Lue keskustelun säännöt.
Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?
27.11.2016 |
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kelpaa kellekään. Yritin vuosikausia, laihdutin ja treenasin itseni timmiksi ja olin aloitteellinen nettideiteillä.
Enää en jaksa yrittää. Muuten ei ehkä olisi niin kestämätön tilanne mutta olen ollut sinkku koko elämäni. Näinkö sitten jäin ilman yhtäkään kokemusta edes tapailusuhteesta... Läheisyydenkaipuu musertava.
Olen myös muutamaan otteeseen kokeillut nettideittejä, tuloksetta. Viimeisin Tinder-kokeilu oli täysi fiasko jopa masentava.
Miten kauan jaksoit yrittää? Mä olen ollut nyt 2 vuotta sinkkuna, tähän mahtuu 1 tapailusuhde mikä sitten kuivui kasaan. Seksiäkään en ole periaatteessa harrastanut kahteen vuoteen. Tinderiä ja S24 olen kokeillut pienissä jaksoissa, turhaudun ja poistan tilit kun hommasta ei tule mitään. Todennäköisesti tässä se ulkonäkö ratkaisee, ihan tavallisen näköisiä naisia olen kuitenkin yrittänyt lähestyä, mutten saa heiltä vastakaikua.
ap
Minä olen ollut 11 vuotta sinkkuna, eikä minulla ole ollut yhtiäkään tärskyjä tuon 11 vuoden aikana. Olen luovuttanut.
N29
Ihastuin ekaa kertaa 14-vuotiaana. Nyt olen 34. Eli lyhyellä matikalla 20 vuotta sinkkuna. Tänä aikana en ole edes päässyt pussaamaan vastakkaista sukupuolta. En edes ole mitenkään kauhea, vähän ruma maha mutta ei varsinaista ylipainoa. Ihan nätti, naisellinen, pitkät hiukset, pukeudun hameisiin... Olen fiksu, hyvässä työpaikassa, huumorintajuinen. En vaan ymmärrä miksi miehet eivät kiinnostu. Joku lukko tässä asiassa on mutta minä en sitä osaa avata...
Joillekin ihmisille parisuhteen saaminen tuntuu olevan niin helppoa. Eikä tässä ole kyse aina esim. ulkonäöstä, vähemmän viehättävätkin ihmiset ovat suhteissa. Jotain erilaista heissä täytyy olla kuin minussa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.Se N29
Kiitos, samoin sulle. Olen siitä vielä vähän päästäni sekaisin, että olen edelleen optimistinen asian suhteen. Uskon joka ikinen vuosi, että nyt se tapahtuu - koska pidän itseäni hyvänä tyyppinä ja tiedän että mulla olisi parisuhteeseen paljon annettavaa. En vain osaa vielä luovuttaa.
Ja tuo on niin totta, että jotkut vaan löytävät aina jonkun. Eräs miespuolinen kaverini on aivan uskomaton magneetti. Hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan yhteensä kuukauden verran sinkku, kun aina suhteen päätyttyä on heti tullut uusi nainen iskemään. Ja nyt varattunakin saa melkeinpä kuukausittain naisten puhelinnumeroita ihan arkipäiväisissä tilanteissa, myös minun seurassani vaikka periaatteessahan voisimme olla vaikka pari! Nämä naiset ovat yrittäneet häntä silti. Hän on ihan tavallinen mies, ei rikas eikä erityisen komea, mutta jotain hänessä on. Miksei sitten minussa ole (etenkin kun stereotyyppisesti miehethän ovat lähestyneet enemmän naisia kuin toisinpäin)? En tiedä.
Tuolla naismenestyksellä olevan miehen täytyy olla joko komea tai rikas.Jos näin ei ole, väittäisin että kertomasi ei pidä paikkaansa. Muutenhan kaikkien tavallisten miehien pitäisi olla suosittuja ihan samalla lailla ?
*Sekä komea/karskin miehinen että varakkuudesta vihjaileva olemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.
Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(
Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.
N39
No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.
