Lue keskustelun säännöt.
Mies hermostui ruokakulujen jakamisesta
30.11.2016 |
Taustaa: Ollaan seurusteltu reilu vuosi, muutimme yhteen alkusyksystä. Ruokakulut ollaan maksettu aina puoliksi, syödään pääosin samoja ruokia.
Nyt lähiaikoina tilanne on kuitenkin ollut se, että meillä on molemmilla rahat vähissä (opiskelijoita, miehen sijaisuus loppui joten ei työskentele opiskelun ohella) ja ollaan tapeltu joskus ruokakuluista. Miehellä on iso ruokahalu, joten ollaan kokkailtu yleensä isompia satseja ruokaa kerralla. Tässä lähiaikoina aloin tosin huomaamaan, että jos tehdään vaikkapa iso vuoka makaronilaatikkoa, niin minä ehdin syödä siitä ehkä 1-2 kertaa ja mies syö loput ruoasta itse. Hänellä siis tapana syödä kolmekin lämmintä ruokaa päivässä aamupalan, välipalan ja iltapalan ohella. Itse olen pieniruokaisempi. Jos ostamme paketin leipää, niin yleensä siitäkin ehdin syödä sen pari leipää ja mies vetää loput aamupalaksi tai ruokailun ohessa.
Ei tässä mitään, hyvä ettei miehen tarvitse olla nälässä kotonaan. Ehdotin kuitenkin hiljattain, että mies maksaisi enemmän ruokakuluista, koska myös syö niin paljon enemmän. Itselläni meni tosi vähän rahaa ruokaan silloin kun vielä asuin yksin, nyt kulut ovat lähes tuplaantuneet. Mies veti tästä hirveät raivarit että se on epäreilua ja hänestä tuntuu että kyttään hänen syömisiään. Itsehän olen sitä mieltä, että tarpeeksi pitää syödä mutta ei kotona tarvi mättää kaksin käsin kun jossain buffet-ruokalassa, ärsyttää myöskin kokkailla joka päivä kun mies saattaa syödä ihan syömisen ilosta, kun tietää että kaapissa on ruokaa.
Miten te muut ootte ratkaisseet ruokakulut?
Kommentit (461)
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko te jankkaajat ihan tosissanne sitä mieltä, että pienituloisen ap:n täytyy kustantaa miehen mässäily? Ja nähdä sen vuoksi itse nälkää? Koska siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Uskomatonta.
Ei vaan itse en tajua minkälainen parisuhde on tollainen että ruokakustannuksista tarvitsee tapella. Ei ole kovin tervettä että mies kokee että puoliso kyttää joka lusikallista, mutta ei oo myöskään tervettä että toiselle ei jää rahaa ruokaa. Niin en käsitä APn kysymystä mitä pitäisi tehdä. Enkä ymmärrä tämän ketjun neuvoja "tee vain itelle ruokaa", "laita mies tekee ruokaa" "kyllä mies pärjää ilman ruokaa"..... Millainen parisuhde on tollainen missä pitää toimia noin tai kostaa tai punoa jotain juonia että itelle jää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalorilaskurin sivuilta:
25-vuotiaan miehen (185 cm BMI noin 22) ja naisen (165 cm BMI noin 20) energiatarpeen ero on noin 750 kcal / vrk. Mies 2700 kcal ja nainen 1950 kcal.
Tässä on kuitenkin hyvä huomioida, että miehet eivät ole 185 senttisiä ja naiset 165 senttisiä. Oikeassa elämässä tuo ero on myös toisinpäin.
Silloin kun olin itse 25vee kulutin noin 8000kcaloria per päivä ja olen hieman yli tuon 185cm painoin noin 80kg enkä todellakaan bodaa en koskaan ole bodannut koska se rajaa liikkumista. Tosin olin fyysisessä ulkotyössä ja verrattuna siihen että joku todella liikkumistaan laiminlyövä voi syödä pelkästään pari palaa suklaata ja pärjätä sillä koko päivän niin minulle se oli täysi mahdottomuus. Silloin meni ruokaan huomattavasti isompi osa rahoista kuin nykyään ainakin kaksin kertaisesti mutta uskoisin että vielä enemmänkin.
