Huolestunut vanhempi HS:ssa: "Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta"

Narsistinen järjestelmä porskuttaa ja kaikki etsivät vikoja toisistaan. Tai itsestään.

T. Laivarotta

Opettajajohtoinen opetus on nykyään kirosana. Jokainen puuhailee mitä puuhailee ja ope pitää stoppia tai parkkia tai mitä milloinkin. Kokeessa voi oljenkorsia: kaveria, opea, seinätaulua, kirjaa, jne. Tämmöiseksi on nykykoulu mennyt. Ei tarvitse kauaa odottaa kun Pisa-tulokset ovat niin huonot että kokeita ei kannata enää järjestää muuta kuin korsien avulla.

Ei tämä ole edes mikään introvertti-ekstrovertti-vastakkainasettelu. Itse olen ekstrovertti ja tuo kuulostaa silti hirveältä. Heitetään uusiin tilanteisiin eikä anneta tilaisuutta tutustua maltillisesti uusiin ihmisiin ja uusiin työtapoihin jatkuvasti äänessä pysyen. Eivät ekstrovertit ole mitään hyperaktiivisia pälättäjiä jotka eivät halua pysyä paikoillaan ja tahtovat kaiken olevan koko ajan uutta. Kaikki ihmiset kaipaavat turvallisuudentunnetta. 

Minä en käsitä miten kansan yleissivistyksen tasoa voidaan millään tavalla kontrolloida jos peruskoulu on pelkkää ryhmätyötä, itsenäistä tietojen etsintää, pohtimiseen kannustamista  ja oppilaan minäkuvan rakentamista ja kulttuurien kohtaamista? Miten varmistetaan että oppilas oppii esim. historiasta tai biologiasta perustiedot jos kokeitakaan ei saa pitää? Jos ryhmätyön aiheena on vaikka keskiaika, jokainen ryhmä valitsee mieluisan tutkimuskohteen keskiajasta, tekee ryhmätyön ja esittelee sen luokalle? Mitä jos yhden proukan ryhmätyö ja esitys onkin surkea, eihän koko luokka sillon opi kyseisestä aiheesta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Uh, pelkästään ajatus siitä, että luokissa ei nykyisin saa istua pulpetissa vaan kaikkien pitää kieriä lattialla, pomppia pallolla tai muuta, ahdistaa. Jatkuvaa heilumista ja nylkytystä.

Itse asiassa kuvailin juuri avokonttorimme, jossa "tehokkaasti vuorovaikutuksessa" teemme töitä. Tai siis ne hölöttäjät hölöttää ja muut kärsivät.

Tuntuu siltä, että nykyisin ei yksinkertaisesti hyväksytä sitä, että useimmille meistä - niin lapsille kuin aikuisillekin - oppiminen on kovaa työtä eikä mitään viihdettä.

Kummallista on myös se, ettei missään tietääkseni kerrota mitä peruskoululaisen pitää osata läpäistäkseen peruskoulun ja miten tämä osaaminen testataan.

Olen myös ehdottanut muutamalle tuntemalleni peruskoulun opettajalle, että hankin jonkun 1960-luvunalkupuolen vuoden oppikoulun sisäänpääsykokeen matematiikan (laskennon) tehtävät ja tulen teettämään ne peruskoulun 9. luokan oppilailla. Arvatkaapa pikaisesti mikä on vastaus tähän ehdotukseeni?

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset eivät opi enää keskittymistä ja paikalla istumista, asioihin syventymistä missään. Mitä tämä aiheuttaa heille aikuisiässä? Minä itsekin olen huomannut, että netti, älykännykät yms. ovat heikentäneet omaa keskittymiskykyäni ja haittaavat jo jossain määrin elämääni. Koko ajan kaikkialta tulviva informaatio ja virikkeellisyys oikeasti passivoi aivoja.

Esikoisemme, joka opiskelee yliopistossa, kritisoi informaatiotulvaa joka aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä. Meillä ei ollut eikä ole esim. televisiota vaan lapset lukivat paljon kirjoja (emme ole uskovaisia; TV ei vaan tuntunut tarpeelliselta, pikemminkin häiritsevältä). Nykyaikana on sääli että kymmenvuotiaatkin istuvat porukalla jossain Hesessä ja jokainen näplää omaa kännykkäänsä. Todellista kohtaamista ei enää tapahdu, elämä on somessa, netissä ja kyberavaruudessa. 

Mulle koko peruskoulu oli kaoottista sirkusta, ja jokainen päivä oli kova stressin aihe. Ongelma poistui lukiossa, kun työskentelytavat muuttuivat. Sai opiskella omalla tyylillään ja tahdillaan. Samalla jäi pois se peruskouluajan tyhjän kouhotus. Puolet ihmisistä on kuitenkin enemmän tai vähemmän sisäänpäin kääntyneitä. Eivät he edes opi tuolla tavalla, jossa koulusta tehdään joku temppurata ja äänekkäiden temmellyskenttä.

