Lue keskustelun säännöt.
Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?
27.11.2016 |
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, etten osaa olla ihastukseni seurassa vapaa ja ihana oma itseni, vaan vedän jonkun typerän kovis-vaihteen päälle, en tuo ilmi tunteitani, anna läheisyyttä jne.
Seksi ja yleinen pokkurointi onnistuu, muu ei.
Jotenkin suhtaudun mieheen ensisijaisesti seksikumppanina (vaikka haluaisinkin oikean elämänkumppanin) ja oletan, että mieskin haluaa minusta "vain" seksiä.
Sitten kun mies kehuu, en ota todesta ja kun mies vihjailee millainen tulevaisuus meillä voisi olla yhdessä, en ota todesta.
Ajattelen, että mies vedättää ja nauraa selän takana, jos lähtisin mukaan hempeilyyn, joten isken defenssit päälle ja ohitan tuollaiset jutut, jätän miehen siltäosin "kylmäksi".
En ole ikinä kertonut rehellisesti kenellekään miehelle, että olen kiinnostunut/ihastunut, en sanonut ihanaksi, tykkääväni tai juuri yhtään mitään.
Tähänastisen elämäni suurin rakkaus pyöri mielessä pitkään ja keksin siitä miehestä vaikka heti pitkän liudan asioita, miksi se on niin upea ja ulkoisestikin se on aivan täydellinen, mutta ainoat kehut joita olen sillekään koskaan sanonut, on "sä oot ihan hyvä nuissa suuseksihommissa" ja "oot vissiin matemaattisesti lahjakas"........Olen siis pelkuri.
Ja mun miesmaku on vieläpä sellainen vähän ujohko ja herkkä mies, eli järjellä ajateltuna kusetusvaara ei ole NIIN suuri kuin vaikkapa joidenkin lätkähemmojen kanssa olisi, mutta silti mieleen tulee aina "mitä jos..", koska ikinähän ei voi tietää mikä Tauski se mies oikeasti on!
Pahimmat kusettajat, toisten tunteilla leikkivät ja sielun murskaavat miehethän voikin olla jotain ns. empaattisia, ujohkoja ja herkkiä kaunosieluja - ja oikein salakavalalla tavalla, koska eivät ole sillätavoin selkeitä tapauksia kuin esim. ne lätkähemmot.Viimeiset 9kk olen ollut (ja olen edelleen) aivan lääpälläni yhteen fantastiseen mieheen, joka viimeksi tavatessamme vihjaili useampaan otteeseen jostain, kuinka meidän ominaisuudet vois sopia hyvin yhteen jne.
Ja mä sanoin sille takas, etten halua miestä. ARGH.Eli juu, itsessäni vika hyvinkin vahvasti.
Touchee. Paitsi että minä vielä tykkään niistä varmasti kusipäisistä hokiäijistä. En osaa edes ajatella miehiä enää seurustelu mielessä, tosi kovat defenssit. Vaikea kiintymyssuhde lapsuudessa, ahdistun normaaleista suhteista ja en osaa ottaa toisen tunteita huomioon, hakeudun emotionaalisesti epävakaiden miesten lähelle ja kerran ottanut tosi pahasti siipeeni.
Miesten kanssa tulen hyvin toimeen muuten ja kaikki ns. puitteet kunnossa.
Ennen harrastin paljon lyhyempiä suhteita ja monen upean naisen miehet harrastivat kanssani seksiä, puhutaan siis ihan valtakunnan tasolla noteeratuista naista ja muista kv-kaunottarista. Tunnetasolla viehätyn näistä miehistä ja en halua kokea näiden naisten kohtaloa, joten olen lopettanut romanttisen suhteen etsimisen täysin. Välillä tulee ehdotuksia, mutta suojamuurit kyllä pitää huolta, että aitoa lähentymistä ei pääse tapahtumaan.Eli mitä samaa teissä siis on tuon ekan kirjoittajan kanssa?
En ota miehiä todesta. Vain seksi onnistuu, muu ei-kaverillinen toiminta ei. En kerro miehelle, jos minulla olisikin tunteita. Miehet ovat sanoneet minun olevan epäromantikko ja että käyttäydyn tunnetasolla "miesmäisesti".
