Uskotko että moni konmarittaja vielä katuu

Ihmisillä on aikamoisia kuvitelmia siitä mitä konmari on tai ei ole. Itse en marita, mutta olen lukenut kirjan ja kuulun fb-ryhmään, osittain sen suuren viihdearvon vuoksi. Vaikken itse maritakaan, pidän menetelmää silti ihan toimivana ja olen hyödyntänyt järjestelyssä osasia siitä.

Minusta hölmöimpiä ovat uusavuttomuuskommentit. Toki jokainen varmasti ymmärtää että tavarasta voi hankkiutua eroon. Käytännössä se on monille kuitenkin hankalaa, ja omien ajatusmallien ymmärtäminen voi olla jollekulle ratkaiseva tekijä. Konmari voi auttaa siinä tai sitten ei. Miksi tarvitaan painonhallintaryhmiä, ravitsemusterapeutteja, laihdutusoppaita ja lihavuustutkijoita? Syökää vain vähemmän kuin kulutatte.

Toinen harhaluulo (jota ikävä kyllä näkee paljon ryhmässäkin) on se, että tuottaakseen iloa esineen on oltava joku helvetin kallis kiiltovalkoinen design-esine. Ei näin. Konmarin ytimessä on ennemminkin se, että elät (ja omistat tavaraa!) sitä oikeaa elämääsi etkä mutku-sitku -elämää varten, ja yrität saada mahdollisimman paljon elämästä irti nykyisillä resursseilla. Vaikka ihanne-elämän visiointi on tärkeä osa prosessia, tietysti mukana pitää olla realismi. Vaikka haaveilen kartanosta pääkaupunkiseudulla, en myy silti yksiötäni pois ja ihmettele sitten illalla että mihin menisin yöksi kun ei ollutkaan rahaa ostaa kartanoa. En myöskään hävitä ainoaa toppatakkiani ja ihmettele marraskuussa kun palelee eikä ole rahaa ostaa uutta. Näitäkin ryhmässä on näkynyt.

Pienituloinen voisi silti kokea ehkä  turhaksi ja ilottomaksi neljä numeroa liian pienen toppatakin johon ei ole mahtunut kymmeneen vuoteen tai kengät jotka hiertävät jalkaan rakon eikä niitä voi käyttää. Tai sitten ei, sitähän ei päätä kukaan muu kuin henkilö itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.

Kröhöm. Sano mulle kauppa, josta voi käydä ostamassa menneisyyden valokuvat, päiväkirjat ja kalenterit.

Niitä monet ovat voineetkin heittää pois marituksessaan, jos eivät ole sillä hetkellä tuottaneet iloa.

Mitä iloa on vuosikausien kalenterikertymästä, luetko itse useinkin vanhoja kalentereitasi? Tai niistä päiväkirjoista, jos ne sisältävät oikeasti vain tosi ikäviä muistoja? Ei ne ikävät muistot siitä parane, vaikka kuinka uskollisesti säilyttäisi päiväkirjoja odottaen muistojen kultaamista. 

No minä olen säilyttänyt meidän kalentereita. Saamme joka joulu sukulaiselta lahjaksi kalenterin, jossa on meidän lasten kuvia, yleensä vielä juuri oikeassa kuussa otettu kuva ns. Vuosi sitten. Esim tammikuussa 2016 on joku hauska kuva tammikuusta vuodelta 2015. Kyllä itse välillä niitä katselen uudelleen.

Muuten karsimisessa ajattelen sitäkin, että jos nyt kuolisin, mitä haluaisin minusta jäävän muiden tutkittavaksi. Haluanko jonkun saavan lukea vanhoja päiväkirjojani ym. Sellaiset karsin pois surutta. En ole kuitenkaan marittaja tmv, en ole lukenut kirjaa, enkä tee hänen metodiensa mukaan. Karsin periaatteella pidänkö oikeasti jostain tavarasta ja tarvitsemmeko sitä enää.

Mielenkiinnosta haluaisin lukea tuon kirjan, mutta on vielä pitkä jono kirjastossa, en käytä vähiä rahoja kirjaan, jonka pyöriminen nurkassa lopulta vain ärsyttäisi.

Mikset osta e-kirjaa? On halvempi eikä vie tilaa hyllyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.

Kröhöm. Sano mulle kauppa, josta voi käydä ostamassa menneisyyden valokuvat, päiväkirjat ja kalenterit.

