Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni VÄKIVALTAINEN vai vain temperamenttinen?!
23.11.2016 |
Kaipaisin nyt kokemuksia tilanteestani. Minulla on todella ihana mies ja rakastamme toisiamme paljon, olemme nyt olleet yhdessä kohta 4 vuotta ja siitä reilu vuoden naimisissa, meillä on yksi lapsi. Vauvavuoden aikana ovat riitamme paisuneet melkoisiin svääreihin aika ajoin ja tuntuu että miehellä on pinna todella kireällä. Hän on tulistuva luonne ja suuttuu nollasta sataan sekunnissa, välillä en edes ehdi tajuta kun tavarat jo lentää (esim. lelut yms joka eteen sattuu). Kaikki alkoi siis tavaroiden heittelyllä tai nyrkillä oveen/seinään/pöytään lyömisellä, yleisellä huutamisella ja raivoamisella sekä minun haukkumisella. Hän on todella paha suustaan suuttuessaan ja on tämän perinyt omien sanojensa mukaan omalta isältään. Sittemmin noin vuosi sitten hän on alkanut töniä minua riidan aikana, pitänyt kättänsä suuni edessä lujaa (jotten sanoisi mitään, myönnän olevani provosoivaa tyyppiä riidan aikana sekä hyvin sanavalmis perustelemaan kantani), hän on sylkenyt päälleni muutaman kerran (tästä nyt jo aikaa eikä ole toistunut sen jälkeen), hän on "potkinut" minua jalkoihin (ei kovaa) ja joskus kun yritän rauhoitella häntä on minua sattunutkin kun hän työntää minut voimalla pois. Olen huolestunut tilanteesta ja olemme jutelleet rauhassa asiasta. Mies myöntää kaiken ja pyytää anteeksi, mutta hän tuntee huonoa omaatuntoa käytöksestään ja häpeää puhua asiasta jopa minun kanssa, sanoo ettei voi antaa itselleen anteeksi. Olen lukenut paljon perheväkivallasta yms, siinä puhutaan aina väkivaltaisen tarpeesta kontrolloida uhria. Mieheni ei ole lainkaan mustasukkainen, ei ollenkaan kontrolloivaa tyyppiä, käyn harrastuksissa ja tapaan säännöllisesti ystäviäni, käymme myös yhdessä ulkona sekä ystäviä tapaamassa. Mies auttaa kotona sekä ottaa minut huomioon naisena ja äitinä. Meillä ei ole rahaongelmia eikä muitakaan suuria ongelmia, olemme aivan tavallinen perhe. Väsymys ja stressi lienevät suurimmat ongelmat tällä hetkellä. Kuitenkin aina kun tämä tilanne riidan aikana tai miehen muuten vain suuttuessa yhtäkkiä jostain, minä koen oloni äärimmäisen ahdistuneeksi, pulssi nousee ja haluan vain mieheni rauhoittuvan.En tunnista miestä lainkaan samaksi kyseisellä hetkellä, vaan näen hänessä syvää raivoa, hän oikein tärisee siitä, eikä kontrolloi itseään usein lainkaan. Hän itsekin sanoo että silmissä ikään kuin sumenee, usein hän ei muista mitä sanoi tilanteen aikana. Mieheni on korkeasti koulutettu, fiksu tyyppi, mutta kun raivostuu on täysin tunteidensa vietävänä. Viime aikoina hän on myös uhkaillut sanallisesti, "tekisi mieli räjäyttää sun pääs" "tule tänne niin mä heitän sut ulos". Hän ei ole ollut väkivaltainen lainkaan aikaisemmassa pitkässä parisuhteessaan, mutta hänen ex oli hyvin alistuvaa tyyppiä, minä taas olen sanavalmis ja itsekin temperamenttinen. Olen päätellyt että mies ei kestä kun olen niin itsepäinen riidan aikana ja yrittää kaikin keinoin muuttaa kantaani. Hän on valmis menemään juttelemaan käytöksestään ulkopuoliselle, mutta kokee että se ei häntä hyödytä, mutta on valmis tekemään sen minun takiani. Olen jopa miettinyt että hänellä on joku kriisi meneillään lapsen syntymän jälkeen. Todella sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti joku voisi kommentoida edes jotain, olen ihan väsynyt pyörittelemään tätä päässäni.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut kirjoitti:
Ohjaa miehesi vihanhallintaan ja käymään oma lapsuutensa läpi ammattilaisen kanssa.henkinen väkivalta on todella julmaa,mieheni käytti sitä vuosia ja haki apua kun sanoin hakevani eroa,jäin katsomaan terapian tehon ja se auttoi häntä,jo vuosia olemme eläneet ilman henkistä väkivaltaa,huutoa ja kiroilua.enää ei riidellä ja kaikki perheenjäsenet onnellisia ja tasapainoisia.
