Lue keskustelun säännöt.
Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?
27.11.2016 |
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Kommentit (210)
Naispelko23 kirjoitti:
Huono itsetunto nyt on varmaan se ensimmäinen, en tunne olevani kenellekään naiselle tarpeeksi hyvä. Seksin suhteen taas elän päässäni hyvin monimutkaisesti. Jotenkin päässäni tiedän miten hommat pitäisi tehdä ja miten edetä, mutta sitten samalla siellä samassa päässä myös tiedän sen, että jos tilanne tulisi eteen niin jäätyisin ja luultavasti luikkisin karkuun. Se kokemattomuus suhteissa ja seksissä on myös iso syy miksi en usko, että suhteet kanssani onnistuisivat jos joskus sellaiseen tilanteeseen päätyisin. Sitten olen myös tylsä, ruma ja enkä ole mikään penaalin terävin kynä. En myöskään ole mikään supliikkimies jolla voisin naiset hurmata. Epäonnistun lähes kaikessa mitä teen. Oikeastaan ainoa asia missä olen hyvä on se, että osaan löytää itsestäni vikoja.
Iso osa vioista on päässä, mutta niistä on aika vaikea päästä eroon jos kaikki niihin liittyvät kokemukset on paskaa. Ei minulla toimi sellainen, että menen jonkun terapeutin luokse ja se hokee, että olen hyvä siinä mitä teenkin. Tai että hokisin sellaisia jollekin peilille. Lähinnä tuollainen alkaa vaan vituttaa ja tulee olo, että on superluuseri jota kehutaan vaan säälistä. Tarvitsen niitä onnistumisia, että voin uskoa itseeni, mutta kun epäonnistuu tarpeeksi usein niin ei uskalla/viitsi enää edes yrittää. Ihan mukava soppa.
Kivempi vaan tehdä niitä juttuja joissa on hyvä ja joista saa edes jotain tyydytystä. Naisten kanssa oleminen ei niihin nähtävästi kuulu.
Terveisin Naispelko23
Tämä on itseänikin aina ärsyttänyt, että ei tajuta, että jos on todella huono itsetunto, niin ei se tällaisilla diipadaapoilla parane. Olen aina kaivannut jotain konkreettisia neuvoja enkä tällaisia epämääräisiä "ota itseäsi niskasta kiinni"-tyyppisiä länkytyksiä.
Kuulostat kivalta mieheltä. Kun vain saat itseluottamuksesi kuntoon, niin en näe mitään estettä, ettet löytäisi kivaa naista:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, etten osaa olla ihastukseni seurassa vapaa ja ihana oma itseni, vaan vedän jonkun typerän kovis-vaihteen päälle, en tuo ilmi tunteitani, anna läheisyyttä jne.
Seksi ja yleinen pokkurointi onnistuu, muu ei.
Jotenkin suhtaudun mieheen ensisijaisesti seksikumppanina (vaikka haluaisinkin oikean elämänkumppanin) ja oletan, että mieskin haluaa minusta "vain" seksiä.
Sitten kun mies kehuu, en ota todesta ja kun mies vihjailee millainen tulevaisuus meillä voisi olla yhdessä, en ota todesta.
Ajattelen, että mies vedättää ja nauraa selän takana, jos lähtisin mukaan hempeilyyn, joten isken defenssit päälle ja ohitan tuollaiset jutut, jätän miehen siltäosin "kylmäksi".
En ole ikinä kertonut rehellisesti kenellekään miehelle, että olen kiinnostunut/ihastunut, en sanonut ihanaksi, tykkääväni tai juuri yhtään mitään.
Tähänastisen elämäni suurin rakkaus pyöri mielessä pitkään ja keksin siitä miehestä vaikka heti pitkän liudan asioita, miksi se on niin upea ja ulkoisestikin se on aivan täydellinen, mutta ainoat kehut joita olen sillekään koskaan sanonut, on "sä oot ihan hyvä nuissa suuseksihommissa" ja "oot vissiin matemaattisesti lahjakas"........Olen siis pelkuri.
