Lue keskustelun säännöt.
Olen vihainen perheelleni koska minua ei ymmärretä
22.11.2016 |
t.kivikissaäiti
Kyllä minun vaan piti lapsena koko ajan ymmärtää aikuisia, äitini huonoa käytöstä ja isäni päätöstä syrjäyttää minut naisella, joka ei ollut äitini. Tai oikeammin sitä, että isä päätti syrjäyttää minut koska se nainen halusi änkä siihen isälleni minua tärkeämmäksi.
Kommentit (220)
Ja täällä on samanlaisia ei-ymmärtäviä k-päitä, kun kirjoitin siitä, miten äitini tunkee väkisin meille, niin kirjoittajat haukkuivat minua!!!! Miten teitäkään tuolla asenteella olevia voi kukaan rakastaa? Ei varmaan rakastakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti teidän perhe on jo lastensuojeluasiakas, kuulostaa siltä että nyt ei ole kaikki hyvin lapsilla ja äidillä ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Mene terapiaan ja ota lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teidän perhe on jo lastensuojeluasiakas, kuulostaa siltä että nyt ei ole kaikki hyvin lapsilla ja äidillä ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Mene terapiaan ja ota lääkkeet.
Se vain kuulostaa siltä, ei poiketa muista suorittavista pahoinvoivista perheistä joita Suomella ei ole enää varaa auttaa mitenkään. Tai silleen lievästi pahoinvoivista. En usko, että lapsistani tulee viiltelijöitä kuitenkaan, en ole itsekään viillellyt. Lisäksi minä tiedostan pahoinvoinnin ja koitan purkaa sen, toisin kuin palstailijoista osa, onhan täällä muitakin pahaa oloaan purkavia.
Vierailija kirjoitti:
Tätä jankkausta ei kukaan jaksa. Olet persoonallisuushäiriöinen, paska äiti. Palstalla jankkaaminen ei sitä muuta.
Älä nyt jaksa.
Kaikille lapsille ei vaan ole suotu tunne-elämään kykeneviä vanhempia. He eivät saaneet lapsena rakkautta ja eivät osaa antaa sitä lapsillekaan. Tämä on kierre, joka ei pysähdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teidän perhe on jo lastensuojeluasiakas, kuulostaa siltä että nyt ei ole kaikki hyvin lapsilla ja äidillä ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Mene terapiaan ja ota lääkkeet.
Se vain kuulostaa siltä, ei poiketa muista suorittavista pahoinvoivista perheistä joita Suomella ei ole enää varaa auttaa mitenkään. Tai silleen lievästi pahoinvoivista. En usko, että lapsistani tulee viiltelijöitä kuitenkaan, en ole itsekään viillellyt. Lisäksi minä tiedostan pahoinvoinnin ja koitan purkaa sen, toisin kuin palstailijoista osa, onhan täällä muitakin pahaa oloaan purkavia.
Meinaatko että viiltely on ainoa oire mitä lapsi voi saada, kun äiti on täysin epätasapainossa ja sälyttää omat lapsuudentraumansa omien lastensa niskoille? Ja syyllistää ja uhriutuu ja yhyyyyy.
Ihan varmasti tuollainen jättää jäljet niihin lapsiin, ei ehkä näkyviä viiltoarpia, mutta sinne pääkoppaan, joka sitten vaikuttaa heihin koko loppuelämänsä. Kertomustesi mukaan sinun jos jonkun pitäisi tällainen asia ymmärtää, kun tuntuu olevan omakohtaista kokemusta.
Tai sitten vain olet trolli, sekin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei vaan ole suotu tunne-elämään kykeneviä vanhempia. He eivät saaneet lapsena rakkautta ja eivät osaa antaa sitä lapsillekaan. Tämä on kierre, joka ei pysähdy.
Varsinkin naisella on äitiydessä myös diktatuurimaisen rajaton valta löytää väyliä vihansa, katkeruutensa ja kostonhalunsa ilmaisuun lastensa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei vaan ole suotu tunne-elämään kykeneviä vanhempia. He eivät saaneet lapsena rakkautta ja eivät osaa antaa sitä lapsillekaan. Tämä on kierre, joka ei pysähdy.
