Lue keskustelun säännöt.
Mies hermostui ruokakulujen jakamisesta
30.11.2016 |
Taustaa: Ollaan seurusteltu reilu vuosi, muutimme yhteen alkusyksystä. Ruokakulut ollaan maksettu aina puoliksi, syödään pääosin samoja ruokia.
Nyt lähiaikoina tilanne on kuitenkin ollut se, että meillä on molemmilla rahat vähissä (opiskelijoita, miehen sijaisuus loppui joten ei työskentele opiskelun ohella) ja ollaan tapeltu joskus ruokakuluista. Miehellä on iso ruokahalu, joten ollaan kokkailtu yleensä isompia satseja ruokaa kerralla. Tässä lähiaikoina aloin tosin huomaamaan, että jos tehdään vaikkapa iso vuoka makaronilaatikkoa, niin minä ehdin syödä siitä ehkä 1-2 kertaa ja mies syö loput ruoasta itse. Hänellä siis tapana syödä kolmekin lämmintä ruokaa päivässä aamupalan, välipalan ja iltapalan ohella. Itse olen pieniruokaisempi. Jos ostamme paketin leipää, niin yleensä siitäkin ehdin syödä sen pari leipää ja mies vetää loput aamupalaksi tai ruokailun ohessa.
Ei tässä mitään, hyvä ettei miehen tarvitse olla nälässä kotonaan. Ehdotin kuitenkin hiljattain, että mies maksaisi enemmän ruokakuluista, koska myös syö niin paljon enemmän. Itselläni meni tosi vähän rahaa ruokaan silloin kun vielä asuin yksin, nyt kulut ovat lähes tuplaantuneet. Mies veti tästä hirveät raivarit että se on epäreilua ja hänestä tuntuu että kyttään hänen syömisiään. Itsehän olen sitä mieltä, että tarpeeksi pitää syödä mutta ei kotona tarvi mättää kaksin käsin kun jossain buffet-ruokalassa, ärsyttää myöskin kokkailla joka päivä kun mies saattaa syödä ihan syömisen ilosta, kun tietää että kaapissa on ruokaa.
Miten te muut ootte ratkaisseet ruokakulut?
Kommentit (461)
Meidän "uusperheessä" seurataan rahanmenoa kuiteista. Asuntoon liittyvät kulut maksetaan puoliksi, kummallakin on omat autot joiden kuluista kumpikin vastaa, kumpikin maksaa omat matkansa, kosmetiikkansa, harrastuksensa, vaatteensa sekä omaistensa (lasten tai muiden) lahjat ja muut vastaavat. Asumme kahdestaan, kummallakin aikuisia lapsia. Kodin tavaroista neuvotellaan, minkä hintaista ja millaista halutaan kotiimme ostaa. Joustoja toki tehdään, esim. ruokapöytämme on minun mieleiseni vaikka mies olisi halunnut pienemmän (tää iso ei ollut siis kallis, vaan suurempi) ja televisio toisaalta on miehen mieleinen (suuri kuin mikä) vaikka mulle ois riittänyt pienempikin; yhdessä on silti ne maksettu.
Ruokamenot on vähän kinkkinen juttu. Meillä on siis kummallakin kaksi aikuista lasta, mutta miehellä on lisäksi seitsemän lastenlasta, ja nämä vielä asuvat kaikki lähellä. Toistaiseksi olen kiltisti maksanut puolet ruokakuluista, vaikka omista lapsistani toinen ei koskaan käy meillä syömässä, toinen käy ehkä kerran kuukaudessa, ja miehen lapset ja lapsenlapset käyvät viikottain. Joulu- ja syntymäpäivälahjat mies saa omilleen kustantaa itse, minä lahjon taas omani.
Olemme onnellisia eikä rahasta tule riitaa. En usko että riitaa tulisi edes siitäkään, jos ilmoittaisin että vastedes mies saa syöttää väkensä itse. Hän vaan ei ole tullut ajatelleeksi (enkä itse asiassa minäkään, ennen tätä ketjua...). Tausta tälle jaolle on se, että yhteen muuttaessamme minun lapset vielä asuivat luonani, ja mies ehdotti että hän maksaa vain oman osansa ruoasta, sähköstä, asumiskuluista ynnä muusta. No, asia järjestettiin silloin niin. Nyt on tilanne ihan toinen, mutta kumpikin vastaa edelleen omista menoistaan. (paitsi toi miehen mukuloiden ruokkiminen, hitto kun nyt vasta tajusin.... :D )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vässyköitä muijia, kokkailee äijälle ja ukko menee valmiiseen pöytään kuin ravintolassa. Eihän mies vapaaehtoisesti luovu kotiapulaisesta jos ette itse pistä stoppia.
