Olen vihainen perheelleni koska minua ei ymmärretä

Mulla on oikein todella paha olla tämän(kin) asian takia. Varmasti kumpuaa sieltä lapsuudn kotioloista, mutta kuitenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miehen ois kuulunut vaatia (lämpimästi, mutta kun ei sanonut mitään!!!) mun tukena lasta ottamaan mehu, niin ei ois ihan näin paska olo. Mies ei välitä mun vanhemmuudesta paskaakaan.

ap

Oikein tekee. Noin paskasta vanhemmasta ei kuulu kenenkään välittääkään. Vielä kun jättäisi sut ruikuttamaan oman napasi ympärille ihan yksinäsi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikein todella paha olla tämän(kin) asian takia. Varmasti kumpuaa sieltä lapsuudn kotioloista, mutta kuitenkin.

ap

No ihan varmasti. Tai sitten ihan vaan siitä sun huulluudestasi.

Että ei tässä perheessä kyllä hyvin voi voida. Mies pilaa lapset kaikissa asia-asioissa, vaikka olisikin lempeä kasvattaja. Ei välitä mistään sellaisesta, millä on merkitystä. Saavat syödä vanukkaita, olla satatuntia koneella, syödä sokerimuroja, olla harjaamatta hampaitaan aamulla, olla ottamatta väärää mehua, you name it. Lapsista tulee ilmeisesti onnellisia idiootteja.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Mies vastasi, ettei hänen maailmansa siihen kaadu.

Mun maailma kaatuu. Eli mies ei arvosta minua, vaan on täysin lasten puolella ja ilmeisesti pitää mua täysin paskana.

ap

Sulla on kyllä todella pahoja vaikeuksia ymmärtää muita ihmisiä. Mies sanoi ihan samaa, kuin minä tässä aiemmin. Se oli VAAN mehua. Saattaisi olla hyvä, että lapsi saa probiootin, mutta ei maailma siihen kaadu että ei saa.

Mies ymmärtää, että tämä oli vaan pikku asia johon ei kannata tarttua, eikä paisutella siitä isompaa kuin on. Kyse ei ole kiittämättömyydestä tai rakkaudesta vaan siitä että lapsi ei halunnut mehua.

Yritä seuraavassa vastaavassa tilanteessa antaa asian olla. nna lapsen ptiää päänsä ilman että suutut. Tai ainakin peitä suuttumuksesi.

Mutta eihän lapsi sitten ikinä opi, että ei hän voi kaikesta päättää. Tai no, ei voikaan, mutta ei lasten kuuluisi oikeastaan mistään päättää, minkä aikuinen katsoo heille hyväksi. Mutta en pysty pakottamaan. Sitten suutun :(

ap

Kyllä lasten pitää saada päättää. Päättämistä ei opi, jos ei saa päättää. Ei voi oppia, miten vaatia ja neuvotella itselleen parasta ratkaisua, jos ei sitä koskaan saa tehdä.

Minä pyydän uudelleen, että lähdet vaikka miettimään lapsen aamua ja lasket mitä lapsi sai päättää ja missä hän joutui tyytymään aikuisten päätökseen. Kuka päätti milloin herätään, mitä aamupalalla on tarjolla, mitä siitä syötiin, mitä puettiin päälle, mihin lähdettiin ja milloin jne.

Lasten pitää antaa päättää sopivan kokoisia asioita. Ensin pienempiä, sitten isompia. Lapsi pitää opettaa argumentoimaan omaa näkemystään ja antaa hänen saada pitää päänsä välillä. Pitää opettaa lempeästi kestämään pettymys, kun ei saa mitä haluaa. Pettymys on ihan luonnollista.

Tässä tilanteessa lääkkeen ottaminen oli iso asia, sellaisesta lapsi ei saa päättää. Probiootin voit antaa myöhemmin, ei siitä kannata jäädä tappelemaan.

Minusta sinun kannattaisi lukea ajatuksella jotain lastenkasvatuksen perusoppaita. Tuntuu että monet yksinkertaisetkin asiat ovat ihan kateissa.

