Onko mieheni VÄKIVALTAINEN vai vain temperamenttinen?!
Kaipaisin nyt kokemuksia tilanteestani. Minulla on todella ihana mies ja rakastamme toisiamme paljon, olemme nyt olleet yhdessä kohta 4 vuotta ja siitä reilu vuoden naimisissa, meillä on yksi lapsi. Vauvavuoden aikana ovat riitamme paisuneet melkoisiin svääreihin aika ajoin ja tuntuu että miehellä on pinna todella kireällä. Hän on tulistuva luonne ja suuttuu nollasta sataan sekunnissa, välillä en edes ehdi tajuta kun tavarat jo lentää (esim. lelut yms joka eteen sattuu). Kaikki alkoi siis tavaroiden heittelyllä tai nyrkillä oveen/seinään/pöytään lyömisellä, yleisellä huutamisella ja raivoamisella sekä minun haukkumisella. Hän on todella paha suustaan suuttuessaan ja on tämän perinyt omien sanojensa mukaan omalta isältään. Sittemmin noin vuosi sitten hän on alkanut töniä minua riidan aikana, pitänyt kättänsä suuni edessä lujaa (jotten sanoisi mitään, myönnän olevani provosoivaa tyyppiä riidan aikana sekä hyvin sanavalmis perustelemaan kantani), hän on sylkenyt päälleni muutaman kerran (tästä nyt jo aikaa eikä ole toistunut sen jälkeen), hän on "potkinut" minua jalkoihin (ei kovaa) ja joskus kun yritän rauhoitella häntä on minua sattunutkin kun hän työntää minut voimalla pois. Olen huolestunut tilanteesta ja olemme jutelleet rauhassa asiasta. Mies myöntää kaiken ja pyytää anteeksi, mutta hän tuntee huonoa omaatuntoa käytöksestään ja häpeää puhua asiasta jopa minun kanssa, sanoo ettei voi antaa itselleen anteeksi. Olen lukenut paljon perheväkivallasta yms, siinä puhutaan aina väkivaltaisen tarpeesta kontrolloida uhria. Mieheni ei ole lainkaan mustasukkainen, ei ollenkaan kontrolloivaa tyyppiä, käyn harrastuksissa ja tapaan säännöllisesti ystäviäni, käymme myös yhdessä ulkona sekä ystäviä tapaamassa. Mies auttaa kotona sekä ottaa minut huomioon naisena ja äitinä. Meillä ei ole rahaongelmia eikä muitakaan suuria ongelmia, olemme aivan tavallinen perhe. Väsymys ja stressi lienevät suurimmat ongelmat tällä hetkellä. Kuitenkin aina kun tämä tilanne riidan aikana tai miehen muuten vain suuttuessa yhtäkkiä jostain, minä koen oloni äärimmäisen ahdistuneeksi, pulssi nousee ja haluan vain mieheni rauhoittuvan.En tunnista miestä lainkaan samaksi kyseisellä hetkellä, vaan näen hänessä syvää raivoa, hän oikein tärisee siitä, eikä kontrolloi itseään usein lainkaan. Hän itsekin sanoo että silmissä ikään kuin sumenee, usein hän ei muista mitä sanoi tilanteen aikana. Mieheni on korkeasti koulutettu, fiksu tyyppi, mutta kun raivostuu on täysin tunteidensa vietävänä. Viime aikoina hän on myös uhkaillut sanallisesti, "tekisi mieli räjäyttää sun pääs" "tule tänne niin mä heitän sut ulos". Hän ei ole ollut väkivaltainen lainkaan aikaisemmassa pitkässä parisuhteessaan, mutta hänen ex oli hyvin alistuvaa tyyppiä, minä taas olen sanavalmis ja itsekin temperamenttinen. Olen päätellyt että mies ei kestä kun olen niin itsepäinen riidan aikana ja yrittää kaikin keinoin muuttaa kantaani. Hän on valmis menemään juttelemaan käytöksestään ulkopuoliselle, mutta kokee että se ei häntä hyödytä, mutta on valmis tekemään sen minun takiani. Olen jopa miettinyt että hänellä on joku kriisi meneillään lapsen syntymän jälkeen. Todella sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti joku voisi kommentoida edes jotain, olen ihan väsynyt pyörittelemään tätä päässäni.
Kommentit (127)
Miksi sinä ap ajattelet, että se lasku olisi huono asia? Teillä on paljon ongelmia, jotka heijastuvat myös lapseen, vaikka hän ei paikalla olisikaan. Lapset vaistoavat tällaiset asiat!!! Opetet nyt lapsellesi, että parisuhteessa on ok olla henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sitä henkistä taitaa olla molemmin puolin. Koskaan, siis koskaan ei pidä ampua toista pahimmalla asialla. Jos näin tekee on vihanhallinta sekaisin. Myös siis sinulle on!
Te tarvitsette nyt apua molemmat. Samoin teidän lapsi. Ja kyllä tilanteenne on erittäin huolestuttava ja sinä vielä vähättelet sitä.
..."Minulla on todella ihana mies ja rakastamme toisiamme paljon" Näin aloitit AP. Loppu tekstistäsi onkin sitten realistinen kuvaus parisuhdehelvetistänne, jossa on mukana viaton pieni lapsi.
Vierailija kirjoitti:
..."Minulla on todella ihana mies ja rakastamme toisiamme paljon" Näin aloitit AP. Loppu tekstistäsi onkin sitten realistinen kuvaus parisuhdehelvetistänne, jossa on mukana viaton pieni lapsi.
Tämä! Rakastava mies ei todellakaan töni, potki tai syljeskele kumppaniaan tai ole henkisesti pahoinpitelevä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi muuttaa perheessä kaiken. Miehesi käyttäytyy kuin pikkulapsi suuttuessaan. Hyvä, että myöntää ongelmansa, jonkinlaista ammattiapua hän tarvitsee agressionhallintaan.
Kun kerran myönnät olevasi provosoiva, olisiko sinun jatkossa parempi riidan puhjetessa vain napsaista suu kiinni ja mennä toiseen huoneeseen, antaa miehelle tilaa rauhoittua ja rauhoitut itse myös paremmin?
Korosta miehelle, että tämä on vain vaihe, josta selviätte yhdessä.
VALITETTAVASTI jos mies on väkivaltainen (sanallisesti tai fyysisesti) tilanne ei tule paranemaan, pahenee vain. Jos miehesi ei suostu hoitoon, esim. perheterapiaan, psykiatrille, ero on ainoa vaihtoehto. Suomessa kuolee vuosittain naisia oman miehensä (tai ex-miehensä) tappamina.
Harvoin olen nähnyt vauvapalstaa näin yksimielisenä. Täällä on varmaan lähestulkoon parisataa ihmistä sanomassa sulle, että tuo on perheväkivaltaa. Ota tuo tosissani, että kaikki muut paitsi sinä näkevät miten vaarallinen ja häiriintynyt tuo tilanne on.
Aloitus olikin jo 10v sitten, onkohan ap enää hengissä?
Tee lapsesta lasu. Ei ole terveellinen kasvuympäristö lapselle. Se huomioidaan sitten erotilanteissa ym. Ap ei voi ratkoa miehen ongelmia, mies on ottanut hänet sijaiskärsijäksi, vaikuttaa olevan sen tyylinen ihminen.