Olen vihainen perheelleni koska minua ei ymmärretä

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei tietty kuulu tähän, heille kuuluu ne vaatimukset. Vaikka olenkin vammautunut niihin vastaamaan.

ap

Yritä toistaa tätä itsellesi. Lasten vaatimukset on oikein. Lasten kuuluu vaatia, ja vanhempien pitää se kestää. Kaikkeen ei tietysti pidä suostua, mutta ainakin osaan voi. Lapsen mielipide ei ole rakkaudettomuutta tai kunnioituksen puutetta.

Kun lapsi tulee koulusta olen edelleen vihainen ja surullinen. Mitä teen? En varmaan mitään. Miksi pitäisi näytellä, että ei tässä mitään, on kiva olla?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei tietty kuulu tähän, heille kuuluu ne vaatimukset. Vaikka olenkin vammautunut niihin vastaamaan.

ap

Yritä toistaa tätä itsellesi. Lasten vaatimukset on oikein. Lasten kuuluu vaatia, ja vanhempien pitää se kestää. Kaikkeen ei tietysti pidä suostua, mutta ainakin osaan voi. Lapsen mielipide ei ole rakkaudettomuutta tai kunnioituksen puutetta.

Se, että miehen mielipide oli lapsen takana, on mieheltä sitä.

ap

Mies olisi voinut edes kauniisti pyytää lasta tekemään niin kuin äiti toivoo. Jos mies välittäisi vanhemmuudestani paskaakaan. Mutta eihän se välitä.

ap

Ja kun olen miehelle vihainen lapsesta johtuen, lapsi kokee, että vihaan häntä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mun täytyy alkaa kiittää siitä itseäni, että elin äitini kanssa vaikka se olikin minulle pahaksi.

Äiti ei tule minua siitä kiittämään. En ole itsekään tajunnu arvostaa sitä miten jouduin taipumaan ja olemaan selviytyäkseni siitä läpi.

ap

Onnittele ihmeessä itseäsi siitä, että selvisit. Äitisi toimi väärin, mutta sinä selvisit.

Omat lapsesi ansaitsevat muutakin kuin selviytymisen. Pystyt olemaan hurjan paljon parempi äiti kuin omasi. Sun täytyy olla raatorehellinen itsellesi. Ja hakea apua.

Niin raatorehellinen siitä että minä olen huono. En ole mitään muuta kuin huono. Ei oikeen kiinnostais.

ap

En nyt ihan tuohonkaan usko. Kaikissa on hyviä ominaisuuksia. Raatorehellisellä tarkoitan sitä, että et pysähdy vain toimintaan tai tunteeseen, vaan yrität kaivautua sen taakse.

Tässä ollaan nyt päästy siitä, että suutuit lapselle, kun hän ei juonut mehua, siihen että suutuit, koska tunsit epäonnistuneesi. Tunsit ilmeisesti epäonnistuneesi, koska tunnet, että lapsen pitäisi totella sinua. Ajatuksen tasolla tiedät, että näin ei ole, mutta stressitilanteessa toimit toisin.

Jos et kaiva esiin suuttumuksen syytä, et voi muuttaa toimintaa.

Kyllä mä ajatuksenkin tasolla ajattelen, että lapsen tulisi totella minua. Ristiriita syntyy siitä, että hänen pitäisi voittaa minut, jos ei aio totella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi tulee koulusta olen edelleen vihainen ja surullinen. Mitä teen? En varmaan mitään. Miksi pitäisi näytellä, että ei tässä mitään, on kiva olla?

ap

Jos olisin sinä, menisin halaamaan lasta. Halaa niin pitkään kuin lapsi antaa. Pyytäisin anteeksi huutamista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ajatuksenkin tasolla ajattelen, että lapsen tulisi totella minua. Ristiriita syntyy siitä, että hänen pitäisi voittaa minut, jos ei aio totella.

ap

Ei vanhemmuus ole taistelu. Eikö ole aika surullista, että ristiriitatilanteissa on voittajia ja häviäjiä, omassa kodissa? Älä lähde taistelemaan, älä pakota lasta siihen. Teidän pitää oikeasti löytää yhteinen sävel siihen mikä on ehdotonta ja mistä voi neuvotella.

