Lue keskustelun säännöt.
Mies hermostui ruokakulujen jakamisesta
30.11.2016 |
Taustaa: Ollaan seurusteltu reilu vuosi, muutimme yhteen alkusyksystä. Ruokakulut ollaan maksettu aina puoliksi, syödään pääosin samoja ruokia.
Nyt lähiaikoina tilanne on kuitenkin ollut se, että meillä on molemmilla rahat vähissä (opiskelijoita, miehen sijaisuus loppui joten ei työskentele opiskelun ohella) ja ollaan tapeltu joskus ruokakuluista. Miehellä on iso ruokahalu, joten ollaan kokkailtu yleensä isompia satseja ruokaa kerralla. Tässä lähiaikoina aloin tosin huomaamaan, että jos tehdään vaikkapa iso vuoka makaronilaatikkoa, niin minä ehdin syödä siitä ehkä 1-2 kertaa ja mies syö loput ruoasta itse. Hänellä siis tapana syödä kolmekin lämmintä ruokaa päivässä aamupalan, välipalan ja iltapalan ohella. Itse olen pieniruokaisempi. Jos ostamme paketin leipää, niin yleensä siitäkin ehdin syödä sen pari leipää ja mies vetää loput aamupalaksi tai ruokailun ohessa.
Ei tässä mitään, hyvä ettei miehen tarvitse olla nälässä kotonaan. Ehdotin kuitenkin hiljattain, että mies maksaisi enemmän ruokakuluista, koska myös syö niin paljon enemmän. Itselläni meni tosi vähän rahaa ruokaan silloin kun vielä asuin yksin, nyt kulut ovat lähes tuplaantuneet. Mies veti tästä hirveät raivarit että se on epäreilua ja hänestä tuntuu että kyttään hänen syömisiään. Itsehän olen sitä mieltä, että tarpeeksi pitää syödä mutta ei kotona tarvi mättää kaksin käsin kun jossain buffet-ruokalassa, ärsyttää myöskin kokkailla joka päivä kun mies saattaa syödä ihan syömisen ilosta, kun tietää että kaapissa on ruokaa.
Miten te muut ootte ratkaisseet ruokakulut?
Kommentit (461)
Aikoinaan seurustelin miehen kanssa, joka söi paljon ja tietenkin mielellään hyvää ruokaa. Olimme pääsääntöisesti minun luonani, joten minä ostin ruuan ja hän söi samaa ruokaa siellä ollessaan. Opiskelin tuolloin ja olin osa-aikaisesti töissä, joten tuloni eivät olleet mitenkään isot, mutta pärjäilin mukavasti, kunhan vain olin tarkkana rahankäytössä. Pikkuhiljaa alkoi tympimään, kun toinen olisi halunnut herkutella usein ja mm. valitti kasviskeitosta, kun olisi mieluummin halunnut tortilloja. Otin esille, että minulla ei ole joka päivä varaa tehdä kallista ruokaa vaan välillä pitää syödä halvemmin, mutta asia ei tuntunut menevän miehen ymmärrykseen. En oikein osannut vaatia häntä osallistumaan ruokaostoksiin enemmän, kun tiesin, että hänellä oli vähemmän rahaa käytössään kuin minulla. Minusta oli ok tuolloin kustantaa enemmän ruuista, mutta ei mielestäni kuitenkaan ollut reilua valittaa ruuan laadusta, jos ei itse osallistu kustannuksiin. Olin jo pitkän aikaa miettinyt eroa (musita syistä johtuen, mm. liiallinen mustasukkaisuus), mutta asian esille otto oli vaikeaa. Kamelin selkä lopulta katkesi, kun hän taas kerran halusi poiketa kauppaan ostamaan jotain herkkua (olettaen toki minun maksavan) ja asiasta tuli riita, kun minä en mitään halunnut ostaa. Saman riidan yhteydessä ilmoitin, että minulle riitti ja voi hakea kaikki tavaransa asunnostani. Päivääkään en ole katunut tuota eroa vaan olin siitä todella helpottunut. Ero johtui pääosin muista syistä kuin rahasta, mutta uskon, että olisin katkeroitunut raha-asioihinkin, jos olisin suhdetta pidempään jatkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kuulla esimerkkejä, mitä miehet, sanotaan nyt vaikka sinä, maksaa vaimolleen. Kerro nyt.
