Lue keskustelun säännöt.
Onko mieheni VÄKIVALTAINEN vai vain temperamenttinen?!
23.11.2016 |
Kaipaisin nyt kokemuksia tilanteestani. Minulla on todella ihana mies ja rakastamme toisiamme paljon, olemme nyt olleet yhdessä kohta 4 vuotta ja siitä reilu vuoden naimisissa, meillä on yksi lapsi. Vauvavuoden aikana ovat riitamme paisuneet melkoisiin svääreihin aika ajoin ja tuntuu että miehellä on pinna todella kireällä. Hän on tulistuva luonne ja suuttuu nollasta sataan sekunnissa, välillä en edes ehdi tajuta kun tavarat jo lentää (esim. lelut yms joka eteen sattuu). Kaikki alkoi siis tavaroiden heittelyllä tai nyrkillä oveen/seinään/pöytään lyömisellä, yleisellä huutamisella ja raivoamisella sekä minun haukkumisella. Hän on todella paha suustaan suuttuessaan ja on tämän perinyt omien sanojensa mukaan omalta isältään. Sittemmin noin vuosi sitten hän on alkanut töniä minua riidan aikana, pitänyt kättänsä suuni edessä lujaa (jotten sanoisi mitään, myönnän olevani provosoivaa tyyppiä riidan aikana sekä hyvin sanavalmis perustelemaan kantani), hän on sylkenyt päälleni muutaman kerran (tästä nyt jo aikaa eikä ole toistunut sen jälkeen), hän on "potkinut" minua jalkoihin (ei kovaa) ja joskus kun yritän rauhoitella häntä on minua sattunutkin kun hän työntää minut voimalla pois. Olen huolestunut tilanteesta ja olemme jutelleet rauhassa asiasta. Mies myöntää kaiken ja pyytää anteeksi, mutta hän tuntee huonoa omaatuntoa käytöksestään ja häpeää puhua asiasta jopa minun kanssa, sanoo ettei voi antaa itselleen anteeksi. Olen lukenut paljon perheväkivallasta yms, siinä puhutaan aina väkivaltaisen tarpeesta kontrolloida uhria. Mieheni ei ole lainkaan mustasukkainen, ei ollenkaan kontrolloivaa tyyppiä, käyn harrastuksissa ja tapaan säännöllisesti ystäviäni, käymme myös yhdessä ulkona sekä ystäviä tapaamassa. Mies auttaa kotona sekä ottaa minut huomioon naisena ja äitinä. Meillä ei ole rahaongelmia eikä muitakaan suuria ongelmia, olemme aivan tavallinen perhe. Väsymys ja stressi lienevät suurimmat ongelmat tällä hetkellä. Kuitenkin aina kun tämä tilanne riidan aikana tai miehen muuten vain suuttuessa yhtäkkiä jostain, minä koen oloni äärimmäisen ahdistuneeksi, pulssi nousee ja haluan vain mieheni rauhoittuvan.En tunnista miestä lainkaan samaksi kyseisellä hetkellä, vaan näen hänessä syvää raivoa, hän oikein tärisee siitä, eikä kontrolloi itseään usein lainkaan. Hän itsekin sanoo että silmissä ikään kuin sumenee, usein hän ei muista mitä sanoi tilanteen aikana. Mieheni on korkeasti koulutettu, fiksu tyyppi, mutta kun raivostuu on täysin tunteidensa vietävänä. Viime aikoina hän on myös uhkaillut sanallisesti, "tekisi mieli räjäyttää sun pääs" "tule tänne niin mä heitän sut ulos". Hän ei ole ollut väkivaltainen lainkaan aikaisemmassa pitkässä parisuhteessaan, mutta hänen ex oli hyvin alistuvaa tyyppiä, minä taas olen sanavalmis ja itsekin temperamenttinen. Olen päätellyt että mies ei kestä kun olen niin itsepäinen riidan aikana ja yrittää kaikin keinoin muuttaa kantaani. Hän on valmis menemään juttelemaan käytöksestään ulkopuoliselle, mutta kokee että se ei häntä hyödytä, mutta on valmis tekemään sen minun takiani. Olen jopa miettinyt että hänellä on joku kriisi meneillään lapsen syntymän jälkeen. Todella sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti joku voisi kommentoida edes jotain, olen ihan väsynyt pyörittelemään tätä päässäni.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä myönnänkin että tilanne alkaa lähestyä väkivaltaa, vaikkei suoranaista lyömistä ole. Mutta ei mieheni ole muutoin mitenkään narsisti tai sairas ihminen, vaikka kovasti kaikki sitä yrittävätkin tuputtaa. Mieheni suuttuu koska isken sanallisesti hänen heikkoon kohtaansa, muttei se tietenkään oikeuta häntä väkivaltaan millään lailla. Usein hän sanoo "Ai sinä saat sanoa mulle mitä vaan ja mä en saisi suuttua". Sanon, että saat suuttua, mutta et alkaa tönimään yms. Hän myöntää, mutta seuraavan kerran sama jatkuu.