Tiedän, että suurinosa miehistä olisi kunnollisia ja kunnioittavia, mutta varmasti jostain lapsuudenmalleista johtuen viehätyn vääränlaisista miehistä. Tämä siis erona ekan kirjoittajan kanssa.
Kun on nähnyt egoistisen mieskulttuurin niin läheltä, sekä ystävissä että hoidoissa on näitä miehiä, ei halua palkita miehiä omilla tunteillaan, vaan heittäytyy itsekin "playeriksi" tosin sillä erotuksella, että en itse käytä ihmisiä. Malli on jo automaattinen, ehkä pitää jossain vaiheessa selvittää terapiassa.
Petetyille naisille voisin sanoa, että vika ei ole koskaan naisissa, kun korkeintaan miesmaussa. Uskomattomia paketteja fiksu ja kauniita naisia petetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.
Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(
Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.
N39
No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.
Wtf? Siitäkö pitäisi vielä olla tyytyväinen että on saanut olla panoalustana jollekin kusipäälle? Miehet menkööt huoriin jos pelkästään irtoseksiä ja tuon sortin kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ovat vailla.
Olipas ahdasmielistä ja naista esineellistävää tekstiä. Mitäs jos itse muuttaisit luostariin ja kirjoittaisit vaikka kirjan tuosta katkeruudestasi, se voisi olla sinulle terapeuttista.
Me muut voimme sillävälin edelleen harrastaa juuri sellaista seksiä juuri niin sitoutunessa suhteissa kuin itse haluamme.
Mutta sillä ei sitten niin ole väliä kuinka sitoutuneessa suhteessa nainen haluaa seksiä harrastaa. Mikä prkl siinä on että monille miehille siihen pelkkään seksiin ei kelpaakaan nainen joka haluaa pelkkää seksiä? Miksi sitä pelkkää seksiä pitää nimenomaan saada naiselta joka hakee parisuhdetta eikä ole valmis seksiin jokaisen vastaantulijan kanssa? Tällaista naista mies jaksaa lämmittää kuukausia ja feikata ihastusta ja seksin tultua mukaan suhteeseen mies ottaa ja katoaa.
Miksi sitä vain seksiä -naista ei voi noukkia matkaansa sieltä kapakan narikasta pilkun aikaan?
En voi sietää miehiä, joilla on huono itseluottamus ja jotka vinkuvat joka asiasta. Minua ei haittaa jos mies tienaa vähemmän kuin minä, ei ole mitenkään erityisen komea, mutta oletan että miehellä on hyvä sydän, on rehellinen ja luotettava. Kaikki ne, joilla on ollut mainittavat ominaisuudet, ovat olleet niitä vinkujia. Eikö missään ole normaaleja miehiä?
NAL(sinkut-palstalta) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.
Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(
Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.
N39
No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.
Nainen, joka valittaa siitä että saa seksiä on ihan sama kuin, joku jolla ei ole varaa syödä kalliissa ravintolassa valittaa siitä, sillä välin kun joku on kuolemassa nälkään. Mies ei saa seksiä eikä parisuhdetta, nainen ahneuksissaan ei ole tyytyväinen että saa seksiä vaan kaikki pitää saada.
Katkeran ihmisen puhetta. Ei mikään ihme että olet ilman.
M1978 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa pahamieli kun tällästä lukee :( Itseluottamusta ihmiset! Sitä parhaansa mukaan kannattaa kehittää. Yrittää hiljentää sisäisen äänensä joka kertoo ettei kelpaa tai on jotenkin huono. Se taitaa olla myös se salaisuus et voi olla toisen ihmisen kanssa, ettei ajattele olevansa aivan kamala ja ainakin pyrkisi arvostamaan itseään.
Minulla huono itseluottamus on suora jatkumo miehiltä saamistani pakeista, ns. "jätetyksi tulemisista" ja huonosta kohtelusta, jota olen saanut.
