Uskotko että moni konmarittaja vielä katuu

Olen heittänyt päiväkirja teinivuosilta pois. Ei kaduttanut. Muistot säilyvät kyllä, ja sitten kun katoavat, on minulla hieman isompia huolia kuin se, kuka oli se söpö poika 8A:lta.

En myöskään kaipaa mummo-vainaalta perittyjä esineitä, koska mummo ei asu niissä esineissä. Sehän olisi hirveän kiva että esim. kaverini riemusta kiljuen ottaisivat käyttöönsä naarmuuntuneita muovilaatikoita, mutta kun eivät ota. Enkä minä halua niitä säilyttää kaapeissani. Mummon muista edelleen, niistä laatikoista ei ole väliksi vaikka unohtuisivatkin.

Joku sanoi, että lakanat kuluvat ja siksi on hyvä säilyttää varalakanoita kaapissa. Miksei voisi antaa kaupan hoitaa varastointia? Joudut joka tapauksessa maksamaan "varalakanan" hinnassa varastointikustannukset, joten miksi hoitaisit varastoinnin itse? Vai luuleeko joku tosissaan ettei lakanoita kohta enää kaupasta saa, parasta hamstrata vielä kun on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Huomaatko eron. Minä kirjoitin käyttökelpoisen tavaran, mutta meille täysin turhan tavaran, vastaanottamisesta. Sinä kirjoitit, lukuunottamatta toimivaa moottorisahaa, esimerkiksi rikkinäisestä, loppuun kulutetusta ja käyttökelvottomasta tavarasta.

Olen luonteeltani ja osin kasvatuksen tuloksena säilyttäjä ja juuri sen vuoksi olen joutunut tarkastelemaan omaa suhdettani tavaraan, koska haluan käyttää aikani muuhun kuin meille turhasta tavarasta huolehtimiseen. Ajattelen myös lapsiani: en halua, että he joutuvat käymään lähellekään samanlaista helvettiä läpi, jota minä olen vuosia käynyt kolmen kuolinpesän kanssa.

Mikään,vielä ihan käyttökelpoinen tavara ei ole turhaa ja mikäli sillä ei itselle ole käyttöä,niin aivan varmasti jollain toisella on.

Mikäli ei itse jostain syystä  pysty,voi, tai halua vastaanottaa sitä lahjoituksena,niin lahjoitukselle voi kertoa sopivamman kohteen (joita jokaisella varmasti on ainakin joku tuttava tiedossa).

Kiittää sen sijaan voi kieltäytyessäänkin, sillä lahjoittajan tarkoitus on varmastikin ollut hyvä ja auttaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miten noin itsestäänselvien asioiden kirjoittamisella  on nykyään  noinkin suuri kysyntä ?

Niin että sinusta on itsestään selvää kiittää tavaroitaan siitä, että ne ovat taas palvelleet sinua? Tai pitää puhe tavaralle, josta olet luopumassa?

Usko vain, monelle tässä länsimaisessa laajalti levinneessä uusavuttomuuden kulttuurissamme todellakaan ei ole.

No se ei minustakaan ole itsestään selvää,mutta paikkojen järjestykseen tarpeidensa mukaan,eli sen mukaan mihin ja missä niitä tarvitaan,miten ne olisi kätevintä ottaa esille jne. on onnistunut minulta elämässäni ainakin tähän asti.Jos konmari oppaasta olisi jätetty nuo esineille itsekseen  höpöttelyt  ja tavaroiden 'ilon säteilemiset' pois,niin loppu olisi pelkkää 'niksi-pirkkaa.'

Se ,että paikat kotona on viisainta pitää kohtuullisen  puhtaana ja hyllyjen ja kaappien ym. säilytystilojen järjestysten tarkastelu ja uusiminen aika ajoin on kyllä itsestään selvää.Ei sen ymmärtämiseen mitään ihmeoppeja tasvita.

Minua juuri "itsekseen höpöttelyt" ja "ilon säteilemiset" auttoivat. Auttoivat luopumisessa.

Ja sitten konmarihan ei opeta säilyttämistä sen mukaan, missä tavaraa käytetään ja miten se olisi kätevintä ottaa esille. Ei oikeastaan säilytystilojen aika ajoin uusimistakaan. Sinun "itsestäänselvyytesi" ovat aika lailla muuta kuin konmaria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka sanovat jotain kriiittistä Konmari-metodista tällä palstalla saavat alapeukut,samoin ne,jotka eivät tajua liittyä tuon  oppaan kehujien kuoroon.