Ehkä miehellänikin on sitten toivoa, koska mieheni ongelma on pääasiassa huuto, haukkuminen ja kiroilu suuttuneena.
Ap
Entä potkiminen, sylkeminen ja töniminen jne.? Jos kerran et halua ottaa mielipiteitä vastaan ja puolustat väkivaltaista miestäsi, miksi edes kirjoitit tänne? Odotitko vastauksia tyyliin oi ihana mies, niin temperamenttinen ja kyllä se siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo, väkivalta onkin temperamenttia..
Siinä mielessä mies on oikeassa, että hän on "perinyt" sen isältään, sillä väkivallan kierre jatkuu sukupolvelta toiselle, ellei ole ymmärrystä katkaista väkivallan kierrettä ja hakeutua hoitoon.
Vanhempien malli ja esimerkki siirtyy lapselle, niin hyvässä kuin pahassa.
Myös sinun lapsesi ottaa esimerkin vanhemmiltaan/isältään ja ratkaisee ongelmatilanteet väkivaltaa käyttäen ja toista alistaen, kun normaalitilanteessa asiat ratkaistaan puhumalla.
Et kait ihmettele, miksi maailmalla soditaan, jos ei perheessäkään pystytä ratkaisemaan asioita, kuin väkivallalla.
Jos suostut jakamaan elämäsi väkivaltaisen miehen kanssa, niin suojele edes lastasi ja kerro viranomaisille, sillä on mahdollista, että lapsi on miehesi seuraava vihan kohde ja menettää hengensä.
Herää nainen, jo lapsesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut kirjoitti:
Ohjaa miehesi vihanhallintaan ja käymään oma lapsuutensa läpi ammattilaisen kanssa.henkinen väkivalta on todella julmaa,mieheni käytti sitä vuosia ja haki apua kun sanoin hakevani eroa,jäin katsomaan terapian tehon ja se auttoi häntä,jo vuosia olemme eläneet ilman henkistä väkivaltaa,huutoa ja kiroilua.enää ei riidellä ja kaikki perheenjäsenet onnellisia ja tasapainoisia.
Ehkä miehellänikin on sitten toivoa, koska mieheni ongelma on pääasiassa huuto, haukkuminen ja kiroilu suuttuneena.
Ap
Entä potkiminen, sylkeminen ja töniminen jne.? Jos kerran et halua ottaa mielipiteitä vastaan ja puolustat väkivaltaista miestäsi, miksi edes kirjoitit tänne? Odotitko vastauksia tyyliin oi ihana mies, niin temperamenttinen ja kyllä se siitä?
Potkimista ei ole tapahtunut siten kuten sen nyt ajattelet, vaan hän on "potkinut" minua jalkoihin tavallaan provosoidakseen. On kyllä sylkenyt ja tönäissyt, sen myönnän. En puolustele häntä ja etsin täältä kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olleilta, onko terapia auttanut yms. En odottanut kommentteja ihanasta miehestä.
Ap
Kuulostat juuri sairaan miehen manipuloimalta väkivallan uhrilta. Lue aiheesta enemmän. Hyvä että olet edes hieman havahtunut kasvavaan, pahenevaan väkivaltaan.
Se varmaan alkoi niin, että mies joskus laittoi hellästi kätensä suusi eteen? Parin kuukauden päästä vähän kovemmin? Ja oli kaiken muun aikaa oma "ihana" itsensä? Pari kuukautta eteenpäin ja mies tönäisi sinua riidan aikana? Mies oli itsekkin järkyttynyt, itki, pyysi anteeksi ja esitti uhria? Ei kai yksi tönäisy haittaa, kun mies on muuten niin ihana ja me ollaan ehditty hankkia tuo lapsikin? Seuraavaksi pikku läpsäisy? Mies "siedättää" sinua väkivaltaan. Keinot ovat niin kieroutuneet, että psyykkisesti terve ihminen ei havaitse niitä ilman ulkopuolista apua.
