Uskotko että moni konmarittaja vielä katuu

Vierailija kirjoitti:

Noniin. Nyt päästiin taas siihen kuinka luonnonvarojen tuhlaaminen, maailman peittyminen roskaan, orjatyö ja kaikki maailman pahuus on niiden syytä jotka ovat lukeneet yhden KIRJAN ja noudattanut sen vinkkejä. Nämä tosielämän jeesukset tietysti elää kuten saarnaavat, eikä tavaran tarve ja uuden ostaminen koske heitä, ja he keskittävät kaikki voimavaransa maailman pelastamiseen. Elitismiä, much?

Heräsin tavanomaista nuorempana ympäristötietoisuuteen, mutta siitäkin huolimatta KonMarilla oli paljon annettavaa. Näkyvin vaikutus sillä on ollut ostokäyttäytymiseeni. Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, mutta kun tulee aika luopua jostain eli tavara menee luonnostaan rikki, katson hyvin tarkkaan ostanko ja millaista ostan tilalle. En tee enää heräte- ja virheostoksia, kun tunnistan mitä todella todella tarvitsen ja mikä tuottaa iloa. Enkä tosiaan katso ainoastaan sitä mikä näyttää kivalta, vaan ennen kaikkea kiinnitän huomioni laatuun, jotta tavara kestää käytössä pitempään. Se tuo minulle suurimman ilon. Sen lisäksi olen tarkempi miten tavaraa kohtelen, hoidan ja säilytän, mikä maksimoi kestävyyden. Ostan tavaran käyttöön, en sitä varten että sitä "saattaa tarvita".

Minä kadun paljon sellaista turhaa ja tarkemmin ajateltuna älytöntä mitä tuli hankittua ennen KonMaria, mutta kannan siitä vastuun ja toimin jatkossa paremmin.

Tottakai tämä on "oman navan ympärillä pyörimistä". Kyse on helvetti vieköön kirjasta, joka käsittelee sinun huonettasi ja sen järjestystä. Miksi siitä pitää tehdä joku elämää suurempi ongelma kun se ei sitä ole? Se että joku tekee elämässään pieniä muutoksia parempaan, ei sulje pois sitä etteikö tämä voisi toimia suurienkin ongelmien äärellä. Ja se että joku viikkaa paitansa vähän eritavalla, ei ole keneltäkään muulta pois.

Otin itse kantaa sen vuoksi, että moni komentoi tässä ketjussa, että " kaupasta saa uuden" jos on heitetty pois sellaista mitä huomaa tarvitsevansa.

Ei kai nykyään kukaan oikeasti ylpeile ostamisella?

Kaupasta ei edes saa.

Esim farkkuja saa enää kaupasta jotka kestäisivät vuosia.

Monet kestävät viikon. Esim lasten farkut jotka stretsiä. Muutkin vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

non.ari kirjoitti:

Kaupasta ei edes saa.

Esim farkkuja saa enää kaupasta jotka kestäisivät vuosia.

Monet kestävät viikon. Esim lasten farkut jotka stretsiä. Muutkin vaatteet.

Ja mistä tämä johtuu? Ihmiset tyytyvät mahdollisimman edullisiin kertakäyttövaatteisiin, jotka teetetään hikipajoilla voiton maksimoimiseksi. Millainen kysyntä, sellainen tarjonta.

Laadukkaita vaatteita vielä valmistetaan, mutta ne jotka niitä suosivat, joutuvat maksamaan ja näkemään enemmän vaivaa. Ajan kanssa tuote tietysti maksaa itsensä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

Lukemattakin uskallan veikata,että sellaisia sanoja,kuten esim.  'ekologinen' , 'kierrätys' , 'kehitysmaat',halpatyövöima' ja 'uusiokäyttö' on turha etsiä suurennuslasinkaan avulla sieltä Konmari-oppaasta... Kertokaa ,olenko väärässä.( huom.  :haluaisin todella olla...)

huh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi katua jonkin tavaran menneeseen jäämistä? Ei täältä kuitenkaan kukaan mitään saa mukaansa. Viimeistään kun kuolen, vanhat muistoesineet muuttuvat joka tapauksessa roskaksi. Ja muuta tavaraa saa kyllä lisää kaupasta, jos nyt yhtäkkiä huomaa, ettei tulekaan toimeen ilman sitä sähkökäyttöistä valkosipulin kuorijaa.

