Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko että moni konmarittaja vielä katuu
14.11.2016 |
alkuhuuman jälkeen mitä on hävittänyt?
Kommentit (281)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko minäkään. Jos on siis lukenut kirjan/toteuttanut marittamisen ohjeiden mukaan. "Vähän sinne päin" marittaneet voivat hyvinkin katua.
Uskon.
Moni tohon ryhtyy vaan koska se on nyt tä hetken muoti.
Jaksetaan sitten kohkata tosta kunnolla 1-2v, sitten pikkuhiljaa alkaa buumi unohtumaan ja lopulta siinä vaiheessa harmittaa, jos on liikaa asioita mennyt heittämään pois ajattelemattomuuksissaan.. Konmarituksessahan se suosituskin oli että heitetään pois vaan, ei liikoja harkita tai mietitä - jos ei tunnu sil hetkel iloa tavarasta niin se on siinä.
Vaikka toisessa tilanteessa voisikin tuntua... ja sitten harmitaan.
Tietenkään marittajat ei tätä tule koskaan myöntämään :) sitten kun se vitutus iskee niin sitä peitellään kaikin keinoin naama vinossa, että ei, ei varmana harmita...
Vierailija kirjoitti:
Et saa välttämättä sitä mihin liittyy muistoja
Tuskinpa komnarittajat on heittäneet pois mitään, mihin liittyy muistoja. Tuohan se koko homman juju onkin: heitä pois sellaista mikä ei herätä sinussa mitään muistoja tai tunteita.
En pysty tuohon ideologiaan lähtemään mukaan, koska kodissani on paljon tavaroita, mitkä ovat lapsilleni tärkeitä. Minulle eivät, mutta lapset pitävät niistä. Odottelenkin sitä aikaa, että saavat oman elämänsä siihen malliin, että voivat ne viedä mukanaan.
Hienoahan olisi, että noita seilaavia tavaroita ei kodissa olisi ja elämä olisi helppoa, ainakin siivouksen osalta..mutta yritän ajatella, että me viihdymme näin, joka ei meillä viihdy niin tuskin tuppaa kyläänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon.
Moni tohon ryhtyy vaan koska se on nyt tä hetken muoti.
Jaksetaan sitten kohkata tosta kunnolla 1-2v, sitten pikkuhiljaa alkaa buumi unohtumaan ja lopulta siinä vaiheessa harmittaa, jos on liikaa asioita mennyt heittämään pois ajattelemattomuuksissaan.. Konmarituksessahan se suosituskin oli että heitetään pois vaan, ei liikoja harkita tai mietitä - jos ei tunnu sil hetkel iloa tavarasta niin se on siinä.
Vaikka toisessa tilanteessa voisikin tuntua... ja sitten harmitaan.
Tietenkään marittajat ei tätä tule koskaan myöntämään :) sitten kun se vitutus iskee niin sitä peitellään kaikin keinoin naama vinossa, että ei, ei varmana harmita...
Olet ymmärtänyt väärin. Konmarituksessa tavarat nimeomaan käydään huolella ja ajankanssa läpi, pidellään kädessä ja harkitaan tarkkaan että että millaisia ajatuksia ja tunteita tavara sinussa herättää. Jos herättää, niin tavara säilytetään, jos ei mitään, niin heitätään pois. Idea on säilyttää vain tavaroita jotka tuottavat sinulle iloa.
En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen myös, että seuraava trendi on sellainen viktoriaanisen ajan henkinen kiti, jossa runsas sisustus. Ja ideana nimenomaan, että tavarat ovat sinun omiasi, elämän varrella mukaan tarttuneita, joissa muistoja. Eikä mitään kaupasta sillä hetkellä hankittua sisustuskrääsää.
Ihmettelen vaan, että mitä roinaa te sinne kotiin olette kasanneet? Siis on mullakin kaapit täynnä, mutta en sinne mitään roskaa ole kerännyt. Ihan liittyy muistojaniihin esineisiin, kirjoihin, jne,joita kotona on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.
No jos nyt heittäisin pois vaikka lapsuuden lelut ja mummon Lutherin kirjoittamien kirjojen kokoelman, niin mistä kaupasta saisin ne yhtäkkiä takasin?
Mulla on aina ollut sellainen periaate että mitään turhaa roinaa ei kerätä,asunnossa on hyvin vähän tavaraa,helppo siivota ym.