Niin, tämä on surullista. Jos jatkaisin aivan samaa rataa kuin vanhempani, niin vaatisin lapsiani ymmärtämään minua paljon enemmän kuin nyt, ja en ymmärtäisi, että on vanhempien tehtävä ymmärtää lapsiaan. Vaikka ymmärrän sen, niin mistä mä niitä lapsia osaisin ymmärtää parhaalla mahdollisella tavalla, kun ei minulla itsellä ole kokemuksia ymmärryksen saamisesta?!?
ap
Käyttäydyt siis lapsiasi kohtaan samoin kuin äitisi käyttäytyi sinua kohtaan. Teet lapsistasi yhtä rikkinäisiä kuin mitä itse olet. Sääliksi käy lapsiasi, kun et edes yritä olla erilainen kuin äitisi oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et nyt edisty tässä asiassa. Voisitko ajatella alkavasi kirjoittaa jostain toisesta yksityiskohdasta lapsuudestasi? Jostain, josta ei ole vielä kuultu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teidän perhe on jo lastensuojeluasiakas, kuulostaa siltä että nyt ei ole kaikki hyvin lapsilla ja äidillä ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Mene terapiaan ja ota lääkkeet.
Se vain kuulostaa siltä, ei poiketa muista suorittavista pahoinvoivista perheistä joita Suomella ei ole enää varaa auttaa mitenkään. Tai silleen lievästi pahoinvoivista. En usko, että lapsistani tulee viiltelijöitä kuitenkaan, en ole itsekään viillellyt. Lisäksi minä tiedostan pahoinvoinnin ja koitan purkaa sen, toisin kuin palstailijoista osa, onhan täällä muitakin pahaa oloaan purkavia.
Meinaatko että viiltely on ainoa oire mitä lapsi voi saada, kun äiti on täysin epätasapainossa ja sälyttää omat lapsuudentraumansa omien lastensa niskoille? Ja syyllistää ja uhriutuu ja yhyyyyy.
Ihan varmasti tuollainen jättää jäljet niihin lapsiin, ei ehkä näkyviä viiltoarpia, mutta sinne pääkoppaan, joka sitten vaikuttaa heihin koko loppuelämänsä. Kertomustesi mukaan sinun jos jonkun pitäisi tällainen asia ymmärtää, kun tuntuu olevan omakohtaista kokemusta.
Tai sitten vain olet trolli, sekin on mahdollista.
No ainakin moni tuntuu pitävän viiltelyä ihan pikkujuttuna täälläkin. Totta kai ymmärrän, mitä henkiset vauriot ja haavat jotka ei edes parane ovat ja mitä ne tekevät ihmiselle. Miksi täällä vähätellään viiltelijöiden kokemaa pahaa oloa, tai ajatellaan, että sehän nyt on sellaista puolinormaalia, joka kuuluu nuoruuteen?
En minä vähättele näitä vaurioita, minä itse kärsin niitä. Ihmeellistä odottaa minulta hyvää kasvupohjaa lapsilleni auttamatta MINUA.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en kärsi viiltelystä, mutta haavoja, parantumattomia, on. Haluan niiden paranevan. En haudata niitä.
ap
En vain tajunnut ennen lastensaantia miten paljon lasten ymmärtämistä vanhemmuuteen (hyvään) kuuluu. Ei ollut kokemusta siitä. En halua olla huono äiti ja olla ymmärtämättä lapsiani, mutta mitä ihmettä tehdä, kun minusta tuntuu ihan sille, että koska emme valjasta heitä ymmärtämään minua niin he eivät edes rakasta minua? Eihän tällaista joku tyyppi voi edes ymmärtää, jota on sen verran ymmärretty, ettei ole tästä isoa onglmaa, mutta jolla i itsellään ole NIIN paljon ymmärrystä, että ymmärtäisi, miltä minusta tuntuu. Ja sitten hän haukkuu minua voimainsa tunnossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyt siis lapsiasi kohtaan samoin kuin äitisi käyttäytyi sinua kohtaan. Teet lapsistasi yhtä rikkinäisiä kuin mitä itse olet. Sääliksi käy lapsiasi, kun et edes yritä olla erilainen kuin äitisi oli.
Käyttäydyn osin, harmittaako, kun sinua ei tartte edes lastesi ymmärtää? Ymmärrät vain heitä, vai? Minusta olisi kauheaa jos tarttis aina vaan ymmärtää lapsia, eikä ois itse minkään arvoinen. Mutta ymmärränhän mä sen, ettei sitä tunnetta omasta arvosta voi ottaa lasten selkänahasta.