En käsitä. Nyt jo luonnonvarat, metallit, vesi jota vaatteiden valmistainen vaatii,KAIKKI luonnonvarat ja metallit ym ovat niin lopussa että kun niitä pitää kaivaa lisä se on aina pois köyhienmaiden lasten selkänahasta Heidän viimeiset vesipisarat, heidän kylät tuhotaan häikäilemättömästi, luodaan sota heimojen välille, jos halutaan kaivaa metalleja, kasvattaa meille jotain heidän lasten ruoan sijasta, talvivaara...

Konmari on SAIRAS ja itsekäs teko. Jos ajatuksena vain ostaatuosta vain uutta.

Tavaran ostaminen ei tarkoita, että ostaisi uutta. Kehtaan väittää, että tarpeettomat tavarat kiertoon laittamalla säästää enemmän luontoa kuin hilloamalla niitä omassa kaapissa turhaan. Itse olen myös hyvinkin ekologinen ja ehkä hieman hippikin. En hyväksy hyvän tavaran roskiin heittämistä, mutta en näe järkeä myöskän turhissa tavarakasoissa kotonakaan. Käytettynä saa myös yllättävän paljon hyvää tavaraa, joten se ostaminen ei ole pois kenenkään selkärangasta tai ruuista niinkun sinä väität.

.

Tuttavani muutti isosta asunnosta pienempään. Heittivät kaatopaikalle täysin käyttökelpoista tavaraa ison lavallisen. Ja ostivat upouudet tavarat tilalle. Tällaista en minäkään pysty hyväksymään tällaisessa maailmantilassa. Itse mielummin vaikka annan ilmaiseksi eteenpäin. Nyt puhun siis ihan pari vuotta vanhoista sohvista ym, ei mistään krääsästä.

En tiedä, ei kiinnosta muiden konmaritukset. Itse karsin turhaa tavaraa jo pelkästään siksi että mahdollisesti muuttaessa on helpompaa kun ei kuskaa kaikkea mahdollista kodista toiseen. Muistoja olen säilytellyt muutamassa laatikossa. Mietin myös sitä että sitten kun kuolen, mitä tavaraa jää ja kuka ne käy läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Kun olet noin ÄLYKÄS niin varmasti ymmärrät ettei kyse ole siitä etteikö ihmiset tajuaisi kieltäytyä, vaan "lahjojen" vastaanottaminen ja säilyttäminen on normi, opittu/peritty tapa, "kohteliaisuus" ja viimekädessä keino päästä siitä kiusallisesta tilanteesta kun joku tyrkyttää jotain mitä ei oikeasti haluaisi. Jotta tästä tavasta pääsee irti, täytyy olla itsevarma ja opetella uusi tapa. Siksi KonMari.

Osa ihmisistä tietysti syntyy täydellisinä tähän maailmaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

Lukemattakin uskallan veikata,että sellaisia sanoja,kuten esim.  'ekologinen' , 'kierrätys' , 'kehitysmaat',halpatyövöima' ja 'uusiokäyttö' on turha etsiä suurennuslasinkaan avulla sieltä Konmari-oppaasta... Kertokaa ,olenko väärässä.( huom.  :haluaisin todella olla...)

Olet väärässä. KonMari on puhunut kierrätyksestä ja ympäristöstäkin. Kyseinen kirja ei kuitenkaan kerro maailman ongelmista vaan kodin siivoamisesta, eikä sen siksi tarvitsekaan selittää yksityiskohtaisesti ympäristö- ja ihmisoikeusasioita jotka lukija varmasti itsekin tietää ja ymmärtää soveltaessaan metodia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Aika paljastavaa nähdä,että kehotusta itseluottamukseen ja oman järjen käyttöön  alapeukutetaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Aika paljastavaa nähdä,että kehotusta itseluottamukseen ja oman järjen käyttöön  alapeukutetaan...