Suurin osa kriitikoista ei ole lukenut kirjaa ja eivät siten ole päteviä esittämään kritiikkiä asiasta.

Miksi te konmari uskovaiset ette korjaa näitä väitteitä vaan vastailette vain kunnon uskovaisen tavoin "et ole lukenut kirjaa" tyylisesti? Ei kyseessä ole mitään rakettitiedettä jonka selittäminen olisi haastavaa.

Onhan niitä tässäkin ketjussa korjattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

Lukemattakin uskallan veikata,että sellaisia sanoja,kuten esim.  'ekologinen' , 'kierrätys' , 'kehitysmaat',halpatyövöima' ja 'uusiokäyttö' on turha etsiä suurennuslasinkaan avulla sieltä Konmari-oppaasta... Kertokaa ,olenko väärässä.( huom.  :haluaisin todella olla...)

Olet väärässä. KonMari on puhunut kierrätyksestä ja ympäristöstäkin. Kyseinen kirja ei kuitenkaan kerro maailman ongelmista vaan kodin siivoamisesta, eikä sen siksi tarvitsekaan selittää yksityiskohtaisesti ympäristö- ja ihmisoikeusasioita jotka lukija varmasti itsekin tietää ja ymmärtää soveltaessaan metodia.

No kun on,niin siteeraisitko minulle sen sieltä kirjasta sen lauseen,jossa joku noista sanoista olisi mainittu ?

ps*( 'Nouskaamme ylös ja hiljentykäämme nyt yhdessä  sen luvun  ja sen  jakeen äärellä ja ottakaamme sen sanat ja ohjeet sydämiimme ja tutkistelkaamme niitä nyt siellä...')

En siteeraa, joku muu voi jos jaksaa etsiä oikeat kohdat - tai ehkä kaikille paras jos sinä luet kirjan. Eikö vittumaisella asenteella olekin vaikea saada kaikkea haluamaansa läpi? Jos joku nätisti pyytäisi ja haluaisi keskustella asiallisesti niin saattaisin jopa vaivautua.

Eikö edes lämmin,elämänmyönteinen,ketään loukkaamaton  huumori saa säteillä iloaan kaiken tuon synkeäotsaisen fanatismin vastavetona asian tarkastelussa ?

Harmittaako kun en provosoidu pyristelystäsi huolimatta?

Kuvitella, anonyymillä palstalla voit olla kuka tahansa - ja silti päätät olla idiootti/trolli.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei varsinaisesti kadu, niin varmasti jokainen tulee etsimään jotain tavaraa, jota ei edes muistanut heittäneensä pois.

Miksi unohtaisi? Kun on käynyt jokaisen tavaran läpi yksitellen, pidellyt ja miettinyt, niin ei sitä ratkaisua unohda (jos ei ole muistisairas). Ne säilyttämät tavarat taas on sellaisessa järjestyksessä ettei sieltä tarvitse mitään etsimällä etsiä, vaan tietää mitä omistaa ja missä mikäkin sijaitsee.

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

En ymmärrä kysymystäsi. Tietenkin tavara, johon liittyy muistoja, saa olla tärkeä! Mutta kysyitko sitä vai jotakin muuta?

Ja kyllä tavara saa olla tärkeää. Yleisin konmariin liittyvä harhaluulo taitaakin olla, että menetelmässä on kysymys tavaran poisheittämisestä ja sitä paremmin on onnistunut, mitä enemmän heittää pois.

Jos jollekulle kalliit brändilakanat tuovat iloa niin sitten tuottavat. Jos inhoaa niitä perintölakanoita joihin mummo korkeimman omakätisesti virkkasi pitsit päreen valossa vaaria sodasta odotellessaan, niin kyllä niistä saa luopua ja ostaa muuta tilalle. Mutta jos rakastaa niitä niin sitten säilyttää ne. Kirja käskee vain kuulostella omia tunteita niiden lakanoiden suhteen ja toimia sen mukaan; eri ihmiset voivat tällöin päätyä eri ratkaisuihin. 

Minua pari kuukautta sitten heilautettu maritus kaduttaa jo nyt ja paljon.

Tavarat saa kaupasta, mutta muistoja (kuten "turhia" valokuvia ja kirjeitä) ei.

Vierailija kirjoitti:

Minua pari kuukautta sitten heilautettu maritus kaduttaa jo nyt ja paljon.