Ja mun miesmaku on vieläpä sellainen vähän ujohko ja herkkä mies, eli järjellä ajateltuna kusetusvaara ei ole NIIN suuri kuin vaikkapa joidenkin lätkähemmojen kanssa olisi, mutta silti mieleen tulee aina "mitä jos..", koska ikinähän ei voi tietää mikä Tauski se mies oikeasti on!
Pahimmat kusettajat, toisten tunteilla leikkivät ja sielun murskaavat miehethän voikin olla jotain ns. empaattisia, ujohkoja ja herkkiä kaunosieluja - ja oikein salakavalalla tavalla, koska eivät ole sillätavoin selkeitä tapauksia kuin esim. ne lätkähemmot.Viimeiset 9kk olen ollut (ja olen edelleen) aivan lääpälläni yhteen fantastiseen mieheen, joka viimeksi tavatessamme vihjaili useampaan otteeseen jostain, kuinka meidän ominaisuudet vois sopia hyvin yhteen jne.
Ja mä sanoin sille takas, etten halua miestä. ARGH.Eli juu, itsessäni vika hyvinkin vahvasti.
Touchee. Paitsi että minä vielä tykkään niistä varmasti kusipäisistä hokiäijistä. En osaa edes ajatella miehiä enää seurustelu mielessä, tosi kovat defenssit. Vaikea kiintymyssuhde lapsuudessa, ahdistun normaaleista suhteista ja en osaa ottaa toisen tunteita huomioon, hakeudun emotionaalisesti epävakaiden miesten lähelle ja kerran ottanut tosi pahasti siipeeni.
Miesten kanssa tulen hyvin toimeen muuten ja kaikki ns. puitteet kunnossa.
Ennen harrastin paljon lyhyempiä suhteita ja monen upean naisen miehet harrastivat kanssani seksiä, puhutaan siis ihan valtakunnan tasolla noteeratuista naista ja muista kv-kaunottarista. Tunnetasolla viehätyn näistä miehistä ja en halua kokea näiden naisten kohtaloa, joten olen lopettanut romanttisen suhteen etsimisen täysin. Välillä tulee ehdotuksia, mutta suojamuurit kyllä pitää huolta, että aitoa lähentymistä ei pääse tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Naispelko23 kirjoitti:
Huono itsetunto nyt on varmaan se ensimmäinen, en tunne olevani kenellekään naiselle tarpeeksi hyvä. Seksin suhteen taas elän päässäni hyvin monimutkaisesti. Jotenkin päässäni tiedän miten hommat pitäisi tehdä ja miten edetä, mutta sitten samalla siellä samassa päässä myös tiedän sen, että jos tilanne tulisi eteen niin jäätyisin ja luultavasti luikkisin karkuun. Se kokemattomuus suhteissa ja seksissä on myös iso syy miksi en usko, että suhteet kanssani onnistuisivat jos joskus sellaiseen tilanteeseen päätyisin. Sitten olen myös tylsä, ruma ja enkä ole mikään penaalin terävin kynä. En myöskään ole mikään supliikkimies jolla voisin naiset hurmata. Epäonnistun lähes kaikessa mitä teen. Oikeastaan ainoa asia missä olen hyvä on se, että osaan löytää itsestäni vikoja.
Iso osa vioista on päässä, mutta niistä on aika vaikea päästä eroon jos kaikki niihin liittyvät kokemukset on paskaa. Ei minulla toimi sellainen, että menen jonkun terapeutin luokse ja se hokee, että olen hyvä siinä mitä teenkin. Tai että hokisin sellaisia jollekin peilille. Lähinnä tuollainen alkaa vaan vituttaa ja tulee olo, että on superluuseri jota kehutaan vaan säälistä. Tarvitsen niitä onnistumisia, että voin uskoa itseeni, mutta kun epäonnistuu tarpeeksi usein niin ei uskalla/viitsi enää edes yrittää. Ihan mukava soppa.