Joo, pitäisi olla itsevarma, mutta miten voi olla kun miehet ovat näyttäneet etten ole haluttava ja minkään arvoinen? Olin varhaisaikuisuudessa terveellä itsetunnolla varustettu nainen, en nykyinen varautunut ja itseeni pettynyt 26-vuotias ikisinkku.
Kaikella kunnioituksella, ota tuo iki-etuliite käyttöön vasta 10 - 15 vuoden päästä, jos tilanne on pysynyt samana. Mikä taasen on hyvin epätodennäköistä jos olet suht' normaali lapseton ja koiraton 26-vuotias nainen.
En olekaan normaali kun en kykene luomaan kestävää parisuhdetta. Joku mättää miksi en kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää miehiä, joilla on huono itseluottamus ja jotka vinkuvat joka asiasta. Minua ei haittaa jos mies tienaa vähemmän kuin minä, ei ole mitenkään erityisen komea, mutta oletan että miehellä on hyvä sydän, on rehellinen ja luotettava. Kaikki ne, joilla on ollut mainittavat ominaisuudet, ovat olleet niitä vinkujia. Eikö missään ole normaaleja miehiä?
Millaisia nämä vinkujat ovat käytännössä olleet?
ap
NAL(sinkut-palstalta) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.
Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(
Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.
N39
No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.
Nainen, joka valittaa siitä että saa seksiä on ihan sama kuin, joku jolla ei ole varaa syödä kalliissa ravintolassa valittaa siitä, sillä välin kun joku on kuolemassa nälkään. Mies ei saa seksiä eikä parisuhdetta, nainen ahneuksissaan ei ole tyytyväinen että saa seksiä vaan kaikki pitää saada.
Mieluummin ahne kuin l*tka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään. Olisin valmis sitoutumaan ja tutustumaan, mutta ketään ei kiinnosta.
Erittäin vaikeaa tämä on terv, menestynyt söpö mies jolla kuusipakki talvitakin alla ja lämmin sydän.
Kontakteja yritän, mutta kaikki ovat jo parisuhteissa. Hymyilen ja koitan saada edes silmäkontakteja tuloksetta. Helvetinmoinen yrittäminen mutta luonne ei anna periksi.
Ehkä joskus se palkitaan. Jos naiset yrittäisi näin paljon kun minä yksikään tämän maan nainen ei olisi sinkkuna tahtomattaan
Mulla aikamoinen kynnys kun ajattelen (jostain kuullut) että parisuhteessa työnnetään jotain toisen sisään kun ollaan oikein kunnolla parisuhteessa. Pelkkä ajatuskin sellaisesta toiminnasta kauhistuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pinnallinen kavereiden mielestä. Ehkä hyväksyn asian kun täytän kolmekymmentä. Vaikea kelpuuttaa ketään.
Pidän itteäni v#tun rumana, vaikka kuulen silloin tällöin, että olisin päinvastaista. Vaan kun en itse siihen usko, niin kai se näkyy. En vaan usko, että yksikään mies minua haluaisi. Kaipaan eniten, että olisin haluttu, sillai fyysisesti. SEksin kaipuu on pahinta. Kun en sitten halua naija, jos naintikumppani ei pidä viehättävänä ja haluttavana. :**(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteita on takana ja eri seksikumppaneita on ollut valehtelematta reilusti yli 200.
olen nyt tasan 30v, elämää siis jo nähnyt jonkun verran.
Ongelmani ei ole ulkonäköni, paljon kehuttu jne.. tuntuu että aina saanut naisilta nuoresta lähtien sen mitä haluan liiankin helposti.. vuosien saatossa tottunut jo siihen että saanut melkein naisen kuin naisen kellitettyä.
Sittemmin ollutkin kolmatta vuotta sinkkuna.. syinä ovat pahentuneet paniikki ja ahdistuneisuushäiriöt ja eräänlainen sitoutumiskammo kehittynyt myöskin. Estoja siis on ja paljon...