Suomen hyvät PISA-tulokset ovat perustuneet nimenomaan opetusympäristöön, jossa on korostettu tarkkaa struktuuria niin opetusmenetelmien kuin opiskeltavien asioidenkin suhteen.

Miten musta tuntuu, että näissä systeemeissä ne kaikista heikoimmat ovat vielä enemmän heikoilla jäillä. Kyllähän hyvät oppilaat aina sopeutuvat aikanaan systeemiin kuin systeemiin. Tämä hullunmylly ei tarjoa yhtään mitään. Voi, kunpa ihmiset tietäisivät, mitä järjettömiä kokeiluja tulevina vuosina kouluissa tehdään.

Yhteiskuntaopin opettajana voin todeta että uusi OPS on ihan kauheaa kuraa. :D Meinaan vaan sitä, että haluavatko päättäjät nyt ihan varmasti minun opettavan esimerkiksi talousjärjestelmien perusperiaatteita ja yhteiskunnan rakenteita siten, että oppilaat itseohjautuvasti hakevat tietoa? Aiheesta on vaikea saada kiinnostumaan yhtään ketään ja se on vaikea niiden kympin oppilaidenkin ymmärtää, puhumattakaan niistä joita aihe ei millään lailla liikuta.

Voisin sitten haluta myös muutaman ylimääräisen tunnin. Nytkin tekee tosi tiukkaa mahduttaa kaikki sisältö näihin tunteihin, joista kaikenlaiset tapahtumat jo valmiiksi syövät osan. Voin taata, että tällä itseoppimisen taktiikalla ei kukaan opi yhtään mitään aiheesta, eli kaikki pitäisi kuitenkin käydä läpi taululla opettajajohtoisesti.

Kyllä, aion käyttää edelleenkin perinteisiä keinoja tavallisessa opetuksessa. Lisätyönä sitten pientä aktivoivampaa tekemistä, jos aikaa jää. Halukkaat saavat silloinkin tehdä monisteita tai tehtäviä kirjasta. Sinitarrapallerot ovat käytössä niille, joiden on pakko saada jatkuvasti härvätä jotain. Tällä metodilla kaikki pääsevät läpi ja omalla panoksellani siellä taulun edessä voin luoda vähän innostuneempaa asennetta asian opiskeluun.

En ole kyllä ymmärtänyt ryhmätöitä muutenkaan tämänkaltaisissa aineissa. Isot kokonaisuudet jäävät usein tosi vajaiksi ja tavoitteena on saada kasaan vain se itse työ. Asian omaksumiseen ei ehdi keskittyä ja paneutua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että nykyisin ei yksinkertaisesti hyväksytä sitä, että useimmille meistä - niin lapsille kuin aikuisillekin - oppiminen on kovaa työtä eikä mitään viihdettä.

Kummallista on myös se, ettei missään tietääkseni kerrota mitä peruskoululaisen pitää osata läpäistäkseen peruskoulun ja miten tämä osaaminen testataan.

Olen myös ehdottanut muutamalle tuntemalleni peruskoulun opettajalle, että hankin jonkun 1960-luvunalkupuolen vuoden oppikoulun sisäänpääsykokeen matematiikan (laskennon) tehtävät ja tulen teettämään ne peruskoulun 9. luokan oppilailla. Arvatkaapa pikaisesti mikä on vastaus tähän ehdotukseeni?

Kyllä opiskelu on vuosi vuodelta aina vain vaativampaa. Pyydäpä jostain koulusta 9. luokan kokeita ja voi olla, että yllätyt suuresti!!!

Omassa lapsuudessani 80 - luvulla koulussa ihan oikeasti pärjäsi sillä, että raahautui paikalle. (Olin kyllä ns. hyvän alueen koulussa).Nyt kolmen läksy unohduksen jälkeen (jotka oikeasti myös tarkastetaan päivittäin) oppilas jää ne koulun jälkeen tekemään. Kokeista ei alakoulussa saa hyvää numeroa ilman lukemista ja muutenkin tehtävät ovat vaativia.

Et ole oikeasti yhtään perillä, jos väität että koulu oli ennen vaativampaa!!

Meillä on juuri tällainen luonnostaan supersosiaalinen itseluottamista täynnä oleva poika joka on kotonaan kaikkialla ja juttelee rohkeasti ihmisten kanssa. Hän saa kavereita missä tahansa ja on kaikkien kaveri esim. ihonväriin katsomatta.