Fyysinen ulkotyö = palkkatulo
Eikös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Energiamies, oletetaan että saisit suuren kulutuksesi vuoksi enemmän tukea (kuka ihme määrittää eri tukitasot???). Samalla aletaan veloittaa opiskelijan kouluruuasta annoksen painon mukainen veloitus ja julkisen liikenteen tariffi menisi painon mukaan, koska kevyempi matkustaja lisää vähemmän polttoainetarvetta. Happy now?
Sopisi ihan hyvin ja näinhän joiden lentoyhtiöiden lentokoneissa onkin miksi sanot muuten minua mieheksi? Tosin se pitäisi kompensoida niillä isommilla tuloilla(tuet,palkka) jotka kompensoivat isommpaa kulutusta. Muutenhan tätä keskustelua ei olisi jos eroa ei olisi tai jos ero olisi mitätön ei olisi syytä riidellä mitättömästä asiasta.
Työnantaja maksaa sinulle palkan vastineeksi työpanoksestasi, eikä energiankulutuksestasi. Vähän valoja päälle nyt.
Se jää kyllä sinulta todistamatta koska kukaan ei ota noin urpoa töihin. Työpanoksessa kuluu energiaa jos sitä kuluu paljon(eli teet oikeasti sitä työtä) maksaa työnantaja/tilaaja sinulle ehkä jopa enemmän. Onko "teidän viisautenne" koskaan kuullut urakasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalorilaskurin sivuilta:
25-vuotiaan miehen (185 cm BMI noin 22) ja naisen (165 cm BMI noin 20) energiatarpeen ero on noin 750 kcal / vrk. Mies 2700 kcal ja nainen 1950 kcal.
Tässä on kuitenkin hyvä huomioida, että miehet eivät ole 185 senttisiä ja naiset 165 senttisiä. Oikeassa elämässä tuo ero on myös toisinpäin.
Silloin kun olin itse 25vee kulutin noin 8000kcaloria per päivä ja olen hieman yli tuon 185cm painoin noin 80kg enkä todellakaan bodaa en koskaan ole bodannut koska se rajaa liikkumista. Tosin olin fyysisessä ulkotyössä ja verrattuna siihen että joku todella liikkumistaan laiminlyövä voi syödä pelkästään pari palaa suklaata ja pärjätä sillä koko päivän niin minulle se oli täysi mahdottomuus. Silloin meni ruokaan huomattavasti isompi osa rahoista kuin nykyään ainakin kaksin kertaisesti mutta uskoisin että vielä enemmänkin.
Fyysinen ulkotyö = palkkatulo
Eikös?
Siviilipalvelus.
Meilläkin mies syö enemmän, mutta olen kokenut kulujen tasaantuvan, kun esim. kuukautissuojani ja shampooni+hoitoaineeni menevät nekin yhteiseen kauppalaskuun. Kumpikaan ei nipota pienistä ja asiat sujuvat hyvin. Tilanteessasi sanoisin miehelle, että täyttää vatsansa halvemmilla ruoka-aineilla, keittäköön vaikka iltapuuron. Määriä en kuitenkaan lähtisi rajoittamaan ja jakamaan laskua sen mukaan. Menee turhan tarkaksi syynäämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Woman26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko te jankkaajat ihan tosissanne sitä mieltä, että pienituloisen ap:n täytyy kustantaa miehen mässäily? Ja nähdä sen vuoksi itse nälkää? Koska siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Uskomatonta.
Ei vaan itse en tajua minkälainen parisuhde on tollainen että ruokakustannuksista tarvitsee tapella. Ei ole kovin tervettä että mies kokee että puoliso kyttää joka lusikallista, mutta ei oo myöskään tervettä että toiselle ei jää rahaa ruokaa. Niin en käsitä APn kysymystä mitä pitäisi tehdä. Enkä ymmärrä tämän ketjun neuvoja "tee vain itelle ruokaa", "laita mies tekee ruokaa" "kyllä mies pärjää ilman ruokaa"..... Millainen parisuhde on tollainen missä pitää toimia noin tai kostaa tai punoa jotain juonia että itelle jää ruokaa.