Olen yli nelikymppinen mies. Ja ei, en maksa vaimolle mitään. Enkä koskaan tule maksamaan, se on varma. Vaimolla on verkkopankissa täysi käyttöoikeus myös minun tiliini, lisäksi rinnakkaismaksukortti. Se osaa maksaa sieltä itse. Ylipäätään, kun ei siellä paljon ole, niin mitä sitten? Yhteistä konkurssia eletään kuitenkin. Jos on isompaa hankittavaa, niin keskustellaan kyllä, että voidaanko hankkia. Tai jos tiukilla ollaan, niin mistä tingitään. Ehkäpä enemmän asia on niin, että minä kysyn, jos tarvitsen taskurahaa. Vaikka pankkikortti on taskussa, niin syytä kysyä, että rahat riittää pakollisiin elinkustannuksiin riippumatta siitä, montako siivua leipää on syönyt. Mua ainakin vituttais kattella jääkaappiin, että mikä siellä on kenenkin sapuskaa, ihan yhtäpaljon, kuin tuijotella pennejä tilillä, että mikä on sun ja mikä mun! Katoo se palkka tililtä sitten kampaajalle tai sapuskaan, mitä en suostu suuhuni laittamaan, uusiin farkkuihin tai... mihin vaan, niin kyllä ne silti on yhteisiä ostoksia. Helvetin mielelläni vilkuilen emäntää sitten niissä istuvissa farkuissa, pirteän kampauksen kera. Melkein tuntuu kun olis 10vuotta nuortunu.
Kysymys siinä kohdassa kuuluu: Käyttikö se rahaa itseensä vai minuun? Vastaako sinä minulle?
Teidän tilanteenne ei sitten ole ollenkaan verrannollinen ap:n tilanteeseen. Vai olisitko sinä syönyt pienituloisen vaimosi seurustelun alkuvaiheessa konkurssiin? Niin että tuleva vaimosi olisi joutunut itse pihistelemään mitä suuhunsa itse laittaa että sulle olisi riittänyt? Epäilen. Kyllä se on tietty ihmistyyppi, oli se sitten mies tai nainen, joka on joko täysin ajattelematon tonttu tai sitten tahallisen pihi ja yrittää toisen siivellä tietoisesti elää. t. ohis
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kuulla esimerkkejä, mitä miehet, sanotaan nyt vaikka sinä, maksaa vaimolleen. Kerro nyt.
Olen yli nelikymppinen mies. Ja ei, en maksa vaimolle mitään. Enkä koskaan tule maksamaan, se on varma. Vaimolla on verkkopankissa täysi käyttöoikeus myös minun tiliini, lisäksi rinnakkaismaksukortti. Se osaa maksaa sieltä itse. Ylipäätään, kun ei siellä paljon ole, niin mitä sitten? Yhteistä konkurssia eletään kuitenkin. Jos on isompaa hankittavaa, niin keskustellaan kyllä, että voidaanko hankkia. Tai jos tiukilla ollaan, niin mistä tingitään. Ehkäpä enemmän asia on niin, että minä kysyn, jos tarvitsen taskurahaa. Vaikka pankkikortti on taskussa, niin syytä kysyä, että rahat riittää pakollisiin elinkustannuksiin riippumatta siitä, montako siivua leipää on syönyt. Mua ainakin vituttais kattella jääkaappiin, että mikä siellä on kenenkin sapuskaa, ihan yhtäpaljon, kuin tuijotella pennejä tilillä, että mikä on sun ja mikä mun! Katoo se palkka tililtä sitten kampaajalle tai sapuskaan, mitä en suostu suuhuni laittamaan, uusiin farkkuihin tai... mihin vaan, niin kyllä ne silti on yhteisiä ostoksia. Helvetin mielelläni vilkuilen emäntää sitten niissä istuvissa farkuissa, pirteän kampauksen kera. Melkein tuntuu kun olis 10vuotta nuortunu.
Kysymys siinä kohdassa kuuluu: Käyttikö se rahaa itseensä vai minuun? Vastaako sinä minulle?
Vastaisin, jos olisin ymmärtänyt jotain tuosta kirjoituksesta. Sinä siis olet töissä, vaimo ei ja teillä on yhteinen tili, jota kumpikin käyttää mihin haluaa, niinkö? Jos on noin, niin miksi?