Mulla on tilanne se, ettei miehellä ole nyt töitä ollut ja sillä oli aiemmin pitkä sairausloma selän takia (tekee raksahommia). Se syö edelleen saman kuin töissä ollessaan ja mä maksan kaikki. Mut mitä sitä ei rakkaansa takia tekisi :)
Tosin kyllä se vähän pistää välillä kateeksi, kun kaverien miehet ostelee vaikka ulkomaanmatkoja ja tarjoaa illallisia ravintolassa tai tarjoutuu maksamaan laukun tai kengät tai muuten hemmottelee.
Mut raha ei tee onnelliseksi, eiks ju? Rakkaus ja huolehtiminen on tärkeintä :)
Itsepä olet onnesi valinnut. Oikeasti parisuhteessa kumpikin saa jotain, joka tekee elämästä parempaa kuin sinkkuna.
Mikä se mahtaa aloittajalla olla, eli mitä lisäarvoa miehen ruokien kustantaminen ja palveleminen hänen elämäänsä antaa.
Vierailija kirjoitti:
Toimiihan tämä myös niin, että se kummalla on kovemmat vaatimukset sisustuksen suhteen maksaan uusista huonekaluista ja muista sisustustarvikkeista suuremman osan?
Toki.Meillä miehellä on tarkemmat speksit huonekalujen suhteen joten hän on ne hankkinut. Luultavasti uusintatarvetta ei tule tämän elämän aikana.
Meillä menee niin että minä maksan päivitäiset tarpeet/lapsen tarpeita ja omat menoni sekä sähkölaskun. Mies maksaa vastikeen ja lainan, lapsen päiväkotimaksun (hänen tuloihin ne pääsäntöisesti perustuu), auton kaikki kulut, haluamansa vakuutukset (minulla on omani) sekä omat laskunsa ja reissuruokansa.
Eli aika paljon enemmän mies joutuu maksamaan koska haluaa tiettyn elintason, minulle kävisi paljon köyhempi.
Ruokakuluissa ei onneksi olla jouduttu riitelemään koska minä teen pääruat ja mies ostaa omat herkunssa ihan itse. Jos se joskus haluaa jotain erikoista niin senkin ostaa itse.
Minusta näyttäisi siltä, että suomalaisilla naisilla on melko vahva pärjäämisen kulttuuri verrattuna joidenkin muiden kulttuurien elätettävänä olemisen kulttuuriin. Että siinä mielessä ne jatkuvat syyllistämiset naisten elättiydestä tuntuvat tosi vierailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän "uusperheessä" seurataan rahanmenoa kuiteista. Asuntoon liittyvät kulut maksetaan puoliksi, kummallakin on omat autot joiden kuluista kumpikin vastaa, kumpikin maksaa omat matkansa, kosmetiikkansa, harrastuksensa, vaatteensa sekä omaistensa (lasten tai muiden) lahjat ja muut vastaavat. Asumme kahdestaan, kummallakin aikuisia lapsia. Kodin tavaroista neuvotellaan, minkä hintaista ja millaista halutaan kotiimme ostaa. Joustoja toki tehdään, esim. ruokapöytämme on minun mieleiseni vaikka mies olisi halunnut pienemmän (tää iso ei ollut siis kallis, vaan suurempi) ja televisio toisaalta on miehen mieleinen (suuri kuin mikä) vaikka mulle ois riittänyt pienempikin; yhdessä on silti ne maksettu.
Ruokamenot on vähän kinkkinen juttu. Meillä on siis kummallakin kaksi aikuista lasta, mutta miehellä on lisäksi seitsemän lastenlasta, ja nämä vielä asuvat kaikki lähellä. Toistaiseksi olen kiltisti maksanut puolet ruokakuluista, vaikka omista lapsistani toinen ei koskaan käy meillä syömässä, toinen käy ehkä kerran kuukaudessa, ja miehen lapset ja lapsenlapset käyvät viikottain. Joulu- ja syntymäpäivälahjat mies saa omilleen kustantaa itse, minä lahjon taas omani.
