Lue keskustelun säännöt.
Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?
27.11.2016 |
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Kommentit (210)
Ei oo tarpeeks rahaa lompakkoloisille ja muille en oo tarpeeks komea. Lisäksi oon syrjäytynyt, enkä käy juuri koskaan missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelmani on lapsuuteni, jolloin minun toisteltiin aina olevan ruma. Kaikenlaista läheisyyttä kartettiin, ja seksistä ja seksuaalisuudesta maalattiin demonisoitu kuva. Vanhempieni avioliiton ongelmat heijastuivat siis kasvatukseeni. Näitä jälkiä on korjailtu lukuisissa terapioissa ja muussa hoidossa.
Pidän itseäni suht rumana, mutta järjellä ajatellen tiedän olevani ihan normaalin näköinen. Tästä aiheutuu ongelmia, kun arvioin oman tasoni keinotekoisen alas, enkä sitten ole oikeasti fyysisesti kiinnostunut näistä miehistä. "Omantasoisiani" miehiä en uskalla yrittää.
Tämä varmaan herättää tunteita, mutta pidän myös vaikeutena sitä, että olen keskivertoa fiksumpi. Se tuntuu ottavan monen miehen itsetunnolle. Kaunis ulkonäkö varmaan vähän korvaisi tätä puutetta, mutta en ole erityisen kaunis. Sitten taas osa miehistä, jotka viehättyvät tästä ominaisuudestani, tuntuvat haluavan, että olisin sitten se dominoiva osapuoli ja tossuttaisin heitä täysillä. Tämä ei kuitenkaan minua kiinnosta, vaan etsin tasa-arvoista parisuhdetta.
Mistä tiedät oman tasosi? Että olet oikeasti "korkeatasoisempi"?
Kuulovamma, geneettisesti epämuodostunut, huonot hampaat, huono näkö, pälvikalju, lihava ja diabetes (tämä on ainut oman käytöksen tuotos). Sanomattakin on selvää että olen introvertti. Eli pokeritermein hallussani on tyhjä käsi.
Kiinnostun tosissani jostain miehestä ehkä kerran 8 vuodessa. Elinvuodet loppuu kesken ennen kuin ehdin löytää juuri sen kiinnostavan tyypin, jonka kanssa asioista myös tulee jotain.
Olen sen verran ruma, että kelpaan vain miehistä huonoimmille. Mielenterveysongelmaiset, päihdeongelmaiset, älyllisesti jälkeenjääneet, pultsarit, pitkäaikaistyöttömät yms. (usein siis yhdistelmä näistä).
Koen ettei parisuhde tällaisen miehen kanssa tekisi muuta kuin madaltaisi elämänlaatuani, siispä en pyri heidän kanssaan parisuhteeseen. Siksi sinkkuus.
Rumuuteni tekevät yhdessä: pitkä naiseksi, muodoton poikamainen vartalo, androgyynit kasvot, huono iho, iho roikkuu monesta paikasta lihomisten ja laihtumisten johdosta, selluliittia, isot jalat, ohuet ja katkeilevat hiukset joita olen aina yrittänyt kasvattaa, mutta ne pysyvät polkkatukkana. Näiden speksien kanssa ei jaksa paljoa edes panostaa tyyliin. Suurin osa vaateista ei edes istu miesmäiselle ja löysälle vartalolleni.
Ta-daa, tällaista täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole perinteisellä tavalla kaunis enkä naisellinen nainen. Olen ihan hyvännäköinen, mutta minusta ei huou sellainen naisellisuus, varmaan mieshormonitasonikin ovat keskivertonaista korkeammat. Lisäksi ihoni ei ole ertyisen hyvä, ei huippupaha akne mutta arpia ja epätasaisuutta on ja näppylöitäkin silloin tällöin.
Ulkonäön puutteiden lisäksi olen ehkä vähän tylsä monen mielestä. Sellainen isossa porukassa ja uudessa seurassa yleensä vähän hiljainen, tyypillinen hitaasti lämpenevä temperamentti ja introvertti.
Minua parempia vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla, etten yhtään ihmettele, miksei kukaan ole minua valinnut.