Ap
Arvoisa AP, anna itsellesi arvoa! Suosittelen sitä, mitä joku muu sanoikin jo langassa - miten suhtautuisit, jos miehesi tekisi tätä lapsellenne? Tai vaikka parhaalle ystävällesi, tai äidillesi, tai kenelle tahansa ihmiselle? Ymmärrän, että on vaikeaa ajatella että joku niin rakas voisi tehdä niin pahasti, mutta sinun on pystyttävä astumaan päässäsi tilanteen ulkopuolelle ja arvioitava objektiivisesti, onko miehesi käytös parisuhteessa sallittavaa.
Pyydän että muistaisit myös, että väkivalta ei ole pelkkää nyrkillä turpaan lyömistä! Puhuit potkimisesta, tönimisestä, suun peittämisestä jne aiemmin. Hän luultavasti tarkoituksella tekee näitä "lievempinä" pidettyjä muotoja ensin, testaa miten reagoit ja miten pitkälle hän voi mennä. Olet antanut kaikella tällä tahtomattasi luvan mennä seuraavalla kerralla vielä vähän pidemmälle.
Sillä taas ei varsinaisesti ole väliä, mikä patologia on tai ei ole miehesi käytöksen takana, tai onko se sairasta vai ei. Fakta on silti se, että et voi hyvää elämää itsellesi ja lapsellesi rakentaa huushollissa jossa mies käyttäytyy tuolla tavoin. Varsinkin kun sanot, että "seuraavan kerran sama jatkuu" - tiedät siis jo itsekin, ettei mies tule käytöstään muuttamaan. Jos jotain, niin käytös on eskaloitunut, ja tulee varmaan eskaloitumaan jatkossakin jos et laita peliä poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on väkivaltaa? Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on sanoin ja teoin satuttamista.
- Fyysinen väkivalta
Fyysinen pahoinpitely on esimerkiksi tönimistä, hiuksista repimistä, kuristamista, potkimusta ja hakkaamista. Jos fyysinen väkivalta jättää jälkiä, se on helpoiten tunnistettavissa. Se voi aiheuttaa ruhjeita ja murtumia ja pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että fyysinen väkivalta ei aina jätä näkyviä jälkiä.
- Henkinen väkivalta
Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi läheisen alistaminen, nimitteleminen ja haukkuminen. Henkinen väkivalta voi olla julkista nolaamista tai se voi tapahtua neljän seinän sisällä piilossa. Henkistä väkivaltaa on myös sosiaalinen eristäminen esimerkiksi ystävistä tai sukulaisista, taloudellinen alistaminen, mielipiteiden ilmaisun tai pukeutumisen kontrollointi, vapaasti ulos menemisen estäminen, seksuaalisuuteen liittyvä psyykkinen alistaminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen. Fyysinen väkivalta sisältää aina myös henkistä väkivaltaa. Jo väkivallan uhka on henkistä väkivaltaa. Pelkoa voidaan pitää vakivallan merkittävimpana ja yleisimpänä oireena tai merkkinä väkivallan määrästä ja laadusta riippumatta. Monet väkivaltaa kokeneet kerovatkin, että pelko ja pelossa eläminen sekä väkivallan uhka on perheväkivallassa pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, jos lapsenne olisi esim. päiväkodissa ja henkilökunta kuulisi tilanteestanne, heillä olisi velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Enkä tarkoita tätä uhkailuna, vaan ihan oikeasti teidän lapsenne kehitys ja turvallisuus ovat niin pahasti uhattuina, että kenen tahansa ammattilaisen olisi noudatettava lakia ja tehtävä asianmukainen ilmoitus lastensuojelulle.