Mutta moni äiti tuntee itsensä arvottomaksi, jos antaa lastensa olla sellaisia virheellisiä ihmisiä kuin nämä ovat ja hyväksyy lapsen viatkin, eikä yritä raivolla kouluttaa lapsistaan täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
En vain tajunnut ennen lastensaantia miten paljon lasten ymmärtämistä vanhemmuuteen (hyvään) kuuluu. Ei ollut kokemusta siitä. En halua olla huono äiti ja olla ymmärtämättä lapsiani, mutta mitä ihmettä tehdä, kun minusta tuntuu ihan sille, että koska emme valjasta heitä ymmärtämään minua niin he eivät edes rakasta minua? Eihän tällaista joku tyyppi voi edes ymmärtää, jota on sen verran ymmärretty, ettei ole tästä isoa onglmaa, mutta jolla i itsellään ole NIIN paljon ymmärrystä, että ymmärtäisi, miltä minusta tuntuu. Ja sitten hän haukkuu minua voimainsa tunnossa.
ap
Opettele. Ei äidit auttomaattisesti osaa vaan heidän pitää opettella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille lapsille ei vaan ole suotu tunne-elämään kykeneviä vanhempia. He eivät saaneet lapsena rakkautta ja eivät osaa antaa sitä lapsillekaan. Tämä on kierre, joka ei pysähdy.
Varsinkin naisella on äitiydessä myös diktatuurimaisen rajaton valta löytää väyliä vihansa, katkeruutensa ja kostonhalunsa ilmaisuun lastensa kautta.
Niin on, se on ihan järkyttävää. Ja nämä äidit käyttävät paljon energiaa esiintyäkseen kaikille muille fiksuina ihmisinä. Lapselle vain puretaan kaikki paska. Lapsihan sen jaksaakin kantaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyt siis lapsiasi kohtaan samoin kuin äitisi käyttäytyi sinua kohtaan. Teet lapsistasi yhtä rikkinäisiä kuin mitä itse olet. Sääliksi käy lapsiasi, kun et edes yritä olla erilainen kuin äitisi oli.
Käyttäydyn osin, harmittaako, kun sinua ei tartte edes lastesi ymmärtää? Ymmärrät vain heitä, vai? Minusta olisi kauheaa jos tarttis aina vaan ymmärtää lapsia, eikä ois itse minkään arvoinen. Mutta ymmärränhän mä sen, ettei sitä tunnetta omasta arvosta voi ottaa lasten selkänahasta.
Mutta moni äiti tuntee itsensä arvottomaksi, jos antaa lastensa olla sellaisia virheellisiä ihmisiä kuin nämä ovat ja hyväksyy lapsen viatkin, eikä yritä raivolla kouluttaa lapsistaan täydellisiä.
Äitiys on maailman kurjin rooli, jossa ei kiitollisuus mitaleja jaeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain tajunnut ennen lastensaantia miten paljon lasten ymmärtämistä vanhemmuuteen (hyvään) kuuluu. Ei ollut kokemusta siitä. En halua olla huono äiti ja olla ymmärtämättä lapsiani, mutta mitä ihmettä tehdä, kun minusta tuntuu ihan sille, että koska emme valjasta heitä ymmärtämään minua niin he eivät edes rakasta minua? Eihän tällaista joku tyyppi voi edes ymmärtää, jota on sen verran ymmärretty, ettei ole tästä isoa onglmaa, mutta jolla i itsellään ole NIIN paljon ymmärrystä, että ymmärtäisi, miltä minusta tuntuu. Ja sitten hän haukkuu minua voimainsa tunnossa.
apOpettele. Ei äidit auttomaattisesti osaa vaan heidän pitää opettella.
Kyllä riittävän hyvän ja oikeanlaisen kohtelun saaneet osaavat. Miten sitä opitaan? Mun mies osaa tuon luonnostaan, eikä osaa edes opettaa mulle sitä kovin hyvin, niin miten se sitten opitaan tuosta noin vain?! Et tajua psykasta mitäään.
ap
Mitä sinun elämästäsi pitäisi muuttua, että kokisit olevasi tyytyväinen? Älä vaadi lapsilta liikoja, eivät yksinkertaisesti osaa ymmärtää sinua ja sinun ongelmiasi, jotka todellakin ovat isoja. Anna lasten olla lapsia.
Minun piti aina ymmärtää muita. Viis siitä mitä minä halusin. Nyt on muka minun vuoroni ymmärtää lapsia ja koen, että lapseni eivät rakasta minua, koska he eivät käytä aikaa ja energiaansa ymmärtääkseen minua, vaan vaatimus vanhemmuudessa onkin että MINÄ ymmärtää lapsiani, eikä päin vastoin.
No, ei tunnu sille, että he välittäisivät minusta tai rakastaisivat minua, koska eivät käytäkään elämäänsä yrittääkseen ymmärtää minua, kuten minulta vaadittiin vanhempien suuntaan.