Minä maksan itse kampaamokäyntini ja vaatteeni.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että tässäkin ketjussa keski-ikäiset tulevat päsmäröimään jotain "ei meillä vaan niin tarkkaa ole"-ideologiaa. Ettekö ole koskaan olleet köyhiä opiskelijoita? Silloin jokainen sentti on tärkeä. Ap, lopeta tuo heti ja osta ruuat vain itsellesi jonkin aikaa äläkä kokkaile miehelle. Syö vaikka maksalaatikkoa, nuudeleita ja vihanneksia pari viikkoa. Josko mies heräisi.
Huvittaa, että joku kuvittelee ettei keski-ikäinen ole ollut opiskelija. Vieläpä köyhä sellainen ja parisuhteessa. Mutta ei, edes silloin ei ollut sun ja mun PENNIÄ. Oli vain meidän PENNIT, joita koitettiin venyttää, että jotenkin selvittiin. Ja sitä samaa elämä on edelleen, nyt vain jokainen sentti on tärkeä. Täytyy vaan pohtia mihin sen fiksuiten käyttää, eikä pohtia kumman se mahdollisesti on.
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni opiskelee ja minä olen töissä. Hänelle tuli yllätyksenä kuinka paljon syön, ja tek sitten ison numeron siitä ettei hänellä ole varaa ruokkia minua. Vastasin vain että ei se mitään, minä voin ostaa täysin omat ruokani kuten olen jo pitkään tehnyt. Painotin vielä ettei hänen kannata pieniä tulojaan minuun käyttää.
Sitten naisystäväni kertoi että hänestä tuntuu ikävältä koska ei voi ruokkia minua, koska ilmeisesti vieraille täytyy aina tarjota ruokaa. Emme siis asu vielä yhdessä. Eikä hän muutenkaan pitäisi siitä että tulen hänen luokse käymään pakastepizza kourassa.
Sitten sovittiin että jos haluan hänen tekevän minulle ruokaa niin minä voin ostaa ainekset. Ja että jos hän tekee ruokaa omista rahoistaan niin hän tarjoaa siitä minullekin. Minä en tätä jälkimmäistä erityisesti halunnut mutta hyväksyin sen.
No mitäs sitten käytännössä tapahtuu? Naisystävä ostaa omin päin 95% ruoka-aineista ja tarjoaa minulle aina niistä tekemäänsä ruokaa. Minä en koskaan pyydä häntä tekemään ruokaa, joten ei minun ole tarvinnut siitä maksaakaan. Olen tarjoutunut maksamaan jotain muutaman kerran mutta usein kuuluu ettei minun tarvitse.
Sellaista. Enpä tiedä mitä tästäkin ajatella sitten.
No tietenkin kutsut naista vastaavasti, tai ehkä jopa hieman useammin, sinun luoksesi kylään ja teet ruuat, vaikka jotain pihvejä tms kalliimpaa. Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että tässäkin ketjussa keski-ikäiset tulevat päsmäröimään jotain "ei meillä vaan niin tarkkaa ole"-ideologiaa. Ettekö ole koskaan olleet köyhiä opiskelijoita? Silloin jokainen sentti on tärkeä. Ap, lopeta tuo heti ja osta ruuat vain itsellesi jonkin aikaa äläkä kokkaile miehelle. Syö vaikka maksalaatikkoa, nuudeleita ja vihanneksia pari viikkoa. Josko mies heräisi.
Ei ole tarkkaa meillä keski-ikäisillä! Ja kyllä, olemme olleet joskus köyhiä opiskelijoita, nyt vain köyhiä.
Ap:n tilanne on kuitenkin aivan erilainen kuin meillä, joilla on jo vakiintunut parisuhde ja meillä KUMPIKIN huolehtii toisesta tavalla tai toisella. Aloittaja on ottanut miehen täysin elätikseen, ja kohtelee "vieraana". Kyllä minäkin olen vieraanvarainen, mutta en minä sentään joka viikko monta päivää tarjoaisi ruokaa kenellekään ilman mitään vastavuoroisuutta!
Tarjoaako mies koskaan aloittajalle mitään yhteisillä baarireissuilla, ravintolassa tai edes euronjuustoa mäkkärillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että miehen pitäisi maksaa naisen ruoat ja tuoda vielä ruusujakin mutta naisen ei tarvitse maksaa miehen syömisiä.