Kivempi vaan tehdä niitä juttuja joissa on hyvä ja joista saa edes jotain tyydytystä. Naisten kanssa oleminen ei niihin nähtävästi kuulu.
Terveisin Naispelko23
Tämä on itseänikin aina ärsyttänyt, että ei tajuta, että jos on todella huono itsetunto, niin ei se tällaisilla diipadaapoilla parane. Olen aina kaivannut jotain konkreettisia neuvoja enkä tällaisia epämääräisiä "ota itseäsi niskasta kiinni"-tyyppisiä länkytyksiä.
Kuulostat kivalta mieheltä. Kun vain saat itseluottamuksesi kuntoon, niin en näe mitään estettä, ettet löytäisi kivaa naista:)
Omasta kokemuksesta tiedän, että tuohon "ota itseäsi niskasta kiinni-diipadaapaan" ne toimivat konstit käytännössä kiteytyy. Mitään hokkuspokkustemppua ei ole vaan se itsetunto on vain pakko rakentaa pikkuhiljaa ja puoliväkisin, ihan omin pikku kätösin. Passivoituminen ja voivottelu vain syventävät ahdinkoa entisestään. Tähtäin pitää vain aluksi asettaa riittävän alas ja varmistaa, että onnistumisen kokemuksia tulee riittävästi.
en ole ikinä seurustellut tai edes suudellut tai mitään, niin ei ole mitään kokemusta parisuhteista. en osaa lähestyä ketään romanttisessa mielessä, enkä uskaltaisi pyytää jotain randomia tai tuttua treffeille ellen olisi tosi tosi varma molemminpuolisesta kiinnostuksesta (esim. jos oltais oltu kavereita pitkään ja olisi fiilis että siitä voisi tulla jotain). eikä niitä treffikutsuja nyt kauheesti satelekaan: minua on pyydetty treffeille tasan kerran elämässäni, ja kieltäydyin, koska kyseessä oli työkaveri josta en ollut kiinnostunut (ja koska oli työkaveri, myös tunsin tyypin aika hyvin enkä siis mitenkään hetken mielijohteesta torjunut). olen jokseenkin introvertti, mutta kuitenkin suhteellisen sosiaalinen. opiskelen yliopistossa, jossa kyllä tutustun uusiin ihmisiin, ja kavereita olen kyllä saanutkin.
merkittävänä pidän myös ulkonäköäni. vaikka olen mielestäni ihan ok:n näköinen, olen kuitenkin ylipainoinen ja mulla on silmälasit (itse pidän itseäni paremman näköisenä laseilla, mutta yllättävän monet kaihtavat silmälasipäistä).
nettideittailuun en ole ainakaan vielä lähtenyt, ei riitä rohkeus ja pelkäisin että tuttuni törmäävät profiiliini.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Et kestä kiduttajan roolia? Olikohan tämä bdsm juttu vai joku arkisempi, jota en ymmärtänyt?
Viittasi mieheen joka kohtelee minua kuin olisin kiduttamassa häntä. Peruin yhdet treffit sen takia että mies puhui siitä miten haluan testata häntä, häntä pelottaa jne, ja aneli olemaan odottamatta täydellisyyttä vaikka sitä ennen oli puhuttu ihan normaaleja asioita enkä ollut sanallakaan maininnut mitään erityisodotuksia. Muutenkin tullut vastaan tuota asennetta enkä halua edes tavata ketään joka aloittaa "ethän vain kiduta minua" asenteella. Ei kai ihmiseltä ala anella armoa ihan puun takaa "lähtisitkö pizzalle" kommentin jälkeen, jos häntä ei pidä jonkin sortin kiduttajana jolla on sadistisia taka-ajatuksia.... En satu nauttimaan toisten ihmisten pelosta joten en halua treffeille jos seuralainen on kauhuissaan ja pelkää minua.