Lapsi heräsi omia aikojaan (oli 10 aamu)

Lapsi päätti mitä syö aamupalalla, tai oikeammin, ettei oikeastaan syö (jotain ruskeita ja valkoisia pallomuroja, mies on suostunut niihin, minusta ei ikinä pitäis)

Lapsi päätti milloin pukeutuu ja yhdessä valitsimme vaatteet.

Lapsi suostui pukemaan kaulurin, vaikka eilen oli sitä mieltä, että never, en tiedä mikä oli käänänyt pään. Ehkä se, kun eilen sanoin, että koska sulla on korvatulehdus, niin kauluri on oltava. Tällaisessa 10 aamussa ei ole paljon mistä me aikuiset ois päätetty. Ihan mielellään lähti kouluun. Saa panna reppuun mukaan lelun, jos haluaa. Ei tuolta kielletä melkein mitään.

ap

Onko tässä nyt kenties taustalla se, että annatte lapsen päättää liian isoja asioita, ja sinä jäät jänkkäämään pieniä, vain saadaksesi joskus tahtosi läpi?

Minusta esim. aamiaisen päättää vanhemmat. Tai mieluiten yhdessä sovitaan vanhempien antamista terveellisistä vaihtoehdoista lapselle maistuvin.

Lapsi ei voi myöskään päättää päiväkotiin menosta, enkä ymmärrä ollenkaan, miksi miehesi ei näe sille tarvetta. Pöntön pienentäjän käytöstä taas neuvotellaan lapsen kanssa, ei vain tylysti viedä sitä pois ja mahdollisesti aiheuteta vessaongelmia.

Vanhemmuus ei ole ollenkaan niin mustavalkoista kuin tunnut kuvittelevan. Kaikki vanhemmat kohtaavat tilanteita, joissa joutuu kyseenalaistamaan itsensä ja toimintansa ja luovimaan kohti tyydyttävintä ratkaisua.

Teidän muiden idioottien seuraan. Oletteko töissä suorittavan tason töissä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Teidän muiden idioottien seuraan. Oletteko töissä suorittavan tason töissä?

ap

Sun kuuluisi ainakin olla pehmustetussa huoneessa pakkopaidassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku syyhän sillä mun äidillä varmaan oli viedä minulta se kokemus, että olisin rakastamisen arvoinen, kun pukeminen ei suju. Miksi mun lastenlaan tarttis tuntea itsensä sen arvokkaammiksi?

ap

Kysymys kuuluu, että jos sinä kärsit ja ymmärrät kokeneesi vääryyden, niin miksi haluat että myös lapsesi kärsivät?

Kaikilla on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi. Jos tiedostat oman vajavaisuutesi vanhempana, yritä paikata sitä. Kasvata itseäsi, katkaise kierre.

Miten opit asioita muuten elämässä? Lukemalla, kuulemalla, keskustelemalla? Käytä samoja keinoja vanhmmuuden opiskeluun.

Se vääryys lienee se, etten muiden takia koe itseäni tarpeeksi arvokkaaksi jakaakseni sitä kellekään.

ap

Miksi haluat, että lapsesi kärsivät? Jos ainoa vastaus on, että sinäkin kärsit, etkä muuta osaa, niin mikähä olisi ratkaisu ongelmaanne?

En halua, että he kärsivät, mutta en osaa jakaa heille arvostusta noissa kohdissa, vaikka haluaisinkin. "Opettele" on huono neuvo, koska en tiedä miten. En tiedä ratkaisua ongelmaan, mutta etsin sitä terapiassa.

ap

Sen takia kysyinkin, miten yleensä opit asioita. Toiset oppivat lukemalla, toiset puhumalla asioista. On paljon huonon lapsuuden eläneitä vanhempia, jotka ovat opetelleet hyvää vanhemmuutta lukemalla kirjoista.

Et välttämättä tarvitse mitään sisäistä valaistumista hyvään vanhemmuuteen, voit toteuttaa sitä myös muualta kopioiduilla opeilla. Jos opit matkimalla, tarkkaile mielestäsi hyviä vanhempia ja yritä toimia samoin.