Olemme onnellisia eikä rahasta tule riitaa. En usko että riitaa tulisi edes siitäkään, jos ilmoittaisin että vastedes mies saa syöttää väkensä itse. Hän vaan ei ole tullut ajatelleeksi (enkä itse asiassa minäkään, ennen tätä ketjua...). Tausta tälle jaolle on se, että yhteen muuttaessamme minun lapset vielä asuivat luonani, ja mies ehdotti että hän maksaa vain oman osansa ruoasta, sähköstä, asumiskuluista ynnä muusta. No, asia järjestettiin silloin niin. Nyt on tilanne ihan toinen, mutta kumpikin vastaa edelleen omista menoistaan. (paitsi toi miehen mukuloiden ruokkiminen, hitto kun nyt vasta tajusin.... :D )
Onhan se ihan sosiaalipsykologinen tosiasia, että niukoista resursseista syntyy taistelua, mutta kun rahasta ei ole puutetta, asiat saadaan yleensä sovittua hyvässä hengessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että miehen pitäisi maksaa naisen ruoat ja tuoda vielä ruusujakin mutta naisen ei tarvitse maksaa miehen syömisiä.
Olette te niin ihanan tasa-arvoisia.
Ja sinä et osaa lukea? Kyseinen mies syö naisensa laskuun jo useampaa vuotta, vaikka tietää syövänsä moninkertaisesti naiseen verrattuna. Eli kyllä on aikakin ostaa naiselle ruoat ja kukkakimppu anteeksipyyntönä loisimisesta.
Kyllä toi loisiminen on naisille tyypillisempää. Mies saattaa maksaa naiselleen vaikka mitä mutta nainenpa ei edes huomaa sitä kun pitää niitä asioita itsestäänselvyyksinä. Älkää viitsikö väittää vastaan.
Kerropa mitä nämä asiat tyypillisesti ovat, joita nainen ei huomaa?
Miten perustelet sen, että useimmiten perheessä on yksi elintaso vaikka miehet tienaavat enemmän?
Naiselle kelpaa ihan hyvin lyhennetty työaika tai pienipalkkainen vastuuton suojatyö, mutta tottahan toki etelän matkoille on päästä ja kunnon rivari, audi ja nätti sisustus on itsestään selvyys!
Eihän sellaisissa perheissä riidellä ruokakuluista, jossa mies maksaa valtaosan menoista. Sellaisissa parisuhteissa riidellään, joissa menot jaetaan tismalleen puoliksi mutta toinen kuluttaa selvästi enemmän eli maksaa todellisuudessa suuremman osan yhteisistä menoista.
Lisäksi haluaisin huomauttaa että parisuhdekäsityksesi vaikuttaa olevan peräisin amerikkalaisilta nettisivuilta, eikä se pidä paikkaansa Suomessa. Täällä mies ei ole perheensä elättäjä vaan menot maksetaan pääsääntöisesti puoliksi. On tietenkin poikkeuksia joissa mies elättää shoppailevaa pikkuvaimoa tai kovapalkkainen nainen työttömänä loisivaa miestä, mutta valtaosassa perheitä kulut jaetaan tasan.