Höpsistä. Kuulostat ihan haluttavalta naiselta. Ei ne toiset naiset ole sen kummempia siinä porukassa tai itsevarmempia.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itteäni v#tun rumana, vaikka kuulen silloin tällöin, että olisin päinvastaista. Vaan kun en itse siihen usko, niin kai se näkyy. En vaan usko, että yksikään mies minua haluaisi. Kaipaan eniten, että olisin haluttu, sillai fyysisesti. SEksin kaipuu on pahinta. Kun en sitten halua naija, jos naintikumppani ei pidä viehättävänä ja haluttavana. :**(
Miehenä en nyt ihan ymmärrä sinua. Nainen on kokonaisuus eikä pelkkä ulkonäkö.
Voitais joskus keskustella oikeasti asiasta, mut en tiedä miten se onnistuisi näillä palstoilla. / aikuinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35v, 170cm, hoikka, mulla on kuulemma tosi kiva peppu ja rinnatkin on c-kuppia. Ihan nättikin oon.
Mutta mun päässä on jotain vikaa. Sanon yleensä aika sivaltaen, vittuilen ja möläytän kaikkea tyhmää. Kaikki hyvät keskustelut ja fiilikset menee pepulleen kun yht'äkkiä möläytän jonkun sammakon. Kaikki on mennyt päin seiniin just ton takii. Häpeen tota.
Eikä johdu kuukautisista vaan tää on melkein 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perinteisellä tavalla kaunis enkä naisellinen nainen. Olen ihan hyvännäköinen, mutta minusta ei huou sellainen naisellisuus, varmaan mieshormonitasonikin ovat keskivertonaista korkeammat. Lisäksi ihoni ei ole ertyisen hyvä, ei huippupaha akne mutta arpia ja epätasaisuutta on ja näppylöitäkin silloin tällöin.
Ulkonäön puutteiden lisäksi olen ehkä vähän tylsä monen mielestä. Sellainen isossa porukassa ja uudessa seurassa yleensä vähän hiljainen, tyypillinen hitaasti lämpenevä temperamentti ja introvertti.
Minua parempia vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla, etten yhtään ihmettele, miksei kukaan ole minua valinnut.
Höpsistä. Kuulostat ihan haluttavalta naiselta. Ei ne toiset naiset ole sen kummempia siinä porukassa tai itsevarmempia.
Todella hyvää vaimoainesta, tuollainen itsellänikin on ollut pian 30 vuotta! Ongelma on vain siinä että haluaako olla vaimoainesta vai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, että muhun tutustuessaan mies kyllästyis. Näin on myös käynyt. Pidän kyllä itteeni viehättävänä ja mielenkiintosenakin ihmisenä, mut mun on vaikeeta "avata lukot" uuden ihmisen seurassa. Mun kanssa tarvii olla pitkään kärsivällinen, mut sit oonkin tosi avoin ja lojaali ihminen, kun jonkun rajan saa ylitettyä. Näin on monet kaveritkin sanoneet ja harmitelleet, et mun persoona ei pääse uusien ihmisten kans hyvin esille. Jos niitä lukkoja ei saa auki, niin vaikutan varmaan erittäin tylsältä.
En myöskään liiku uusissa piireissä, en suostu liittymään Tinderiin (en uskalla) enkä käy baareissa, koska mun ystävät ei käy enää enkä uskalla lähtee yksin. Etin lisäks seuraa tositarkotuksella ja pelkään et baareissa ja tinderin kautta tutustuessa joku vaan leikkis mun kanssa. Lisäks mua nolottaa se, että en tiedä, mitä teen valmistuttuani työkseni (opiskeluala ei valmista suoraan ammattiin) ja tää epävarmuus hävettää mua paljon ja laskee myös itsetuntoa - vaikka muuten pidän itteeni ihan kelpo tyyppinä!
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Olisin valmis sitoutumaan ja tutustumaan, mutta ketään ei kiinnosta.
Erittäin vaikeaa tämä on terv, menestynyt söpö mies jolla kuusipakki talvitakin alla ja lämmin sydän.Kontakteja yritän, mutta kaikki ovat jo parisuhteissa. Hymyilen ja koitan saada edes silmäkontakteja tuloksetta. Helvetinmoinen yrittäminen mutta luonne ei anna periksi.