Eli: tuo ei ole normaalia, eikä "temperamenttia". Tuo on sinuun kohdistuvaa väkivaltaa, jonka kielteiset vaikutukset heijastuvat myös lapseenne. Myös lapsenne on vaarassa joutua suoran väkivallan kohteeksi. Te vanhemmat ette tällä hetkellä kykene tarjoamaan lapsellenne turvallista ja rauhallista elinympäristöä. Piste.
Emme ole riidelleet lapsen paikalla ollessa, vaan tilanteet kulminoituvat kun meillä on "lapsivapaata".
Ap
Kuuletko ollenkaan mitä sinulle sanotaan? Se, että aikuiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan väkivaltaisesti ON SYY TEHDÄ LASTENSUOJELUILMOITUS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä myönnänkin että tilanne alkaa lähestyä väkivaltaa, vaikkei suoranaista lyömistä ole. Mutta ei mieheni ole muutoin mitenkään narsisti tai sairas ihminen, vaikka kovasti kaikki sitä yrittävätkin tuputtaa. Mieheni suuttuu koska isken sanallisesti hänen heikkoon kohtaansa, muttei se tietenkään oikeuta häntä väkivaltaan millään lailla. Usein hän sanoo "Ai sinä saat sanoa mulle mitä vaan ja mä en saisi suuttua". Sanon, että saat suuttua, mutta et alkaa tönimään yms. Hän myöntää, mutta seuraavan kerran sama jatkuu.
Ap
No, sanotko mitä vaan? Nimitteletkö? Isketkö vyön alle? Menetkö henkilökohtaisuuksiin? Käytätkö jotain hänen sinulle uskomaansa asiaa häntä vastaan? Vai onko hänen "heikko kohtansa" vain se, että hän on väärässä tai toiminut väärin?
En sano mitä vaan, vaan mieheni suuttuu mitä ihmeellisimmistä asioista. En lähes koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, muutaman kerran olen mennyt, kun itselläni on toden teolla mennyt hermo miehen haukkumiseen, silloin olen antanut takaisin samalla mitalla. Näen hänen heikkona kohtanansa kritiikin kestämättömyyden tai sen, jos ilmaisen mielestäni hänen tehneensä jotain väärää. Hänen täytyy aina raivostua ennen kun kykenee puhumaan järkevästi asiasta seuraavana päivänä.
Ap
Mies ei ole "tempramenttinen" vaan raivohullu. Velvollisuutesi on lähteä ja pelastaa lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Y kirjoitti:
Kuuletko edes itseäsi? Herää, hyvä ihminen! Hän on käynyt jo monta kertaa kuvauksessasi käsiksi sinuun. Ei terveessä parisuhteessa potkita edes "(ei kovaa)". Sanot ettei hän ole kontrolloiva, mutta ei kestä erimielisyyksiä vaan alkaa uhkailla ja töniä sinua. Se, että hän on tässä vaiheessa tehnyt käytännössä kaiken paitsi klassisesti vetänyt nyrkillä silmän mustaksi ei tarkoita, etteikö hän olisi jo ollut väkivaltainen sinua kohtaan... Ja voisi jatkossa olla vieläkin väkivaltaisempi.