Jaa minä kun olen palstalta lukenut, olisi täysin väärin jakaa kulut puoliksi jos naisella on selvästi pienempi palkka. Enemmänkin täällä lokit vaatii selvyytenä, molemmille on jäätävä tarpeellinen tai jopa saman verran omaa rahaa tai sitten että naisellakin on oikeus vaikka vetää tilit sileeksi koska rahat pitää olla yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin kuulla esimerkkejä, mitä miehet, sanotaan nyt vaikka sinä, maksaa vaimolleen. Kerro nyt.[/quote]
Olen yli nelikymppinen mies. Ja ei, en maksa vaimolle mitään. Enkä koskaan tule maksamaan, se on varma. Vaimolla on verkkopankissa täysi käyttöoikeus myös minun tiliini, lisäksi rinnakkaismaksukortti. Se osaa maksaa sieltä itse. Ylipäätään, kun ei siellä paljon ole, niin mitä sitten? Yhteistä konkurssia eletään kuitenkin. Jos on isompaa hankittavaa, niin keskustellaan kyllä, että voidaanko hankkia. Tai jos tiukilla ollaan, niin mistä tingitään. Ehkäpä enemmän asia on niin, että minä kysyn, jos tarvitsen taskurahaa. Vaikka pankkikortti on taskussa, niin syytä kysyä, että rahat riittää pakollisiin elinkustannuksiin riippumatta siitä, montako siivua leipää on syönyt. Mua ainakin vituttais kattella jääkaappiin, että mikä siellä on kenenkin sapuskaa, ihan yhtäpaljon, kuin tuijotella pennejä tilillä, että mikä on sun ja mikä mun! Katoo se palkka tililtä sitten kampaajalle tai sapuskaan, mitä en suostu suuhuni laittamaan, uusiin farkkuihin tai... mihin vaan, niin kyllä ne silti on yhteisiä ostoksia. Helvetin mielelläni vilkuilen emäntää sitten niissä istuvissa farkuissa, pirteän kampauksen kera. Melkein tuntuu kun olis 10vuotta nuortunu.
Kysymys siinä kohdassa kuuluu: Käyttikö se rahaa itseensä vai minuun? Vastaako sinä minulle?
Minä seurustelin vuosia sitten suuriruokaisen miehen kanssa. En ollut tottunut miehen elämään: mies söi valtavia määriä ruokaa verrattuna minuun. En tiennyt ollenkaan, miten pojat/nuoret miehet/miehet syövät. Tuli yllätyksenä ruokamäärät. Ja siihen kuluva raha.
Kuten edellinen kirjoittaja totesi aivan oiken, on "moni poika/mies sokea ruokamäärälleen varsinkin kun tarjoilu pelaa". Pojat/miehet ovat tottuneet, että nainen/äiti/tyttöystävä laittaa ruuan - ja mies voi istua valmiin pöydän ääreen. Ylipäätään miehet ovat tottuneet, että joku muu kuin hän itse hoitaa ruokailun - ellei äiti, niin sitten ravintolan kokki. Tai einestuotteen valmistaja. Harva mies laittaa päivittäin itselleen ruokaa. Ehei, ruoka "napataan" jostakin.
Ilman muuta sinun on ryhdyttävä toimiin heti nyt. Jos annat tilanteen hiljaisesti olla, myös samalla ikäänkuin hiljaisesti suostut (=alistut) käytäntöön. Pian olet naimisissa, ja sitten vasta kokkaatkin! Ja maksat kaiken. Samaan aikaan miehesi käyttää rahojaan itseensä, harrastuksiinsa, autoonsa, vaatteisiinsa, jne. mutta erittäin vihaisesti, kitsaasti perheen kuluihin kuten ruokaan. Nähty on. (Kerran marketissa iäkäs pariskunta oli ilmiselvästi jouluostoksilla. Eläkeläismies ripitti vaimoaan liioista ostoksista lapsille ja lastenlapsille - "tingi noista!". Vaimoparka pisti päänsä häpeästä ja noloudesta alas, sillä miehen ääni oli kantava. Myöhemmin sama pariskunta kaasutti mersulla tiehensä. Uskalsikohan vaimo koskaan sanoa miehelleen, että "tingi autosta!").
Lopeta kokkaaminen. Osta itsellesi eines, tms. yksi annos ruokaa - vain sinulle. Osta mieluista leipää, ja sano että se on sinun - näpit irti. USKALLA OLLA ITSEKÄS - niin miehesikin on! Aloita niin, että huolehdit VAIN JA AINOASTAAN itsestäsi. Niin miehetkin tekevät. Älä yhtään mieti, mitä poikaystäväsi ajattelee: eivät hekään ajattele, miltä tyttöystävästä tuntuu "syödessäni jääkaapin tyhjäksi".
Mikäli mielitte asua yhdessä, vieläpä haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta, on raha-asioista puhuminen aloitettava heti. Raha-asioista on pystyttävä keskustelemaan. Rauhallisesti, suunnitellen. Voi olla, että miehesi toistaa kotinsa mallia, missä on aina ollut runsaasti (vanhempien) maksamaa ruokaa. Ja jota mies on itsestäänselvästi tankannut. Hän todennäköisesti näkee sinut perheen äitinä, jonka tehtävä on kokota hänelle ruokaa - ja maksaa ruuat.