Tavarat saa kaupasta, mutta muistoja (kuten "turhia" valokuvia ja kirjeitä) ei.

Miksi heitit pois tärkeitä muistoja? Eihän tuo ole "maritusta".

Vierailija kirjoitti:

Olen heittänyt päiväkirja teinivuosilta pois. Ei kaduttanut. Muistot säilyvät kyllä, ja sitten kun katoavat, on minulla hieman isompia huolia kuin se, kuka oli se söpö poika 8A:lta.

En myöskään kaipaa mummo-vainaalta perittyjä esineitä, koska mummo ei asu niissä esineissä. Sehän olisi hirveän kiva että esim. kaverini riemusta kiljuen ottaisivat käyttöönsä naarmuuntuneita muovilaatikoita, mutta kun eivät ota. Enkä minä halua niitä säilyttää kaapeissani. Mummon muista edelleen, niistä laatikoista ei ole väliksi vaikka unohtuisivatkin.

Joku sanoi, että lakanat kuluvat ja siksi on hyvä säilyttää varalakanoita kaapissa. Miksei voisi antaa kaupan hoitaa varastointia? Joudut joka tapauksessa maksamaan "varalakanan" hinnassa varastointikustannukset, joten miksi hoitaisit varastoinnin itse? Vai luuleeko joku tosissaan ettei lakanoita kohta enää kaupasta saa, parasta hamstrata vielä kun on mahdollista?

Tuo lakanoiden hamstraaminen on kyllä niin idioottimaista, Juu, lakanat menee rikki (tosin halpakin lakana kestää helposti 10 vuotta ja vanhemmillani on edelleen käytössä 40 vuotta sitten häälahjaksi saatuja pussilakanoita), mutta ne myös vie ihan valtavasti tilaa kaapissa. Pitäisi ymmärtää, että myös tila maksaa (omistusasunnossa helposti muutaman tonnin/neliö), joten niiden varastointi vuosikymmenien ajan oikeasti maksaa ja paljon (enemmän kuin uudet lakanat, sitten kun vanhoista aika jätti). En tietenkään tarkoita, ettei varalakanoita saisi olla, mutta kyllä niitä määriä kannattaa miettiä. Meiltäkin lähti jätesäkillinen eläinhoitolaan, kun niitä vain oli kertynyt. Nyt on käytössä kahdet (yhdet sängyssä ja toiset kaapissa), kun noista joskus ikuisuuden päästä aika jättää ostan uudet tilalle. Erityisesti köyhän kannattaisi miettiä tavaran varastointia tulevaisuutta varten ja sitä olisiko mahdollista muuttaa pienempään ja halvempaan asuntoon, jos tavaraa olisi vähemmän. Siinä säästyisi aika nopeasti ne uudet lakanat 20 vuoden väelin.

Ja lakanoiden säästäminen, koska niistä voi tehdä matonkuteita on toimiva argumentti vain jos oikeasti harrastaa kutomista (tai joku lähipiirissä). Lakanoiden varastointi matonkuteiksi vuosikymmeniä on vain puhdasta typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

Lukemattakin uskallan veikata,että sellaisia sanoja,kuten esim.  'ekologinen' , 'kierrätys' , 'kehitysmaat',halpatyövöima' ja 'uusiokäyttö' on turha etsiä suurennuslasinkaan avulla sieltä Konmari-oppaasta... Kertokaa ,olenko väärässä.( huom.  :haluaisin todella olla...)

Olet väärässä. KonMari on puhunut kierrätyksestä ja ympäristöstäkin. Kyseinen kirja ei kuitenkaan kerro maailman ongelmista vaan kodin siivoamisesta, eikä sen siksi tarvitsekaan selittää yksityiskohtaisesti ympäristö- ja ihmisoikeusasioita jotka lukija varmasti itsekin tietää ja ymmärtää soveltaessaan metodia.

No kun on,niin siteeraisitko minulle sen sieltä kirjasta sen lauseen,jossa joku noista sanoista olisi mainittu ?

ps*( 'Nouskaamme ylös ja hiljentykäämme nyt yhdessä  sen luvun  ja sen  jakeen äärellä ja ottakaamme sen sanat ja ohjeet sydämiimme ja tutkistelkaamme niitä nyt siellä...')