Koulutuksella ja järjellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka väkivaltainen joku voi olla. Toisin kuin usein ajatellaan, kotiväkivallassa on kyse hyvin laskelmoidusta hyökkäyksestä jota valheellisesti puolustellaan hakattavan tunteisiin vedoten hallinnan menettämisellä - ilmenee siis siitä että nämä ihmisethän ei suinkaan kilahtele esim töissä pomolle tai muille ihmisille joiden tönimisestä ja päälle sylkemisestä tulisi seuraamuksia. Hän koettelee nyt sietokykysi vesiä. Kotiväkivallan varomerkit ovat sanallinen aggressio -> fyysisen väkivallan uhkaukset -> "lievä" fyysinen väkivalta -> vakava fyysinen väkivalta. Kolme ekaa pykälää täyttyy kevyesti, joten arvaat tästä kaavasta, mikä odottaa sinua ja lastasi.
Siihen on vaikea sanoa mitään, jos aikuinen nainen tekee omasta puolestaan valinnan jäädä katsomaan väkivaltaista möykkäämistä ja uhkailua. Mutta pyydän että muistaisit, että sinulla on äitinä, aikuisena ja ihan vaan ihmisenä velvollisuus suojella lastasi tuollaiselta pelon ja vihan ja väkivallan ilmapiiriltä!
Kuuntelen kyllä itseäni, siksi olenkin asiasta ottanut selvää ja huolestunut tilanteesta. En halua selitellä miehen käytöstä, mutta ei kai väkivalta AINA mene tuon kuvaamasi kaavan mukaan? Koska mieheni ei täytä muitan perheväkivallan "merkkejä"? Sitä tässä yritin kysyä. Mies on hakenut jo apua. Usein ajattelen, että olen itsekin edellisessä suhteessa "kilahtaessani" heittänyt tavaroita, tai yrittänyt tönäistä puolisoa, enkä silti ole muuttunut pahempaan suuntaan, vaan sittemin parantanut tapani. En väitä, että mies näin tekisi ja edellenkin olen asiasta huolestunut.
Ap
Joko teit sen testin? Ei väkivallan tarvitse täyttää kaikkia merkkejä tai mennä tietyn kaavan mukaan. Jos toisen käyttäytyminen aiheuttaa pelkoa, kipua, huonoa oloa, ahdistusta ja mielialan laskua, on kyse ihan vakavasta asiasta. Luuletko että esim. lapsi ei kärsi, jos vanhempi "vain" haukkuu ja vähättelee ja lyö lasta sanoilla? Kerroit myös sinuun kohdistuneesta fyysisestä väkivallasta, joka EI kuvailusi perusteella ole mitään vähäpätöistä. On ihan ok että mies on hakenut apua ja myös sinä voit hakea apua, itse asiassa teidän molempien voisi olla hyvä etsiä kriisi(HUOM! KRIISI!)työhön erikoistunut parisuhdeterapeutti.
Ja kyllä, perheestänne voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus kuvailusi perusteella. Jos tietäisin keitä te olette, niin ehdottomasti soittaisin vähintään konsultaatiopuhelun lastensuojeluun tai sitten tekisin suoraan ilmoituksen. Te tarvitsette apua ja nopeasti. Lapsenne hyvinvointi on pahasti uhattuna.
Onhan se muuten jonkinlainen tabu, että joku ihminen kykenee olemaan niin ärsyttävä että saa toisen raivostumaan väkivaltaisuuteen asti. Kannattais näiden leuanlouskuttajien muistaa, että henkinenkin väkivalta on väkivaltaa. Joku moralisoija on vaan muinoin päättänyt, että siihen on värin vastata fyysisellä väkivallalla.... Mutta primitiivisellä tasolla se on täysin luontainen reaktio. En itse tuntisi syyllisyyttä leuanlouskuttajan selkäsaunasta vaikka en väkivaltaa ihannoikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän väkivallan, ja nuo linkit mitä jaatte olen lukenut monta kertaa. Voiko mies muuttua jos hakee apua? Muutoinhan minun on turha jäädä, jos kerran peli on jo menetetty.