Lasten pitää totella vanhempia, mutta ei aina, kaikessa. Eikä tottelemattomuuden pitäisi aiheuttaa näin valtavaa myllerrystä vanhemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi tulee koulusta olen edelleen vihainen ja surullinen. Mitä teen? En varmaan mitään. Miksi pitäisi näytellä, että ei tässä mitään, on kiva olla?

ap

Jos olisin sinä, menisin halaamaan lasta. Halaa niin pitkään kuin lapsi antaa. Pyytäisin anteeksi huutamista.

Tarkoitin että mitä teen etten olisi enää vihainen, mutta ei siihen varmaan keinoa ole. Siihen, etten huuda on vaihtoehtona se, etten vastaa, jos asia vaatii minun vaivautumistani tekemään jotain.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ajatuksenkin tasolla ajattelen, että lapsen tulisi totella minua. Ristiriita syntyy siitä, että hänen pitäisi voittaa minut, jos ei aio totella.

ap

Ei vanhemmuus ole taistelu. Eikö ole aika surullista, että ristiriitatilanteissa on voittajia ja häviäjiä, omassa kodissa? Älä lähde taistelemaan, älä pakota lasta siihen. Teidän pitää oikeasti löytää yhteinen sävel siihen mikä on ehdotonta ja mistä voi neuvotella.

Lasten pitää totella vanhempia, mutta ei aina, kaikessa. Eikä tottelemattomuuden pitäisi aiheuttaa näin valtavaa myllerrystä vanhemmissa.

Minulla on varmaan niin iso allergia vanhemman tottelemista kohtaan, että ei tästä tule mitään. En halua olla siinä asemassa, että minua totellaan. Saattaisinhan olla yhtä kohtuuton kuin äitini, enkä edes tiedostaisi sitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ajatuksenkin tasolla ajattelen, että lapsen tulisi totella minua. Ristiriita syntyy siitä, että hänen pitäisi voittaa minut, jos ei aio totella.

ap

Ei vanhemmuus ole taistelu. Eikö ole aika surullista, että ristiriitatilanteissa on voittajia ja häviäjiä, omassa kodissa? Älä lähde taistelemaan, älä pakota lasta siihen. Teidän pitää oikeasti löytää yhteinen sävel siihen mikä on ehdotonta ja mistä voi neuvotella.

Lasten pitää totella vanhempia, mutta ei aina, kaikessa. Eikä tottelemattomuuden pitäisi aiheuttaa näin valtavaa myllerrystä vanhemmissa.

Ja mä en taas ymmärrä, miten ristiriitatilanne voi ratketa muutoin kuin että toisen kanta voittaa, toisen häviää.

ap

Tarvitsette rajoja. Ja yhteiset pelisäännöt miehesi kanssa lapsille.Ja tuette toisianne keskustelemalla kahden kesken asioista.

Aikuiset päättävät tietyistä asioista, mutta lapset voivat osallistua esim. valitsemalla kahdesta paidasta toisen.

Rajat ovat rakkautta. Rakkautta on myös hyväksyä se, että lapsella on tunteet ja hän arvostaa tunteitaan. Siihenhän me aikuiset lapsia opetetaan.

Aikuisilla on vastuu omista tunteistaan (tunteita on, mutta se, että osoittaa rakentavasti).

Aikuisilla on velvollisuus kasvattaa lapsia.

Kannattaa myös lukea omien oikeuksien luettelo:

1. Minulla on oikeus pyytää haluamaani

2. Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin joita en voi täyttää

3. Minulla on oikeus ilmaista kaikkia- sekä kielteisiä että myönteisiä- tunteitani

4. Minulla on oikeus muuttaa mieleni

5. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen

6. Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan

7. Minulla on oikeus sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta

tai mikä loukkaa arvojani

8. Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä

9. Minulla on oikeus olla vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista

10. Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä

11. Minulla on oikeus suuttua rakastamilleni ihmisille

12. Minulla on oikeus olla täysin oma itseni

13. Minulla on oikeus pelätä ja sanoa, että minua pelottaa

14. Minulla on oikeus sanoa: ”En tiedä”

15. Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni

16. Minulla on oikeus tehdä päätöksiä tunteideni pohjalta

17. Minulla on oikeus kaivata omaa tilaa ja aikaa

18. Minulla on oikeus olla leikillinen

19. Minulla on oikeus olla läheisiäni terveempi

20. Minulla on oikeus olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti

21. Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa

22. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa

23. Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani

24. Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua

25. Minulla on oikeus olla onnellinen

(Bourne, 1999: Vapaaksi ahdistuksesta)

Muista, että aikuisena, sinulla on vastuu lapsista. Ei toisinpäin.