Olet näköjään muokannut aiempaa viestiäsi, en tiennyt että AV:lla voi niin edes tehdä. Rekisteröinnin etuja, vai oletko kenties mode! (kääk) Nyt viestisi ehkä sopii paremmin valtavirralle, mutta mielestäni
-vanha versio > uusi versio.
Tämähän on vain palsta-lässytystä joka ei oikeassa elämässä ikinä johda mihinkään, mutta kiinnostuin siitä viestistä, sinusta, sekä sisällön että aiemman muotoilun takia. Nainen joka kirjoittaa viivoin ja => merkein ja etsii vielä introverttiä poikkeaa edukseen muista naisista. (Mielestäni)
En ole aiemmin ajatellut asiaa, onko se nyt niin että introverttimiehissä on enemmän veloja? Vai tarkoitiko kenties että sinulla on jo lapsia? Viihdyn yksin, kahden kesken ja pienessä ryhmässä, mutta "joudun" kyllä esiintymään extroverttinä aina välillä, isoimmissa tilaisuuksissa.
Yhdenillan suhteet ei ole ikinä kiinnostanut (lyhyin suhde 4kk, pisin 5v), naisen sosiaalisuudella tai suosiolla ei ole mitään merkitystä, kahden keskeinen käytös on se joka merkitsee. Reipas ja siisti, noh, molempien toimesta koti on oltava suht siisti ja kroppa on pidettävä timminä, kuten minäkin pidän omani. Jos ei alussa ole niin seurassani tämä saavutetaan yhdessä. Tästä päästään toiseen kompastuskiveen, olet ilmeisesti suht nuori, minä jo vanha (38). Ja kolmas, vaikka en sinua pelkäisi kuten sinä sitä tarkoitit, kiduttajan roolia joutuisit vähintään pari kolme kertaa vuodessa suorittamaan, pelkotilaan asti. Tosin makkarin puolella. Loput ajasta sitten enemmän tai vähemmän normi-settiä tai toiseen suuntaan, kaikki käy.
Sinkkuna pysymme siis. t. Ruskeasilmäinen.
Muokkasin viestiäni koska näytti että se hämmensi osaa ja yritän kuitenkin kirjoittaa niin että muutkin ymmärtävät. Ei minulla ole lapsia mutta introvertimpi tapaus on lähes aina vela, tai siltä näyttää. Kiitos palautteesta, valittajat eivät suostuneet selittämään mikä osuus on liikaa joten päätin poistaa kaiken kummallisen varmuuden vuoksi! Kuulostat oikein mukavalta tyypiltä mutta ikäero on itseasiassa 13 vuotta ja olen tauolla deittailuista ennenkuin päässä kilahtaa täysin. Siksi valitankin avssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loputon passiivisuus, valinnan vaikeus ja aloitekyvyn puute. Näiden takia en ole koskaan ollut töissäkään. Pyörin joskus karkkihyllylläkin 15 minuuttia ja saatan jättää kokonaan karkit lopulta ostamatta. Komea olen kyllä, mutta siitä ei ole hyötyä tällaisella persoonalla.
Minä olen ylipainoinen, rillipäinen ja hiljainen nörtti. Silti kiinnostuneita miehiä tunkee ovista ja ikkunoista. En kuitenkaan koskaan uskalla edetä kenenkään kanssa seurusteluun asti, sillä pelkään heidän muuttuvan ilkeiksi ja väliinpitämättömiksi niin kuin kaikki exätkin ovat muuttuneet. Kaikki on hyvin aina siihen asti, kunnes alan osoittamaan ihastumisen merkkejä.
En jaksa sitä pettymystä ja särkynyttä sydäntä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rumuus, tissittömyys, sosiaalisten tilanteiden pelko, ja se että haluan vain kuumia miehiä vaikka tiedän olevani ruma.