Tai keskustele muiden vanhempien. KUUNTELE ja yritä ymmärtää. Ainakin näiden kirjoitusten perusteella tuntuu, että sinulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa vastaan muiden jakamaa tietoa ja mielipiteitä. Ehkä olet niin puolustustilassa, että et pysty siihen.

Pysähdy tilanteisiin, mieti miksi toimit lasten kanssa niin kuin toimit. Miksi vedit herneen nenään, kun lapsi ei juonut mehua, josta ei tykkää. Sehän on ihan tavallinen, luonnollinen juttu. Tosi monet eivät tykkää hedelmälihaisesta mehusta. Ilmeisesti se tuntuu epämiellyttävältä suussa.

Miksi sinulle oli niin tärkeää, että lapsi olisi tehnyt itselleen epämiellyttävän asian, joka ei ollut mitenkään pakollinen? Rokotus on pakollinen vaikkakin epämiellyttävä. Kouluun ei ole aina kiva mennä, mutta silti täytyy. Paha mehu ei ole pakollista. Miksi sinusta tuntuu, että lapsi on kiittämätön ipana, jos ei juo epämiellyttävältä tuntuvaa mehua?

No probiootit antibioottikuurin yhteydessä olisivat erittäin fiksu veto lapsen terveydelle. Ja lapsi on kerran oksentanut antibioottikuurista, kun en antanut sitä orjallisesti ruuan kanssa. (Onneksi suostui silti syömään kuurin loppuun.) Jos en anna probioottia tunnen hirveän huonoa omatuntoa paskuudestani vanhempana.

Ymmärrän tavallaan, ettei se hedelmäliha ehkä ole lapselle mieluisinta, mutta kun miksi ei lapsi voi ikinä joustaa????? Olin jo ehtinyt sekoittaa probiootin siihen mehuun.

Aina pitää noita muita kuunnella!!!!! Mitä haluaisit? Milloin sitä on minulta kysytty????? Milloin mä saan mulle luvatun perinnön ja kokonaisena, kuten isä lupasi, niin ettei vaimo vie siitä osaakaan? Epäreilua!!!!!!

Opin varmaan parhaiten tekemällä esimerkin mukaan.

ap

Kysy sitten mieheltäsi, miksi hän ei hermostunut ja lähtenyt tappelemaan mehun juomisesta. Kuuntele, ymmärrä ja yritä kopioda.

Jos nyt mietit ihan rauhassa ja asetut lapsen asemaan, niin oletko edelleen samaa mieltä, että hän ei KOSKAAN jousta. Lasten elämähän on pelkkää joustamista ja muiden päättämiin asioihin sopeutumista. Pitää mennä päiväkotiin ja kouluun, syödään silloin kuin vanhempi laittaa ruokaa ja sitä mitä he ovat päättäneet kaupasta ostaa. Mukkumaan mennään kun vanhempi käskee jne.

Lapsilla on tosi rajattu määrä asioita joihin vaikuttaa. Niiden parissa he harjoittelevat oman tahdon ilmaisua. Minusta tuntuu, että teet pikkuasioista aivan turhan valtataistelun. Se aiheuttaa negatiivisen kierteen, kun lapsen pitää lähteä taistelemaan kaikesta ja sinä pistät vastaan.

Mies vastasi, ettei hänen maailmansa siihen kaadu.

Mun maailma kaatuu. Eli mies ei arvosta minua, vaan on täysin lasten puolella ja ilmeisesti pitää mua täysin paskana.

ap

Sulla on kyllä todella pahoja vaikeuksia ymmärtää muita ihmisiä. Mies sanoi ihan samaa, kuin minä tässä aiemmin. Se oli VAAN mehua. Saattaisi olla hyvä, että lapsi saa probiootin, mutta ei maailma siihen kaadu että ei saa.

Mies ymmärtää, että tämä oli vaan pikku asia johon ei kannata tarttua, eikä paisutella siitä isompaa kuin on. Kyse ei ole kiittämättömyydestä tai rakkaudesta vaan siitä että lapsi ei halunnut mehua.

Yritä seuraavassa vastaavassa tilanteessa antaa asian olla. nna lapsen ptiää päänsä ilman että suutut. Tai ainakin peitä suuttumuksesi.