Ap
Ohjaa miehesi vihanhallintaan ja käymään oma lapsuutensa läpi ammattilaisen kanssa.henkinen väkivalta on todella julmaa,mieheni käytti sitä vuosia ja haki apua kun sanoin hakevani eroa,jäin katsomaan terapian tehon ja se auttoi häntä,jo vuosia olemme eläneet ilman henkistä väkivaltaa,huutoa ja kiroilua.enää ei riidellä ja kaikki perheenjäsenet onnellisia ja tasapainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Y kirjoitti:
Kuuletko edes itseäsi? Herää, hyvä ihminen! Hän on käynyt jo monta kertaa kuvauksessasi käsiksi sinuun. Ei terveessä parisuhteessa potkita edes "(ei kovaa)". Sanot ettei hän ole kontrolloiva, mutta ei kestä erimielisyyksiä vaan alkaa uhkailla ja töniä sinua. Se, että hän on tässä vaiheessa tehnyt käytännössä kaiken paitsi klassisesti vetänyt nyrkillä silmän mustaksi ei tarkoita, etteikö hän olisi jo ollut väkivaltainen sinua kohtaan... Ja voisi jatkossa olla vieläkin väkivaltaisempi.
Koulutuksella ja järjellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka väkivaltainen joku voi olla. Toisin kuin usein ajatellaan, kotiväkivallassa on kyse hyvin laskelmoidusta hyökkäyksestä jota valheellisesti puolustellaan hakattavan tunteisiin vedoten hallinnan menettämisellä - ilmenee siis siitä että nämä ihmisethän ei suinkaan kilahtele esim töissä pomolle tai muille ihmisille joiden tönimisestä ja päälle sylkemisestä tulisi seuraamuksia. Hän koettelee nyt sietokykysi vesiä. Kotiväkivallan varomerkit ovat sanallinen aggressio -> fyysisen väkivallan uhkaukset -> "lievä" fyysinen väkivalta -> vakava fyysinen väkivalta. Kolme ekaa pykälää täyttyy kevyesti, joten arvaat tästä kaavasta, mikä odottaa sinua ja lastasi.
Siihen on vaikea sanoa mitään, jos aikuinen nainen tekee omasta puolestaan valinnan jäädä katsomaan väkivaltaista möykkäämistä ja uhkailua. Mutta pyydän että muistaisit, että sinulla on äitinä, aikuisena ja ihan vaan ihmisenä velvollisuus suojella lastasi tuollaiselta pelon ja vihan ja väkivallan ilmapiiriltä!
Kuuntelen kyllä itseäni, siksi olenkin asiasta ottanut selvää ja huolestunut tilanteesta. En halua selitellä miehen käytöstä, mutta ei kai väkivalta AINA mene tuon kuvaamasi kaavan mukaan? Koska mieheni ei täytä muitan perheväkivallan "merkkejä"? Sitä tässä yritin kysyä. Mies on hakenut jo apua. Usein ajattelen, että olen itsekin edellisessä suhteessa "kilahtaessani" heittänyt tavaroita, tai yrittänyt tönäistä puolisoa, enkä silti ole muuttunut pahempaan suuntaan, vaan sittemin parantanut tapani. En väitä, että mies näin tekisi ja edellenkin olen asiasta huolestunut.
Ap
Joko teit sen testin? Ei väkivallan tarvitse täyttää kaikkia merkkejä tai mennä tietyn kaavan mukaan. Jos toisen käyttäytyminen aiheuttaa pelkoa, kipua, huonoa oloa, ahdistusta ja mielialan laskua, on kyse ihan vakavasta asiasta. Luuletko että esim. lapsi ei kärsi, jos vanhempi "vain" haukkuu ja vähättelee ja lyö lasta sanoilla? Kerroit myös sinuun kohdistuneesta fyysisestä väkivallasta, joka EI kuvailusi perusteella ole mitään vähäpätöistä. On ihan ok että mies on hakenut apua ja myös sinä voit hakea apua, itse asiassa teidän molempien voisi olla hyvä etsiä kriisi(HUOM! KRIISI!)työhön erikoistunut parisuhdeterapeutti.
Ja kyllä, perheestänne voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus kuvailusi perusteella. Jos tietäisin keitä te olette, niin ehdottomasti soittaisin vähintään konsultaatiopuhelun lastensuojeluun tai sitten tekisin suoraan ilmoituksen. Te tarvitsette apua ja nopeasti. Lapsenne hyvinvointi on pahasti uhattuna.