Tässä kohtuu pahat setit.
Koska olen mies, niin työttömyys on ihan ykkösenä listalla. Pituuttakaan ei ole kovin paljon, mutta se nyt ei varsinaisesti ole esteenä. Naisten tapaamisen esteenä on ujous ensimmäisissä kohtaamisissa, mutta tämä ei ole ongelma enää silloin, kun ollaan tutustuttu paremmin. Tutustun naisiin yleensä aika nopeasti jos tämä on kiinnostunut minusta. Kavereiden vähyys on myös yksi asia, jota pidän ehkä ongelmana niiden naisten kohdalla, joilla itsellään on laaja kaveripiiri. Minä tykkään enemmän muutamasta hyvästä kaverista, eikä parhaat kaverini asu samalla paikkakunnalla kuin minä tällä hetkellä. On vain muutama etäisempi kaveri, joita näen harvoin.
Näiden lisäksi on pari terveydellistä haittaa, jotka ovat ainakin osin psyykkisiä, mutta ilmenevät fyysisinä oireina. Nämä asiat jossain määrin rajoittavat elämääni. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tämä voi olla joillekin naisille turn off ja henkilökohtaisesti pidän tätä isoimpana ongelmana. Tosin näen mahdollisuuteni parantua tästä hyvänä, eikä vaivat ole missään määrin sellaisia, jotka voisi lukea mielenterveydellisiksi ongelmiksi. Itseasiassa olen henkisesti erittäin vakaa ja tasapainoinen ihminen. Joskus ehkä tylsyyteen ja kylmyyteen asti rationaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumuus, tissittömyys, sosiaalisten tilanteiden pelko, ja se että haluan vain kuumia miehiä vaikka tiedän olevani ruma.
Tässä kohtuu pahat setit.
Pahat setit? Eihän tuossa ole ongelma kuin tuo viimeinen, mutta ehkä tosiaan se asenne on kaikista vaikein korjata, noista.
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kestä kiduttajan roolia? Olikohan tämä bdsm juttu vai joku arkisempi, jota en ymmärtänyt?
Viittasi mieheen joka kohtelee minua kuin olisin kiduttamassa häntä. Peruin yhdet treffit sen takia että mies puhui siitä miten haluan testata häntä, häntä pelottaa jne, ja aneli olemaan odottamatta täydellisyyttä vaikka sitä ennen oli puhuttu ihan normaaleja asioita enkä ollut sanallakaan maininnut mitään erityisodotuksia. Muutenkin tullut vastaan tuota asennetta enkä halua edes tavata ketään joka aloittaa "ethän vain kiduta minua" asenteella. Ei kai ihmiseltä ala anella armoa ihan puun takaa "lähtisitkö pizzalle" kommentin jälkeen, jos häntä ei pidä jonkin sortin kiduttajana jolla on sadistisia taka-ajatuksia.... En satu nauttimaan toisten ihmisten pelosta joten en halua treffeille jos seuralainen on kauhuissaan ja pelkää minua.
Olet näköjään muokannut aiempaa viestiäsi, en tiennyt että AV:lla voi niin edes tehdä. Rekisteröinnin etuja, vai oletko kenties mode! (kääk) Nyt viestisi ehkä sopii paremmin valtavirralle, mutta mielestäni
-vanha versio > uusi versio.
Tämähän on vain palsta-lässytystä joka ei oikeassa elämässä ikinä johda mihinkään, mutta kiinnostuin siitä viestistä, sinusta, sekä sisällön että aiemman muotoilun takia. Nainen joka kirjoittaa viivoin ja => merkein ja etsii vielä introverttiä poikkeaa edukseen muista naisista. (Mielestäni)
En ole aiemmin ajatellut asiaa, onko se nyt niin että introverttimiehissä on enemmän veloja? Vai tarkoitiko kenties että sinulla on jo lapsia? Viihdyn yksin, kahden kesken ja pienessä ryhmässä, mutta "joudun" kyllä esiintymään extroverttinä aina välillä, isoimmissa tilaisuuksissa.