Lopeta se ennen kuin joudut katumaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat juuri sairaan miehen manipuloimalta väkivallan uhrilta. Lue aiheesta enemmän. Hyvä että olet edes hieman havahtunut kasvavaan, pahenevaan väkivaltaan.
Se varmaan alkoi niin, että mies joskus laittoi hellästi kätensä suusi eteen? Parin kuukauden päästä vähän kovemmin? Ja oli kaiken muun aikaa oma "ihana" itsensä? Pari kuukautta eteenpäin ja mies tönäisi sinua riidan aikana? Mies oli itsekkin järkyttynyt, itki, pyysi anteeksi ja esitti uhria? Ei kai yksi tönäisy haittaa, kun mies on muuten niin ihana ja me ollaan ehditty hankkia tuo lapsikin? Seuraavaksi pikku läpsäisy? Mies "siedättää" sinua väkivaltaan. Keinot ovat niin kieroutuneet, että psyykkisesti terve ihminen ei havaitse niitä ilman ulkopuolista apua.
Lopeta se ennen kuin joudut katumaan enemmän.
Olen lukenut aiheesta, tein nettitestin väkivallasta, ja ruksasin suurimpaan kohtaan "ei ikinä". Joten en nyt ihan usko että mies on mikään psykopaatti sentään, olen sitten uhri tai en. En kestä kun nettipalstoilla suurennellaan asioita, kyllä myönnän ettei suhde ehkä ole tällä hetkellä normaalin rajoissa johtuen tönimisestä ja haukkumisesta, mutten silti saa miehestäni kuvaamasi kaltaista. Kuinka moni on voi oikeasti sanoa, ettei ole koskaan haukkunut puolisoa tai tuuppaissut?
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, terapia voi auttaa. Mutta vain jos sinne oikeasti menee ja siellä käy. Pelkät lupaukset ja aikeet mennä ei valitettavasti auta. Väkivaltaisille miehille on olemassa omia ryhmiä, esim.Jussi-työ, kannattaa ottaa selvää.
Vierailija kirjoitti:
Ap, terapia voi auttaa. Mutta vain jos sinne oikeasti menee ja siellä käy. Pelkät lupaukset ja aikeet mennä ei valitettavasti auta. Väkivaltaisille miehille on olemassa omia ryhmiä, esim.Jussi-työ, kannattaa ottaa selvää.
Mies on jo ottanut tällaiseen tahoon yhteyttä ja odottaa tapaamista. Mutta tämän palstan perusteella meistä tehdään lastensuojeluilmoitus, mies on psykopaatti raivohullu narsisti, ja minä ole kykenemätön hoitamaan lastani. Aika kovia sanoja tietämättömiltä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä hyvä, ei ole normaalia, että mies sanoo sinulle "Ai sä saat sanoa mulle mitä vaan mutta mä en sais suuttua?" kun et oikeasti edes ole sanonut mitään pahaa! Tuolla tavalla juuri häiriintyneet ihmiset syyllistävät uhrinsa, ja uhri jää hölmistyneenä miettimään, että mitä tein, sanoinko todella jotain pahasti - et sanonut, vaan niin kuin itsekin totesit, mies suuttuu mitä kummallisimmista asioista ja kokee oikeudekseen olla väkivaltainen. Kaikki on hyvin laskelmoitua, vaikka mies voi vaikuttaa kuinka vilpittömältä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Y kirjoitti:
Kuuletko edes itseäsi? Herää, hyvä ihminen! Hän on käynyt jo monta kertaa kuvauksessasi käsiksi sinuun. Ei terveessä parisuhteessa potkita edes "(ei kovaa)". Sanot ettei hän ole kontrolloiva, mutta ei kestä erimielisyyksiä vaan alkaa uhkailla ja töniä sinua. Se, että hän on tässä vaiheessa tehnyt käytännössä kaiken paitsi klassisesti vetänyt nyrkillä silmän mustaksi ei tarkoita, etteikö hän olisi jo ollut väkivaltainen sinua kohtaan... Ja voisi jatkossa olla vieläkin väkivaltaisempi.