Olette te niin ihanan tasa-arvoisia.
Ja sinä et osaa lukea? Kyseinen mies syö naisensa laskuun jo useampaa vuotta, vaikka tietää syövänsä moninkertaisesti naiseen verrattuna. Eli kyllä on aikakin ostaa naiselle ruoat ja kukkakimppu anteeksipyyntönä loisimisesta.
Kyllä toi loisiminen on naisille tyypillisempää. Mies saattaa maksaa naiselleen vaikka mitä mutta nainenpa ei edes huomaa sitä kun pitää niitä asioita itsestäänselvyyksinä. Älkää viitsikö väittää vastaan.
Minä haluaisin kuulla esimerkkejä, mitä miehet, sanotaan nyt vaikka sinä, maksaa vaimolleen. Kerro nyt.
Esimerkkinä, minä maksan enemmän lainan lyhennystä koska minulla on parempi palkka. Tosin vaimolla on käyttää kosmetiikkaan ja parturiin omia rahoja vähintään 150€ 6-8vko välein. Tätähän rahaa ei voi laittaa lainan maksuun vaan se on naisen omaa joten jos jää vähemmän käyttöön niin sitten mies maksaa enemmän?
Sinä ja vaimosi olette siis sopineet, että sinä maksat enemmän lainaa. Miksi? Onko teillä liian kallis asunto vai liian tiukka maksuaikataulu? Jos kulut menee puoliksi, niin menot pitää sopeuttaa pienituloisemman maksukykyyn. Lopuilla rahoilla kumpikin tekee mitä lystää.
Palstalla aina moititaan suomalaisia naisia rumiksi ja miesmäisiksi. Vaimosi ei taida siihen kastiin kuulua. Ulkonäön ylläpitäminen vaatii rahaa, meikit ja kampaaja eivät ole ilmaisia ja vaatteisiinkin menee paljon. Sitä eivät taas palstamiehet tajua, sen verran rankkaa tekstiä tulee suominaisten ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että tässäkin ketjussa keski-ikäiset tulevat päsmäröimään jotain "ei meillä vaan niin tarkkaa ole"-ideologiaa. Ettekö ole koskaan olleet köyhiä opiskelijoita? Silloin jokainen sentti on tärkeä. Ap, lopeta tuo heti ja osta ruuat vain itsellesi jonkin aikaa äläkä kokkaile miehelle. Syö vaikka maksalaatikkoa, nuudeleita ja vihanneksia pari viikkoa. Josko mies heräisi.
Kuka pakottaa muuttamaan yhteen jos on niin köyhä opiskelija, että siitä tulee vaan enemmän kuluja?
Kumpikin voi asua omillaan ja vierailla/yökyläillä toisen luona. On monta ongelmaa vähemmän jos ei ehdoin tahdoin tee elämästään vaikeaa. Ja toisekseen keski-iässä sitä on jo perpektiiviä moneen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on selvä että miehen kuuluu maksaa enemmän ruokalaskusta jos ja kun syö niin paljon enemmän kuin toinen ja jatkuvasti. Kun molemmilla rahasta tiukkaa niin ei kai se vähemmän syövä ahmatin ruokia maksa.
Vastaavasti kaiketi naiset maksavat AINA itse kalliit kampaajakäynnit, laukut ja ulkomaanmatkansa. Myös esim . Sisustamisen nainen maksaa jos miestä se ei kiinnosta.
No kyllä näin todellakin on aivan kaikissa suhteissa joista olen koskaan kuullut, etenkin jos vasta seurustellaan kuten ap ja poikaystävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex majaili lähes kaiken vapaa-ajan nurkissani. Käytti wc-paperia, söi,kulutti vettä,sähköä ja sotki. Olin köyhä opiskelija ja hän työssäkäyvä sekä kova syömään ja myös ns.läpipaska(hehh..). Hänen ruokavalionsa koostui pääosin lihasta ja mausteisista ruuoista, itse olisin halunnut syödä kasvispainotteisempaa, hedelmiä,jogurtteja yms. Kotonani asui myös lapseni,jolle maistui samantyyliset ruuoat kuin itselleni. Rahasta riideltiin,koska koin että mies loisii. Miehen mielestä tilanne oli toisinpäin,koska minun lisäksi ruokia söi (tai närppi) lapseni. Turhautti myös,kun sai olla jatkuvasti vääntämässä itselleen ruokaa lounaaksi kun mies söi myös syömisen ilosta ja ruoka,josta riittäisi normaalisti useammaksi päiväksi,oli syöty yhdessä illassa. Kropalleni ei sopinut miehen ruokavalio ja nyt ilman miestä saan syödä mitä haluan,rahaa jää muuhunkin, jopa säästöön ja lapsellekin saa ostettua mieleisiä ruokia,esim.niitä jogurtteja yms. Eikä lapsen tarvitse vedellä mitään nötköttiä tai pelkkiä kananmunia tai jotain einesruokia aamiaiseksi.