En tehnyt vielä testiä. Aion tehdä. Eli, jos mies hakee apua, tehdään meistä lastensuojeluilmoitus??? Ei ihme ettei Suomessa apua kukaan uskalla hakea, mies siis haluaa katkaista alkaneen lievän väkivallan (töniminen on mielestäni lievää, sekä haukkuminen), hakee apua muuttuakseen, mutta tämä käänyykin perhettä vastaan? Kuka helvetti haluaa sitten apua hakea, jos heti leimataan hulluksi narsistiksi?
Ap
Vaikka ette nyt riitele lapsen paikalla ollessa, mikään ei takaa, että mies ei joutuisi samaan tilanteeseen lapsen kanssa myöhemmin. Kaikki vanhemmat voivat kertoa, että kukaan ei kiristä hermoja niin kuin oma lapsi. Jos mies ei pysty keskustelemaan sinun kanssasi järkevästi, miten hän toimii, kun arkiaamun kiireessä lapsi kieltäytyy pukemasta vaatteita? Luuletko, että hän silloin jaksaa pysyä rauhallisena ja löytää jonkun uuden toimintatavan? Tai kun teini kieltäytyy siivoamasta huonettaan ja vittuilee isälleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokenut kirjoitti:
Ohjaa miehesi vihanhallintaan ja käymään oma lapsuutensa läpi ammattilaisen kanssa.henkinen väkivalta on todella julmaa,mieheni käytti sitä vuosia ja haki apua kun sanoin hakevani eroa,jäin katsomaan terapian tehon ja se auttoi häntä,jo vuosia olemme eläneet ilman henkistä väkivaltaa,huutoa ja kiroilua.enää ei riidellä ja kaikki perheenjäsenet onnellisia ja tasapainoisia.
Ehkä miehellänikin on sitten toivoa, koska mieheni ongelma on pääasiassa huuto, haukkuminen ja kiroilu suuttuneena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Y kirjoitti:
Kuuletko edes itseäsi? Herää, hyvä ihminen! Hän on käynyt jo monta kertaa kuvauksessasi käsiksi sinuun. Ei terveessä parisuhteessa potkita edes "(ei kovaa)". Sanot ettei hän ole kontrolloiva, mutta ei kestä erimielisyyksiä vaan alkaa uhkailla ja töniä sinua. Se, että hän on tässä vaiheessa tehnyt käytännössä kaiken paitsi klassisesti vetänyt nyrkillä silmän mustaksi ei tarkoita, etteikö hän olisi jo ollut väkivaltainen sinua kohtaan... Ja voisi jatkossa olla vieläkin väkivaltaisempi.
Koulutuksella ja järjellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka väkivaltainen joku voi olla. Toisin kuin usein ajatellaan, kotiväkivallassa on kyse hyvin laskelmoidusta hyökkäyksestä jota valheellisesti puolustellaan hakattavan tunteisiin vedoten hallinnan menettämisellä - ilmenee siis siitä että nämä ihmisethän ei suinkaan kilahtele esim töissä pomolle tai muille ihmisille joiden tönimisestä ja päälle sylkemisestä tulisi seuraamuksia. Hän koettelee nyt sietokykysi vesiä. Kotiväkivallan varomerkit ovat sanallinen aggressio -> fyysisen väkivallan uhkaukset -> "lievä" fyysinen väkivalta -> vakava fyysinen väkivalta. Kolme ekaa pykälää täyttyy kevyesti, joten arvaat tästä kaavasta, mikä odottaa sinua ja lastasi.
Siihen on vaikea sanoa mitään, jos aikuinen nainen tekee omasta puolestaan valinnan jäädä katsomaan väkivaltaista möykkäämistä ja uhkailua. Mutta pyydän että muistaisit, että sinulla on äitinä, aikuisena ja ihan vaan ihmisenä velvollisuus suojella lastasi tuollaiselta pelon ja vihan ja väkivallan ilmapiiriltä!