Niitä monet ovat voineetkin heittää pois marituksessaan, jos eivät ole sillä hetkellä tuottaneet iloa.

Mitä iloa on vuosikausien kalenterikertymästä, luetko itse useinkin vanhoja kalentereitasi? Tai niistä päiväkirjoista, jos ne sisältävät oikeasti vain tosi ikäviä muistoja? Ei ne ikävät muistot siitä parane, vaikka kuinka uskollisesti säilyttäisi päiväkirjoja odottaen muistojen kultaamista. 

No minä olen säilyttänyt meidän kalentereita. Saamme joka joulu sukulaiselta lahjaksi kalenterin, jossa on meidän lasten kuvia, yleensä vielä juuri oikeassa kuussa otettu kuva ns. Vuosi sitten. Esim tammikuussa 2016 on joku hauska kuva tammikuusta vuodelta 2015. Kyllä itse välillä niitä katselen uudelleen.

Muuten karsimisessa ajattelen sitäkin, että jos nyt kuolisin, mitä haluaisin minusta jäävän muiden tutkittavaksi. Haluanko jonkun saavan lukea vanhoja päiväkirjojani ym. Sellaiset karsin pois surutta. En ole kuitenkaan marittaja tmv, en ole lukenut kirjaa, enkä tee hänen metodiensa mukaan. Karsin periaatteella pidänkö oikeasti jostain tavarasta ja tarvitsemmeko sitä enää.

Mielenkiinnosta haluaisin lukea tuon kirjan, mutta on vielä pitkä jono kirjastossa, en käytä vähiä rahoja kirjaan, jonka pyöriminen nurkassa lopulta vain ärsyttäisi.

Mikset osta e-kirjaa? On halvempi eikä vie tilaa hyllyssä.

Multa ei kysytty. Mutta silmät väsyvät koneella näinkin. Yhtään kirjaa ei ole tarkoitus lukea sähköisesti niikauan kuin on kirjastot ja divarit ja kirppikset josta saa.

No minä en ainakaan. Tein KonMari raivauksen pari vuotta sitten. Sinkun asunnosta meni kierrätykseen ja jätteeseen uskomaton määrä tavaraa. Minkään pois heittämistä tai kierrättämistä en ole katunut, en yhdenkään tavaran.

Mutta minä en ole muutenkaan mikään erityisen tunneihminen tai esineisiin tai paikkoihin kiintyjä.

tsiis kirjoitti:

Jos kykenee antamaan sen rahankin pois ja lähtee repun kanssa maailmalle, tienaten kulkiessaan ruokansa ja yöpaikkansa, luottaen ihmisten vieraanvaraisuuteen, ei tavara ja mammona merkitse mitään.

Mutta näillähän on täysin päinvastoin.

Sä varmaan näytät muille esimerkkiä? Ethän vaadi muilta enempää kuin itseltäsi?

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Minä olen lukenut Konmarin, ja onhan se viimeisen päälle pinnallinen opus. Kaikki pyörii oman navan ja hetken ilon ympärillä.

Ei siinä mitään, harvoin nyt siivousopukset niin syvällisiä ovat. Mutta kun tämä pyrkii markkinoimaan itseään jonkinlaisena filosofiana tai elämäntaitona.

Vierailija kirjoitti:

Miksi katua jonkin tavaran menneeseen jäämistä? Ei täältä kuitenkaan kukaan mitään saa mukaansa. Viimeistään kun kuolen, vanhat muistoesineet muuttuvat joka tapauksessa roskaksi. Ja muuta tavaraa saa kyllä lisää kaupasta, jos nyt yhtäkkiä huomaa, ettei tulekaan toimeen ilman sitä sähkökäyttöistä valkosipulin kuorijaa.

En käsitä. Nyt jo luonnonvarat, metallit, vesi jota vaatteiden valmistainen vaatii,KAIKKI luonnonvarat ja metallit ym ovat niin lopussa että kun niitä pitää kaivaa lisä se on aina pois köyhienmaiden lasten selkänahasta Heidän viimeiset vesipisarat, heidän kylät tuhotaan häikäilemättömästi, luodaan sota heimojen välille, jos halutaan kaivaa metalleja, kasvattaa meille jotain heidän lasten ruoan sijasta, talvivaara...