Mun ruokakulut (yksin) ovat helposti viisikin sataa kuussa. Jos tästä pariutuisin, voisin siis odottaa vastapuolen maksavan puolet ruuista, vaikka hänen ruokakulunsa olisivat 250 euroa siihen astisessa elämässä? Vai pitäisikö minun himmata ruokakulujani, jos kumppani olisi työtön/ opiskelija/ pienituloinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalorilaskurin sivuilta:
25-vuotiaan miehen (185 cm BMI noin 22) ja naisen (165 cm BMI noin 20) energiatarpeen ero on noin 750 kcal / vrk. Mies 2700 kcal ja nainen 1950 kcal.
Tässä on kuitenkin hyvä huomioida, että miehet eivät ole 185 senttisiä ja naiset 165 senttisiä. Oikeassa elämässä tuo ero on myös toisinpäin.
Silloin kun olin itse 25vee kulutin noin 8000kcaloria per päivä ja olen hieman yli tuon 185cm painoin noin 80kg enkä todellakaan bodaa en koskaan ole bodannut koska se rajaa liikkumista. Tosin olin fyysisessä ulkotyössä ja verrattuna siihen että joku todella liikkumistaan laiminlyövä voi syödä pelkästään pari palaa suklaata ja pärjätä sillä koko päivän niin minulle se oli täysi mahdottomuus. Silloin meni ruokaan huomattavasti isompi osa rahoista kuin nykyään ainakin kaksin kertaisesti mutta uskoisin että vielä enemmänkin.
Mitä ihmettä muka teit ja kuinka monta tuntia jos kulutus oli 8000kcal / päivässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Woman26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woman26 kirjoitti:
Mitä ihmettä? En ikinä pystyisi olla parisuhteessa, jossa tapellaan ruokakustannuksista ja katotaan sentilleen kenen kuuluu maksaa ja mitä. Olisi musta ihan kamalaa! Meillä aina se kuka käy kaupassa maksaa tai vaihtoehtoisesti jos haetaan ravintolasta mukaan ruokaa niin se maksaa kuka hakee eikä tuu mieleenkään että pitäisi jotenkin laskea osuuksia. En osaa yhtään edes arvioida maksetaanko tasan vai jompikumpi enemmän. Sama käytäntö on meillä ollut aina; silloin kun molemmat opiskeltiin, silloin kun mies oli töissä ja mä opiskelin ja nyt kun molemmat on töissä. Jos joskus esimerkiksi mulla on ollut tiukkaa, sitten mies on automaattisesti maksanut enemmän kuluja. Eikä ikinä olla riidelty kuluista tai rahoista. Meille se on vaan luonnollista että parisuhteessa eletään YHDESSÄ. En vaan ymmärrä tollaista kulujen tasausta parisuhteessa..... jotenkin tosi suomalainen piirre. Ahdistava ajatus että aina pitäisi miettiä kuka maksaa ja mitä ja että pidetään kirjaa kumman vuoro maksaa ja kumpi on velkaa toiselle sentin tai toisen. Typerää.
Eli jos miehesi ei olisikaan samoilla linjoilla sinun kanssasi vastavuoroisuudesta, vaan kaikki ostettaisiin sinun rahoillasi, niin sinä vaan olisit onnellinen parisuhteesta? Kuka niitä senttejä jaksaa laskea, vaikka sinulla ei enää jää rahaa mihinkään muuhun, kuin pieneen ruoka-annokseen ja mies törsäilee omat rahansa minne huvittaa? Et viitsisi tapella rahasta vaan antaa miehen vaan käyttää sinua hyväksi?