Mutta eihän lapsi sitten ikinä opi, että ei hän voi kaikesta päättää. Tai no, ei voikaan, mutta ei lasten kuuluisi oikeastaan mistään päättää, minkä aikuinen katsoo heille hyväksi. Mutta en pysty pakottamaan. Sitten suutun :(

ap

Kyllä lasten pitää saada päättää. Päättämistä ei opi, jos ei saa päättää. Ei voi oppia, miten vaatia ja neuvotella itselleen parasta ratkaisua, jos ei sitä koskaan saa tehdä.

Minä pyydän uudelleen, että lähdet vaikka miettimään lapsen aamua ja lasket mitä lapsi sai päättää ja missä hän joutui tyytymään aikuisten päätökseen. Kuka päätti milloin herätään, mitä aamupalalla on tarjolla, mitä siitä syötiin, mitä puettiin päälle, mihin lähdettiin ja milloin jne.

Lasten pitää antaa päättää sopivan kokoisia asioita. Ensin pienempiä, sitten isompia. Lapsi pitää opettaa argumentoimaan omaa näkemystään ja antaa hänen saada pitää päänsä välillä. Pitää opettaa lempeästi kestämään pettymys, kun ei saa mitä haluaa. Pettymys on ihan luonnollista.

Tässä tilanteessa lääkkeen ottaminen oli iso asia, sellaisesta lapsi ei saa päättää. Probiootin voit antaa myöhemmin, ei siitä kannata jäädä tappelemaan.

Minusta sinun kannattaisi lukea ajatuksella jotain lastenkasvatuksen perusoppaita. Tuntuu että monet yksinkertaisetkin asiat ovat ihan kateissa.

Lapsi heräsi omia aikojaan (oli 10 aamu)

Lapsi päätti mitä syö aamupalalla, tai oikeammin, ettei oikeastaan syö (jotain ruskeita ja valkoisia pallomuroja, mies on suostunut niihin, minusta ei ikinä pitäis)

Lapsi päätti milloin pukeutuu ja yhdessä valitsimme vaatteet.

Lapsi suostui pukemaan kaulurin, vaikka eilen oli sitä mieltä, että never, en tiedä mikä oli käänänyt pään. Ehkä se, kun eilen sanoin, että koska sulla on korvatulehdus, niin kauluri on oltava. Tällaisessa 10 aamussa ei ole paljon mistä me aikuiset ois päätetty. Ihan mielellään lähti kouluun. Saa panna reppuun mukaan lelun, jos haluaa. Ei tuolta kielletä melkein mitään.

ap

Onko tässä nyt kenties taustalla se, että annatte lapsen päättää liian isoja asioita, ja sinä jäät jänkkäämään pieniä, vain saadaksesi joskus tahtosi läpi?

Minusta esim. aamiaisen päättää vanhemmat. Tai mieluiten yhdessä sovitaan vanhempien antamista terveellisistä vaihtoehdoista lapselle maistuvin.

Lapsi ei voi myöskään päättää päiväkotiin menosta, enkä ymmärrä ollenkaan, miksi miehesi ei näe sille tarvetta. Pöntön pienentäjän käytöstä taas neuvotellaan lapsen kanssa, ei vain tylysti viedä sitä pois ja mahdollisesti aiheuteta vessaongelmia.

Vanhemmuus ei ole ollenkaan niin mustavalkoista kuin tunnut kuvittelevan. Kaikki vanhemmat kohtaavat tilanteita, joissa joutuu kyseenalaistamaan itsensä ja toimintansa ja luovimaan kohti tyydyttävintä ratkaisua.