Otin hänet kotiopetukseen (joissakin aineissa hän saa yksityisopetusta, esim. taideaineet). Mielestäni nykyinen ops menee metsään. Nykyään monen lapsen elämä on jatkuvaa elämyshakuisuutta muutenkin. Jos koulukin on sitä, miten nämä elämyshakuiset yksilöt pystyvät koskaan sietämään mitään arkista ja rutiininomaista ja hoitamaan vastuunsa ja velvoitteensa jos se ei tunnukaan kivalta.

Ei siellä työelämässäkään voi maata riippukeinussa tai keikkua pallolla jos ei jaksa istua rauhassa paikallaan. Eniten kritisoin sitä että kirja kuolee koulumaailmassa. Kakarat ovat ihan liikaa ruudun äärellä ilman että koulumaailmakin kannustaa roikkumaan netissä.

Etenkin pienet lapset tarvitsevat vielä sen selkeän auktoriteetin, opettajan, sinne luokan eteen johtamaan. Tosin opettajan oikeudet alkavat olla jo niin rajattuja että häiriköt saavat hyppiä silmille ja potkut tulee jos ope erehtyy komentamaan sitä Herra Virtasen pikkupilttiä joka vaan toteuttaa itseään.

Vihdoinkin joku viitsi nostaa kissan pöydälle! Kauhistelin jo kesällä tätä tulevaa opetussuunnitelmaa, että itse olisin varmaan hyvin arkana koululaisena seonnut tuosta kaikesta sen aiheuttamasta lisästressistä - enkä taatusti olisi oppinut mitään.

Ehdottomasti samaa mieltä myös tuosta, että itsekin viihdyin parhaiten ja olin motivoitunein niillä tunneilla, joiden kaavan tiesi etukäteen. Ai että vihasin kaikkea vaivaannuttavaa ja mukahauskaa ylläripylläriohjelmaa joidenkin opettajien tunneilla, ja teininä se meni siihen, että en pystynyt keskittymään opetukseen juuri ollenkaan, vaan koko ajan pelkäsin, että mitä se seuraavaksi keksii. Toisaalta samoihin aikoihin äidinkielessä oli jatkuvasti kaikkea esiintymistä ja kissanristiäistä, mutta koska ihana opettaja antoi aina kurssin alussa tarkan ohjelman ja kuvauksen tulevien tuntien sisällöistä, tällainen arempikin pystyi valmistautumaan henkisesti paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Koulunkäynti on pelkkää ilmiöviikkoa, jatkuvaa uusien asioiden, työskentelytapojen ja erilaisten työtilojen tulvaa.

Sitähän työelämäkin on nykyään, ihme hössötystä. Ja eikös koulun pitänyt valmentaa juuri työelämään?

Ja kaikilla vanhemmillahan se älykäs erityisherkkä lapsi on.

Mulla ei ole koskaan ollut työelämässä niin paljon ryhmätöitä vaihtelevissa kokoonpanoissa ja kaikkea hullunmyllyä mitä opiskelumaailmassa nykyään on. Mun mielestä se sekoilu ei vastaa sitä mitä työelämä on.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Introvertin perusluonne tuskin muuttuu, mutta hänkin voi opetella toimimaan ryhmässä. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsia elämään ja aikuisuuteen siten, että he pärjäävät aikuisina ja pystyvät elättämään itsensä sitten, kun vanhemmat eivät sitä enää tee. Totuus vaan on, että työelämä edellyttää tänä päivänä todella paljon ryhmätyötä, tiimityöskentelyä, uusien ihmisten kohtaamista, neuvottelua, uuden opettelua, totuttujen tapojen muutosta jne. Miksi hyväksytään se, että lapsen on opetelta matematiikkaa tai kielioppia, mutta ei sitä, että ryhmätyötaitojakin on opeteltava? Jos joku ei halua opetella tiimityötaitoja, fine, mutta elämässä voi olla sitten aika vaikeaa aikuisena. Ihan sama, jos ei halua opetella matematiikkaa tai lukemista, vaikeata voi olla myöhemmin. Tietyt taidot vaan on oltava, jotta pärjää yhteiskunnassa.

Virikepäiväkodista virikekoulun kautta viriketyöpaikkaan ja virikehautaan, jossa arkun kanteen on viritetty aifouni ettei tule tylsää matkalla tuonelaan. Tuonpuoleisessa sitten omat virikkeet ettei mieliala laske kun piru tökkii hiilihangolla pebaa.