Koulutuksella ja järjellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka väkivaltainen joku voi olla. Toisin kuin usein ajatellaan, kotiväkivallassa on kyse hyvin laskelmoidusta hyökkäyksestä jota valheellisesti puolustellaan hakattavan tunteisiin vedoten hallinnan menettämisellä - ilmenee siis siitä että nämä ihmisethän ei suinkaan kilahtele esim töissä pomolle tai muille ihmisille joiden tönimisestä ja päälle sylkemisestä tulisi seuraamuksia. Hän koettelee nyt sietokykysi vesiä. Kotiväkivallan varomerkit ovat sanallinen aggressio -> fyysisen väkivallan uhkaukset -> "lievä" fyysinen väkivalta -> vakava fyysinen väkivalta. Kolme ekaa pykälää täyttyy kevyesti, joten arvaat tästä kaavasta, mikä odottaa sinua ja lastasi.
Siihen on vaikea sanoa mitään, jos aikuinen nainen tekee omasta puolestaan valinnan jäädä katsomaan väkivaltaista möykkäämistä ja uhkailua. Mutta pyydän että muistaisit, että sinulla on äitinä, aikuisena ja ihan vaan ihmisenä velvollisuus suojella lastasi tuollaiselta pelon ja vihan ja väkivallan ilmapiiriltä!
Kuuntelen kyllä itseäni, siksi olenkin asiasta ottanut selvää ja huolestunut tilanteesta. En halua selitellä miehen käytöstä, mutta ei kai väkivalta AINA mene tuon kuvaamasi kaavan mukaan? Koska mieheni ei täytä muitan perheväkivallan "merkkejä"? Sitä tässä yritin kysyä. Mies on hakenut jo apua. Usein ajattelen, että olen itsekin edellisessä suhteessa "kilahtaessani" heittänyt tavaroita, tai yrittänyt tönäistä puolisoa, enkä silti ole muuttunut pahempaan suuntaan, vaan sittemin parantanut tapani. En väitä, että mies näin tekisi ja edellenkin olen asiasta huolestunut.
Ap
Joko teit sen testin? Ei väkivallan tarvitse täyttää kaikkia merkkejä tai mennä tietyn kaavan mukaan. Jos toisen käyttäytyminen aiheuttaa pelkoa, kipua, huonoa oloa, ahdistusta ja mielialan laskua, on kyse ihan vakavasta asiasta. Luuletko että esim. lapsi ei kärsi, jos vanhempi "vain" haukkuu ja vähättelee ja lyö lasta sanoilla? Kerroit myös sinuun kohdistuneesta fyysisestä väkivallasta, joka EI kuvailusi perusteella ole mitään vähäpätöistä. On ihan ok että mies on hakenut apua ja myös sinä voit hakea apua, itse asiassa teidän molempien voisi olla hyvä etsiä kriisi(HUOM! KRIISI!)työhön erikoistunut parisuhdeterapeutti.
Ja kyllä, perheestänne voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus kuvailusi perusteella. Jos tietäisin keitä te olette, niin ehdottomasti soittaisin vähintään konsultaatiopuhelun lastensuojeluun tai sitten tekisin suoraan ilmoituksen. Te tarvitsette apua ja nopeasti. Lapsenne hyvinvointi on pahasti uhattuna.
En tehnyt vielä testiä. Aion tehdä. Eli, jos mies hakee apua, tehdään meistä lastensuojeluilmoitus??? Ei ihme ettei Suomessa apua kukaan uskalla hakea, mies siis haluaa katkaista alkaneen lievän väkivallan (töniminen on mielestäni lievää, sekä haukkuminen), hakee apua muuttuakseen, mutta tämä käänyykin perhettä vastaan? Kuka helvetti haluaa sitten apua hakea, jos heti leimataan hulluksi narsistiksi?
Ap
Terapeutilla on lakisääteinen vaitiolovelvollisuus. Mutta mietipä nyt, mitä menit juuri väittämään: että järjestelmä, joka poimii lapset turvaan väkivaltaisista ympäristöistä on "perhettä vastaan". Ei, vaan se väkivaltainen käytös ja väkivaltainen käyttäytyjä itse on perhettä vastaan. Vastuu tuottaa turvallinen ympäristö on sinulla ja miehelläsi. Jos lapsi otettaisiin perheeltä pois, se johtuisi siitä, että perhe on niin myrkyllinen ympäristö, että lapsen on PAREMPI tulla otetuksi pois. Nämä systeemit eivät ole olemassa lapsiperheiden kiusaksi.