Ruoka-asioissa, jos missä, voi todella säästää arjessa.
Em. suuriruokainen poikaystäväni käytti minua hyväkseen. Manipuloi niin, että en edes tajunnut sitä: kiitteli ja kehui ruuanlaittotaitojani (imartelu on eräs manipuloinnin keino, "ylistämällä alistaminen"). Olin mielissäni, kerrankin joku kiitti minua jostakin. Käytin viimeisiä rahojani viinipulloon perjantaisin, vaikka samaan aikaan poikaystäväni oli töissä. Minä opiskelin. Sen viinin joi poikaystäväni, minä korkeintaan lasillisen. (Hän oli myös viinaanmenevä).
Olin tyhmä kuin saapas - ja täyssokea hyväksikäytölle. Samaan kuvioon kuului myös se, että minä tiskasin (poikaystävä ei ikinä, vaikka osasi kyllä), siivosin (poikaystävä ei koskaan, vaikka osasi), pesin pyykit, pidin kämpän järjestyksessä. Olimme noin 25 vuotiaita! Uskomatonta, mutta totta. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja tasaveroisuus loisti poissaolollaan parisuhteestamme.
Joten, pidä puolesi! Jos poikaystäväsi kilahtaa asiasta, niin se on hänen ongelmansa. Jossain mättää pahasti.
Edelliset kirjoittajat ovat antaneet loistavia neuvoja. Kaikille naisille ja tytöille, joita poikaystävät sortavat, määräävät, manipuloivat, jne. sanon että nouskaa seisomaan - ja sanokaa EI KÄY!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kuulla esimerkkejä, mitä miehet, sanotaan nyt vaikka sinä, maksaa vaimolleen. Kerro nyt.
Olen yli nelikymppinen mies. Ja ei, en maksa vaimolle mitään. Enkä koskaan tule maksamaan, se on varma. Vaimolla on verkkopankissa täysi käyttöoikeus myös minun tiliini, lisäksi rinnakkaismaksukortti. Se osaa maksaa sieltä itse. Ylipäätään, kun ei siellä paljon ole, niin mitä sitten? Yhteistä konkurssia eletään kuitenkin. Jos on isompaa hankittavaa, niin keskustellaan kyllä, että voidaanko hankkia. Tai jos tiukilla ollaan, niin mistä tingitään. Ehkäpä enemmän asia on niin, että minä kysyn, jos tarvitsen taskurahaa. Vaikka pankkikortti on taskussa, niin syytä kysyä, että rahat riittää pakollisiin elinkustannuksiin riippumatta siitä, montako siivua leipää on syönyt. Mua ainakin vituttais kattella jääkaappiin, että mikä siellä on kenenkin sapuskaa, ihan yhtäpaljon, kuin tuijotella pennejä tilillä, että mikä on sun ja mikä mun! Katoo se palkka tililtä sitten kampaajalle tai sapuskaan, mitä en suostu suuhuni laittamaan, uusiin farkkuihin tai... mihin vaan, niin kyllä ne silti on yhteisiä ostoksia. Helvetin mielelläni vilkuilen emäntää sitten niissä istuvissa farkuissa, pirteän kampauksen kera. Melkein tuntuu kun olis 10vuotta nuortunu.
Kysymys siinä kohdassa kuuluu: Käyttikö se rahaa itseensä vai minuun? Vastaako sinä minulle?
Aika harvinaista kuitenkin, että vaimo voi kotirouvailla ja käyttää vapaasti rahoja, kun mies ei ole mikään johtotason kovapalkkainen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että miehen pitäisi maksaa naisen ruoat ja tuoda vielä ruusujakin mutta naisen ei tarvitse maksaa miehen syömisiä.
Olette te niin ihanan tasa-arvoisia.
Ja sinä et osaa lukea? Kyseinen mies syö naisensa laskuun jo useampaa vuotta, vaikka tietää syövänsä moninkertaisesti naiseen verrattuna. Eli kyllä on aikakin ostaa naiselle ruoat ja kukkakimppu anteeksipyyntönä loisimisesta.