En siteeraa, joku muu voi jos jaksaa etsiä oikeat kohdat - tai ehkä kaikille paras jos sinä luet kirjan. Eikö vittumaisella asenteella olekin vaikea saada kaikkea haluamaansa läpi? Jos joku nätisti pyytäisi ja haluaisi keskustella asiallisesti niin saattaisin jopa vaivautua.

Eikö edes lämmin,elämänmyönteinen,ketään loukkaamaton  huumori saa säteillä iloaan kaiken tuon synkeäotsaisen fanatismin vastavetona asian tarkastelussa ?

Harmittaako kun en provosoidu pyristelystäsi huolimatta?

Kuvitella, anonyymillä palstalla voit olla kuka tahansa - ja silti päätät olla idiootti/trolli.

'Trolli'  on (määritelmänsä mukaan) aina jonkun keskustelun aloittaja (...joskaan jokainen keskustelun aloittaja ei sellainen ole. )

Tätä keskustelua en ole aloittanut,tulin vain tähän mukaan (...niin kuin sinäkin.)

'Idiootiksi' täällä  taas  voi nimittää suurinpiirtein ketä tahansa, jonka mielipiteitä keskusteltavana olevasta asiasta  ei haluakaan ymmärtää,eikä viitsi ajatuksella niitä  edes lukea.

Anonyymillä palstallakaan minulla ei ole mitään tarvetta mihinkään roolilla pelaamiseen tms.'roolileikkeihin'.

Halusin vain osallistua tähän keskusteluun ja kertoa tässä mielipiteeni. Siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

No ei tietenkään tarvitse ryhtyä romunkerääjäksi ja ottaa vastaan (sukulaistensakaan)  vanhoja rikkinäisiä muoviämpäreitä, loppuun kulutettua kodinelektroniikkaa,vanhoja loppuunkäytettyjä akkuja, käyttökelvottomia maalipurkkien jämiä, tyhjiä aerosolipulloja,parittomia  lapasia,linttaan pysyvästi astuttuja aamutohveleita yms. OIKEASTI romua,eikä kukaan täysjärkinen pidäkään sukulaisensa asuntoa jonain käyttökelvottoman romun kierrätyspisteenä ja ajattele niitä vielä  jonain "lahjoituksina".

Sukulaisuuden  nojalla ei voi sälyttää niskaan mitään jätehuoltopalveluja.

  Mutta: jos sukulainen tarjoaa vanhaa, vaikkakin vielä täysinkäyttökelpoista moottorisahaansa,niin toki siitä voi eleenä kieltäytyä kohteliaasti,sanoa ettei meillä ole sille mitään käyttöä ja suositella lahjoituksen kohteeksi jotain sellaista ,(vaikkakin vain tuttavaansa) jolla esim. köyhänä,työttömänä, pienen  omakotitalon asukkaana saattaa olla sellaiselle jopa aivan  huutava pula ja hän saattaisi tulla siitä suorastaan  ikionnelliseksi ja muistaa vielä senkin jälkeen kiitollisuudella kun saha on sitten lopullisesti hajonnut. 

Tämä on ihan 'common sense' peräisin omasta päästäni ,eikä minkään gurun 'pyhistä kirjoituksista'.

" Know yourself, make use of your own intelligence"- siinä hieno oppilause sinulle- ihan ilmaiseksi...

Huomaatko eron. Minä kirjoitin käyttökelpoisen tavaran, mutta meille täysin turhan tavaran, vastaanottamisesta. Sinä kirjoitit, lukuunottamatta toimivaa moottorisahaa, esimerkiksi rikkinäisestä, loppuun kulutetusta ja käyttökelvottomasta tavarasta.

Olen luonteeltani ja osin kasvatuksen tuloksena säilyttäjä ja juuri sen vuoksi olen joutunut tarkastelemaan omaa suhdettani tavaraan, koska haluan käyttää aikani muuhun kuin meille turhasta tavarasta huolehtimiseen. Ajattelen myös lapsiani: en halua, että he joutuvat käymään lähellekään samanlaista helvettiä läpi, jota minä olen vuosia käynyt kolmen kuolinpesän kanssa.

Mikään,vielä ihan käyttökelpoinen tavara ei ole turhaa ja mikäli sillä ei itselle ole käyttöä,niin aivan varmasti jollain toisella on.

Mikäli ei itse jostain syystä  pysty,voi, tai halua vastaanottaa sitä lahjoituksena,niin lahjoitukselle voi kertoa sopivamman kohteen (joita jokaisella varmasti on ainakin joku tuttava tiedossa).