Wtf? Siitäkö pitäisi vielä olla tyytyväinen että on saanut olla panoalustana jollekin kusipäälle? Miehet menkööt huoriin jos pelkästään irtoseksiä ja tuon sortin kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ovat vailla.
Köyhän mielestä ei ole syytä olla kiitollinen pienestä ahtaasta lähiökämpästään kun "kaikilla" muilla on paremmat, mutta odotappas kun joutuu kadulle pahvilaatikkoon asumaan, niin johan toivoisi edes sitä kattoa pään päälle.
Mulla on ollut vähän negatiivisia kokemuksia parisuhteista, ja osin ehkä nuoruuden epävarmuuden takia olen ollut suhteissa, joissa toinen osapuoli on ollut alistavaa ja pompottelevaa tyyppiä. Haluan tasa-arvoisen suhteen kivan ja kunnioittavan ihmisen kanssa. Silloin harvoin kun tutustun uuteen ihmiseen, niin ehkä olen liiankin pienistä merkeistä varuillani tuon alistavuuden suhteen? Tai sitten se epävarmuus edelleen houkuttelee tyyppejä, jotka haluavat pompottaa?
En myöskään ole erityisen kaunis tai sanavalmis. Olen ihan hyvä tyyppi, mutta ensivaikutelma ei taatusti tee vaikutusta kehenkään.
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Syyt ovat moninaiset liittyen siihen mitä itse haluan, mitä tuntuu että miehet hakevat ja miltä minusta deittailun suhteen yleisesti tuntuu.
Ensinnäkin itse haen asioita jotka eivät ole mahdollisia
- introverttia => ongelma 1, olen introverttimiehen painajainen koska en ole vela
- miestä jonka silmät eivät ole siniset => ongelma 2, suurin osa suomalaisista on sinisilmäisiä
- miestä joka löytyy jostakin mikä mielellään ei ole täynnä ihmisiä => ongelma 3, ihmiset ovat paikoissa joissa on ihmisiä
- miestä joka ei määritä minua sen perusteella mitä joka hetki elämästäni konkreettisesti puuhaan vaan kuka olen => ongelma 4, koen oloni akvaariokalaksi suurimman osan kanssa "mitä se nyt tekee"
- miestä joka ei ole niin pelokas että sopiessani ensimmäiset treffit hän rukoilee minulta armoa kamalaan testiin "ethän hae täydellistä miestä" vaikka oikeasti hän on joutumassa vain pizzalle => ongelma 5, en kestä kiduttajan roolia
Toiseksi nähdäkseni miehet hakevat asioita joita en ole
- yhden illan suhteita tai naista josta näkee heti että hän on halukas => ongelma 6, en ole sellainen
- mukiinmeneviä, tarpeeksi sosiaalisten normien mukaisia naisia (reipas, siisti, menevä, sosiaalinen, suosittu) riippumatta siitä millainen mies on => ongelma 7, en ole sellainen perustyttö
- ketä tahansa naista => ongelma 8, kun raastavin yksinäisyys on poissa niin mies löytää kyllä itseltään ihan riittävästi kriteereitä ja syyttää sitten minua
Kolmanneksi asiaa haittaa se että pääni hajoaa jo ja päätin luovuttaa.
Et kestä kiduttajan roolia? Olikohan tämä bdsm juttu vai joku arkisempi, jota en ymmärtänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa pahamieli kun tällästä lukee :( Itseluottamusta ihmiset! Sitä parhaansa mukaan kannattaa kehittää. Yrittää hiljentää sisäisen äänensä joka kertoo ettei kelpaa tai on jotenkin huono. Se taitaa olla myös se salaisuus et voi olla toisen ihmisen kanssa, ettei ajattele olevansa aivan kamala ja ainakin pyrkisi arvostamaan itseään.
Minulla huono itseluottamus on suora jatkumo miehiltä saamistani pakeista, ns. "jätetyksi tulemisista" ja huonosta kohtelusta, jota olen saanut.
Joo, pitäisi olla itsevarma, mutta miten voi olla kun miehet ovat näyttäneet etten ole haluttava ja minkään arvoinen? Olin varhaisaikuisuudessa terveellä itsetunnolla varustettu nainen, en nykyinen varautunut ja itseeni pettynyt 26-vuotias ikisinkku.