Kuuntelen kyllä itseäni, siksi olenkin asiasta ottanut selvää ja huolestunut tilanteesta. En halua selitellä miehen käytöstä, mutta ei kai väkivalta AINA mene tuon kuvaamasi kaavan mukaan? Koska mieheni ei täytä muitan perheväkivallan "merkkejä"? Sitä tässä yritin kysyä. Mies on hakenut jo apua. Usein ajattelen, että olen itsekin edellisessä suhteessa "kilahtaessani" heittänyt tavaroita, tai yrittänyt tönäistä puolisoa, enkä silti ole muuttunut pahempaan suuntaan, vaan sittemin parantanut tapani. En väitä, että mies näin tekisi ja edellenkin olen asiasta huolestunut.
Ap
Joko teit sen testin? Ei väkivallan tarvitse täyttää kaikkia merkkejä tai mennä tietyn kaavan mukaan. Jos toisen käyttäytyminen aiheuttaa pelkoa, kipua, huonoa oloa, ahdistusta ja mielialan laskua, on kyse ihan vakavasta asiasta. Luuletko että esim. lapsi ei kärsi, jos vanhempi "vain" haukkuu ja vähättelee ja lyö lasta sanoilla? Kerroit myös sinuun kohdistuneesta fyysisestä väkivallasta, joka EI kuvailusi perusteella ole mitään vähäpätöistä. On ihan ok että mies on hakenut apua ja myös sinä voit hakea apua, itse asiassa teidän molempien voisi olla hyvä etsiä kriisi(HUOM! KRIISI!)työhön erikoistunut parisuhdeterapeutti.
Ja kyllä, perheestänne voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus kuvailusi perusteella. Jos tietäisin keitä te olette, niin ehdottomasti soittaisin vähintään konsultaatiopuhelun lastensuojeluun tai sitten tekisin suoraan ilmoituksen. Te tarvitsette apua ja nopeasti. Lapsenne hyvinvointi on pahasti uhattuna.
En tehnyt vielä testiä. Aion tehdä. Eli, jos mies hakee apua, tehdään meistä lastensuojeluilmoitus??? Ei ihme ettei Suomessa apua kukaan uskalla hakea, mies siis haluaa katkaista alkaneen lievän väkivallan (töniminen on mielestäni lievää, sekä haukkuminen), hakee apua muuttuakseen, mutta tämä käänyykin perhettä vastaan? Kuka helvetti haluaa sitten apua hakea, jos heti leimataan hulluksi narsistiksi?
Ap
Miten niin lastensuojeluilmoitus kääntyisi lastanne vastaan? Olet juuri kertonut, että lapsesi joutuu elämään perheessä jossa on väkivaltaa. Tietysti teitä tulee auttaa ja suojella lasta kaikin keinoin. Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsen PUOLESTA ja hänen hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla aikuisena ihmisenä on oikeus altistaa itsesi väkivallalle, mutta sinulla ei ole oikeutta altistaa lastasi sille. Hanki hänelle siis vastuullisempi koti eli anna pois. Sen jälkeen voit elää väkivaltaisen miehesi kanssa ihan niin pitkään kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä myönnänkin että tilanne alkaa lähestyä väkivaltaa, vaikkei suoranaista lyömistä ole. Mutta ei mieheni ole muutoin mitenkään narsisti tai sairas ihminen, vaikka kovasti kaikki sitä yrittävätkin tuputtaa. Mieheni suuttuu koska isken sanallisesti hänen heikkoon kohtaansa, muttei se tietenkään oikeuta häntä väkivaltaan millään lailla. Usein hän sanoo "Ai sinä saat sanoa mulle mitä vaan ja mä en saisi suuttua". Sanon, että saat suuttua, mutta et alkaa tönimään yms. Hän myöntää, mutta seuraavan kerran sama jatkuu.
Ap
No, sanotko mitä vaan? Nimitteletkö? Isketkö vyön alle? Menetkö henkilökohtaisuuksiin? Käytätkö jotain hänen sinulle uskomaansa asiaa häntä vastaan? Vai onko hänen "heikko kohtansa" vain se, että hän on väärässä tai toiminut väärin?