27 vuotiaana tapahtui jotakin.. ahdistuin ja rupesin pakoilemaan seksiä joka oli arkipäivää ollut jo yli toistakymmentä vuotta minulle.. tietyt "petikaverit" ja naispuoliset juomakaverit jaksoivat noin vuoden soitella ja pyydellä "hoitelemaan" heidät.. nuorena tämä oli jees.. nyt ei..
harrastin hetken aikaa sinkkuna jopa maksullista seksiä.. ostamista tietty että kokeilin myös itseni myymistä.. vanhemmille naisille enemmänkin, tätä kesti vuoden.
kaksi ja puoli vuotta olen kohta ollut selibaatissa, eli pidättäytynyt seksistä täysin.. kaveri sanoikin minulle ettei toi ole normaalia tässä iässä. Se jokin seinä vain tuli vaan vastaan, ymmärrän nykyisin irtosuhteiden ja irtoseksin merkitykset toisille osapuolille jotka halusivat muuta ja kiintyivät minuun.. hain seksiä.. he jotain muuta.. loukkasin heitä henkisesti.. Nyt ilmeisesti saanut itse opetuksen ja olen miettinytkin.. jatkuvatko nämä ahdistuneisuusongelmat ja pidättäytyminen hautaan saakka.
voimavarani ei riitä ratkomaan tätä ongelmaa enää.. paniikki oireitakin on keinoilla kuin keinoilla yritetty saada kuriin.. terapia ei auttanut taannoin.. energiat riittävät juuri ja juuri itsensä elättämiseen ja sillon tällöin aikuisviihde leffat pyörii ruudulla jos tarvetta on.
ehkä se aurinko vielä minullekkin nousee uudestaan joku päivä, mutta se päivä ei ole tänään, ei huomenna ei ensi viikolla, ei ensi kuussa eikä luultavasti ensi vuonnakaan.
oletko harkinnut hakea uudestaan apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roy86 kirjoitti:
kaksi ja puoli vuotta olen kohta ollut selibaatissa, eli pidättäytynyt seksistä täysin.. kaveri sanoikin minulle ettei toi ole normaalia tässä iässä.
No mikä nyt on kenellekin normaalia. Itse olen 32-vuotias neitsytnainen (koska yhtäkään tarjousta ei ole tullut ja omat säälittävät yritykseni on torjuttu). Tämä on mulle normaalia. Ja ehkä se syy, miksi sinkkuuteni jatkuu. En enää voi kenellekään tunnustaa, että näin on päässyt käymään. En ehkä kestäisi sitä, että taas torjuttaisiin. Tai etenkään sitä, että päätyisin sänkyyn jonkun kanssa, joka ei aamulla enää olisi vieressä. Parempi olla vaan aina yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää miehiä, joilla on huono itseluottamus ja jotka vinkuvat joka asiasta. Minua ei haittaa jos mies tienaa vähemmän kuin minä, ei ole mitenkään erityisen komea, mutta oletan että miehellä on hyvä sydän, on rehellinen ja luotettava. Kaikki ne, joilla on ollut mainittavat ominaisuudet, ovat olleet niitä vinkujia. Eikö missään ole normaaleja miehiä?
Millaisia nämä vinkujat ovat käytännössä olleet?
ap
Olisit mielummin kysynyt mistä he vinkuivat.
Suurin ongelmani on lapsuuteni, jolloin minun toisteltiin aina olevan ruma. Kaikenlaista läheisyyttä kartettiin, ja seksistä ja seksuaalisuudesta maalattiin demonisoitu kuva. Vanhempieni avioliiton ongelmat heijastuivat siis kasvatukseeni. Näitä jälkiä on korjailtu lukuisissa terapioissa ja muussa hoidossa.
Pidän itseäni suht rumana, mutta järjellä ajatellen tiedän olevani ihan normaalin näköinen. Tästä aiheutuu ongelmia, kun arvioin oman tasoni keinotekoisen alas, enkä sitten ole oikeasti fyysisesti kiinnostunut näistä miehistä. "Omantasoisiani" miehiä en uskalla yrittää.