Kaikella kunnioituksella, ota tuo iki-etuliite käyttöön vasta 10 - 15 vuoden päästä, jos tilanne on pysynyt samana. Mikä taasen on hyvin epätodennäköistä jos olet suht' normaali lapseton ja koiraton 26-vuotias nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.
Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(
Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.
N39
No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.
Wtf? Siitäkö pitäisi vielä olla tyytyväinen että on saanut olla panoalustana jollekin kusipäälle? Miehet menkööt huoriin jos pelkästään irtoseksiä ja tuon sortin kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ovat vailla.
Olipas ahdasmielistä ja naista esineellistävää tekstiä. Mitäs jos itse muuttaisit luostariin ja kirjoittaisit vaikka kirjan tuosta katkeruudestasi, se voisi olla sinulle terapeuttista.
Me muut voimme sillävälin edelleen harrastaa juuri sellaista seksiä juuri niin sitoutunessa suhteissa kuin itse haluamme.
Ville85 kirjoitti:
Olen liian tasokas 99 % sinkkunaisista. 6-pack, akateeminen johtoasemassa työskentelevä, hyvin varusteltu ;) , supersosiaalinen, urheilullinen paljon matkusteleva herrasmies ei vain löydä helposti riittävän menevää seuraa Suomesta. Puhelinnumeroita kyllä tyrkytetään jatkuvasti, mutta seksiseuraa kummempaa ei ole vielä löytynyt. Sinäänsä olisin kyllä valmis asettumaan aloilleen mikäli tarpeeksi kaunis ja koulutettu nainen tulisi vastaan. Pitäisi varmaan lähteä ulkomaille naismetsälle. Itänaapurissa taso onkin huomattavasti korkeampi.
Ja harakatkin nauraa. Putin naurais sut pihalle koko maasta. Virossa taas nauretaan sun kaltasille "suomi saaliille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finderella kirjoitti:
Olen varmaan sosiaalinen ja sanavalmis ja joskus kärkäs, mikä voi ärsyttää tai pelottaa vastapuolta. Tarvitsen yhtä voimakasluontoista seuraa, tai sitten jotain päinvastaista.
Oma vaatimustasoni on sellainen, että on entistäkin pienempi todennäköisyys löytää seuraa, joka ottaa minut vakavasti ja jonka kanssa kemia on molemminpuolista.
Lisäksi onnistun jotenkin pilaamaan kaikki alkavat jutut siten, että päädyn booty call -listalle tai fwb -listalle tai feidattavaksi. Olen joko liian helppo tai liian hankala.
Lisäksi en uskalla itse rohkeasti olla avoin ja osoittaa kiinnostusta. Odotan liikaa, että toinen tekee suorat aloitteet. Mikä johtaa varmaan siihen, että vastapuoli ei usko minun olevan kiinnostunut.
Lisäksi olet ammattideittailija, jota vastapuolen on erittäin vaikea ottaa vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täältä lukee tyypillisiä syitä miesten syrjäytymiseen, en pysty niiden perusteella selittämään, miksi olen sinkku. Olen vaativassa hyväpalkkaisessa työssä, täysin toimiva yhteiskunnan jäsen, pystyn edustamaan ja olen suht normaalin näköinen. Naiset vain eivät reagoi minuun. Silloin kun vielä pyysin treffeille, neuvoivat auttavaisesti kysymään jostain muualta. Muutama luuli, että olisin hyvä saalis, mutta huomasi tuota pikaa, etten vastaa odotuksia. Miehiä on paljon, niin miksi joku haluaisi minut? Lisäksi olin nuorena avioliitossa, josta nainen lähti. Mikä siitä olisi muuttunut? Onneksi aika ajaa ohi näistä murheista, kun kalju ja vatsa kasvavat. Perimmäiset syyt lienevät henkisiä, etten vain ole riittävän kiinnostava ja miehekäs persoona.