Tai tahallaan(?) väärin ymmärtämistä ja ilkeyttä alapeukutetaan? Ihmiset alapeukuttaa kun ovat kanssasi eri mieltä, deal with it. Ei kannata pidättää hengitystä peukkuja tuijottamalla, ne on kuitenkin hyvin mitätön asia jotta niistä kannattaisi tehdä ongelmaa ja nostaa haloo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

Lukemattakin uskallan veikata,että sellaisia sanoja,kuten esim.  'ekologinen' , 'kierrätys' , 'kehitysmaat',halpatyövöima' ja 'uusiokäyttö' on turha etsiä suurennuslasinkaan avulla sieltä Konmari-oppaasta... Kertokaa ,olenko väärässä.( huom.  :haluaisin todella olla...)

Olet väärässä. KonMari on puhunut kierrätyksestä ja ympäristöstäkin. Kyseinen kirja ei kuitenkaan kerro maailman ongelmista vaan kodin siivoamisesta, eikä sen siksi tarvitsekaan selittää yksityiskohtaisesti ympäristö- ja ihmisoikeusasioita jotka lukija varmasti itsekin tietää ja ymmärtää soveltaessaan metodia.

No kun on,niin siteeraisitko minulle sen sieltä kirjasta sen lauseen,jossa joku noista sanoista olisi mainittu ?

ps*( 'Nouskaamme ylös ja hiljentykäämme nyt yhdessä  sen luvun  ja sen  jakeen äärellä ja ottakaamme sen sanat ja ohjeet sydämiimme ja tutkistelkaamme niitä nyt siellä...')

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Aika paljastavaa nähdä,että kehotusta itseluottamukseen ja oman järjen käyttöön  alapeukutetaan...

Tai tahallaan(?) väärin ymmärtämistä ja ilkeyttä alapeukutetaan? Ihmiset alapeukuttaa kun ovat kanssasi eri mieltä, deal with it. Ei kannata pidättää hengitystä peukkuja tuijottamalla, ne on kuitenkin hyvin mitätön asia jotta niistä kannattaisi tehdä ongelmaa ja nostaa haloo.

Ai ,ettei peukutuksissa olekaan mitään järkeä käytetty,eikä niillä myöskään haluta kertoa mistään? Entistäkin paljastavampaa tuo tieto...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

Lukemattakin uskallan veikata,että sellaisia sanoja,kuten esim.  'ekologinen' , 'kierrätys' , 'kehitysmaat',halpatyövöima' ja 'uusiokäyttö' on turha etsiä suurennuslasinkaan avulla sieltä Konmari-oppaasta... Kertokaa ,olenko väärässä.( huom.  :haluaisin todella olla...)

Olet väärässä. KonMari on puhunut kierrätyksestä ja ympäristöstäkin. Kyseinen kirja ei kuitenkaan kerro maailman ongelmista vaan kodin siivoamisesta, eikä sen siksi tarvitsekaan selittää yksityiskohtaisesti ympäristö- ja ihmisoikeusasioita jotka lukija varmasti itsekin tietää ja ymmärtää soveltaessaan metodia.

No kun on,niin siteeraisitko minulle sen sieltä kirjasta sen lauseen,jossa joku noista sanoista olisi mainittu ?

ps*( 'Nouskaamme ylös ja hiljentykäämme nyt yhdessä  sen luvun  ja sen  jakeen äärellä ja ottakaamme sen sanat ja ohjeet sydämiimme ja tutkistelkaamme niitä nyt siellä...')

En siteeraa, joku muu voi jos jaksaa etsiä oikeat kohdat - tai ehkä kaikille paras jos sinä luet kirjan. Eikö vittumaisella asenteella olekin vaikea saada kaikkea haluamaansa läpi? Jos joku nätisti pyytäisi ja haluaisi keskustella asiallisesti niin saattaisin jopa vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Aika paljastavaa nähdä,että kehotusta itseluottamukseen ja oman järjen käyttöön  alapeukutetaan...