No vittu kun miestä ei kiinnosta antaa terveellistä ruokaa. Se on sellainen paska.

ap

Tai sanotaanko, että miestä ei kiinnosta rajata epäterveellisiä elämäntapoja pois kuviosta. Niillä syödään aamiaisellakin makeaa. Ja jos ei jotakuta kiinnosta liikunta, se saa olla liikkumatta. Jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan tyhmää opettaa laspet tuhlareiksi, että otetaan vaan uusi mehu, kun tämä ei ollut hyvää ja uusi probioottiannos. Miksei ihmeessä lapsen kuulu oppia, että hän juo koska ei kuole siihen?

ap

Ei tietenkään opeteta tuhlareiksi. Jos lapsi olisi itse valinnut mehun ja sitä kaatanut lasiin, niin olisitte voineet tiukemmin vaatia sen juomista. Nyt sinä valitsit mehun (sihtikurkun ystävänä voin kertoa, että ilmeisesti on todella epämiellyttävää syödä ja juoda ikävän tuntuista), mutta lapsesi olisi pitänyt juoda se. Lapsi oppi, että hänen tunteillaan ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan tyhmää opettaa laspet tuhlareiksi, että otetaan vaan uusi mehu, kun tämä ei ollut hyvää ja uusi probioottiannos. Miksei ihmeessä lapsen kuulu oppia, että hän juo koska ei kuole siihen?

ap

Ei tietenkään opeteta tuhlareiksi. Jos lapsi olisi itse valinnut mehun ja sitä kaatanut lasiin, niin olisitte voineet tiukemmin vaatia sen juomista. Nyt sinä valitsit mehun (sihtikurkun ystävänä voin kertoa, että ilmeisesti on todella epämiellyttävää syödä ja juoda ikävän tuntuista), mutta lapsesi olisi pitänyt juoda se. Lapsi oppi, että hänen tunteillaan ei ole väliä.

No entäs minun tunteillani? Niillähän tässä ei väliä ole kellekään ikinä ollut!!!

ap

Minä opin tässä perheessä elämällä sen, että se on äiti, jonka tunteilla ei ole kellekään mitään väliä. Sama oli toki äitini kanssa nimenomaan, mutta lasten kanssa sama toistuu. Mies ei välitä siitä mun tunteestani.

ap

Käyttekö te muuten perheneuvolassa tms.? Minusta teidän molempien pitäisi saada tukea vanhemmuuteen. Käytännön tukea. Toinen vaatii huutamalla tottelemaan ja toinen antaa lasten tehdä mitä huvittaa. Teidän pitäisi tukea toisianne. Vaadit sitä mieheltä, mutta kyllä sinun pitäisi myös antaa takaisin. Et ole tyhjä astia.

Ymmärrän, että sinulla ei oikein löydy työkaluja tähän, mutta teidän pitäisi pystyä sopimaan tärkeistä asioista joista ei jousteta kuin poikkeustapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan tyhmää opettaa laspet tuhlareiksi, että otetaan vaan uusi mehu, kun tämä ei ollut hyvää ja uusi probioottiannos. Miksei ihmeessä lapsen kuulu oppia, että hän juo koska ei kuole siihen?

ap

Ei tietenkään opeteta tuhlareiksi. Jos lapsi olisi itse valinnut mehun ja sitä kaatanut lasiin, niin olisitte voineet tiukemmin vaatia sen juomista. Nyt sinä valitsit mehun (sihtikurkun ystävänä voin kertoa, että ilmeisesti on todella epämiellyttävää syödä ja juoda ikävän tuntuista), mutta lapsesi olisi pitänyt juoda se. Lapsi oppi, että hänen tunteillaan ei ole väliä.

No entäs minun tunteillani? Niillähän tässä ei väliä ole kellekään ikinä ollut!!!

ap

Kerro mikä se sinun tunne tässä tilanteessa oli? Miksi lapsen olisi pitänyt juoda mehu SINUN tunteittesi takia?

Se olen nimenomaan minä, jonka tunteilla ei ole tässä perheessä mitään väliä, äitini koitti sen minulle elämästä opettaa. Että kellekään ei tule olemaan väliä minun tunteillani, minun kuuluu oppia siihen, niin en pety.

ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö te muuten perheneuvolassa tms.? Minusta teidän molempien pitäisi saada tukea vanhemmuuteen. Käytännön tukea. Toinen vaatii huutamalla tottelemaan ja toinen antaa lasten tehdä mitä huvittaa. Teidän pitäisi tukea toisianne. Vaadit sitä mieheltä, mutta kyllä sinun pitäisi myös antaa takaisin. Et ole tyhjä astia.