Tämä varmaan herättää tunteita, mutta pidän myös vaikeutena sitä, että olen keskivertoa fiksumpi. Se tuntuu ottavan monen miehen itsetunnolle. Kaunis ulkonäkö varmaan vähän korvaisi tätä puutetta, mutta en ole erityisen kaunis. Sitten taas osa miehistä, jotka viehättyvät tästä ominaisuudestani, tuntuvat haluavan, että olisin sitten se dominoiva osapuoli ja tossuttaisin heitä täysillä. Tämä ei kuitenkaan minua kiinnosta, vaan etsin tasa-arvoista parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
M1978 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa pahamieli kun tällästä lukee :( Itseluottamusta ihmiset! Sitä parhaansa mukaan kannattaa kehittää. Yrittää hiljentää sisäisen äänensä joka kertoo ettei kelpaa tai on jotenkin huono. Se taitaa olla myös se salaisuus et voi olla toisen ihmisen kanssa, ettei ajattele olevansa aivan kamala ja ainakin pyrkisi arvostamaan itseään.
Minulla huono itseluottamus on suora jatkumo miehiltä saamistani pakeista, ns. "jätetyksi tulemisista" ja huonosta kohtelusta, jota olen saanut.
Joo, pitäisi olla itsevarma, mutta miten voi olla kun miehet ovat näyttäneet etten ole haluttava ja minkään arvoinen? Olin varhaisaikuisuudessa terveellä itsetunnolla varustettu nainen, en nykyinen varautunut ja itseeni pettynyt 26-vuotias ikisinkku.
Kaikella kunnioituksella, ota tuo iki-etuliite käyttöön vasta 10 - 15 vuoden päästä, jos tilanne on pysynyt samana. Mikä taasen on hyvin epätodennäköistä jos olet suht' normaali lapseton ja koiraton 26-vuotias nainen.
En olekaan normaali kun en kykene luomaan kestävää parisuhdetta. Joku mättää miksi en kelpaa.
"Normaaliudella" tarkoitin tässä tapauksessa lähinnä sitä, että et omaisi esim. voimakkaita fyysisiä piirteitä (tyyliin pyörätuolissa istuminen, joka hankaloittaisi asumisjärjestelyjä) tai vakavia sairauksia jotka miehen pitäisi erityisesti ottaa huomioon, tai jotka saisivat sinut muuten erottumaan massasta huomattavan negatiivisella tavalla.
Pääpointtini joka tapauksessa oli, että tuossa iässä et suinkaan ole tuomittu jäämään perheettömäksi (jos lapsikatraan hankkimista ylipäätään tavoittelet) vanhaksipiiaksi. Henkistä kasvua tapahtuu pitkin aikuis-ikää, ja vilpittömästi toivon että saat sitä kautta vielä itsetuntosi takaisin. Mitä taas parisuhteiden päättymisiin tulee, olen kieltämättä itsekin joutunut muutaman kerran dumpatuksi aika mitäänsanomattomilla perusteilla, mutta toisaalta, mitäpä muutakaan vaihtoehtoa sitä on kuin jatkaa yrittämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perinteisellä tavalla kaunis enkä naisellinen nainen. Olen ihan hyvännäköinen, mutta minusta ei huou sellainen naisellisuus, varmaan mieshormonitasonikin ovat keskivertonaista korkeammat. Lisäksi ihoni ei ole ertyisen hyvä, ei huippupaha akne mutta arpia ja epätasaisuutta on ja näppylöitäkin silloin tällöin.
Ulkonäön puutteiden lisäksi olen ehkä vähän tylsä monen mielestä. Sellainen isossa porukassa ja uudessa seurassa yleensä vähän hiljainen, tyypillinen hitaasti lämpenevä temperamentti ja introvertti.
Minua parempia vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla, etten yhtään ihmettele, miksei kukaan ole minua valinnut.
Tämä on aivan kuin minä!! N21
Tai minä! Tosin, tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen sinkkuuteeni.
N21
Ei ole mitään estoja. Pidän hyvästä parisuhteesta määrättömästi enemmän kuin sinkkuudesta. En näe sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia verrattuna hyvään suhteeseen. Mutta mukavien, kanssani yhteensopivien naisten tapaaminen ottaa oman aikansa. Ei viits huonoa ottaa.
Olen ruma.