Ehkä joskus se palkitaan. Jos naiset yrittäisi näin paljon kun minä yksikään tämän maan nainen ei olisi sinkkuna tahtomattaan
Tunnen tällaisen n 30v miehen! Ulkoisesti ei mitään vikaa, pitkä, ruskeat silmät, kuntoilee säännöllisesti. On vakityö, oma kämppä ja harrastuksia. Ongelma on siinä et hän yrittää liikaa. Ei naiset halua palkinnoksi kruunaamaan miehen elämää. Ja epätoivoinen yrittäminen ei tee naisen oloa spesiaaliksi. Vaikka ei asuta ihan pienessä kylässä niin maine kyllä kiirii, kun yrittää jokaista vastaantulevaa. Mies siis etsii tosissaan vaimoa. Suloista ja säälittävää.
Ja miehille vinkiksi, kukaan nainen ei halua koiranpentua. Saa olla kiltti ja huomaavainen, mutta jos nainen haluaa lemmikin, hän ostaa sellaisen. Miellyttäminen ei tehoa, ja uskon että tää toimii myös toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2771 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole sen näköinen mies jonka naiset näkevät viehättävänä
Minua vastaan kävelee joka päivä ei-viehättäviä miehiä, joilla on kuitenkin tyttöystävä/vaimo/avopuoliso.
Johtuu siitä että nämä parit ovat vanhempia (keski-ikäisiä). Nuoremmat naiset (saman ikäiset kun minä) ovat pinnallisempia
Entä sitten?
Etsitkö jotain peter pania?
Ville85 kirjoitti:
Olen liian tasokas 99 % sinkkunaisista. 6-pack, akateeminen johtoasemassa työskentelevä, hyvin varusteltu ;) , supersosiaalinen, urheilullinen paljon matkusteleva herrasmies ei vain löydä helposti riittävän menevää seuraa Suomesta. Puhelinnumeroita kyllä tyrkytetään jatkuvasti, mutta seksiseuraa kummempaa ei ole vielä löytynyt. Sinäänsä olisin kyllä valmis asettumaan aloilleen mikäli tarpeeksi kaunis ja koulutettu nainen tulisi vastaan. Pitäisi varmaan lähteä ulkomaille naismetsälle. Itänaapurissa taso onkin huomattavasti korkeampi.
Meille muille kyllä tuosta valkeni, miksi olet sinkku.
Minun mies on tuollainen kuin sinä, sillä erotuksella, että hänelle kelpasi tällainen nainen, joka on vähän pyöreä enkä mikään ihmeen kaunis. Hänen mielestään olen kuitenkin ihana, aito, seksikäs, huolehtiva, rakastava ja älykäs. Siksi että hän kelpuutti minut, hän ei ole sinkku, ja hänestä pidetään todella, todella hyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Olisin valmis sitoutumaan ja tutustumaan, mutta ketään ei kiinnosta.
Erittäin vaikeaa tämä on terv, menestynyt söpö mies jolla kuusipakki talvitakin alla ja lämmin sydän.Kontakteja yritän, mutta kaikki ovat jo parisuhteissa. Hymyilen ja koitan saada edes silmäkontakteja tuloksetta. Helvetinmoinen yrittäminen mutta luonne ei anna periksi.
Ehkä joskus se palkitaan. Jos naiset yrittäisi näin paljon kun minä yksikään tämän maan nainen ei olisi sinkkuna tahtomattaan
Yksi tuntemani mies on juuri niin kuin sinä, ja hän löysi kumppanin netistä. Sinkkuna kuusi vuotta ja netistä kumppani viikossa.
Mulla on estona aikanki anustappi pepussa ja geishaguulat vaginassa. Ne on 24/7 päällä. Siinä on estoa tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että muhun tutustuessaan mies kyllästyis. Näin on myös käynyt. Pidän kyllä itteeni viehättävänä ja mielenkiintosenakin ihmisenä, mut mun on vaikeeta "avata lukot" uuden ihmisen seurassa. Mun kanssa tarvii olla pitkään kärsivällinen, mut sit oonkin tosi avoin ja lojaali ihminen, kun jonkun rajan saa ylitettyä. Näin on monet kaveritkin sanoneet ja harmitelleet, et mun persoona ei pääse uusien ihmisten kans hyvin esille. Jos niitä lukkoja ei saa auki, niin vaikutan varmaan erittäin tylsältä.