Lapsella on taattava: 

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Sinulla on vielä matkaa, mutta älä turhaudu ja vaivu menneitä jatkamaan. Kaipaat onnistumisia. Mitä, jos miehesi sanoittaisi ja kiittäisi sinua esim, hyvin tehdystä asiasta/ hyvästä toimimisesta tilanteessa. Näin hän tukisi osaltaan sinua, jotta aikuisuus tuntuisi miellyttävältä onnistumiselta.

Veikkaan, että nuo sinun tokaisut lapsen kiittämättömyydestä ja puolien valitsemiset ym, kuulostavat aivan sinun äidiltäsi?

Inhottaako sinua, jos kuulostat omalta äidiltäsi? Kuulostele itseäsi, saa kosketus tunteisiisi ja koita tasoittaa mielesi kuohunnat. Voit keskustella lapsenkin kanssa, miltä sinustatuntui mkehuasia ja halusit vain hänen parastaan. Yhdessä voitte päätyä kompromissiin. Mutta ei kaikessa voi lasta miellyttää aina. Mutta pakottaminenkin asioihin on vääränhäilyvä. Esim.meillä lapsille sanotaan, että nyt lähdemme lenkille! Marinaa tulee, mutta sitä kestää vain aikansa, kun keskustelu ohjataan johonkin mukavaan aiheeseen, kuten sitten vaikka joululahjatoiveet.

Läsnäolo on myös merkki lapselle, että arvostat. Lapsi arvostaa sinua varmasti. Tottelu ei ole synonyymi arvostamiselle tai rakkaudelle. Vaikeakin lapsi voi olla äärettömän lojaali ja rakastava vanhempaansa kohtaan.

Ja muista myös se, että sinun oikeutesi tulevat vasta lapsen oikeuksien jälkeen.

Aikuinen on aina aikuinen ja lapsi aikuisen suojissa lain mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö te muuten perheneuvolassa tms.? Minusta teidän molempien pitäisi saada tukea vanhemmuuteen. Käytännön tukea. Toinen vaatii huutamalla tottelemaan ja toinen antaa lasten tehdä mitä huvittaa. Teidän pitäisi tukea toisianne. Vaadit sitä mieheltä, mutta kyllä sinun pitäisi myös antaa takaisin. Et ole tyhjä astia.

Ymmärrän, että sinulla ei oikein löydy työkaluja tähän, mutta teidän pitäisi pystyä sopimaan tärkeistä asioista joista ei jousteta kuin poikkeustapauksessa.

No olen miettinyt, eettä ehkä pitäisi mennä, mutta ei ole niin helppoa kertoa joillekin vitun kasvattajille, että teen asiat ihan väärin ja en ehkä edes opi parempaa, mutta tukekaa te näitä mun lapsia, ettei ne vaurioidu. Ja sitten taas jos en kykene kertomaan, että vika on minussa niin en missään tapauksessa halua siitä tilaisuutta, jossa joku täti heristelee lapsillemme sormea, että teidän pitää thdä mitä äiti ja isi sanoo, koska oikeasti tajuan kyllä, ettei lasten minää ja tahtoa saa nujertaa. En halua lasten saavan yhtäkään aiheetonta ja minun heikosta ulosannistani johtuvaa moitetta siellä.

ap

Kannattaa varata aika. Meillä on aivan ihana perheneuvolakontaksti. Tavallaan meidän kontakstimme on korvannut oman äitini puutteita.

Hän on meille turvallinen ja välittävä. Meille, koko perheelle. Siellä ei puhuta pahaa, ei rangaista tai syytellä.

Siellä he ovat teitä varten auttamassa ja tukemassa. Välittäminen on mielestäni avainsana.

Olemme nousseet vaikeasta tilanteesta heidän tuen avulla. Ja olemme äärimmäisen kiitollisia. Samalla olemme kasvaneet kasvattajina.