Niin ja missäköhän sanoin että on ok elää vain toisen rahoilla? Itse en olisi hetkeäkään miehen kanssa joka ei maksaisi mitään. Parisuhteeseen kuuluu kunnioitus ja toisen ymmärtäminen niin mun mielestä tällaiset asiat kuten ruokakustannuksetkin pitäisi olla itsestäänselviä asioita mistä ei täydy riidellä tai tehdä jotain sopimuksia. Molemmat osallistuu kustannuksiin, mutta ei tarvitse olla sellaista excel taulukon tyyppistä kyttäämistä joka sentistä niinku suurimmalla osalla täällä taitaa olla. Ja en ikinä pystyisi ollemaan sellaisen miehen kanssa, joka 1) laskee joka sentin tasan 2) maksaa kaikki mun kulut 3) ei itse maksa mitään. Kuten jo aikaisemmin sanoin parisuhteessa eletään yhdessä ja se mun mielestä tarkoittaa sitä ett molemmat osallistuu kustannuksiin, MUTTA ei pidetä kirjaa kuka ostaa ja mitä. APn tapauksessa mies on itsekäs, joka ei kunnioita tai huomioi puolisoaan tai välitä puolison hyvinvoinnista. Mun mies saattaa hyvin syödä 3 kertaa enemmän kun mä, mutta se tarkoittaa myös sitä että hän sit kysyy että käynkö kaupassa vai käykö hän kaupassa kun ei ole ruokaa kotona eikä vain jätä jääkaappia tyhjäksi tai nillitä että tänään on sun vuoro käydä. Ja mitä tulee tuloeroihin; mies tienaa varmaa 2 kertaa enemmän kun mä, ja ei koskaan olla tapeltu rahasta. Se maksaa jonka lompakko tai verkkopankkitunnukset on lähempänä.
Onko tästä nyt pääteltävissä että sun neuvosi ap:lle on se, että vaihtaa miestä? t. ohis
Ei miestä noin vain vaihdeta. Vaan mun neuvo AP:lle on miettiä vakavasti tilannetta että minkälaisessa parisuhteessa elää ja jaksaako tapella samasta asiasta koko loppuelämän. Ja jos tulee lapsia kuvioon, tappelut kustannuksista varmasti lisääntyy entisestään. Näin ulkopuolisin silmin tuosta suhteesta puuttuu kunnioitus.
Vierailija kirjoitti:
Siis mies maksaa kaikki kiinteät kulut ja sinä ruoat? Sinä taas teet kaikki kotityöt, mutta mies hurvittelee ilman sinua?
Muuten kuulostaa kohtuullisen reilulta jaolta (mies siis maksaa vakuutusmaksut, veden, sähkön, vuokran ym), mutta tuo on outoa, ettei voi sinulle antaa hieman käyttörahaa tai piffata joskus mukaan johonkin menoon. Ja eiköhän mies maksa itse sen koiran lääkärikulut, jos on tämän koira ja itse varakkaampi. Ja sinä vielä hoidat koiran hyvää hyvyyttäsi.
Vuokra, vesi, sähkö ja lämmitys kustannukset menevät tasan puoliksi molempien kesken, mies ei niitä maksa yksin. Nettilasku ja vakuutus on minun nimissä ja mies maksaa puolet jos vain muistaa säästää rahaa siihen saakka. Mies kun ei nettiäkään saisi, kun on luottotiedot menneet, niin pakko se minun oli ottaa vastuulleni.
Koira on alunperin miehen, oli silloin jo kun tutustuttiin siis hänellä, mutta kyllä tässä viiden vuoden aikana on itselle tullut niin rakkaaksi että en voisi olla viemättä eläinlääkäriin, vaikka siihen menisikin sitten omia rahoja :)
Ja sinä maksat teidän ruoat miksi? Siis ensinnäkin mies on parempituloinen, joten hän maksaa esim 2/3 lähes kaikesta kiinteästä kulusta. Mies maksaa sen osan ruoasta, jonka syö. Mies kustantaa sinulle välillä kohtuuhintaisia yhteisiä menoja, mikäli kyseessä on parisuhde, eikä kaverisuhde. Ja molemmat tekevät kotitöitä, sinä tosin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sehän on selvä että miehen kuuluu maksaa enemmän ruokalaskusta jos ja kun syö niin paljon enemmän kuin toinen ja jatkuvasti. Kun molemmilla rahasta tiukkaa niin ei kai se vähemmän syövä ahmatin ruokia maksa.