Eiköhän ongelma tule ilmi tuossa alussa. Eivät nuo asiat ole olennaisia parisuhteen kannalta, mutta sinun mielestäsi ovat. Eli luultavasti korostat niitä treffeillä, sen sijaan että toisit esiin omaa persoonaasi.
Kyllä ne ovat, ellei olennaisia niin tärkeitä asioita. Siis miehille, naisille on omat arviointiperusteet.
Tuo ei kertonut pituutensa eikä koulutustasonsa, ne tulojen lisäksi kaksi tärkeimmät poisrajaavat tekijät.
Ennen netti-deittejä ei tiedetty miten tärkeitä nämä kolme asiaa oikeasti ovat miehessä, naisten mielestä. Nyt tiedetään kun pystytään seuraamaan ihmisten valintoja, ei tarvitse enää uskoa ihmisten lausuntoihin, eikä poliittisesti korrekti kaunistelu enää mene läpi, paitsi silmiään ummisteleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään miehiä, koska mua on aikoinaan kohdeltu kuin p*skaa. Tiedän, että niitä kunnollisiakin miehiä on jossain, mutta ei ole vielä osunut mun kohdalle.
Olen ollut yksin melkein viisi vuotta, en varmaan enää edes uskaltaisi lähteä treffeille kenenkään kanssa. Olen nykyään liian ujo ja arka sen asian suhteen. Miehet ovat kyllä yrittäneet lähestyä mua, mutta olen torjunut kaikki. Taidan siis olla loppuelämäni yksin, varmaan tosi säälittävää.
Haluaisin parisuhteen, mutta ei ole enää minkäänlaista rohkeutta ja se v*tuttaa. Olen aikuinen nainen (ikää 38 ja ei lapsia). Joten kai mä vaan jatkan haaveilemista siitä ihanasta ja kunnollisesta miehestä, jota ei koskaan löydy! :(
Sama juttu, mulle on tehty harvinaisen selväksi että kelpaan pelkkään satunnaiseen seksiin enkä mihinkään muuhun. Enää en edes uskalla kiinnostua kenestäkään miehestä vaikka olen aina halunnut parisuhteen ja lapsia.
N39
No eikö pelkän seksin saantikin ole parempaa kuin ei mitään kontaktia miehiin. Miehillä ei ole tuollaista koska naiset harrastavat seksiä miehien kanssa kenet kelpuuttavat parisuhteeseen eli vain parhaimmat. Eli ne loput miehet jäävät ilman mitään kontaktia naisiin.
Wtf? Siitäkö pitäisi vielä olla tyytyväinen että on saanut olla panoalustana jollekin kusipäälle? Miehet menkööt huoriin jos pelkästään irtoseksiä ja tuon sortin kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ovat vailla.
Köyhän mielestä ei ole syytä olla kiitollinen pienestä ahtaasta lähiökämpästään kun "kaikilla" muilla on paremmat, mutta odotappas kun joutuu kadulle pahvilaatikkoon asumaan, niin johan toivoisi edes sitä kattoa pään päälle.
Moni nainen ottaa paljon mieluummin sen mitä kutsut pahvilaatikoksi kuin sen mitä kutsut asunnoksi, mikä todistaa ettei vertauksesi toimi koska kyseessä ei selvästikään ole mitään mitä ihmiset yleensä haluavat tai millä on arvoa edes tyhjää enempää. Eikä kyseessä ole täten edes asunto sillä jos olisi niin kukaan ei valitsisi pahvilaatikkoa sen sijaan. Jos mies voisi satunnaisen panon muodossa antaa jokaiselle naiselle jotakin niin sitten he olisivat sitä ottamassa. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan halua ottaa sekään nainen jolla ei ole mitään, jos laitat valot päälle niin olisiko se siksi että se ei ole yhtään tyhjää parempi? Luonto antaa ilmaisiksi sen mikä ei ole minkään arvoista ja palkitsee mielihyvällä sen mikä vaatii vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Syyt ovat moninaiset liittyen siihen mitä itse haluan, mitä tuntuu että miehet hakevat ja miltä minusta deittailun suhteen yleisesti tuntuu.