Saman miehen takia myös vesilaskusta tuli yli 300e lisälasku tasauksen yhteydessä eikä mues maksanut siitäkään mitään,koska hän on maksanut veroja ja veroilla minun opiskelijatuetkin maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että tässäkin ketjussa keski-ikäiset tulevat päsmäröimään jotain "ei meillä vaan niin tarkkaa ole"-ideologiaa. Ettekö ole koskaan olleet köyhiä opiskelijoita? Silloin jokainen sentti on tärkeä. Ap, lopeta tuo heti ja osta ruuat vain itsellesi jonkin aikaa äläkä kokkaile miehelle. Syö vaikka maksalaatikkoa, nuudeleita ja vihanneksia pari viikkoa. Josko mies heräisi.
Huvittaa, että joku kuvittelee ettei keski-ikäinen ole ollut opiskelija. Vieläpä köyhä sellainen ja parisuhteessa. Mutta ei, edes silloin ei ollut sun ja mun PENNIÄ. Oli vain meidän PENNIT, joita koitettiin venyttää, että jotenkin selvittiin. Ja sitä samaa elämä on edelleen, nyt vain jokainen sentti on tärkeä. Täytyy vaan pohtia mihin sen fiksuiten käyttää, eikä pohtia kumman se mahdollisesti on.
Kun me keski-ikäiset olimme nuoria, ihminen keskimäärin tajusi venyttää sitä penniä. Nyt yritetään pitää yllä elintasoa, johon ei ole varaa. Eikä siihen suohon voi vetää toista mukaan. Jos molemmat toimivat vastuullisesti, yhteinen talous toimii köyhilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni opiskelee ja minä olen töissä. Hänelle tuli yllätyksenä kuinka paljon syön, ja tek sitten ison numeron siitä ettei hänellä ole varaa ruokkia minua. Vastasin vain että ei se mitään, minä voin ostaa täysin omat ruokani kuten olen jo pitkään tehnyt. Painotin vielä ettei hänen kannata pieniä tulojaan minuun käyttää.
Sitten naisystäväni kertoi että hänestä tuntuu ikävältä koska ei voi ruokkia minua, koska ilmeisesti vieraille täytyy aina tarjota ruokaa. Emme siis asu vielä yhdessä. Eikä hän muutenkaan pitäisi siitä että tulen hänen luokse käymään pakastepizza kourassa.
Sitten sovittiin että jos haluan hänen tekevän minulle ruokaa niin minä voin ostaa ainekset. Ja että jos hän tekee ruokaa omista rahoistaan niin hän tarjoaa siitä minullekin. Minä en tätä jälkimmäistä erityisesti halunnut mutta hyväksyin sen.
No mitäs sitten käytännössä tapahtuu? Naisystävä ostaa omin päin 95% ruoka-aineista ja tarjoaa minulle aina niistä tekemäänsä ruokaa. Minä en koskaan pyydä häntä tekemään ruokaa, joten ei minun ole tarvinnut siitä maksaakaan. Olen tarjoutunut maksamaan jotain muutaman kerran mutta usein kuuluu ettei minun tarvitse.
Sellaista. Enpä tiedä mitä tästäkin ajatella sitten.
No tietenkin kutsut naista vastaavasti, tai ehkä jopa hieman useammin, sinun luoksesi kylään ja teet ruuat, vaikka jotain pihvejä tms kalliimpaa. Haloo.