En sano mitä vaan, vaan mieheni suuttuu mitä ihmeellisimmistä asioista. En lähes koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, muutaman kerran olen mennyt, kun itselläni on toden teolla mennyt hermo miehen haukkumiseen, silloin olen antanut takaisin samalla mitalla. Näen hänen heikkona kohtanansa kritiikin kestämättömyyden tai sen, jos ilmaisen mielestäni hänen tehneensä jotain väärää. Hänen täytyy aina raivostua ennen kun kykenee puhumaan järkevästi asiasta seuraavana päivänä.
Ap
No, arvasinhan, ettet oikeasti sano mitä vaan, vaan se "mitä vaan" on kritiikkiä ihan aiheesta. Sinulta onnistuu olla käyttäytymättä kuten miehesi, koska tajuat ihan hyvin, ettei niin tehdä, mutta miehesi luultavasti kokee, että hänellä vaan "on oikeus", sinä olet hänen mielestään "ansainnut" tai hänellä on yksinoikeus "tuulettaa" tunteitaan. Teillä kyllä ei ole nyt tasamäärää ilmaisunvapautta suhteessa. Ettehän te nyt voi sopia, että hän saa haukkua miten tahansa, mutta sulla ei olisi oikeutta esittää edes asiallista palautetta, kun hänellä sattuu olemaan tämä kritiikin sietämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä myönnänkin että tilanne alkaa lähestyä väkivaltaa, vaikkei suoranaista lyömistä ole. Mutta ei mieheni ole muutoin mitenkään narsisti tai sairas ihminen, vaikka kovasti kaikki sitä yrittävätkin tuputtaa. Mieheni suuttuu koska isken sanallisesti hänen heikkoon kohtaansa, muttei se tietenkään oikeuta häntä väkivaltaan millään lailla. Usein hän sanoo "Ai sinä saat sanoa mulle mitä vaan ja mä en saisi suuttua". Sanon, että saat suuttua, mutta et alkaa tönimään yms. Hän myöntää, mutta seuraavan kerran sama jatkuu.
Ap
No, sanotko mitä vaan? Nimitteletkö? Isketkö vyön alle? Menetkö henkilökohtaisuuksiin? Käytätkö jotain hänen sinulle uskomaansa asiaa häntä vastaan? Vai onko hänen "heikko kohtansa" vain se, että hän on väärässä tai toiminut väärin?
En sano mitä vaan, vaan mieheni suuttuu mitä ihmeellisimmistä asioista. En lähes koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, muutaman kerran olen mennyt, kun itselläni on toden teolla mennyt hermo miehen haukkumiseen, silloin olen antanut takaisin samalla mitalla. Näen hänen heikkona kohtanansa kritiikin kestämättömyyden tai sen, jos ilmaisen mielestäni hänen tehneensä jotain väärää. Hänen täytyy aina raivostua ennen kun kykenee puhumaan järkevästi asiasta seuraavana päivänä.
Ap
No, arvasinhan, ettet oikeasti sano mitä vaan, vaan se "mitä vaan" on kritiikkiä ihan aiheesta. Sinulta onnistuu olla käyttäytymättä kuten miehesi, koska tajuat ihan hyvin, ettei niin tehdä, mutta miehesi luultavasti kokee, että hänellä vaan "on oikeus", sinä olet hänen mielestään "ansainnut" tai hänellä on yksinoikeus "tuulettaa" tunteitaan. Teillä kyllä ei ole nyt tasamäärää ilmaisunvapautta suhteessa. Ettehän te nyt voi sopia, että hän saa haukkua miten tahansa, mutta sulla ei olisi oikeutta esittää edes asiallista palautetta, kun hänellä sattuu olemaan tämä kritiikin sietämättömyys.
Tein tuon nettitestin, sain tulokseksi pisteitä 14. Tulos on siis "ei huolestuttavaa väkivaltaa". Tein testin täysin rehellisesti. Kiitos linkistä.
Ap
Väkivaltainen.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevaki…
http://www.yhdistyslovery.com/24
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=74
Tässä muutama sivu alkuun
Emme ole riidelleet lapsen paikalla ollessa, vaan tilanteet kulminoituvat kun meillä on "lapsivapaata".
Ap