Kyllä toi loisiminen on naisille tyypillisempää. Mies saattaa maksaa naiselleen vaikka mitä mutta nainenpa ei edes huomaa sitä kun pitää niitä asioita itsestäänselvyyksinä. Älkää viitsikö väittää vastaan.
Kerropa mitä nämä asiat tyypillisesti ovat, joita nainen ei huomaa?
Miten perustelet sen, että useimmiten perheessä on yksi elintaso vaikka miehet tienaavat enemmän?
Naiselle kelpaa ihan hyvin lyhennetty työaika tai pienipalkkainen vastuuton suojatyö, mutta tottahan toki etelän matkoille on päästä ja kunnon rivari, audi ja nätti sisustus on itsestään selvyys!
Eihän sellaisissa perheissä riidellä ruokakuluista, jossa mies maksaa valtaosan menoista. Sellaisissa parisuhteissa riidellään, joissa menot jaetaan tismalleen puoliksi mutta toinen kuluttaa selvästi enemmän eli maksaa todellisuudessa suuremman osan yhteisistä menoista.
Lisäksi haluaisin huomauttaa että parisuhdekäsityksesi vaikuttaa olevan peräisin amerikkalaisilta nettisivuilta, eikä se pidä paikkaansa Suomessa. Täällä mies ei ole perheensä elättäjä vaan menot maksetaan pääsääntöisesti puoliksi. On tietenkin poikkeuksia joissa mies elättää shoppailevaa pikkuvaimoa tai kovapalkkainen nainen työttömänä loisivaa miestä, mutta valtaosassa perheitä kulut jaetaan tasan.
Jaa minä kun olen palstalta lukenut, olisi täysin väärin jakaa kulut puoliksi jos naisella on selvästi pienempi palkka. Enemmänkin täällä lokit vaatii selvyytenä, molemmille on jäätävä tarpeellinen tai jopa saman verran omaa rahaa tai sitten että naisellakin on oikeus vaikka vetää tilit sileeksi koska rahat pitää olla yhteisiä.
Niissä tapauksissa, jotka minä olen täältä lukenut, pienipalkkainen nainen on ahdistunut kun omat menot eivät riitä miehen määrittämän elintason ylläpitämiseen. Yhdessä asuessa molemmille on jäätävä jonkinlainen summa omaa rahaa, se on aivan selvää. Jos yhteiselämän kulut ovat niin suuret että pienempipalkkaiselle ei jää yhtään käyttörahaa, on elintasoa laskettava.
Kun mies ja nainen mahdollisine lapsineen muodostavat perheen ja rakastavat toisiaan, voi kaikkien osapuolten mielestä olla hyvä ajatus laittaa kaikki rahat yhteen pottiin, ja katsoa millaiseen elintasoon puolisoiden yhteenlaskettu panostus riittää. Suurin osa ihmisistä käyttää kuitenkin mielellään ansaitsemansa rahat elämänsä tärkeimpien ihmisten hyvinvointiin.
Sinä näet kaikkialla lokkeja jotka tiirailevat mahdollisuutta hyötyä miehistä, koska olet lukenut asiasta netistä tai tehnyt johtopäätöksiä naisille suunnatun viihteen perusteella. Minä olen tuntenut elämäni aikana kymmeniä tai jopa satoja eri ikäisiä naisia, erilaisista piireistä ja sosiaaliluokista, enkä ole koskaan kuullut kenenkään olettavan että tavallisen parisuhteen saamiseen liittyisi elintason nousu miehen rahojen avulla. Ne, joille miehen tulot ovat tärkeä kriteeri, ovat yleensä itsekin korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisia ja haluavat tulojen suhteen tasoisensa puolison.