Muuten joo, mutta naisystäväni ei monesta syystä vieraile minun luonani lähes koskaan. Sitä paitsi olen todella huono kokki, enkä mielelläni toisia myrkyttäisi keitoksillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystäväni opiskelee ja minä olen töissä. Hänelle tuli yllätyksenä kuinka paljon syön, ja tek sitten ison numeron siitä ettei hänellä ole varaa ruokkia minua. Vastasin vain että ei se mitään, minä voin ostaa täysin omat ruokani kuten olen jo pitkään tehnyt. Painotin vielä ettei hänen kannata pieniä tulojaan minuun käyttää.
Sitten naisystäväni kertoi että hänestä tuntuu ikävältä koska ei voi ruokkia minua, koska ilmeisesti vieraille täytyy aina tarjota ruokaa. Emme siis asu vielä yhdessä. Eikä hän muutenkaan pitäisi siitä että tulen hänen luokse käymään pakastepizza kourassa.
Sitten sovittiin että jos haluan hänen tekevän minulle ruokaa niin minä voin ostaa ainekset. Ja että jos hän tekee ruokaa omista rahoistaan niin hän tarjoaa siitä minullekin. Minä en tätä jälkimmäistä erityisesti halunnut mutta hyväksyin sen.
No mitäs sitten käytännössä tapahtuu? Naisystävä ostaa omin päin 95% ruoka-aineista ja tarjoaa minulle aina niistä tekemäänsä ruokaa. Minä en koskaan pyydä häntä tekemään ruokaa, joten ei minun ole tarvinnut siitä maksaakaan. Olen tarjoutunut maksamaan jotain muutaman kerran mutta usein kuuluu ettei minun tarvitse.
Sellaista. Enpä tiedä mitä tästäkin ajatella sitten.
No tietenkin kutsut naista vastaavasti, tai ehkä jopa hieman useammin, sinun luoksesi kylään ja teet ruuat, vaikka jotain pihvejä tms kalliimpaa. Haloo.
Muuten joo, mutta naisystäväni ei monesta syystä vieraile minun luonani lähes koskaan. Sitä paitsi olen todella huono kokki, enkä mielelläni toisia myrkyttäisi keitoksillani.
Ruuanlaitto on taito, joka meidän jokaisen on pitänyt opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies maksaa kaiken ruoan, koska syö paljon enemmän. Minä maksan vastineeksi hänen puhelimemensa yms, mutta miehen kulut ovat isommat
Vierailija kirjoitti:
Ex majaili lähes kaiken vapaa-ajan nurkissani. Käytti wc-paperia, söi,kulutti vettä,sähköä ja sotki. Olin köyhä opiskelija ja hän työssäkäyvä sekä kova syömään ja myös ns.läpipaska(hehh..). Hänen ruokavalionsa koostui pääosin lihasta ja mausteisista ruuoista, itse olisin halunnut syödä kasvispainotteisempaa, hedelmiä,jogurtteja yms. Kotonani asui myös lapseni,jolle maistui samantyyliset ruuoat kuin itselleni. Rahasta riideltiin,koska koin että mies loisii. Miehen mielestä tilanne oli toisinpäin,koska minun lisäksi ruokia söi (tai närppi) lapseni. Turhautti myös,kun sai olla jatkuvasti vääntämässä itselleen ruokaa lounaaksi kun mies söi myös syömisen ilosta ja ruoka,josta riittäisi normaalisti useammaksi päiväksi,oli syöty yhdessä illassa. Kropalleni ei sopinut miehen ruokavalio ja nyt ilman miestä saan syödä mitä haluan,rahaa jää muuhunkin, jopa säästöön ja lapsellekin saa ostettua mieleisiä ruokia,esim.niitä jogurtteja yms. Eikä lapsen tarvitse vedellä mitään nötköttiä tai pelkkiä kananmunia tai jotain einesruokia aamiaiseksi.
Saman miehen takia myös vesilaskusta tuli yli 300e lisälasku tasauksen yhteydessä eikä mues maksanut siitäkään mitään,koska hän on maksanut veroja ja veroilla minun opiskelijatuetkin maksetaan.