Konmari on SAIRAS ja itsekäs teko. Jos ajatuksena vain ostaatuosta vain uutta.

Itse pidin vastenmielisenä sitä käyttökelpoisen tavaran hävittämistä mihin kirja kannustaa. Ymmärrän että joku laittaa siistejä pussilakanoita kiertoon jos niitä todella on kertynyt reilusti yli tarpeen, tai jos ne vievät selkeästi liikaa säilytystilaa. Mutta että pistetään pois koska "ne eivät tuota iloa" eli käytännössä esim. lakanoiden printti ei miellytä silmää, on todella vastuuton peruste! Fakta on, että esim. just lakanat kuluu käytössä ja hajoaa jossain vaiheessa, siksi niitä on järkevä pitää edes parit varalla. On lopulta myös ihan sama minkä värisisssä lakanoissa nukkuu, ei se ruma printti niitä yöunia pilaa. Taisipa itse kirjassakin Marie painostaa jotakuta heittämään vessapaperivarastonsa pois, vaikka se jos mikä on jumaliste kulutustavaraa. 

Ja ennenkuin kukaan tulee tähän huutamaan että ei ole oikea oppista marittimista niin juu, olen lukenut kyllä kirjan. Kuitenkin jostain kumman syystä tälläkin palstalla  monen kymmenen sivun ketjuissa valtaosan näkemys marittamisesta oli se, että hävitettiin nimenomaan tarpeellista käyttötavaraa ja vielä hehkutettiin kuinka nyt pääsee ostamaan tilalle kauniimman/ uudemman jne. Muutenkin monelle painoarvo tuntuu olevan ihan järkevän tavaran hävittäminen isoissa määrin, ihan vaan kun se ei "tuota iloa". Tuo koko lausahdus on kuin pienen lapsen suusta joka on laitettu siivoamaan lelulaatikkoaan....Todellakin toivon, että osaa näistä hurahtaneista kaduttaa, sen verran luontoa kuormittavaa osan käytös tuntuu kaiken itsekeskeisyyden lisäksi olevan.

Kaikki metallit, juomavesi, ilma, happi, kaikki luonnonvarat jo nyt lopussa maapallolla.

Miten sairasta heittää pois tavarat joihin köytetty luonnonvaroja joiden valmistaminen tappanut kehitysmaiden lapsia ja tappaa.

Heimosotia aloitetaan, jotta shell, ja muut firmat pääsevät ryöstämään raiskamaan tappamaan lapsia maan viljelysmaan saastuttamaan juomavedet.

Mutta suomimamma tyhjää kodin ja voi hyvin? Uudistaa ajattelun... Ja ostaa uuden kattilan jonka valmistamine tappaa....

Infantiili puhe ilmeisesti vetoaa uusavuttomiin.Kokevathan monet heistä saaneensa kirjan välityksellä ikäänkuin 'luvan' heittää pois sitä tai  tätä.

Ikäänkuin eivät siis  osaisi itse lainkaan  päättää ja tietäisi itse parhaiten sitä, mitä joku heidän omistamansa esine heille merkitsee, tai ei merkitse.Kannattaako sitä säilyttää nurkassa pölyä keräämässä vai olisiko sen suhteen  joku muu ratkaisu (itse) ajateltavissa,jos on tarpeen löytää sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nouhaju kirjoitti:

Ei mitään hajua, katuvatko vai eivät. Koska en ylipäänsä ymmärrä ihmistä kovin hyvin joka tähän hurahtaa.

Itselläni tökkii tässä filosofiassa kaikki.

Tosin en ole lukenut kirjaa.

Esimerkiksi sen tietynlainen elitistisyys, voiko ihminen joka myös nukkuu yönsä työpaikallaan tehtaassa ja on käytännössä orja, ja jonka riistämiseen perustuu ajatus siitä, että ostetaan sitten vain uusi, jos tarve tuleekin, toteuttaa tätä uskontoa.

Voisin luetella myös sata muuta asiaa, mikä tökkii.

Aiemmat uskonnot perustuivat ajatukseen kultaisesta käskystä, oikeastaan kaikki, tämä ei.