Joku kävikin näppärästi jakamassa oman happily-ever-afterinsa ex-väkivaltaisen miehensä kanssa. Väkivaltaisen miehen tapojen muuttuminen on toki mahdollista... Toisinaan. En lottoaisi sinun ja lapsesi elämää sen varaan että mies SAATTAA EHKÄ JOSKUS muuttua JOS jaksaa käydä JATKUVASTI terapiassa ja olla siellä REHELLINEN. Esim. oma isäni oli juuri sellainen harvoin "oikeaan" väkivaltaan turvautuva, räjähtävä sekopää, joka muka menetti aina tunteidensa hallinnan mutta ainoastaan vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Hän on käynyt 40 vuotta terapiassa äitini pyynnöstä, mutta koska hän valehtelee kaikille terapeuteilleen käytöksestään ja tapahtumista, hän ei ole koskaan saanut oikeaa hoitoa ja on siksi sama väkivaltainen vaimon/lastenhakkaaja kuin 40 vuotta aiemminkin, ei minkäänlaista muutosta. Esittää kyllä aina tehneensä parannuksen seuraavaan räjähdykseen asti, ja esitys menee äitiini täydestä, joka kerta, tässä elämänvaiheessa siis uskonut ilmiselvän valheen jo satoja kertoja. Ajattelee, että eroaminen ja uuden miehen etsiminen on vaikeaa, mutta vielä yhden tilaisuuden antaminen helppoa. Yhtäläisyydet lankaan myös siinä, että äitini vaikka jopa mustelmilla kieltää isäni olevan väkivaltainen tai sairas, vaan sanoo tätä "äkkipikaiseksi" - vertaa sinun "temperamenttiseesi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti lapsesi on vielä pieni ja kotihoidossa, kun et ole vielä saanut palautetta päiväkodista tai koulusta, sillä lapsesi tulee käyttäytymään ja ratkaisemaan asiat, ihan samalla tavalla kuin isä, kun hyväksyt tilanteen. Mistä muusta mallista lapsi tietäisi, kuin väkivallan kierteistä, eikä teillä kummallakaan näytä olevan ymmärrystä katkaista kierrettä.
Säälittää niin kovasti lasta. Toivottavasti naapurit huomaavat tilanteen ja soittavat poliisit, jotta lapsi saisi apua, kun sinä äitinä, et välitä lapsen turvallisuudesta.
Selkäpiitä karmii, missä kaikissa ympäristössä lapsi saa kasvaa. Äitiä potkitaan, lyödään, syljetään päälle ja mies on vain temperamenttinen. Herää nainen.
Ai jos mies potkii VAIN provosoidakseen, niin se onkin ok... Et halua kuulla, havahtua totuuteen. Terve ihminen ei potki ketään edes provosoidakseen, saati muuten.
Toivottavasti tämä ketju on provo. Muuten en ymmärrä, miksi ylipäätään haluat aiheesta keskustella, kun haluat pitää omasta mielipiteestä kiinni, että miehesi on vain temperamenttinen. Testistäkin sait "ei syytä huoleen" vastauksen. Huojensiko se mieltäsi? moni on kuitenkin esittänyt, että kokemasi on selkeää väkivaltaa. Jos oikesti olet huolissasi tilanteesta, soita tai chattaile turvakodin asiantuntijoiden kanssa tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa simme menee, sitä paremmat mahdollisuudet teillä on selvitä tästä. Ei kannata odottaa,että tulee joku vielä isompi kriisi, silloin voi olla jo myöhäistä. Kuvailemasi väkivalta murentaa pala palalta sinun terveen itsetunnon ja minuuden, ilman,että huomaatkaan. Mitä pidempään siedät sitä,sitä vaikeampaa on lähteminen/avun saaminen. Lopulta voi olla, että olet pelkkä ihmisriepu ja sinun on valittava joko henkesi tai lähtemisen väliltä ja siitä pisteestä voi mennä vuosia parsia itsensä kasaan ehyeksi, tai edes sinnepäin.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä hyvä, ei ole normaalia, että mies sanoo sinulle "Ai sä saat sanoa mulle mitä vaan mutta mä en sais suuttua?" kun et oikeasti edes ole sanonut mitään pahaa! Tuolla tavalla juuri häiriintyneet ihmiset syyllistävät uhrinsa, ja uhri jää hölmistyneenä miettimään, että mitä tein, sanoinko todella jotain pahasti - et sanonut, vaan niin kuin itsekin totesit, mies suuttuu mitä kummallisimmista asioista ja kokee oikeudekseen olla väkivaltainen. Kaikki on hyvin laskelmoitua, vaikka mies voi vaikuttaa kuinka vilpittömältä tahansa.