Kiittää sen sijaan voi kieltäytyessäänkin, sillä lahjoittajan tarkoitus on varmastikin ollut hyvä ja auttaa sinua.

Et sitten viitsi edes lukea aikaisempaa vastaustani, mutta päätit tulla kommentoimaan? En kirjoittanut olevani käytöstavaton (kiitos-sanan sanominen), vaan kirjoitin, että osaan sanoa kiitos ei. Ilmeisesti sinulla on luetun ymmärtämisessä vaikeuksia.

Kirjoitin myös, että ohjaan, sen meille turhan tavaran, lahjoittajan laittamaan esimerkiksi ilmoituksen kyseisestä tavarasta nettiin annetaan-palstalle. Ilmeisesti et edes halua keskustella vaan vain vänkätä, kun et huomio mitä aikaisemmin on kirjoitettu.

En henkilökohtaisesti enää jaksa keskustella kanssasi. Olet ylimielinen, et edes lue mitä sinulle vastataan tai mitä viestiketjussa on aikaisemmin kirjoitettu. Haluat vain jankata, etkä pysty näkemään, että myös muilla ihmisillä on ihan perusteltuja mielipiteitä.

Tuli mieleen, että käyttäydyt kuin pieni huomiotta jäänyt lapsi. Kuin sellainen yksinäinen känkkäränkkä, joka hakee huomiota huonolla käytöksellä. Karkoitatko ihmiset oikeassakin elämässä pois seurastasi huonolla käytöksellä, ylimielisellä pakolla olla oikeassa ja turhauttavalla jankkaamisella?

Omaa käytöstään voi muuttaa, jos haluaa...

Vierailija kirjoitti:

Olen heittänyt päiväkirja teinivuosilta pois. Ei kaduttanut. Muistot säilyvät kyllä, ja sitten kun katoavat, on minulla hieman isompia huolia kuin se, kuka oli se söpö poika 8A:lta.

En myöskään kaipaa mummo-vainaalta perittyjä esineitä, koska mummo ei asu niissä esineissä. Sehän olisi hirveän kiva että esim. kaverini riemusta kiljuen ottaisivat käyttöönsä naarmuuntuneita muovilaatikoita, mutta kun eivät ota. Enkä minä halua niitä säilyttää kaapeissani. Mummon muista edelleen, niistä laatikoista ei ole väliksi vaikka unohtuisivatkin.

Joku sanoi, että lakanat kuluvat ja siksi on hyvä säilyttää varalakanoita kaapissa. Miksei voisi antaa kaupan hoitaa varastointia? Joudut joka tapauksessa maksamaan "varalakanan" hinnassa varastointikustannukset, joten miksi hoitaisit varastoinnin itse? Vai luuleeko joku tosissaan ettei lakanoita kohta enää kaupasta saa, parasta hamstrata vielä kun on mahdollista?

Voin kertoa, että neljänkympin korvilla nuoruuden muistot alkavat oikeasti vähitellen hävitä mielestä. Yksityiskohdat haalistuvat, jos on joku muistoesineloota niin sitä pönkiessä jatkuvasti yllättyy. Kyse on ihan vain siitä, että koettua alkaa olla niin paljon ja tietysti iän vaikutuksesta (yksilöllisesti tietenkin). Jos ei halua muistaa, niin sitten tietysti ihan se ja sama, mutta ei kannata luottaa siihen, että muistaa ne kaikki haluamansa jutut ilman "muistutuksia".

Kaksoiskappaleiden säilytyksestä pitää todeta se, että jos on kokemusta köyhyydestä, sitä ymmärtää paremmin. Jos vaikka leipäveitsi hajoaa, niin siihen voi mennä pahimmoillaan 2 viikon ruokarahat. Eikä köyhyyttä voi aina omilla valinnoilla välttää, valitettavasti. Ennemmin siis karsisin ei-välttämättömiä tavaroita, jos tilasta alkaa olla pulaa, ja ostaisin varakappaleen kun sellaisen halvalla löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

"Ongelma" on tässä tapauksessa suhteellinen käsite. Joku voi elää valmiiksi minimalistisesti, mutta silti kokea tarvetta ajatella suhtautumistaan tavaraan. Toinen taas voi elää kuin kaatopaikalla ja olla täysin tyytyväinen. Oma lukunsa on ihmiset jotka eivät tajua ongelmaansa eli hamstraajat joiden tavarapinot aiheuttaa jo vahinkoa ja ovat vaaraksi.