Toki naisten viihteessä ja puheissa toistuu fraasi "rikas ja komea mies", mutta se on samanlainen fantasia kuin miesten haave pornotähdestä tyttöystävänä. Kun nainen pariutuu tavallisen näköisen ja keskituloisen miehen kanssa tai mies normaalivartaloisen ja mukavan näköisen naisen kanssa, ei voida puhua edes tyytymisestä. Unelmien prinssistä tai prinsessasta haaveilu on samanlaista ajanvietettä kuin sen miettiminen, mitä tekisi loton päävoitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa homma toimii meillä niin, että yhteiset rahat yhteiseksi hyväksi. Ollaan miehen kanssa samassa veneessä, eikä riidellä rahasta. Toimimme yhteisesti lasten parhaaksi, yhteiseksi hyväksi. Tingimme tällä hetkellä omista menoistamme molemmat, koska teini-ikäiset lapset kuluttuvat aika paljon. Pyritään antamaan mahdollisuus harrastaa, ja hommataan kamppeita, yms. Avioliitto on tosin eri asia kun yhdessä asuminen, avoliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäänkuin tilanne ei olisi jo muutenkin miehelle stressaava ja SINÄ nillität hänen syömisistään. Haloo, jos kyse sinulle on oman navan ympärillä pyörimisestä niin elä yksin. Parisuhde on jakamista. Aina ne puntit ei just sillä hetkellä mene tasan, mutta kyllä ne ajan saatossa tuppaa tasaantumaan.
No todellakaan ei ole mitään nillittämistä, jos olettaa että aikuinen mies hoitaa itse syömisensä - tekee ja maksaa.
Nuoret miehet usein tulevat suoraan äidin tai edellisen tyttöystävän helmoista suhteeseen ruokittaviksi, joten heille ei ole kasvanut mitään käsitystä siitä mistä ruoka tulee ja miten ja kuka sen maksaa. Rakastuneena sitten nuori nainen paapoo ja ruokkii sitä poikistaan, kunnes huomaa että ohhoh, mun lompsa ammottaa tyhjyyttään.
Ryhtiä nuoret naiset. Paapomalla estätte sen rakkaan poikiksenne kasvamisen aikuiseksi. Kyllähän sen täytyy vaan jossain kohtaa elämää oppia ymmärtämään raha-asioiden päälle ja myös ruokahuoltonsa päälle. Ja poikien äidit! Kasvattakaa niitä poikianne.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin prkleen väärin, että mies haluaa asua naisen kanssa, mutta ei ole valmis tippaakaan kustantamaan mitään yhteistä. Sen sijaan mies odottaa, että nainen kustantaa kaiken yhteisen, etenkin ruuan.
Mun näkökulma on se ettei kannata saman katon alle muuttaa ennen kuin on puhuttu raha-asiat selväksi niin että molemmilla on sama kanta kaikkeen. Tili yhteiseksi, kaikki tulot sinne josta maksetaan laskut ja ruuat. Takuuvarma tappelunaihe jos joka ostoa syynätään ettei "omaa rahaa" mene senttiäkään sen yli mitä itse käyttää.
Ja jos kumppani on sellainen ettei siihen voi luottaa yhteisen tilin hankkimiseksi niin kannattaa todellakin jättää se yhteenmuutto ja seurustelu siihen ihan noin tulevaisuutta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni mies maksaa esimerkiksi ehkäisystä aiheutuvia kuluja vakituisessa parisuhteessa? myös kuukautisista aiheutuu kuluja.
Jos mies juo kaksi pientä keskiolutta per päivä niin ero kaloritarpeessa tulee jo sillä kuitattua.
No siinähän uusi teemaviikko minkä nimissä uhriutua, siskot! Kuvaa itsesi tamppooni v*tussa.
Muistathan uhriutua etu- ja jälkikäteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että miehen pitäisi maksaa naisen ruoat ja tuoda vielä ruusujakin mutta naisen ei tarvitse maksaa miehen syömisiä.
Olette te niin ihanan tasa-arvoisia.
Ja sinä et osaa lukea? Kyseinen mies syö naisensa laskuun jo useampaa vuotta, vaikka tietää syövänsä moninkertaisesti naiseen verrattuna. Eli kyllä on aikakin ostaa naiselle ruoat ja kukkakimppu anteeksipyyntönä loisimisesta.
Kyllä toi loisiminen on naisille tyypillisempää. Mies saattaa maksaa naiselleen vaikka mitä mutta nainenpa ei edes huomaa sitä kun pitää niitä asioita itsestäänselvyyksinä. Älkää viitsikö väittää vastaan.
Minä haluaisin kuulla esimerkkejä, mitä miehet, sanotaan nyt vaikka sinä, maksaa vaimolleen. Kerro nyt.
Esimerkkinä, minä maksan enemmän lainan lyhennystä koska minulla on parempi palkka. Tosin vaimolla on käyttää kosmetiikkaan ja parturiin omia rahoja vähintään 150€ 6-8vko välein. Tätähän rahaa ei voi laittaa lainan maksuun vaan se on naisen omaa joten jos jää vähemmän käyttöön niin sitten mies maksaa enemmän?