Ok, en usko että mies on laskelmoiva, vaikka voihan asia niinkin olla. Myöhemmin kun mies rauhoittuu, hän myöntää minun olleen oikeassa, tai etten sanonut pahasti vaan hän suuttui turhaan. Uskon että mies käyttäytyy kyseisellä tavalla johtuen lapsuudestaan (isästään). Siksi haluaisin uskoa, että terapialla mies voi muuttua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat juuri sairaan miehen manipuloimalta väkivallan uhrilta. Lue aiheesta enemmän. Hyvä että olet edes hieman havahtunut kasvavaan, pahenevaan väkivaltaan.
Se varmaan alkoi niin, että mies joskus laittoi hellästi kätensä suusi eteen? Parin kuukauden päästä vähän kovemmin? Ja oli kaiken muun aikaa oma "ihana" itsensä? Pari kuukautta eteenpäin ja mies tönäisi sinua riidan aikana? Mies oli itsekkin järkyttynyt, itki, pyysi anteeksi ja esitti uhria? Ei kai yksi tönäisy haittaa, kun mies on muuten niin ihana ja me ollaan ehditty hankkia tuo lapsikin? Seuraavaksi pikku läpsäisy? Mies "siedättää" sinua väkivaltaan. Keinot ovat niin kieroutuneet, että psyykkisesti terve ihminen ei havaitse niitä ilman ulkopuolista apua.
Lopeta se ennen kuin joudut katumaan enemmän.
Olen lukenut aiheesta, tein nettitestin väkivallasta, ja ruksasin suurimpaan kohtaan "ei ikinä". Joten en nyt ihan usko että mies on mikään psykopaatti sentään, olen sitten uhri tai en. En kestä kun nettipalstoilla suurennellaan asioita, kyllä myönnän ettei suhde ehkä ole tällä hetkellä normaalin rajoissa johtuen tönimisestä ja haukkumisesta, mutten silti saa miehestäni kuvaamasi kaltaista. Kuinka moni on voi oikeasti sanoa, ettei ole koskaan haukkunut puolisoa tai tuuppaissut?
Ap
Ap
Ok. Miehesi on ihan normaali. Et elä harhoissa ja lapsesi kasvaa ihan normaaliksi vIKK välillä iskä onkin vähän temperamenttinen. Jätetään siis aihe sikseen. Senhän halusit kuulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat juuri sairaan miehen manipuloimalta väkivallan uhrilta. Lue aiheesta enemmän. Hyvä että olet edes hieman havahtunut kasvavaan, pahenevaan väkivaltaan.
Se varmaan alkoi niin, että mies joskus laittoi hellästi kätensä suusi eteen? Parin kuukauden päästä vähän kovemmin? Ja oli kaiken muun aikaa oma "ihana" itsensä? Pari kuukautta eteenpäin ja mies tönäisi sinua riidan aikana? Mies oli itsekkin järkyttynyt, itki, pyysi anteeksi ja esitti uhria? Ei kai yksi tönäisy haittaa, kun mies on muuten niin ihana ja me ollaan ehditty hankkia tuo lapsikin? Seuraavaksi pikku läpsäisy? Mies "siedättää" sinua väkivaltaan. Keinot ovat niin kieroutuneet, että psyykkisesti terve ihminen ei havaitse niitä ilman ulkopuolista apua.
Lopeta se ennen kuin joudut katumaan enemmän.
Olen lukenut aiheesta, tein nettitestin väkivallasta, ja ruksasin suurimpaan kohtaan "ei ikinä". Joten en nyt ihan usko että mies on mikään psykopaatti sentään, olen sitten uhri tai en. En kestä kun nettipalstoilla suurennellaan asioita, kyllä myönnän ettei suhde ehkä ole tällä hetkellä normaalin rajoissa johtuen tönimisestä ja haukkumisesta, mutten silti saa miehestäni kuvaamasi kaltaista. Kuinka moni on voi oikeasti sanoa, ettei ole koskaan haukkunut puolisoa tai tuuppaissut?
Ap
Ap
Ok. Miehesi on ihan normaali. Et elä harhoissa ja lapsesi kasvaa ihan normaaliksi vIKK välillä iskä onkin vähän temperamenttinen. Jätetään siis aihe sikseen. Senhän halusit kuulla?