En myöskään liiku uusissa piireissä, en suostu liittymään Tinderiin (en uskalla) enkä käy baareissa, koska mun ystävät ei käy enää enkä uskalla lähtee yksin. Etin lisäks seuraa tositarkotuksella ja pelkään et baareissa ja tinderin kautta tutustuessa joku vaan leikkis mun kanssa. Lisäks mua nolottaa se, että en tiedä, mitä teen valmistuttuani työkseni (opiskeluala ei valmista suoraan ammattiin) ja tää epävarmuus hävettää mua paljon ja laskee myös itsetuntoa - vaikka muuten pidän itteeni ihan kelpo tyyppinä!
Olen miespuolinen vastineesi. Tosin jo vähän vanhempi, koska olen jo opiskeluni päättänyt ja ollut pidempään töissä. Ja sittemmin myös löysin sopivan naisenkin. Mutta tuo kuvaamasi hitaasti avautuminen ja lukossa oleminen kuulostaa hyvin tutulta. Joillakin on kyky antaa heti hyvä ensivaikutelma, mutta minulla on valitettava kyky antaa totuutta huonompi ensivaikutelma, joka osoittautuukin vääräksi, kun vähän paremmin tutustuu. Sinunkin pitää vaan luottaa, että oikeat tyypit kyllä näkee sun todellisen luonteen ja viehättävyyden, ja jaksaa ottaa selvää sen ensivaikutelmankin jälkeen.
Olen introvertti ja minulla on on vain yksi kaveri, nämä ominaisuudet karkoittaa naiset tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, että muhun tutustuessaan mies kyllästyis. Näin on myös käynyt. Pidän kyllä itteeni viehättävänä ja mielenkiintosenakin ihmisenä, mut mun on vaikeeta "avata lukot" uuden ihmisen seurassa. Mun kanssa tarvii olla pitkään kärsivällinen, mut sit oonkin tosi avoin ja lojaali ihminen, kun jonkun rajan saa ylitettyä. Näin on monet kaveritkin sanoneet ja harmitelleet, et mun persoona ei pääse uusien ihmisten kans hyvin esille. Jos niitä lukkoja ei saa auki, niin vaikutan varmaan erittäin tylsältä.
En myöskään liiku uusissa piireissä, en suostu liittymään Tinderiin (en uskalla) enkä käy baareissa, koska mun ystävät ei käy enää enkä uskalla lähtee yksin. Etin lisäks seuraa tositarkotuksella ja pelkään et baareissa ja tinderin kautta tutustuessa joku vaan leikkis mun kanssa. Lisäks mua nolottaa se, että en tiedä, mitä teen valmistuttuani työkseni (opiskeluala ei valmista suoraan ammattiin) ja tää epävarmuus hävettää mua paljon ja laskee myös itsetuntoa - vaikka muuten pidän itteeni ihan kelpo tyyppinä!
Olen miespuolinen vastineesi. Tosin jo vähän vanhempi, koska olen jo opiskeluni päättänyt ja ollut pidempään töissä. Ja sittemmin myös löysin sopivan naisenkin. Mutta tuo kuvaamasi hitaasti avautuminen ja lukossa oleminen kuulostaa hyvin tutulta. Joillakin on kyky antaa heti hyvä ensivaikutelma, mutta minulla on valitettava kyky antaa totuutta huonompi ensivaikutelma, joka osoittautuukin vääräksi, kun vähän paremmin tutustuu. Sinunkin pitää vaan luottaa, että oikeat tyypit kyllä näkee sun todellisen luonteen ja viehättävyyden, ja jaksaa ottaa selvää sen ensivaikutelmankin jälkeen.[/quote
Kiitos vastauksesta. Eihän tää niin harvinaista ole, että on hitaasti lämpeävä, mutta kyllä se jonkun verran ihmisiin tutustumista haittaa. Ehkä se on myös jotain itsesuojeluvaistoa, että haluaa ensin ottaa selvää siitä toisesta ennen kun uskaltaa paljastaa, kuka itse oikeesti on. Hienoa että sä oot löytänyt itelles sopivan naisen! Kyllä mäkin sen miehen vielä uskoisin löytäväni, mutta sillä pitää tosiaan olla kärsivällisyyttä.
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Johtuu siitä että nämä parit ovat vanhempia (keski-ikäisiä). Nuoremmat naiset (saman ikäiset kun minä) ovat pinnallisempia