ettei vain jokin ilonhetki mene ohi? 

Lapsilla voi olla ilonhetkiä ihan ilman sinuakin ja tuleekin olla. Käsittämättömän omistava asenne, eivät lapset mitään sinun jatkeitasi ole tai ainakaan saisi olla. Heillä tulee olemaan omatkin juttunsa -- vuosi vuodelta enemmän. 

Mutta toki äitisi olisi voinut kysäistä, että hoidetaanko se munajuttu nyt vai myöhemmin. Se on totta. Kuitenkin mummit joskus ottavat ohjat omiin käsiinsä lastenlastensa kanssa. Siinä on usein hyviäkin puolia. 

Älä nyt tällaisen takia tuhoa lastesi suhdetta mummiin. Mitään pahaa hän ei tarkoittanut ja sinun arvosi laskee vain tuollaisella naurettavalla kiukuttelulla, ei itse tapahtuman johdosta. 

Jos minä vien lapset päiväkotiin on ITSESTÄÄN SELVÄÄ, että hoitajat vastaavat siellä lapsista, miten voit edes verrata sitä tähän??? Miksi minä en merkitse minun äidilleni mitään lasten äitinä??? Saako se snusta olla niin ja onko se oikein? Millä helvetin oikeudella hän alkaa minun kotonani YHTÄÄN mitään? Hän oli minulla VIERAANA!!!!