Tai tahallaan(?) väärin ymmärtämistä ja ilkeyttä alapeukutetaan? Ihmiset alapeukuttaa kun ovat kanssasi eri mieltä, deal with it. Ei kannata pidättää hengitystä peukkuja tuijottamalla, ne on kuitenkin hyvin mitätön asia jotta niistä kannattaisi tehdä ongelmaa ja nostaa haloo.

Ai ,ettei peukutuksissa olekaan mitään järkeä käytetty,eikä niillä myöskään haluta kertoa mistään? Entistäkin paljastavampaa tuo tieto...

Todellakin, ongelman ydin on paljastunut: ihminen joka pakkomielteisesti ja agressiivisesti takertuu jokaiseen sanaan ja PEUKKUIHIN, eikä siksi osaa keskustella asiallisesti. Onkohan netti sulle sopiva paikka? Ei ole maailman loppu tämä, hengitä nyt vain ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Huomaatko eron. Minä kirjoitin käyttökelpoisen tavaran, mutta meille täysin turhan tavaran, vastaanottamisesta. Sinä kirjoitit, lukuunottamatta toimivaa moottorisahaa, esimerkiksi rikkinäisestä, loppuun kulutetusta ja käyttökelvottomasta tavarasta.

Olen luonteeltani ja osin kasvatuksen tuloksena säilyttäjä ja juuri sen vuoksi olen joutunut tarkastelemaan omaa suhdettani tavaraan, koska haluan käyttää aikani muuhun kuin meille turhasta tavarasta huolehtimiseen. Ajattelen myös lapsiani: en halua, että he joutuvat käymään lähellekään samanlaista helvettiä läpi, jota minä olen vuosia käynyt kolmen kuolinpesän kanssa.

Tulee katumaan mummolta saatujen muistoesineiden jne, päiväkirjojen ja kirjeiden hävittämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

Lukemattakin uskallan veikata,että sellaisia sanoja,kuten esim.  'ekologinen' , 'kierrätys' , 'kehitysmaat',halpatyövöima' ja 'uusiokäyttö' on turha etsiä suurennuslasinkaan avulla sieltä Konmari-oppaasta... Kertokaa ,olenko väärässä.( huom.  :haluaisin todella olla...)

Olet väärässä. KonMari on puhunut kierrätyksestä ja ympäristöstäkin. Kyseinen kirja ei kuitenkaan kerro maailman ongelmista vaan kodin siivoamisesta, eikä sen siksi tarvitsekaan selittää yksityiskohtaisesti ympäristö- ja ihmisoikeusasioita jotka lukija varmasti itsekin tietää ja ymmärtää soveltaessaan metodia.

No kun on,niin siteeraisitko minulle sen sieltä kirjasta sen lauseen,jossa joku noista sanoista olisi mainittu ?

ps*( 'Nouskaamme ylös ja hiljentykäämme nyt yhdessä  sen luvun  ja sen  jakeen äärellä ja ottakaamme sen sanat ja ohjeet sydämiimme ja tutkistelkaamme niitä nyt siellä...')

En siteeraa, joku muu voi jos jaksaa etsiä oikeat kohdat - tai ehkä kaikille paras jos sinä luet kirjan. Eikö vittumaisella asenteella olekin vaikea saada kaikkea haluamaansa läpi? Jos joku nätisti pyytäisi ja haluaisi keskustella asiallisesti niin saattaisin jopa vaivautua.

Eikö edes lämmin,elämänmyönteinen,ketään loukkaamaton  huumori saa säteillä iloaan kaiken tuon synkeäotsaisen fanatismin vastavetona asian tarkastelussa ?

Jos ei varsinaisesti kadu, niin varmasti jokainen tulee etsimään jotain tavaraa, jota ei edes muistanut heittäneensä pois.