Sama pätee myös vesilaskuun kun emäntä laträä suihkussa puolta kauemmin kuin mies. Joutuu huuhtelemaan hiuksetkin kahteen kertaan kun käyttää hiustenhoitoainetta. Ja illalla pesee meikkejään pois.
Puhumattakaan sähkölaskusta kun pyykkikone laulaa joka ilta kun emäntä ei voi laittaa päälleen edellisenä päivänä pitämiään vaatteita.
Eli maksut kulutuksen mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, mies ei ole siis lihava vaan päin vastoin hoikka. Hän on ns. läpipaska joka voi näköjään syödä mitä vaan eikä se juurikaan näy. Mies urheilee muutaman kerran viikossa, esim. käy lenkillä. Miehen päivän syömiset on tyyliin:
Aamupala: Neljä leipää, jogurttia, joku hedelmä
Lounas: Lämmin ruoka
Välipala: Lämmin ruoka
Illallinen: Lämmin ruoka
Iltapala: Useampi leipä, jogurttiaTämän lisäksi päivisin menee noin litra maitoa ja mies juo lisäksi helposti vaikka kuusi kuppia päivässä.
Läpipaska vai läpipasko? :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalorilaskurin sivuilta:
25-vuotiaan miehen (185 cm BMI noin 22) ja naisen (165 cm BMI noin 20) energiatarpeen ero on noin 750 kcal / vrk. Mies 2700 kcal ja nainen 1950 kcal.
Tässä on kuitenkin hyvä huomioida, että miehet eivät ole 185 senttisiä ja naiset 165 senttisiä. Oikeassa elämässä tuo ero on myös toisinpäin.
Silloin kun olin itse 25vee kulutin noin 8000kcaloria per päivä ja olen hieman yli tuon 185cm painoin noin 80kg enkä todellakaan bodaa en koskaan ole bodannut koska se rajaa liikkumista. Tosin olin fyysisessä ulkotyössä ja verrattuna siihen että joku todella liikkumistaan laiminlyövä voi syödä pelkästään pari palaa suklaata ja pärjätä sillä koko päivän niin minulle se oli täysi mahdottomuus. Silloin meni ruokaan huomattavasti isompi osa rahoista kuin nykyään ainakin kaksin kertaisesti mutta uskoisin että vielä enemmänkin.
Mitä ihmettä muka teit ja kuinka monta tuntia jos kulutus oli 8000kcal / päivässä?
Metsätöitä puutarhatöitä kivitöitä jne..fyysistä ulkotyötä en sen kummempaa. Enimmäkseen omalla fysiikalla ilman koneita ja tasaista tahtia..
Vierailija kirjoitti:
Woman26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko te jankkaajat ihan tosissanne sitä mieltä, että pienituloisen ap:n täytyy kustantaa miehen mässäily? Ja nähdä sen vuoksi itse nälkää? Koska siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Uskomatonta.
Ei vaan itse en tajua minkälainen parisuhde on tollainen että ruokakustannuksista tarvitsee tapella. Ei ole kovin tervettä että mies kokee että puoliso kyttää joka lusikallista, mutta ei oo myöskään tervettä että toiselle ei jää rahaa ruokaa. Niin en käsitä APn kysymystä mitä pitäisi tehdä. Enkä ymmärrä tämän ketjun neuvoja "tee vain itelle ruokaa", "laita mies tekee ruokaa" "kyllä mies pärjää ilman ruokaa"..... Millainen parisuhde on tollainen missä pitää toimia noin tai kostaa tai punoa jotain juonia että itelle jää ruokaa.
Mun ruokakulut (yksin) ovat helposti viisikin sataa kuussa. Jos tästä pariutuisin, voisin siis odottaa vastapuolen maksavan puolet ruuista, vaikka hänen ruokakulunsa olisivat 250 euroa siihen astisessa elämässä? Vai pitäisikö minun himmata ruokakulujani, jos kumppani olisi työtön/ opiskelija/ pienituloinen?