Ja ajatus siitä, että tavara ei saa olla tärkeä, jota viimeisillä sivuilla on tuotu esiin, on jotenkin absurdi, koska ainakin se kuva mikä minulle on tullut, on se, että lähes kaikki fanaattisimmat konmarit heittävät kaiken sellaisen pois jolla ei ole kovin paljon rahallista arvoa ja sen jälkeen ostetaan kalliimmat lakanat tilalle (jotka tietenkin miellyttävät itseä enemmän myös).

Onko siis parempi että brändi tai tavaran ulkonäkö on tärkeää kuin tunne siitä mikä on. Että tavara jota on itse käyttänyt tai johon sisältyy muistoja, saa olla tärkeä.

Tässä tekstissä ei kyllä ole nyt mitään järkeä.

Tuossa tekstissä (ja en ole sen kirjoittaja) on taas minun mielestäni sanottu hyvin selkeästi  ja hienosti kiteytetysti kaikki se, mikä mikä koko 'Konmari'-ideologiassa (...tai miksi ikinä  sitä nyt sitten pitäisi nimitttää) tosiaan tökkii,kuten kirjoittaja sen sanoi.

Sen elitistisyys,oman navan ympärillä pyöriminen, tuotemaailman laatutietoisuus,kaikki nuo.

Ja Aasian tekstiili-ym.teollisuuden  hikipajat ,joissa lapsityöläisetkin painavat pitkää päivää aamusta iltaa ja elävät suurinpiirtein industriaalista  orjuutta vastaavissa oloissa. (Siellä taatustikaan  ei paljon 'konmaritella')

 Samankaltaisissa kuin täällä  länsimaissa ehkä joskus 1900-luvun ihan ensimmäisinä vuosina.

Tekniikka ainoastaan on tietenkin kehittynyt noista ajoista ja tuotanto- ja markkinointitavat.

Työsuojelupuoli,työolosuhteiden valvonta,työntekijöiden oikeudet ja palkkaus ym. edut puolestaan eivät. Juuri tästä on kysymys. Käsittääkseni Kondo ei kuitenkaan kehota oppaassaan supistamaan shoppailua ja lisäämään tavaroiden kierrätystä ja kekseliäitä  uudelleenkäyttötapoja.

Valmiiden tavaroiden asetteleminen johonkin järjestykseen ei kyllä  mielestäni sinänsä ole mitään varsinaista  luovuutta.(siinähän ei luoda edes sisustusta,asetellaanpahan  vain tavaroita valmiisiin hyllyihin ja laatikoihin.)

Itse lisäisin niihin kirjoittajan mainitsemiin 'tökkiviin' piirteisiin vielä sen, (jo 1950-luvun feministikirjailijoiden ,kuten esim. amerikkalaisen  Betty Friedanin 'Naisellisuuden mystiikka'-kirjassa kritisoidun,mainostajien pitkälle luoman  kotirouvakulttuuurin hehkuttamisen.)  

Näitä ajatuksia tuo kirjoitus  (jonka sinä siis tuomitsit 'järjettömäksi'),minussa siis herätti , mutta tuskinpa sinä joka sille jo  annoit tuomiosi,pystyt näkemään tässä minunkaan kirjoituksessani mitään järkeä.

Sovitaanpa siis  ,että kukin käyköön  täällä sitä keskustelua täällä omalla tasollaan ja annetaan 'kaikkien kukkien kukkia'.

Sovittaisiinko, että keskustellaan faktojen pohjalta eikä mutuilulla?

No mitähän ne (sinun tarkoittamasi ) faktat sitten ovat ?

Joko luit ihan itse sen opuksen? On helpompi keskustella, kun molemmat tietää mistä puhutaan.

Mitä tulee elitistisyyteen, brändeihin ja kuluttamiseen, niin voinpa sanoa, että et saa esimerkiksi minusta leivottua mitään noista arvostelemistasi asioista. En elä kuluttaakseni, ostan vain todelliseen tarpeeseen ja harkitsen kaiken ennen ostopäätöstä, kierrätän niin jätteet kuin käyttökelpoiset tavarat, syömme oman puutarhan ja kasvamaan tuotoksia. Ompelin viikonloppuna auringon "polttamista" verhoista uudet istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin, korjaan sukkani ja lasten college-housut itse.

