Sinkut - Mitä estoja teillä on parisuhteen saamisen suhteen?
Ja tämä kysymys niille sinkuille, jotka haluavat parisuhdetta.
Minä kuvittelen olevani liian köyhä, yksinäinen ja ruma etten kelpaa kenellekään. Tiedän, etten kelpaa suurimmalle osalle, mutta ehkä joku mun "tasoinen" jostain löytyis. Haluaisin parisuhteen, mutten oikeastaan tee asian eteen mitään, koska olen "vajaa".
Kommentit (210)
Täällä on vaikka kuinka ja paljon samankaltaisia miehiä ja naisia.... sori nyt vaan, mutta vähän on nyt uusavuttomuutta ilmassa.
Vierailija kirjoitti:
Roy86 kirjoitti:
kaksi ja puoli vuotta olen kohta ollut selibaatissa, eli pidättäytynyt seksistä täysin.. kaveri sanoikin minulle ettei toi ole normaalia tässä iässä.
No mikä nyt on kenellekin normaalia. Itse olen 32-vuotias neitsytnainen (koska yhtäkään tarjousta ei ole tullut ja omat säälittävät yritykseni on torjuttu). Tämä on mulle normaalia. Ja ehkä se syy, miksi sinkkuuteni jatkuu. En enää voi kenellekään tunnustaa, että näin on päässyt käymään. En ehkä kestäisi sitä, että taas torjuttaisiin. Tai etenkään sitä, että päätyisin sänkyyn jonkun kanssa, joka ei aamulla enää olisi vieressä. Parempi olla vaan aina yksin.
:(
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Olet ilmeisesti mies? Jos nainen niin tunteesi on turha.
Olen ollut koko ikäni sinkku. Jotain säätöjä on ollut, mutta ne ei ole edenneet viestittelyä pidemmälle. Henkisesti ne on kuitenkin satuttaneet mua enkä siksi enää anna itselleni lupaa ihastua tai tuntea ketään kohtaan mitään.
Olen herkkä ihminen ja suojelen itseäni kovalla ulkokuorella eli helposti musta saa sellaisen kuvan, että olen tunteeton ja kylmä. En halua mua satutettavan enkä satuttaa itseäni yhtään enempää. Ihmissuhdepelit ei ole mua varten.
Elän ja kuolen vanhanapiikana.
N20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Olet ilmeisesti mies? Jos nainen niin tunteesi on turha.
Miten niin?
Tunnen ihan kauheaa alemmuutta ja häpeää elämäntilanteestani. Jäin taas ilman opiskelupaikkaa, olen työtön ja masentunut. Olen myös erittäin yksinäinen. Minulla ei ole perhettä tai sukulaisia, äitiinikin katkaisin lopullisesti välit vuosi sitten. Kaikki kaverit on jääneet masennuksen ja alemmuudentunteen takia. En vain kykene käymään treffeillä koska häpeän sitä että en tee mitään. Tunnen olevani pelkkä taakka yhteiskunnalle.
Ulkoisesti olen kuitenkin ihan hyvännäköinen. En saa hirveästi mitään treffipyyntöjä mutta jos saan nämä miehet ovat poikkeuksetta todella komeita, korkeakoulutettuja ja erittäin haluttuja. Sellaisia liian hyviä minulle. N21
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Olet ilmeisesti mies? Jos nainen niin tunteesi on turha.
Miten niin?
Koska et kilpaile naisista, vaan miehistä. Olettaen että olet hetero. Joten varallisuudellasi on huomattavasti alhaisempi painoarvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Olet ilmeisesti mies? Jos nainen niin tunteesi on turha.
Miten niin?
Koska et kilpaile naisista, vaan miehistä. Olettaen että olet hetero. Joten varallisuudellasi on huomattavasti alhaisempi painoarvo.
Varallisuuteni painoarvo on tasan sama kuin miehen.
A-seksuaalisuus. Pelkään, että kumppanini pettäisi minua kun en olisikaan valmis seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Olet ilmeisesti mies? Jos nainen niin tunteesi on turha.
Miten niin?
Koska et kilpaile naisista, vaan miehistä. Olettaen että olet hetero. Joten varallisuudellasi on huomattavasti alhaisempi painoarvo.
Varallisuuteni painoarvo on tasan sama kuin miehen.
No sitten seurustelet naisien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Olet ilmeisesti mies? Jos nainen niin tunteesi on turha.
Miten niin?
Koska et kilpaile naisista, vaan miehistä. Olettaen että olet hetero. Joten varallisuudellasi on huomattavasti alhaisempi painoarvo.
Varallisuuteni painoarvo on tasan sama kuin miehen.
No sitten seurustelet naisien kanssa.
On siinä taas älyn jättiläinen keskustelemassa. "Naisien". Äh.