Ei? En tajua tota sun logiikkaa. Meillä ainakin mietitään yhdessä mitä syödään ja milloin. Jos käydään kaupassa yhdessä niin molemmat laittaa sinne kärryyn ihan mitä haluaa ilman että täytyy kyttäillä ja miettiä kehtaako. Kassalla maksetaan fiiliksen mukaan, kumpi siinä sattuu olemaan ensin. Jos Mä käyn kaupassa niin kysyn mieheltä mitä haluaa ja päin vastoin. Eikä koskaan erotella mitkä on hänen ostokset ja mitkä mun. Periaate on se jääkaappi on yhteinen, ruoat on yhteisiä. Ei ole väliä kuka maksaa ja milloin. Silloin kun itse opiskelin ja tienasin reilusti vähemmän kun mies, niin hän tietenkin automaattisesti maksoi useammin ilman että siitä täytyi riidellä tai edes sopia. Molempien ruokailutottumukset on pysynyt samana aina eikä oo tarvinnut muuttaa sitä suuntaan tai toiseen vaikka tuloerot on ollut joskus isoja. Huomaavaisuus on osa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Woman26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woman26 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko te jankkaajat ihan tosissanne sitä mieltä, että pienituloisen ap:n täytyy kustantaa miehen mässäily? Ja nähdä sen vuoksi itse nälkää? Koska siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Uskomatonta.
Ei vaan itse en tajua minkälainen parisuhde on tollainen että ruokakustannuksista tarvitsee tapella. Ei ole kovin tervettä että mies kokee että puoliso kyttää joka lusikallista, mutta ei oo myöskään tervettä että toiselle ei jää rahaa ruokaa. Niin en käsitä APn kysymystä mitä pitäisi tehdä. Enkä ymmärrä tämän ketjun neuvoja "tee vain itelle ruokaa", "laita mies tekee ruokaa" "kyllä mies pärjää ilman ruokaa"..... Millainen parisuhde on tollainen missä pitää toimia noin tai kostaa tai punoa jotain juonia että itelle jää ruokaa.
Mun ruokakulut (yksin) ovat helposti viisikin sataa kuussa. Jos tästä pariutuisin, voisin siis odottaa vastapuolen maksavan puolet ruuista, vaikka hänen ruokakulunsa olisivat 250 euroa siihen astisessa elämässä? Vai pitäisikö minun himmata ruokakulujani, jos kumppani olisi työtön/ opiskelija/ pienituloinen?
Ei? En tajua tota sun logiikkaa. Meillä ainakin mietitään yhdessä mitä syödään ja milloin. Jos käydään kaupassa yhdessä niin molemmat laittaa sinne kärryyn ihan mitä haluaa ilman että täytyy kyttäillä ja miettiä kehtaako. Kassalla maksetaan fiiliksen mukaan, kumpi siinä sattuu olemaan ensin. Jos Mä käyn kaupassa niin kysyn mieheltä mitä haluaa ja päin vastoin. Eikä koskaan erotella mitkä on hänen ostokset ja mitkä mun. Periaate on se jääkaappi on yhteinen, ruoat on yhteisiä. Ei ole väliä kuka maksaa ja milloin. Silloin kun itse opiskelin ja tienasin reilusti vähemmän kun mies, niin hän tietenkin automaattisesti maksoi useammin ilman että siitä täytyi riidellä tai edes sopia. Molempien ruokailutottumukset on pysynyt samana aina eikä oo tarvinnut muuttaa sitä suuntaan tai toiseen vaikka tuloerot on ollut joskus isoja. Huomaavaisuus on osa parisuhdetta.
Oma esimerkkini liittyi suoraan ap:n tilanteeseen. Sinun ei. Tai siis sinun liittyi siihen ideaaliin, jota kohti ap:n pitäisi päästä, kun nyt ovat tässä esittämässäni tilanteessa.