Ärsytti myös,jos olin tehnyt esim.jotain pitkään haudutettavaa liharuokaa uunissa ja nähnyt vaivaa ja minun poissaollessani mies oli hotkaissut kerralla kaiken "vaivanpalkaksi" lapsen kanssa olemisesta. Sitten jos ostimme joskus jotai ylimääräistä,esim.vissyä monta pulloa tarjouksesta, ajattelin että siitä riittää pidemmäksi aikaa. Mutta mies liotti jopa porevitamiininsa vissyssä ja hyvä ettei hampaita pessyt sillä,kun sitä kerran oli. Tuoremehutkin juotiin kerralla ja turha oli haaveilla saavansa aamulla lasillista purkista,joka oli edellisenä iltana ostettu.
Ärsyttää kun oma opiskeleva puolisoni valittaa kun en osta kaikesta aina sitä halvinta vaihtoehtoa. Minä olen siis töissä. Kyllä minä muistan millaista se tarjouksien kyttäily ja halvimpien ruokien ostaminen oli mutta ei minun enää tarvitse moisia miettiä koska ansaitsen aika hyvin.
Mitä väliä sillä on jos ostan vähän parempaa jauhelihaa? Minun rahoistani ne ostan eikä siihen oma talouteni kaadu.
hyvä kysymys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni mies maksaa esimerkiksi ehkäisystä aiheutuvia kuluja vakituisessa parisuhteessa? myös kuukautisista aiheutuu kuluja.
Jos mies juo kaksi pientä keskiolutta per päivä niin ero kaloritarpeessa tulee jo sillä kuitattua.
Yksi mies maksoi ehkäisyn ja kiitoksena oli vastentahtoinen isyys.
Miten tämä on mahdollista vasektomian jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Kohta tässä päädytään siihen, että miesten kuuluukin saada enemmän palkkaa samasta työstä kuin naisten, koska miehet syö enemmän. :D :D
No eikös se oikeastaan ole ihan totta?
Lisäksi se, että koska miehen kuuluu tarjota tyttikselleen leffa, ravintola, messu yms. reissuja.
Mä olen ollut koko ajan sitä mieltä, että varsinkin perheellisen miehen pitää saada niin hyvää palkkaa, että vaimo voi huoletta jäädä äitiyslomalle ja kotihoidontuelle. Se on lasten etu.
Ja sitten olen myös sitä mieltä, että kun lyödään hynttyyt yhteen perustetaan myös yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa summan x kuukausittain ja sillä maksetaan yhteinen eläminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että tässäkin ketjussa keski-ikäiset tulevat päsmäröimään jotain "ei meillä vaan niin tarkkaa ole"-ideologiaa. Ettekö ole koskaan olleet köyhiä opiskelijoita? Silloin jokainen sentti on tärkeä. Ap, lopeta tuo heti ja osta ruuat vain itsellesi jonkin aikaa äläkä kokkaile miehelle. Syö vaikka maksalaatikkoa, nuudeleita ja vihanneksia pari viikkoa. Josko mies heräisi.
Kuka pakottaa muuttamaan yhteen jos on niin köyhä opiskelija, että siitä tulee vaan enemmän kuluja?
Kumpikin voi asua omillaan ja vierailla/yökyläillä toisen luona. On monta ongelmaa vähemmän jos ei ehdoin tahdoin tee elämästään vaikeaa. Ja toisekseen keski-iässä sitä on jo perpektiiviä moneen asiaan.
Hieman yllätyin miten tuli vastauksia tuohon keski-ikä-sanaan ja pointti meni kaikilta yli ymmärryksen. Ei, naisen ei tarvitse maksaa miehen osuutta, nuorena vähissä rahoissa kumpikin maksaa omansa ja sitten hankkii lisätuloja se jolla ei rahat riitä. Nimim. Keski-ikäinen penninvenyttäjä itsekin.
Onko se sitten oikein, että kulut jaetaan puoliksi vaikka se on joka päivä NAINEN, joka valmistaa ruokaa kuten aloituksessa? Juuri sillä perustellaan naisten suurempaa osallistumista kotitöihin, että mies voi käyttää yhteiseen talouteen enemmän rahaa. Vanhassa avioliittolaissa oli erikseen pykälä, jonka mukaan kummankin puolison piti osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Kulujen jakamisesta siinä ei mitään puhuttu.
Onko se oikein, että molemmat käyttävät ruokaan saman verran rahaa, vaikka toinen syö paljon kalliimmin, siis paljon enemmän tai kalliimpaa ruokaa? Harvemmin se kalliisti syövä osapuoli on nainen.