Yhdenillan suhteet ei ole ikinä kiinnostanut (lyhyin suhde 4kk, pisin 5v), naisen sosiaalisuudella tai suosiolla ei ole mitään merkitystä, kahden keskeinen käytös on se joka merkitsee. Reipas ja siisti, noh, molempien toimesta koti on oltava suht siisti ja kroppa on pidettävä timminä, kuten minäkin pidän omani. Jos ei alussa ole niin seurassani tämä saavutetaan yhdessä. Tästä päästään toiseen kompastuskiveen, olet ilmeisesti suht nuori, minä jo vanha (38). Ja kolmas, vaikka en sinua pelkäisi kuten sinä sitä tarkoitit, kiduttajan roolia joutuisit vähintään pari kolme kertaa vuodessa suorittamaan, pelkotilaan asti. Tosin makkarin puolella. Loput ajasta sitten enemmän tai vähemmän normi-settiä tai toiseen suuntaan, kaikki käy.
Sinkkuna pysymme siis. t. Ruskeasilmäinen.
Muokkasin viestiäni koska näytti että se hämmensi osaa ja yritän kuitenkin kirjoittaa niin että muutkin ymmärtävät. Ei minulla ole lapsia mutta introvertimpi tapaus on lähes aina vela, tai siltä näyttää. Kiitos palautteesta, valittajat eivät suostuneet selittämään mikä osuus on liikaa joten päätin poistaa kaiken kummallisen varmuuden vuoksi! Kuulostat oikein mukavalta tyypiltä mutta ikäero on itseasiassa 13 vuotta ja olen tauolla deittailuista ennenkuin päässä kilahtaa täysin. Siksi valitankin avssa.
Täällä se on hyvä ottaa kaikki huomioon kuin kirjoittaa. Nettideiteissä ei niinkään, vaan paremman tuloksen saa kun kirjoittaa pienemmälle kohderyhmälle, tai siis kun profiloituu niin että jotkut ei pidä ollenkaan (vihaavat), ja toiset taas pitävät erittäin paljon, niin lopputulos deittiehdokkaissa on parempi. Kuin jos kirjoittaa niin että kaikki suhtautuvat ok, tai laimean positiivisesti. Näin siis, jos halukkaita ehdokkaita on runsaasti, kuten alle 30v naisilla yleensä on.
OKCn blogeista löytyy tilastoa ja juttua aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen terve, koulutettu, pitkä, hyvätuloinen ja itseni kunnossa pitävä mies. Minulla olisi varmasti kyllä vientiä jos jossain voisi naisiin tutustua. Tinderiä pidän lihatiskinä ja baareissa en viihdy. Eli olen itsekseni ja kulutan aikaani omissa harrastuksissani.
Pelkään että en pysty vastaamaan kenenkään miehen seksin ja läheisyyden tarpeeseen. Tuntuu että seksi on monelle iso deal breaker ja minulle ihan mitätön asia elämässä. Olen vasta viimeaikoina tullut sinuiksi itseni kanssa mutta itsetunto on silti heikko koska sairastan parantumatonta sairautta joka ei näy ulospäin mitenkään mutta vaikuttaa todella paljon hormonitasapainooni, haluihini (ei ole juurikaan), kykyyni matkustaa ja seikkailla maailmalla mikä tuntuu monille olevan tärkeää. Sairaus vaikuttaisi siihen kuinka paljon jaksan tapailla, käydä paikoissa ja en pysty enää teeskentelemään olevani hyvällä tuulella silloin kun olo on mitä on jne. Joskus vain haluan olla yksin kipujeni kanssa.