[/quote]
Ja sinä maksat teidän ruoat miksi? Siis ensinnäkin mies on parempituloinen, joten hän maksaa esim 2/3 lähes kaikesta kiinteästä kulusta. Mies maksaa sen osan ruoasta, jonka syö. Mies kustantaa sinulle välillä kohtuuhintaisia yhteisiä menoja, mikäli kyseessä on parisuhde, eikä kaverisuhde. Ja molemmat tekevät kotitöitä, sinä tosin enemmän.[/quote]
Yksinkertainen ja julma totuus on vain se että miehellä ei ole mitään hajua rahankäytöstä, koskaan ei ole ollut, ostaa kaikkea ylimääräistä ja olettaa pärjäävänsä kun rahat on loppu. Vaikka ostaisin itselleni vain ruokaa, mies söisi niistä kuitenkin puolet kaapista, vaikka kieltäisin, niin valittaisi ensin ja söisi kuitenkin vaikka olisin kieltänyt. Ei sitä voi lopettaa, olen yrittänyt sanoa, hänen äitinsäkkin on sanonut asiasta, minunkin äitini, oikeastaan kaikki meidän tutut ja läheiset tietävät tästä ongelmasta, koska mies ei tosiaankaan sitä edes peittele, tarjoilee kavereillensakkin jos heillä ei rahaa ole.
Oli kuitenkin pari vuotta ennen meidän seurustelun alkua (tiesin miehen silloin, en niinkään tuntenut) narkkari, joka eli sosiaalitoimentuella ja oli aina kaikille velkaa niin liekkö niistä ajoista jäänyt ikuisiksi ajoiksi rahankäyttö ongelmat. Ennen meidän seurustelun alkua oli jo reilusti yli vuoden ollut kuivilla, mutta rahaongelmat jäi. Luottotiedot ovat menneet ja vieläkin tulee postista vähän väliä ulosotto kirjeitä vanhoista jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli fyysisestä työstäkään ei tee se isompaa osaa joka on vahvempi vaan tasa-arvon nimissä puoliksi riippumatta fyysistä ominaisuuksista. Tarkistan vain maailmankuvaanne! Mielestäni kannattaisi erota jos tuollainen on ongelma. Entäpä pienempikokoisemmalle ihmiselle hieman vähemmän työttömyys-korvausta kun ei tarvitse ruokaan niin paljon, niikö?
Eli miten nämä asiat menee odotan vastauksianne? Vähemmän rahaa ruokaan pienemmille ja enemmän isommille vai niin menisi tasa-arvoisesti. Tehdäänkö aloite että palkkauksen määrää osittain fyysinen koko ja samoin päivärahoihin vaikuttaa fyysinen koko? Miten on?
Lopeta jankutus ohi aiheen. Terveiden ihmisten ravinnonsaanti elossa pysymiseksi ei eroa merkittävästi. Ei siitä pidä ketään palkita, että syö tylsyyttään enemmän, kuin elossa olo vaatii. Kyllä ne miehetkin hoikistuisi, kun ei olisi äidin soppakattila aina täynnä herkkuja.
Kuinka pieni on ero eri energian kulutuksen tarpeeseen SINUN MIELESTÄ? Miksi ihmeessä aiheesta sitten kiistellään, että ruokakustannukset karkaavat käsistä jos se ero on MIELESTÄSI kovin pieni. Logiikkasi ontuu. Tiedän että sinulle aiheena on miehet etkä siksi vastaa kysymyksiin joka on aiheena tässä keskustelussa. Voit vapaasti siirtyä puhumaan miesten läskeistä ihan omalle palstallesi. Kyse on energiankulutuksen eroista ja rahankäytöstä. Kyse ei edes suoraan ole omista rahoista vaan opintotuesta joten loogisinta olisi jakaa tukea enemmän niille joiden kulutus on suurempaa fyysisen tarpeen takia, jotta jatkossa vältyttäisiin tällaisilta ongelmilta
Jos tukea maksettaisiin koon mukaan, ap:n tilanne ei muuttuisi silti. Mies saisi enemmän tukea eli käyttörahaa ja söisi silti ap:n pienemmästä tuesta ostetut ruuat. Ongelma on mies, joka syö naisen rahat.