Enkä tarvitse mitään konmareja tai muita opastamaan,ollut tämä periaate jo kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et saa välttämättä sitä mihin liittyy muistoja
Tuskinpa komnarittajat on heittäneet pois mitään, mihin liittyy muistoja. Tuohan se koko homman juju onkin: heitä pois sellaista mikä ei herätä sinussa mitään muistoja tai tunteita.
Minä olen heittänyt pois vinon pinon tavaroita, joihin liittyi kaikenlaisia muistoja: Mm. läjän päiväkirjoja, jotka muistuttivat lasisesta lapsuudesta ja masennusajoista. Koriste-esineen, joka muistutti käytöshäiriöisestä sukulaisesta. Toisen koristeen, joka muistutti negatiivisesta eksästä jne. Jos esineisiin liittyvät muistot ovat negatiivisia, kannattaa ilman muuta heittää ne pois! Oikein tunsin miten energiaa vapautui, kun luovuin noista tavaroista. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.
No jos nyt heittäisin pois vaikka lapsuuden lelut ja mummon Lutherin kirjoittamien kirjojen kokoelman, niin mistä kaupasta saisin ne yhtäkkiä takasin?
Jos ei pysty lapsuuden leluista ym.luopumaan niin on aika paha haalimis addiktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kuka oikeasti jäisi kaipaamaan jotain tavaraa? Ikäänkuin ne yhtäkkiä katoaisivat kaupoista.
No jos nyt heittäisin pois vaikka lapsuuden lelut ja mummon Lutherin kirjoittamien kirjojen kokoelman, niin mistä kaupasta saisin ne yhtäkkiä takasin?
Miksi heittäisit jos ne on sulle tärkeitä? Ei konmari tuollaista pyyd heittämään ei. Mut onko lelut ehjiä edes?
En usko. Olen jo viitisen vuotta myynyt kaiken ylimääräisen nettikirppiksillä, enkä ole koskaan katunut mitään myymäni tavaraa. Jos johonkin tavaraan liittyy muistoja (lapsen lelut, jotkut vaatteet esim.), niin niitä ei myydä. Lapsen tavarat käyn aika ajoin läpi ja välillä laitetaan joku lempparipaita syrjään, mutta muut perusvaatteet myyntiin. Turhia huonekaluja ei ole tullut koskaan ikävä, keittiötarvikkeita saa kaupasta jos tarvitsisi (ei tarvitse, en ole myynyt kuin turhat, esim Tupperin makaronikeitintä tuskin tulee ikävä). Vaatteita on turha säästellä vuosia kaapin perällä, johan ne ovat pois muodistakin, jos jotain säästelee sillä mielellä, että ehkä joskus mahdun näihin. Mitään kalliita koriste-esineitä en ole myynyt, joitakin lahjaksi saatuja kynttilähommeleita, en tiedä miksi ikävöisin jotain Tokmannin tarjouskynttiläkippoa.
Onhan noita jo konmaristi-katujia:D Miksi ihmiset uskovat johonkin mitä eivät koskaan ole nähneet? Marie Kondon koti ei ole ollut julkisuudelle avoinna koskaan.
Konmaritus kertoo rikkaudesta?
Itse olen niin vähätuloinen, että hyvin harvoin on varaa hankkia mitään kodin käyttöesineitä, edes kirpputorilta.
Kaapeissa olevista tavaroista en luovu, sillä ne ovat osin myös "hätävaraa". Kun omistaa liikaa vaikkapa lakanoita, ei haittaa jos osa kuluu puhki - kuitenkaan ei joudu pulaan, sillä kaapista löytyy ehjiä tilalle.
Hankintoja kaappiin teen silloin kun saan jotain liki ilmaiseksi.
Olisihan se hauskaa jos ei tarvitsisi olla tällainen hamsteri. Mutta se vaatisi tietyn taloudellisen tulotason, johon en yllä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita jo konmaristi-katujia:D Miksi ihmiset uskovat johonkin mitä eivät koskaan ole nähneet? Marie Kondon koti ei ole ollut julkisuudelle avoinna koskaan.
Miksi ihmisten pitäisi nähdä Marien koti jotta tajuaisivat kirjan pointin? Ainakin minusta kirjassa oli ihan hyvää pohdintaa suhteesta tavaraan ja tavaran säilyttämiseen. Ei minun tarvitse nähdä Marien kotia osatakseni ammentaa hänen ajatuksiaan omaan toimintaani.
Alue: Aihe vapaa
En usko. Tavaraa saa kaupasta lisää, jos kotain oikeasti tarvitsee.