Koulua on kyllä helpotettu. Matikassa, ruotsissa, äidinkielessä, taito ja taideaineissa jne. Opettajat ovat itse kertoneet, etteivät lapset enää pääsisi läpi 1990 -luvun kokeista.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä ujot ja herkät älyköt sitten aikuisena pärjäävät? Ei taida montaakaan älykkäälle soveltuvaa työnkuvaa olla, missä ei olisi kokouksia, ryhmätyötä, esiitymistä ainakin jossain määrin? Yksinäiset tutkijankammiotkin taitavat olla historiaa... Ja nyt ei puhuta p:n jauhamisesta kahvipöydässä.

En sano tätä kannanottona itse opsiin. Välillä koko koulusysteemi tuntuu olevan vain ohjattua säilytystä lapsille, eikä mitään saa ainakaan vaatia. Mietin vaan, että jos niitä ujoja ei saa koulussakaan vähän tuuppia yrittämään olla avoimia, niin koska he sitten oppivat? Koska työnantaja kyllä palkkaa sen, joka saa asiansa esitettyä, kun ei siitä älykkyydestä oikein muuten ole hyötyä tämän päivän työelämässä.

Näinpä juuri. Tutkijoina työskentelevät kaverit ovat usein konferensseissa tai seminaareissa kuuntelemassa tai pitämässä esityksiä, osallistumassa paneelikeskusteluihin, solmimassa kontakteja... Se, että tutkijat kyhjöttäisivät yksinään jossain pienessä huoneessa kirjojen kanssa tapaamatta ketään on pelkkä myytti - on aina ollut.

Tutkimustyö ei etene vain lukemalla jo tehtyjä julkaisuja - on pysyttävä selvillä siitä, mitä muut tekevät, mitä tutkivat, millaisia tuloksia on saatu juuri nyt. On oikeasti oltava aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut. Sulkeutuneimmat introvertit eivät pärjää - eikä esiintymiskammoa tosiaan saa olla.

Tässä nykyisessä OPS:ssa silmään pistää se, että tavoitteet, ihanteet, käytännöt, yms. on laadittu (kokeneiden) aikuisten näkökulmasta. Lue: keski-ikäiset ihmiset kirjoittavat erilaisia kivoja aktivointijuttuja - joilla he itse seminaareissa istuessaan ovat saaneet uutta virtaa, potkua ajatteluunsa ja toimintaansa. Kun kyse on esim. yläkouluikäisistä keskenkasvuista, hormonimyrskyjen keskellä elävistä epävarmoista nuorista, niin kaikenlaiset esiintymiset, yms. ovat myrkkyä heille.

Toisaalta se tutkijakin tarvitsee sitä keskittymiskykyä ja toisaalta tutkimusrauhaa. Ilman näitä ei voi tulla tuloksia, joita esitellä ja lobata muille niissä seminaareissa. Ja nimenomaan tutkijat ja asiantuntijatyötä tekevät tuntuvat nykyään harmittelevan sitä, kuinka vähän työelämässä jää enää aikaa itse substanssille. Substanssia kuitenkin vaaditaan siihen asiantuntijuuteen ja tulosten tekemiseen.  Kyse on balanssin löytämisestä. 

Siitähän tässä ollaan huolissaan, että kehittyykö nykylapsille tätä nykyä kykyä keskittyä johonkin pitkäjänteiseen asiaan. Esimerkiksi lapsille lukeminen ja nuorten kirjojen lukemisen suosio on romahtanut, koska ihmisillä ei enää riitä keskittymiskyky yhteen asiaan kerralla. Tästä oli täällä muutama päivä ihan oma ketjukin siitä, kuinka kirjoja rakastavat henkilöt eivät enää osaa keskittyä kirjoihin. Sen ne älypuhelimet tekevät meille aikuisillekin, kun pitää olla koko ajan tavoitettavissa, helpon ja nopean tiedon äärellä. Kuitenkin esimerkiksi hyvä kielentaju on avain kaikelle muulle oppimiselle.

Olen lukenut paljon myös ekonomistien sanahälinää menestymisestä, ja näissä usein toistuu samat asiat: opeta lapsesi keskittymään, opeta lapsesi sietämään odottamista ja pettymyksiä, opeta lapsesi ymmärtää, että työn tulos voi näkyä vasta kaukana tulevaisuudessa. Eli toisin sanoen: opeta lapsellesi pitkäjänteisyyttä. Ja moni Piilaakson asiantuntija ei muuten ole antanut lapsilleen niitä älypuhelimia. Mistäköhän syystä?

Nyt kuitenkin uusi ops perustuu hyvin pitkälti digitalisaatiolle, ilmiöoppimiselle, kirjattomuudelle ja jatkuvalle vuorovaikutukselle. Vaikka tässä on varmasti monta hyvää elementtiä mukana, niin kokonaisuudessaan ops sotii pitkälti vastoin esimerkiksi meidän perheen kasvatusperiaatteita.