Meillä oli sama tilanne exän kanssa, oli muutenkin hemmetin patalaiska porsas, joka vain ahmi tekemiäni ruokia. Aina kun kokkasin jotakin ja ajattelin että "tästähän syö monta päivää", niin iltaan mennessä oli kyseinen ruoka jo miltei lopussa. Raivostuttavaa! Molemmat oltiin opiskelijoita, mutta itse kävin lisäksi töissä tekemässä iltavuoroja. Vaikka ei lapsia ollutkaan, niin tuntui silti kuin huollettavanani olisi ollut joku keskenkasvuinen kakara. Onneksi pääsin eroon.
Siskot, älkää alistuko! Jos ei muuta, niin äijä edes keittiöön ja kauhanvarteen väsäämään omat sapuskansa!
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä maksat teidän ruoat miksi? Siis ensinnäkin mies on parempituloinen, joten hän maksaa esim 2/3 lähes kaikesta kiinteästä kulusta. Mies maksaa sen osan ruoasta, jonka syö. Mies kustantaa sinulle välillä kohtuuhintaisia yhteisiä menoja, mikäli kyseessä on parisuhde, eikä kaverisuhde. Ja molemmat tekevät kotitöitä, sinä tosin enemmän.
Yksinkertainen ja julma totuus on vain se että miehellä ei ole mitään hajua rahankäytöstä, koskaan ei ole ollut, ostaa kaikkea ylimääräistä ja olettaa pärjäävänsä kun rahat on loppu. Vaikka ostaisin itselleni vain ruokaa, mies söisi niistä kuitenkin puolet kaapista, vaikka kieltäisin, niin valittaisi ensin ja söisi kuitenkin vaikka olisin kieltänyt. Ei sitä voi lopettaa, olen yrittänyt sanoa, hänen äitinsäkkin on sanonut asiasta, minunkin äitini, oikeastaan kaikki meidän tutut ja läheiset tietävät tästä ongelmasta, koska mies ei tosiaankaan sitä edes peittele, tarjoilee kavereillensakkin jos heillä ei rahaa ole.
Oli kuitenkin pari vuotta ennen meidän seurustelun alkua (tiesin miehen silloin, en niinkään tuntenut) narkkari, joka eli sosiaalitoimentuella ja oli aina kaikille velkaa niin liekkö niistä ajoista jäänyt ikuisiksi ajoiksi rahankäyttö ongelmat. Ennen meidän seurustelun alkua oli jo reilusti yli vuoden ollut kuivilla, mutta rahaongelmat jäi. Luottotiedot ovat menneet ja vieläkin tulee postista vähän väliä ulosotto kirjeitä vanhoista jutuista.
Eli hänellä menee rahat palkoista osa ulosottoon velkoihin. Onko sinulla mitään käsitystä miten paljon kaverilla on velkoja.
Mene paikkakunnan ulosottovirastoon, niin saat sieltä tietää mitä velkoja ja paljonko niitä on siellä ja paljonko on varattomana palautettu perintätoimistoille. Velkoja voi olla korkoineen vaikka kuinka paljon.
Onko vanhoja vuokria maksamatta, häätöjä, korvauksia rötöksistä, jos on ollut narkkari. Maksu korkeintaan n. 10 niin saat tiedot veloista.
Sen jälkeen tai sitä ennen voit tehdä johtopäätökset rupeatko ko kaveria vetämään perässäsi. Sillä sitä sinä joudut tekemään koko ikäsi. Suosittelen eroa ja nenä kohti uusia tuulia.
Niin ja juu, kehtasi vielä jättää minut sillä perusteella, etten ollut tarpeeksi "vaimomatskua". Noh, eipä ole tullut vastaan ketään muutakaan joka täyttäisi herran kriteerit. Sen luontoinen äijä, että hakkaa tattiinsa varmaan koko loppuelämänsä. Yksin. T. 364
Onko tästä nyt pääteltävissä että sun neuvosi ap:lle on se, että vaihtaa miestä? t. ohis