Ymmärrän, että sinulla ei oikein löydy työkaluja tähän, mutta teidän pitäisi pystyä sopimaan tärkeistä asioista joista ei jousteta kuin poikkeustapauksessa.

No olen miettinyt, eettä ehkä pitäisi mennä, mutta ei ole niin helppoa kertoa joillekin vitun kasvattajille, että teen asiat ihan väärin ja en ehkä edes opi parempaa, mutta tukekaa te näitä mun lapsia, ettei ne vaurioidu. Ja sitten taas jos en kykene kertomaan, että vika on minussa niin en missään tapauksessa halua siitä tilaisuutta, jossa joku täti heristelee lapsillemme sormea, että teidän pitää thdä mitä äiti ja isi sanoo, koska oikeasti tajuan kyllä, ettei lasten minää ja tahtoa saa nujertaa. En halua lasten saavan yhtäkään aiheetonta ja minun heikosta ulosannistani johtuvaa moitetta siellä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan tyhmää opettaa laspet tuhlareiksi, että otetaan vaan uusi mehu, kun tämä ei ollut hyvää ja uusi probioottiannos. Miksei ihmeessä lapsen kuulu oppia, että hän juo koska ei kuole siihen?

ap

Ei tietenkään opeteta tuhlareiksi. Jos lapsi olisi itse valinnut mehun ja sitä kaatanut lasiin, niin olisitte voineet tiukemmin vaatia sen juomista. Nyt sinä valitsit mehun (sihtikurkun ystävänä voin kertoa, että ilmeisesti on todella epämiellyttävää syödä ja juoda ikävän tuntuista), mutta lapsesi olisi pitänyt juoda se. Lapsi oppi, että hänen tunteillaan ei ole väliä.

No entäs minun tunteillani? Niillähän tässä ei väliä ole kellekään ikinä ollut!!!

ap

Kerro mikä se sinun tunne tässä tilanteessa oli? Miksi lapsen olisi pitänyt juoda mehu SINUN tunteittesi takia?

Epäonnistumisen tunne varmaan. Lapsi aiheutti minun epäonnistumisen koska piti oman päänsä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se olen nimenomaan minä, jonka tunteilla ei ole tässä perheessä mitään väliä, äitini koitti sen minulle elämästä opettaa. Että kellekään ei tule olemaan väliä minun tunteillani, minun kuuluu oppia siihen, niin en pety.

ap

Tässä päädytään koko ajan kulkemaan samaa kehää. Sinä olet oppinut, että lapsen pitää totella, eikä lapsen tunteista välitetä. Silti haluat toteuttaa samaa omien lastesi kanssa. Miksi?

Annat sisäisen petosi päästä esille, ja päädyt toimimaan väärin. Siksi sinulla on paha olo. Tiedät, että teit väärin. Tunnusta se itsellesi. Ei sinua harmita hukkaan mennyt mehu tai tottelematon lapsi, vaan oma käytöksesi.

Siinä sun naapurissas näyttäisi olevan mielenterveyskuntoutujien palvelutalo. Mitäs jos ottaisit yhteyttä sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se olen nimenomaan minä, jonka tunteilla ei ole tässä perheessä mitään väliä, äitini koitti sen minulle elämästä opettaa. Että kellekään ei tule olemaan väliä minun tunteillani, minun kuuluu oppia siihen, niin en pety.

ap

Tässä päädytään koko ajan kulkemaan samaa kehää. Sinä olet oppinut, että lapsen pitää totella, eikä lapsen tunteista välitetä. Silti haluat toteuttaa samaa omien lastesi kanssa. Miksi?

Annat sisäisen petosi päästä esille, ja päädyt toimimaan väärin. Siksi sinulla on paha olo. Tiedät, että teit väärin. Tunnusta se itsellesi. Ei sinua harmita hukkaan mennyt mehu tai tottelematon lapsi, vaan oma käytöksesi.

Siksi toteutan, koska mulle on opetettu että ihminen ei oikeasti ole enemmän arvoinen.

ap