Odotan jatkuvasti että tulee parempi hetki ja vointi jaettä menen sitten muka tinder treffeille mikä on hassua koska tiedön että sairaus on parantumaton ja ennustamaton. Tulehduksia ja kipuja tulee tämän tästä ihan yllättäen ja kaikki suunnitelmani tuhoutuvat. Koen ettei minulla ole oikeutta sotkea kenenkään muun elämää omalla sairaudellani.
Tinderistä on myös vaikea nähdä onko miehellä samat intressit. Itse tykkään videopeleistä ja olisi kiva jos harrastus olisi yhteinen eikä mies pitäisi minua lapsellisena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 34v. varmaan ihan viehättävä nainen koska kumppaneita on ollut ja on ollut tarjolle. En enää tapaile enkä etsi ketään, koska en todellakaan usko enää pystyväni suhteeseen ja en myöskään usko enää kelpaavani kellekään. Luotto miehiin on enää pelkkä nolla. Kaikki aiemmat suhteeni on olleet kamalia, ja tämä viimeinen, se jonka piti olla se loppuelämän suhde, päättyi sitten rumalla tavalla, ja siinä meni elämältä pohja ja perusturvallisuus pitkäksi aikaa.
Olen myös työtön, ja yksinhuolta, ja sairastan sen verran että en kykene enää täysin normaaliin elämän vauhtiin mukaan. Lastani myös suojelen, ja tuntuu että en uskalla päästää ketään enää elämäämme, kun mitä jos taas.. Näin tässä kai kävi, että yksin mennään..
Mulla on huono itsetunto, olen estynyt, en ole sosiaalinen, ei riitä rohkeutta mennä kenellekkää miehelle juttelemaan. En ole sinut vartaloni kanssa, en käy baareissa, eikä ole netissä profiilia, ei ole mitää harrastusta missä vois tavata ketään, en meikkaa ollenkaan, olen hieman vakavaluonteinen ja ujo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, etten osaa olla ihastukseni seurassa vapaa ja ihana oma itseni, vaan vedän jonkun typerän kovis-vaihteen päälle, en tuo ilmi tunteitani, anna läheisyyttä jne.
Seksi ja yleinen pokkurointi onnistuu, muu ei.
Jotenkin suhtaudun mieheen ensisijaisesti seksikumppanina (vaikka haluaisinkin oikean elämänkumppanin) ja oletan, että mieskin haluaa minusta "vain" seksiä.
Sitten kun mies kehuu, en ota todesta ja kun mies vihjailee millainen tulevaisuus meillä voisi olla yhdessä, en ota todesta.
Ajattelen, että mies vedättää ja nauraa selän takana, jos lähtisin mukaan hempeilyyn, joten isken defenssit päälle ja ohitan tuollaiset jutut, jätän miehen siltäosin "kylmäksi".
En ole ikinä kertonut rehellisesti kenellekään miehelle, että olen kiinnostunut/ihastunut, en sanonut ihanaksi, tykkääväni tai juuri yhtään mitään.
Tähänastisen elämäni suurin rakkaus pyöri mielessä pitkään ja keksin siitä miehestä vaikka heti pitkän liudan asioita, miksi se on niin upea ja ulkoisestikin se on aivan täydellinen, mutta ainoat kehut joita olen sillekään koskaan sanonut, on "sä oot ihan hyvä nuissa suuseksihommissa" ja "oot vissiin matemaattisesti lahjakas"........Olen siis pelkuri.
Ja mun miesmaku on vieläpä sellainen vähän ujohko ja herkkä mies, eli järjellä ajateltuna kusetusvaara ei ole NIIN suuri kuin vaikkapa joidenkin lätkähemmojen kanssa olisi, mutta silti mieleen tulee aina "mitä jos..", koska ikinähän ei voi tietää mikä Tauski se mies oikeasti on!