1. Olen liian itsekäs. En halua joutua säätämään elämääni niin että siihen sopisi joku muukin.
2. -Tiedän- sisimässäni että parisuhde ei tarkoita että minusta tulee kotitonttu partnerilleni ja kaikki pitää tehdä hänen mielensä mukaan, mutta kasvoin sellaisessa perheessä jossa asiat olivat juuri niin; äiti ei saa mennä edes kauppaan ilman lupaa, päättää mihin rahoja käytetään (= kaikki rahat ovat isän), tavata ystäviä, hommata ystäviä, puhua puhelimessa... jne pitkä lista. En halua vahingossakaan joutua samanlaiseen tilanteeseen.
3. Seksuaalisuus. Tulin alaikäisenä hyväksikäytetyksi enkä ole vieläkään päässyt asian yli. Pidän orgasmeista vähän liikaakin, mutta kaikkein mieluiten (ja helpoiten) saan nämä omin keinoineni.
4. Huono itsetunto. Koen alemmuudentunnetta kaikesta.
5. Olen h*lvetin huono sosialisoimaan (/uusien) ihmisten kanssa, varsinkin jos koen olevani jotenkin huonompi kuin tapaamani henkilö. Olen huono pitämään yhteyttä, välillä haluan olla monta päivää omissa oloissani.
+ 98765345678 pienempää syytä.
Ja silti olisi kiva välillä jakaa elämää jonkun toisen kanssa. Onneksi on kavereita.
N22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Olet ilmeisesti mies? Jos nainen niin tunteesi on turha.
Miten niin?
Koska et kilpaile naisista, vaan miehistä. Olettaen että olet hetero. Joten varallisuudellasi on huomattavasti alhaisempi painoarvo.
Varallisuuteni painoarvo on tasan sama kuin miehen.
No sitten seurustelet naisien kanssa.
On siinä taas älyn jättiläinen keskustelemassa. "Naisien". Äh.
Kiitos huomautuksesta.
Koska naisille ei kelpaa korkeaotsainen, ohimoilta kaljuuntunut molopää. m26
Eli on muitakin, jotka tuntevat alemmuutta taloudellisesta tilanteestaan.
Onko kellään konkreettista esimerkkiä tosielämästä miten se olis vaikuttanut negatiivisesti deittailussa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman syrjemmällä asuva raitis vakituisessa valkokaulustyösuhteessa oleva suomalainen mies. Siinäpä ne. Näillä korteilla ei Suomen sinkkumarkkinoilla paljon pelailla.
no mutta töissä!! maksullisia naisia kohti mars mars.. tulevat kuule pitemmän päälle halvemmiksi..
Vierailija kirjoitti:
Mulla on estona aikanki anustappi pepussa ja geishaguulat vaginassa. Ne on 24/7 päällä. Siinä on estoa tarpeeksi.
Mitä estoja noi muka on? Kai sinne yks kikkeli välillä mahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla ja teen pätkätöitä. Koulutus on kuitenkin hyvä. Tunnen alemmuutta varattomuudesta.
Olet ilmeisesti mies? Jos nainen niin tunteesi on turha.
Miten niin?
Koska et kilpaile naisista, vaan miehistä. Olettaen että olet hetero. Joten varallisuudellasi on huomattavasti alhaisempi painoarvo.
Varallisuuteni painoarvo on tasan sama kuin miehen.
No sitten seurustelet naisien kanssa.
On siinä taas älyn jättiläinen keskustelemassa. "Naisien". Äh.
Fiksumpi kuin sinä, vaikka ei osaisi suomea kunnolla. On silkkaa typeryyttä väittää vielä tänä päivänä että sukupuolten painoarvot olisivat samat. Meillä on nykyään todellista tietoa saatavilla, eikä vanhat kaunistelut eli valheet enää mene läpi. Ellei niihin varta vasten halua uskoa.
En ole varma haluanko parisuhdetta, mutta ehdottomasti suurin este on se että viihdyn hyvin yksin. En vois kuvitella asuvani kenenkään kanssa yhdessä, paitsi jos mulla ois oma makuuhuone ja kylppäri. Kyllästyn todella helposti ihmisiin ja esimerkiks en millään tajua kaveriani (tiedän, ääripää): kaveri asuu poikaystävänsä kanssa yhdessä, ne käyvät samaa koulua (sama vuosikurssi yliopistossa) ja valitsevat kurssit ja pienryhmät yhdessä ja tekevät kaikki mahdolliset parityöt keskenään. Mulla hajoais pää jos joutusin kirjaimellisesti 24/7 olemaan saman ihmisen kanssa!
Voisin varmaankin seurustella, jos kumppani ois samanlainen kuin mä. Sille riittäis ett tavataan kerta viikossa/kahdessa viikossa ja se auttais mua asioissa joita en osaa ja toisinpäin. Jos lähden matkalle, se vahtis mun lemmikkiä ja kastelis kukat.
Oh, kyllä luulisi jo noilla saavan monta plussaa 🙂