Suosittelen!

:D *kontakti

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös lukea omien oikeuksien luettelo:

1. Minulla on oikeus pyytää haluamaani

2. Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin joita en voi täyttää

3. Minulla on oikeus ilmaista kaikkia- sekä kielteisiä että myönteisiä- tunteitani

4. Minulla on oikeus muuttaa mieleni

5. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen

6. Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan

7. Minulla on oikeus sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta

tai mikä loukkaa arvojani

8. Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä

9. Minulla on oikeus olla vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista

10. Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä

11. Minulla on oikeus suuttua rakastamilleni ihmisille

12. Minulla on oikeus olla täysin oma itseni

13. Minulla on oikeus pelätä ja sanoa, että minua pelottaa

14. Minulla on oikeus sanoa: ”En tiedä”

15. Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni

16. Minulla on oikeus tehdä päätöksiä tunteideni pohjalta

17. Minulla on oikeus kaivata omaa tilaa ja aikaa

18. Minulla on oikeus olla leikillinen

19. Minulla on oikeus olla läheisiäni terveempi

20. Minulla on oikeus olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti

21. Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa

22. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa

23. Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani

24. Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua

25. Minulla on oikeus olla onnellinen

(Bourne, 1999: Vapaaksi ahdistuksesta)

Muista, että aikuisena, sinulla on vastuu lapsista. Ei toisinpäin.

Lapsella on taattava: 

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Sinulla on vielä matkaa, mutta älä turhaudu ja vaivu menneitä jatkamaan. Kaipaat onnistumisia. Mitä, jos miehesi sanoittaisi ja kiittäisi sinua esim, hyvin tehdystä asiasta/ hyvästä toimimisesta tilanteessa. Näin hän tukisi osaltaan sinua, jotta aikuisuus tuntuisi miellyttävältä onnistumiselta.

Veikkaan, että nuo sinun tokaisut lapsen kiittämättömyydestä ja puolien valitsemiset ym, kuulostavat aivan sinun äidiltäsi?

Inhottaako sinua, jos kuulostat omalta äidiltäsi? Kuulostele itseäsi, saa kosketus tunteisiisi ja koita tasoittaa mielesi kuohunnat. Voit keskustella lapsenkin kanssa, miltä sinustatuntui mkehuasia ja halusit vain hänen parastaan. Yhdessä voitte päätyä kompromissiin. Mutta ei kaikessa voi lasta miellyttää aina. Mutta pakottaminenkin asioihin on vääränhäilyvä. Esim.meillä lapsille sanotaan, että nyt lähdemme lenkille! Marinaa tulee, mutta sitä kestää vain aikansa, kun keskustelu ohjataan johonkin mukavaan aiheeseen, kuten sitten vaikka joululahjatoiveet.

Läsnäolo on myös merkki lapselle, että arvostat. Lapsi arvostaa sinua varmasti. Tottelu ei ole synonyymi arvostamiselle tai rakkaudelle. Vaikeakin lapsi voi olla äärettömän lojaali ja rakastava vanhempaansa kohtaan.

Kyllähän mies välillä kiittääkin. Inhottaa olla pahalla päällä, mutta kun ei ratkaisu oikein ole sekään, että väkisin peittää sen tunteen. Olen odottanut kai, että mies hylkää, kun minulla on paha olla. Koska se olisi minusta ihan luonnollinen ratkaisu. On vaikea kiukutella niin että se ei merkitsisi suhteen päättymistä. Mutta kiukuttelen silläkin uhalla. Kiukutteluhan on vain omien tunteiden esilletuomista tilanteessa, jossa sinua ei kuunnella, ymmärretä, tueta eikä hyväksytä. Ei se ole mitään pahuutta. Muista se voi sille näyttää, mutta he kasaavat kaikki hiilet ja pahoinvoinnin kiukuttelijan syyksi. Aivan kuin kiukuttelija ei voisi pahoin juuri heidän takiaan, jotka häntä syyttävät.

ap

En ymmärrä miten mies nytkin haluaa vain jutella niitä näitä vaikka mulla on paha olla. Eikä halua puhua siitä, ettei osallistunut minun kasvatusnäkemyksiini (probiooinotto).

ap

Hauki on kala.