Ennen otin vastaan kaikkea turhaa, koska ajattelin, että hyvää tavaraa ei saa heittää hukkaan. Sukulaiset ja muut käyttivät tätä hyväkseen ja dumppasivat meille romujansa. Nykyään osaan sanoa muiden lahjoituksille ei kiitos, jos emme oikeasti tarvitse kyseistä tavaraa ja samalla neuvon laittamaan ilmoituksen netin annetaan-palstoille, jotta tavara ei päädy ennen aikojaan jätteeksi. Osaan nykyään luopua kengistä, jotka olen saanut, mutta joita en koskaan pitänyt. Ajattelin vuosikausia, että tokihan minä niitä joskus tulen pitämään. No en pitänyt ja laitoin ne kiertoon. En koe velvollisuudekseni säilyttää tavaraa, jota emme oikeastaan tarvitse. Niin, näinkin yksinkertaisen asian tajuaminen vei vuosia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Meille lapsena kun opetettiin, että mitään ei saa heittää pois. Silmiä avaava kokemus tav arasta on kolmen hamstraajan, keräilijän ja säilyttäjän kuolinpesien läpikäyminen omien ruuhkavuosien aikaan. Opin sen, että aika perheeni kanssa on merkityksellisempää kuin tavara eli en halua puljata päiviä enää turhan tavaran parissa, edes omassa kodissani.

Arki helpottuu kummasti, kun ei omista niin paljon turhaa ja minulle turhaa on kaikki se, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Tavara, jolla on funktio ja se toteuttaa sitä parhaalla tavallaan, tuo minulle iloa. Huom! Siis tavaran hyödyllisyys, ei merkki tai ulkonäkö. Hyödyllisyys merkitsee minulle muutakin kuin käyttöä. Tietyt asiat tuovat muistoja mieleen ja se on silloin niiden iloa tuova funktio.

Marie Kondo on elitisti joka neuvoo köyhempiä ja tyhmempiä. Perinteikäs narsisti joka jo lapsena oli heittänyt kysymättä pois myös muun perheen tavaraa koska HÄNEN mielestään sitä ei tarvittu. Olen lukenut kirjat ja ottanut myös osaa moniin ulkomaisiin keskusteluihin asiasta. Ikävä homma koko juttu. 

Tavara ei ole yhtään sen ekologisempaa jos sitä hilloaa varastossa kuolemaan asti pelkästä omistamisen ilosta kuin että se olisi kaatopaikalla. Miksi hankkia ja säilyttää sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse? Jos sinä kieltäydyt tekemästä päätöstä omista roinistasi, siirrät vastuun sen harteille joka joutuu siivoamaan kuolinpesän. Ostopäätös ja kierrättäminen, nämä kaksi kohtaa ovat ne joissa voitte vaikuttaa ympäristöön, jos sillä on oikeasti teille jotain väliä.

Noniin. Nyt päästiin taas siihen kuinka luonnonvarojen tuhlaaminen, maailman peittyminen roskaan, orjatyö ja kaikki maailman pahuus on niiden syytä jotka ovat lukeneet yhden KIRJAN ja noudattanut sen vinkkejä. Nämä tosielämän jeesukset tietysti elää kuten saarnaavat, eikä tavaran tarve ja uuden ostaminen koske heitä, ja he keskittävät kaikki voimavaransa maailman pelastamiseen. Elitismiä, much?

Heräsin tavanomaista nuorempana ympäristötietoisuuteen, mutta siitäkin huolimatta KonMarilla oli paljon annettavaa. Näkyvin vaikutus sillä on ollut ostokäyttäytymiseeni. Olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, mutta kun tulee aika luopua jostain eli tavara menee luonnostaan rikki, katson hyvin tarkkaan ostanko ja millaista ostan tilalle. En tee enää heräte- ja virheostoksia, kun tunnistan mitä todella todella tarvitsen ja mikä tuottaa iloa. Enkä tosiaan katso ainoastaan sitä mikä näyttää kivalta, vaan ennen kaikkea kiinnitän huomioni laatuun, jotta tavara kestää käytössä pitempään. Se tuo minulle suurimman ilon. Sen lisäksi olen tarkempi miten tavaraa kohtelen, hoidan ja säilytän, mikä maksimoi kestävyyden. Ostan tavaran käyttöön, en sitä varten että sitä "saattaa tarvita".

Minä kadun paljon sellaista turhaa ja tarkemmin ajateltuna älytöntä mitä tuli hankittua ennen KonMaria, mutta kannan siitä vastuun ja toimin jatkossa paremmin.