Ensinnäkin itse haen asioita jotka eivät ole mahdollisia
- introverttia => ongelma 1, olen introverttimiehen painajainen koska en ole vela
- miestä jonka silmät eivät ole siniset => ongelma 2, suurin osa suomalaisista on sinisilmäisiä
- miestä joka löytyy jostakin mikä mielellään ei ole täynnä ihmisiä => ongelma 3, ihmiset ovat paikoissa joissa on ihmisiä
- miestä joka ei määritä minua sen perusteella mitä joka hetki elämästäni konkreettisesti puuhaan vaan kuka olen => ongelma 4, koen oloni akvaariokalaksi suurimman osan kanssa "mitä se nyt tekee"
- miestä joka ei ole niin pelokas että sopiessani ensimmäiset treffit hän rukoilee minulta armoa kamalaan testiin "ethän hae täydellistä miestä" vaikka oikeasti hän on joutumassa vain pizzalle => ongelma 5, en kestä kiduttajan roolia
Toiseksi nähdäkseni miehet hakevat asioita joita en ole
- yhden illan suhteita tai naista josta näkee heti että hän on halukas => ongelma 6, en ole sellainen
- mukiinmeneviä, tarpeeksi sosiaalisten normien mukaisia naisia (reipas, siisti, menevä, sosiaalinen, suosittu) riippumatta siitä millainen mies on => ongelma 7, en ole sellainen perustyttö
- ketä tahansa naista => ongelma 8, kun raastavin yksinäisyys on poissa niin mies löytää kyllä itseltään ihan riittävästi kriteereitä ja syyttää sitten minua
Kolmanneksi asiaa haittaa se että pääni hajoaa jo ja päätin luovuttaa.
Et kestä kiduttajan roolia? Olikohan tämä bdsm juttu vai joku arkisempi, jota en ymmärtänyt?
Viittasi mieheen joka kohtelee minua kuin olisin kiduttamassa häntä. Peruin yhdet treffit sen takia että mies puhui siitä miten haluan testata häntä, häntä pelottaa jne, ja aneli olemaan odottamatta täydellisyyttä vaikka sitä ennen oli puhuttu ihan normaaleja asioita enkä ollut sanallakaan maininnut mitään erityisodotuksia. Muutenkin tullut vastaan tuota asennetta enkä halua edes tavata ketään joka aloittaa "ethän vain kiduta minua" asenteella. Ei kai ihmiseltä ala anella armoa ihan puun takaa "lähtisitkö pizzalle" kommentin jälkeen, jos häntä ei pidä jonkin sortin kiduttajana jolla on sadistisia taka-ajatuksia.... En satu nauttimaan toisten ihmisten pelosta joten en halua treffeille jos seuralainen on kauhuissaan ja pelkää minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei esto vaan este parisuhdemuotoutumiselle kohdallani on,ettei ole tarpeeksi kiinnostavaa miestä osunut elämääni. Ei,ei riitä, että on mies.
Erektio-ongelma, varmaan psykologinen. huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmälasit on mulla toiminu hyvänä esteenä.
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Luonto antaa ilmaisiksi sen mikä ei ole minkään arvoista ja palkitsee mielihyvällä sen mikä vaatii vaivaa.
Toisinpäin. Ei arvosteta sitä mikä tulee helpolla. Law of scarcity.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Luonto antaa ilmaisiksi sen mikä ei ole minkään arvoista ja palkitsee mielihyvällä sen mikä vaatii vaivaa.
Toisinpäin. Ei arvosteta sitä mikä tulee helpolla. Law of scarcity.
Juuri noinhan sen kirjoitin. Se mikä vaatii vaivaa tuottaa mielihyvää, se mikä ei ole minkään arvoista saa ilmaisiksi. Varmaan joku ajatusvirhe jollet sitten yrittänyt provota hassusti.
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Et kestä kiduttajan roolia? Olikohan tämä bdsm juttu vai joku arkisempi, jota en ymmärtänyt?