Pahimmat kusettajat, toisten tunteilla leikkivät ja sielun murskaavat miehethän voikin olla jotain ns. empaattisia, ujohkoja ja herkkiä kaunosieluja - ja oikein salakavalalla tavalla, koska eivät ole sillätavoin selkeitä tapauksia kuin esim. ne lätkähemmot.Viimeiset 9kk olen ollut (ja olen edelleen) aivan lääpälläni yhteen fantastiseen mieheen, joka viimeksi tavatessamme vihjaili useampaan otteeseen jostain, kuinka meidän ominaisuudet vois sopia hyvin yhteen jne.
Ja mä sanoin sille takas, etten halua miestä. ARGH.Eli juu, itsessäni vika hyvinkin vahvasti.
Touchee. Paitsi että minä vielä tykkään niistä varmasti kusipäisistä hokiäijistä. En osaa edes ajatella miehiä enää seurustelu mielessä, tosi kovat defenssit. Vaikea kiintymyssuhde lapsuudessa, ahdistun normaaleista suhteista ja en osaa ottaa toisen tunteita huomioon, hakeudun emotionaalisesti epävakaiden miesten lähelle ja kerran ottanut tosi pahasti siipeeni.
Miesten kanssa tulen hyvin toimeen muuten ja kaikki ns. puitteet kunnossa.
Ennen harrastin paljon lyhyempiä suhteita ja monen upean naisen miehet harrastivat kanssani seksiä, puhutaan siis ihan valtakunnan tasolla noteeratuista naista ja muista kv-kaunottarista. Tunnetasolla viehätyn näistä miehistä ja en halua kokea näiden naisten kohtaloa, joten olen lopettanut romanttisen suhteen etsimisen täysin. Välillä tulee ehdotuksia, mutta suojamuurit kyllä pitää huolta, että aitoa lähentymistä ei pääse tapahtumaan.
Eli mitä samaa teissä siis on tuon ekan kirjoittajan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.
Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(
Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.
N39
No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.
Nainen, joka valittaa siitä että saa seksiä on ihan sama kuin, joku jolla ei ole varaa syödä kalliissa ravintolassa valittaa siitä, sillä välin kun joku on kuolemassa nälkään. Mies ei saa seksiä eikä parisuhdetta, nainen ahneuksissaan ei ole tyytyväinen että saa seksiä vaan kaikki pitää saada.
Vierailija kirjoitti:
En ole sen näköinen mies jonka naiset näkevät viehättävänä
Minua vastaan kävelee joka päivä ei-viehättäviä miehiä, joilla on kuitenkin tyttöystävä/vaimo/avopuoliso.
- Viihdyn yksin ja tykkään tehdä asioita itsekseni. Olen tarvittaessa sosiaalinen, mutta silti introvertti.
- En ole täysin päässyt edellisestä yli, vaikka yritän vakuuttaa koko ajan itselleni, että paljon parempiakin ihmisiä löytyisi ja että hän ei ole sen ajattelemisen arvoinen. Lisäksi hän on jo suhteessa. Silti vaan joku päänsisäinen blokki vielä on.. kunpa pääsisi siitä eroon.
- Toivon kumppaniltani, että hän pitää videopeleistä, katselee leffoja, tykkää lenkkeillä yhdessä (muttei välttämättä tarvitse käydä salilla). Luonteelta vaadin, ettei hän ole teennäinen vaan uskaltaa olla oma itsensä ja ajattelee positiivisesti. Hirveästi tuollaisia ei löydy täältä pienestä kylästä.
- Enpä juuri tohdi tehdä aloitteita keskellä päivää, kun baareissakaan ei tule rampattua kuin ehkä muutaman kerran vuodessa.
- Ihastun melko harvoin.
-M28
Se, että ei osaa arvostaa jotakin, ei tarkoita etteikö se olisi minkään arvoista. Tavan suomalainenkin ottaa monta sellaista arvokasta ja jopa lähes elintärkeää asiaa aivan itsestäänselvyytenä, joista voi muualla maailmassa vain haaveilla.