Kenenkään ei tarvitse lukea ja toimia KonMarin mukaan, mutta minusta jokaiselle on aiheellista miettiä sitä miten suhtautuu materiaan. Varsinkin aikana jolloin luonto ei enää kestä tapaamme kuluttaa. Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vahingollista.

Ot, minusta on harmillista että ihmiset jotka ajattelevat vain itseään ja pitävät itseään täydellisenä, ja täten eivät ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisuutta ja virheitä, saavat äänestää yhteisistä asioista. Mutta en vaadi keneltäkään äänioikeutta pois sen takia.

Lukemattakin uskallan veikata,että sellaisia sanoja,kuten esim.  'ekologinen' , 'kierrätys' , 'kehitysmaat',halpatyövöima' ja 'uusiokäyttö' on turha etsiä suurennuslasinkaan avulla sieltä Konmari-oppaasta... Kertokaa ,olenko väärässä.( huom.  :haluaisin todella olla...)

Olet väärässä. KonMari on puhunut kierrätyksestä ja ympäristöstäkin. Kyseinen kirja ei kuitenkaan kerro maailman ongelmista vaan kodin siivoamisesta, eikä sen siksi tarvitsekaan selittää yksityiskohtaisesti ympäristö- ja ihmisoikeusasioita jotka lukija varmasti itsekin tietää ja ymmärtää soveltaessaan metodia.

No kun on,niin siteeraisitko minulle sen sieltä kirjasta sen lauseen,jossa joku noista sanoista olisi mainittu ?

ps*( 'Nouskaamme ylös ja hiljentykäämme nyt yhdessä  sen luvun  ja sen  jakeen äärellä ja ottakaamme sen sanat ja ohjeet sydämiimme ja tutkistelkaamme niitä nyt siellä...')

En siteeraa, joku muu voi jos jaksaa etsiä oikeat kohdat - tai ehkä kaikille paras jos sinä luet kirjan. Eikö vittumaisella asenteella olekin vaikea saada kaikkea haluamaansa läpi? Jos joku nätisti pyytäisi ja haluaisi keskustella asiallisesti niin saattaisin jopa vaivautua.

Eikö edes lämmin,elämänmyönteinen,ketään loukkaamaton  huumori saa säteillä iloaan kaiken tuon synkeäotsaisen fanatismin vastavetona asian tarkastelussa ?

Harmittaako kun en provosoidu pyristelystäsi huolimatta?

Kuvitella, anonyymillä palstalla voit olla kuka tahansa - ja silti päätät olla idiootti/trolli.

'Trolli'  on (määritelmänsä mukaan) aina jonkun keskustelun aloittaja (...joskaan jokainen keskustelun aloittaja ei sellainen ole. )

Tätä keskustelua en ole aloittanut,tulin vain tähän mukaan (...niin kuin sinäkin.)

'Idiootiksi' täällä  taas  voi nimittää suurinpiirtein ketä tahansa, jonka mielipiteitä keskusteltavana olevasta asiasta  ei haluakaan ymmärtää,eikä viitsi ajatuksella niitä  edes lukea.

Anonyymillä palstallakaan minulla ei ole mitään tarvetta mihinkään roolilla pelaamiseen tms.'roolileikkeihin'.

Halusin vain osallistua tähän keskusteluun ja kertoa tässä mielipiteeni. Siinä kaikki.

Jos et tiedä, niin katso vaikka Wikipediasta mitä tarkoittaa trolli. Epäilen sinua provoksi ihan syystä.

Seuraavalla kerralla kannattaa varmaan miettiä tuoko se "oma mielipide" mitään arvokasta keskusteluun. "Ootte tyhmiä, tää on vaan mun mielipide". Tämä ei ole ikäkysymys, mutta tavallisesti jossain kohtaa elämää ihminen tajuaa että vaikka haluaisi olla jostain erimieltä niin ei aina tarvitse päästä sanomaan, jos motivoiva tekijä on pelkkä riidanhalu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Mutta eihän konmariin kuulu "tuotemaailman laatutietoisuus" tai kotirouvakulttuurin hehkuttaminen!

Se että joku konmarittaja haluaa hankkia kotiinsa jotain tiettyjä laatutuotteita, ei tarkoita, että kaikki konmarittajat niin tekisivät. Saati että menetelmässä kehotettaisiin niin tekemään.