Viittasi mieheen joka kohtelee minua kuin olisin kiduttamassa häntä. Peruin yhdet treffit sen takia että mies puhui siitä miten haluan testata häntä, häntä pelottaa jne, ja aneli olemaan odottamatta täydellisyyttä vaikka sitä ennen oli puhuttu ihan normaaleja asioita enkä ollut sanallakaan maininnut mitään erityisodotuksia. Muutenkin tullut vastaan tuota asennetta enkä halua edes tavata ketään joka aloittaa "ethän vain kiduta minua" asenteella. Ei kai ihmiseltä ala anella armoa ihan puun takaa "lähtisitkö pizzalle" kommentin jälkeen, jos häntä ei pidä jonkin sortin kiduttajana jolla on sadistisia taka-ajatuksia.... En satu nauttimaan toisten ihmisten pelosta joten en halua treffeille jos seuralainen on kauhuissaan ja pelkää minua.
Olet näköjään muokannut aiempaa viestiäsi, en tiennyt että AV:lla voi niin edes tehdä. Rekisteröinnin etuja, vai oletko kenties mode! (kääk) Nyt viestisi ehkä sopii paremmin valtavirralle, mutta mielestäni
-vanha versio > uusi versio.
Tämähän on vain palsta-lässytystä joka ei oikeassa elämässä ikinä johda mihinkään, mutta kiinnostuin siitä viestistä, sinusta, sekä sisällön että aiemman muotoilun takia. Nainen joka kirjoittaa viivoin ja => merkein ja etsii vielä introverttiä poikkeaa edukseen muista naisista. (Mielestäni)
En ole aiemmin ajatellut asiaa, onko se nyt niin että introverttimiehissä on enemmän veloja? Vai tarkoitiko kenties että sinulla on jo lapsia? Viihdyn yksin, kahden kesken ja pienessä ryhmässä, mutta "joudun" kyllä esiintymään extroverttinä aina välillä, isoimmissa tilaisuuksissa.
Yhdenillan suhteet ei ole ikinä kiinnostanut (lyhyin suhde 4kk, pisin 5v), naisen sosiaalisuudella tai suosiolla ei ole mitään merkitystä, kahden keskeinen käytös on se joka merkitsee. Reipas ja siisti, noh, molempien toimesta koti on oltava suht siisti ja kroppa on pidettävä timminä, kuten minäkin pidän omani. Jos ei alussa ole niin seurassani tämä saavutetaan yhdessä. Tästä päästään toiseen kompastuskiveen, olet ilmeisesti suht nuori, minä jo vanha (38). Ja kolmas, vaikka en sinua pelkäisi kuten sinä sitä tarkoitit, kiduttajan roolia joutuisit vähintään pari kolme kertaa vuodessa suorittamaan, pelkotilaan asti. Tosin makkarin puolella. Loput ajasta sitten enemmän tai vähemmän normi-settiä tai toiseen suuntaan, kaikki käy.
Sinkkuna pysymme siis. t. Ruskeasilmäinen.
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3197 kirjoitti:
Luonto antaa ilmaisiksi sen mikä ei ole minkään arvoista ja palkitsee mielihyvällä sen mikä vaatii vaivaa.
Toisinpäin. Ei arvosteta sitä mikä tulee helpolla. Law of scarcity.
Juuri noinhan sen kirjoitin. Se mikä vaatii vaivaa tuottaa mielihyvää, se mikä ei ole minkään arvoista saa ilmaisiksi. Varmaan joku ajatusvirhe jollet sitten yrittänyt provota hassusti.
Niinkö? Kylläpäs suomi on hassu kieli.
Sinua voisi auttaa ymmärtämään tilannettasi Youtubesta Mathew Boggsin, Matthew Hussayn ja Sexy Confidencen sekä Coach Corey Waynen videot. Minuakin estää liika itsenäisyys ja jos mies ei koe itseään rinnallani tarpeelliseksi, niin heipat voi tulla. Tämän ainakin viime aikoina oivaltanut itsestäni. Minun haaste on opetella nauttimaan tarjotusta avusta. Minulle pedantille se on ihan äärivaikeaa ja en koskaan luota siihen, että mies voisi tehdä jonkin asian yhtä hyvin ellei paremmin kuin minä. Se hallinnantunteen kadottaminen on suurin este.