Tottakai tämä on "oman navan ympärillä pyörimistä". Kyse on helvetti vieköön kirjasta, joka käsittelee sinun huonettasi ja sen järjestystä. Miksi siitä pitää tehdä joku elämää suurempi ongelma kun se ei sitä ole? Se että joku tekee elämässään pieniä muutoksia parempaan, ei sulje pois sitä etteikö tämä voisi toimia suurienkin ongelmien äärellä. Ja se että joku viikkaa paitansa vähän eritavalla, ei ole keneltäkään muulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.

Kröhöm. Sano mulle kauppa, josta voi käydä ostamassa menneisyyden valokuvat, päiväkirjat ja kalenterit.

Niitä monet ovat voineetkin heittää pois marituksessaan, jos eivät ole sillä hetkellä tuottaneet iloa.

Mitä iloa on vuosikausien kalenterikertymästä, luetko itse useinkin vanhoja kalentereitasi? Tai niistä päiväkirjoista, jos ne sisältävät oikeasti vain tosi ikäviä muistoja? Ei ne ikävät muistot siitä parane, vaikka kuinka uskollisesti säilyttäisi päiväkirjoja odottaen muistojen kultaamista. 

No minä olen säilyttänyt meidän kalentereita. Saamme joka joulu sukulaiselta lahjaksi kalenterin, jossa on meidän lasten kuvia, yleensä vielä juuri oikeassa kuussa otettu kuva ns. Vuosi sitten. Esim tammikuussa 2016 on joku hauska kuva tammikuusta vuodelta 2015. Kyllä itse välillä niitä katselen uudelleen.

Muuten karsimisessa ajattelen sitäkin, että jos nyt kuolisin, mitä haluaisin minusta jäävän muiden tutkittavaksi. Haluanko jonkun saavan lukea vanhoja päiväkirjojani ym. Sellaiset karsin pois surutta. En ole kuitenkaan marittaja tmv, en ole lukenut kirjaa, enkä tee hänen metodiensa mukaan. Karsin periaatteella pidänkö oikeasti jostain tavarasta ja tarvitsemmeko sitä enää.

Mielenkiinnosta haluaisin lukea tuon kirjan, mutta on vielä pitkä jono kirjastossa, en käytä vähiä rahoja kirjaan, jonka pyöriminen nurkassa lopulta vain ärsyttäisi.

Mikset osta e-kirjaa? On halvempi eikä vie tilaa hyllyssä.

Syitä on monia. Ollaan miehen kanssa molemmat opiskelijoita, kaksi lasta on meillä ja koitetaan pärjätä ilman lainoja mahdollisimman pitkään. Joten jos jää edes jokin pieni summa yli, laitetaan mielummin säästöön, näin harvemmin tapahtuu.

.

Toinen syy on juurikin tuo sama mitä joku jo edellä sanoikin. En pysty lukemaan paljoa kerrallaan näytöltä tekstiä. Enkä myöskään koe niin tarpeelliseksi tuota kirjaa, että haluaisin sen omistaa. Luen sitten kun saan sen.

Ylipäätään ihmettelen ihmistä, jolle tulee ongelmia tavaroiden kanssa. Jos ei niin pientä asiaa osaa hallita ilman oppaita ja filosofiaa niin pitäisi ottaa äänioikeus pois.

Vierailija kirjoitti:

Luulen myös, että seuraava trendi on sellainen viktoriaanisen ajan henkinen kiti, jossa runsas sisustus. Ja ideana nimenomaan, että tavarat ovat sinun omiasi, elämän varrella mukaan tarttuneita, joissa muistoja. Eikä mitään kaupasta sillä hetkellä hankittua sisustuskrääsää.

Viittaat ehkä moderniin boheemiin sisustustyyliin, sillä viktoriaanisella ajalla kyllä suosittiin sen ajan muotikrääsää eikä tavaraa oikeastaa ollut kovin paljon, melkein kaikkea käytettiin hyödyksi. "Koriste-esineistä" turhimpia oli matkoilta tuodut esineet ja pikkukoirat. Muuten kodeissa oli kaikki hyödyllistä: kellot, sohvaryhmät ja matot, jotka suojasivt vedolta. Jopa nojatuolin päällä olevalla liinalla oli tärkeä merkitys, se esti hiusöljyjä tarttumasta itse tuoliin.