Eikä siellä mitä kotirouvakulttuuria hehkuteta. Menetelmähän sopii hyvin kiireiselle virkanaiselle, joka haluaa selvitä kodinhoidosta mahdollisimman vähällä: siinä onnistuu, kun koti on järjestyksessä.

Ja ei, shoppailua ei kehoteta vähentämään, mutta toisaalta ei kehoteta lisäämäänkään. Kirjaa ei ole kirjoitettu ekologisen elämäntavan oppaaksi. Miksi sen pitäisi sitä olla? Arvosteletko keittokirjatkin sen mukaan, ovatko reseptit mahdollisimman ekologisia?

Kirja kyllä kehottaa arvostamaan omistamiaan esineitä ja valitsemaan kotiin esineet vain sen mukaan, mitä itse haluaa, ei sen mukaan mitä "pitää kaikilla olla". Ja ainakaan ei pitäisi päästä käymään niin, että ostaa jotakin tavaraa tuplakappaleen, koska ei muista että sellainen on jo olemassa, tai ei löydä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

Pointsit sulle, mutta et voi väittää, että noita asioita olisi neuvottu siinä kirjassa. Kondo ei ota mitään kantaa metodinsa mahdollisiin ekologisiin seurauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen heittänyt päiväkirja teinivuosilta pois. Ei kaduttanut. Muistot säilyvät kyllä, ja sitten kun katoavat, on minulla hieman isompia huolia kuin se, kuka oli se söpö poika 8A:lta.

En myöskään kaipaa mummo-vainaalta perittyjä esineitä, koska mummo ei asu niissä esineissä. Sehän olisi hirveän kiva että esim. kaverini riemusta kiljuen ottaisivat käyttöönsä naarmuuntuneita muovilaatikoita, mutta kun eivät ota. Enkä minä halua niitä säilyttää kaapeissani. Mummon muista edelleen, niistä laatikoista ei ole väliksi vaikka unohtuisivatkin.

Joku sanoi, että lakanat kuluvat ja siksi on hyvä säilyttää varalakanoita kaapissa. Miksei voisi antaa kaupan hoitaa varastointia? Joudut joka tapauksessa maksamaan "varalakanan" hinnassa varastointikustannukset, joten miksi hoitaisit varastoinnin itse? Vai luuleeko joku tosissaan ettei lakanoita kohta enää kaupasta saa, parasta hamstrata vielä kun on mahdollista?

Miksi pitäisi muistaa jotain kouluaikojen juttuja? En minä ainakaan harmittele asiaa, jonka olen jo unohtanut. Heitin jo toistakymmentä vuotta sitten pois kaikki nuoruuden päiväkirjat, runovihot, kalenterit. Eikä ole kyllä kaduttanut yhtään. Jo tämän threadin otsikko on minusta kummallinen, se kuvastaa kuinka kiintyneitä ihmiset voivat tavaraan olla.

Voin kertoa, että neljänkympin korvilla nuoruuden muistot alkavat oikeasti vähitellen hävitä mielestä. Yksityiskohdat haalistuvat, jos on joku muistoesineloota niin sitä pönkiessä jatkuvasti yllättyy. Kyse on ihan vain siitä, että koettua alkaa olla niin paljon ja tietysti iän vaikutuksesta (yksilöllisesti tietenkin). Jos ei halua muistaa, niin sitten tietysti ihan se ja sama, mutta ei kannata luottaa siihen, että muistaa ne kaikki haluamansa jutut ilman "muistutuksia".

Kaksoiskappaleiden säilytyksestä pitää todeta se, että jos on kokemusta köyhyydestä, sitä ymmärtää paremmin. Jos vaikka leipäveitsi hajoaa, niin siihen voi mennä pahimmoillaan 2 viikon ruokarahat. Eikä köyhyyttä voi aina omilla valinnoilla välttää, valitettavasti. Ennemmin siis karsisin ei-välttämättömiä tavaroita, jos tilasta alkaa olla pulaa, ja ostaisin varakappaleen kun sellaisen halvalla löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen heittänyt päiväkirja teinivuosilta pois. Ei kaduttanut. Muistot säilyvät kyllä, ja sitten kun katoavat, on minulla hieman isompia huolia kuin se, kuka oli se söpö poika 8A:lta.