*vaikka
Terapeutti tuskin tekee lasua tässä tapauksessa. Eikä ap lasua kannata pelätä, se ei tarkoita,että lapsi otetaan teiltä pois. Huostaanotto on eri asia ja äärimmäinen keino silloin, jos muut tarjotut tukitoimet ja avut eivät ole perheelle riittäviä ja lapsi on vaarassa. Huostaanotto ei ole halpaa lystiä eikä niitä tehdä huvikseen. Parhaammassa tapauksessa lasusta voi saada tilanteeseen apua. Voin sanoa, että minä äitinä tein itse lasun lapsestani, koska elin väkivaltaisen miehen kanssa ja olin ajautunut umpikujaan. Eikä minulla ole huonoa sanottavaa tämän perusteella lasusta. Saimme apua ja tukea,sain voimaa irrottautua miehestä. Lapsi sai takaisin turvallisen kodin ja ilmapiiriin,joka hänelle kuuluukin.
Apua hetken luulin että on joku vanha ketju jonka olen itse aloittanut! ihan sama oli tilanne itselläni, loppui siihen kun sain lopulta kunnolla pataan...ole siis varovainen :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, terapia voi auttaa. Mutta vain jos sinne oikeasti menee ja siellä käy. Pelkät lupaukset ja aikeet mennä ei valitettavasti auta. Väkivaltaisille miehille on olemassa omia ryhmiä, esim.Jussi-työ, kannattaa ottaa selvää.
Mies on jo ottanut tällaiseen tahoon yhteyttä ja odottaa tapaamista. Mutta tämän palstan perusteella meistä tehdään lastensuojeluilmoitus, mies on psykopaatti raivohullu narsisti, ja minä ole kykenemätön hoitamaan lastani. Aika kovia sanoja tietämättömiltä.
AP
Laita egosi syrjään hetkeksi. Ei ole kyse siitä, että olisit "huono äiti". Voisit ihan hyvin olla vaikka maailman paras kasvattaja kaikin tavoin, eihän sitä täällä kukaan tiedä. Mutta maailman paras äitikin saisi työstään pelkkiä miinuspisteitä jos hän on ainut ihminen jolla on valta viedä lapsensa turvaan pelon ja vihan ilmapiiristä eikä hän tee sitä valintaa lapsensa vuoksi koska mies on potkimisen, sylkemisen ja uhkailun lomassa joskus "ihana".
Terapia on pitkällinen prosessi - tuloksia voi hyvinkin tulla tai olla tulematta, mutta joka tapauksessa ne ovat vuosien päässä. Eikä sinun lapsesi turvallisuudella ja arvokkaalla, eheällä lapsuudella voi lyödä vetoa siitä, tekeekö mies parannuksen joskus. Mitä lapsen turvallisuuteen tulee, sinun on oltava kasvattaja ensin ja puoliso vasta toissijaisesti, jollet halua katsoa lapsesi itsetuho-oirehtimista joka alkaa viimeistään aikuisuuden kynnyksellä. KUKAAN ei tule ulos väkivaltakodista eheänä.
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti tuskin tekee lasua tässä tapauksessa. Eikä ap lasua kannata pelätä, se ei tarkoita,että lapsi otetaan teiltä pois. Huostaanotto on eri asia ja äärimmäinen keino silloin, jos muut tarjotut tukitoimet ja avut eivät ole perheelle riittäviä ja lapsi on vaarassa. Huostaanotto ei ole halpaa lystiä eikä niitä tehdä huvikseen. Parhaammassa tapauksessa lasusta voi saada tilanteeseen apua. Voin sanoa, että minä äitinä tein itse lasun lapsestani, koska elin väkivaltaisen miehen kanssa ja olin ajautunut umpikujaan. Eikä minulla ole huonoa sanottavaa tämän perusteella lasusta. Saimme apua ja tukea,sain voimaa irrottautua miehestä. Lapsi sai takaisin turvallisen kodin ja ilmapiiriin,joka hänelle kuuluukin.
Olemme käyneet terapiassa muutaman kerran, johtuen kovista riidoista vauvan saannin jälkeen. Terapeutti ei todellakaan tehnyt lasua eikä puhunut mistään tämän kaltaisesta mitä tällä palstalla kuulee. Sielläkin kerroimme tönimisestä yms kun sitä oli silloin ensimmäisen kerran tapahtunut.
Ap
Kokeilepa lopettaa tuo henkinen väkivalta mitä itse harrastat. Ehkä se mieskin sitten rauhoittuu kun et provosoi häntä hulluuden partaalle.