Jääkö sinulle n.100 euroa kuussa omiin menoihisi? Siitähän tässä on kyse.
Jos olette sopineet että maksat enemmän lainanlyhennystä isomman palkkasi vuoksi, maksat silloin enemmän lainanlyhennystä. Et maksa vaimosi kampaajakäyntejä, vaan vaimo valitsee käyttää omia rahojansa kampaajakäynteihin.
Vain jos tilanne on se, että ihan kaikki rahasi menevät lainaan, ruokaan ja muihin yhteisiin menoihin ja teistä kahdesta vain naisella on omaa rahaa, jonka hän käyttää kampaamokäynteihin, voidaan sanoa että maksat naisesi hiustenhoidon.
En maksa vaimon kampaamokäyntejä tai kosmetiikkaa (molemmat maksaa osansa), mutta maksan enemmän talosta jossa hän asuu. Mutta sehän on naisille itsestään selvää, että miehen tulee kustantaa naisen elämää koska miehen parempi palkka. Naisella nyt ei ole mitään velvollisuutta hankkia listää rahaa mutta talo ja etelänmatka on saatava!
Minä ansaitsin enemmän kuin mieheni ja maksoin talon lainasta 2/3 ja lähes kaikki juoksevat kulut. Olisi pitänyt kieltäytyä ja vaatia vaan miestä hankkimaan jokin muu kuin valtion paikka että saisi parempaa palkkaa! Olinpä typerä.
Naisystäväni opiskelee ja minä olen töissä. Hänelle tuli yllätyksenä kuinka paljon syön, ja tek sitten ison numeron siitä ettei hänellä ole varaa ruokkia minua. Vastasin vain että ei se mitään, minä voin ostaa täysin omat ruokani kuten olen jo pitkään tehnyt. Painotin vielä ettei hänen kannata pieniä tulojaan minuun käyttää.
Sitten naisystäväni kertoi että hänestä tuntuu ikävältä koska ei voi ruokkia minua, koska ilmeisesti vieraille täytyy aina tarjota ruokaa. Emme siis asu vielä yhdessä. Eikä hän muutenkaan pitäisi siitä että tulen hänen luokse käymään pakastepizza kourassa.
Sitten sovittiin että jos haluan hänen tekevän minulle ruokaa niin minä voin ostaa ainekset. Ja että jos hän tekee ruokaa omista rahoistaan niin hän tarjoaa siitä minullekin. Minä en tätä jälkimmäistä erityisesti halunnut mutta hyväksyin sen.
No mitäs sitten käytännössä tapahtuu? Naisystävä ostaa omin päin 95% ruoka-aineista ja tarjoaa minulle aina niistä tekemäänsä ruokaa. Minä en koskaan pyydä häntä tekemään ruokaa, joten ei minun ole tarvinnut siitä maksaakaan. Olen tarjoutunut maksamaan jotain muutaman kerran mutta usein kuuluu ettei minun tarvitse.
Sellaista. Enpä tiedä mitä tästäkin ajatella sitten.
Huvittavaa, että tässäkin ketjussa keski-ikäiset tulevat päsmäröimään jotain "ei meillä vaan niin tarkkaa ole"-ideologiaa. Ettekö ole koskaan olleet köyhiä opiskelijoita? Silloin jokainen sentti on tärkeä. Ap, lopeta tuo heti ja osta ruuat vain itsellesi jonkin aikaa äläkä kokkaile miehelle. Syö vaikka maksalaatikkoa, nuudeleita ja vihanneksia pari viikkoa. Josko mies heräisi.
Meillä miehen kanssa jaetaan ruokakulut puoliksi. Arkena nopeeta ja helppoa perusruokaa, viikonloppusin parempaa tai käydään ulkona syömässä. Arkena pyritään tekemään ruokaa joka riittäis parille päivälle. Pääsääntösesti se menee niin et jos ruoka ei riitä molemmille, ni mies ostaa itelleen jotain siihen lisäks koska syö enemmän. Sentilleen ei olla kuluja laskettu koska ruoat on yhteisiä ja meidän tuloissa ei oo järkyttäviä eroja.