En myöskään kaipaa mummo-vainaalta perittyjä esineitä, koska mummo ei asu niissä esineissä. Sehän olisi hirveän kiva että esim. kaverini riemusta kiljuen ottaisivat käyttöönsä naarmuuntuneita muovilaatikoita, mutta kun eivät ota. Enkä minä halua niitä säilyttää kaapeissani. Mummon muista edelleen, niistä laatikoista ei ole väliksi vaikka unohtuisivatkin.

Joku sanoi, että lakanat kuluvat ja siksi on hyvä säilyttää varalakanoita kaapissa. Miksei voisi antaa kaupan hoitaa varastointia? Joudut joka tapauksessa maksamaan "varalakanan" hinnassa varastointikustannukset, joten miksi hoitaisit varastoinnin itse? Vai luuleeko joku tosissaan ettei lakanoita kohta enää kaupasta saa, parasta hamstrata vielä kun on mahdollista?

Voin kertoa, että neljänkympin korvilla nuoruuden muistot alkavat oikeasti vähitellen hävitä mielestä. Yksityiskohdat haalistuvat, jos on joku muistoesineloota niin sitä pönkiessä jatkuvasti yllättyy. Kyse on ihan vain siitä, että koettua alkaa olla niin paljon ja tietysti iän vaikutuksesta (yksilöllisesti tietenkin). Jos ei halua muistaa, niin sitten tietysti ihan se ja sama, mutta ei kannata luottaa siihen, että muistaa ne kaikki haluamansa jutut ilman "muistutuksia".

Kaksoiskappaleiden säilytyksestä pitää todeta se, että jos on kokemusta köyhyydestä, sitä ymmärtää paremmin. Jos vaikka leipäveitsi hajoaa, niin siihen voi mennä pahimmoillaan 2 viikon ruokarahat. Eikä köyhyyttä voi aina omilla valinnoilla välttää, valitettavasti. Ennemmin siis karsisin ei-välttämättömiä tavaroita, jos tilasta alkaa olla pulaa, ja ostaisin varakappaleen kun sellaisen halvalla löytää.

Miksi pitäisi muistaa jotain kouluaikojen juttuja? En minä ainakaan harmittele asiaa, jonka olen jo unohtanut. Heitin jo toistakymmentä vuotta sitten pois kaikki nuoruuden päiväkirjat, runovihot, kalenterit. Eikä ole kyllä kaduttanut yhtään. Jo tämän threadin otsikko on minusta kummallinen, se kuvastaa kuinka kiintyneitä ihmiset voivat tavaraan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjan suurin heikkous on metodin keskeisin osa eli ilon tuottamisen vaatimus. Monet muistot ja asiat ovat ambivalentteja, esimerkiksi kun katselen isovanhempien kuvia alan aina pillittää ja ne ahdistavat minua, mutten tod. heittäisi niitä pois. Myöskään käyttöesineiden ei ole tarkoitus tuottaa iloa, vaan olla hyödyksi, ne ovat siis neutraaleja.

Lisäksi mielipiteet ailahtelevat fiiliksen mukaan päivästä toiseen, ja ihminen muuttuu pitkän ajan kuluessa. Kaikki tuntemukset eivät pysy samoina, kun asioita alkaa nähdä uudesta vinkkelistä. Kondo on sen verran nuori, että ehkä saamme häneltä vielä uuden päivitetyn version menetelmästä, jossa tiedostetaan nämäkin asiat.

Toimivat käyttöesineet tuovat ainakin minulle iloa. Esimerkiksi toimiva vetoketju tuo iloa monella tapaa: vaate on helppo pukea päälle ja toimivan kanssa ei tarvitsi taistella aamun kiireisinä minuutteina. Tai hyvä paistinpannu. Sekin tuo minulle iloa, että ruokani ei pala pohjaan, eikä ruokani sisällä teflonia. Näitä esimerkkejä voi kaivaa loputtomasti arjesta!

Olen 37-vuotias ja luonteelt ani aika vakaa. Minulla ei fiilikset, saatikka mielipiteet, heittele laidasta laitaan eri päivinä. Tiedän mistä pidän ja mitä arvostan. Tunnen itseni aika hyvin ja tiedän mistä minun kannattaa luopua ja mitä säilyttää.

Minusta tuo ilon korostaminen on infantiilia ja pinnallista. Kondon nuori ikä näkyy siinä, ja valitettavasti luulen, että myös hänen narsisminsa ja neuroottisuutensa.

Eikö sinusta se, että ajattelisit 57-vuotiaana kaikesta samoin kuin nyt ole aika pelottava tulevaisuudenkuva?