"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Virityskuvassa oli musta ja valkoinen palkki, joiden piti olla yhtä teräviä. Hienoin väri oli magenta. Nimikin oli juhlava, ei mikään liila tai sinipunainen.
Leonid Brežnevin hautajaiset (-82) televisioitiin Suomessa. Niitä katsottiin koko perheen voimin mustavalkotelevisiosta, jossa oli kaksi kanavaa. Minä en saanut paikkaa sohvalta, istuin potalla ripuloimassa.
Muistan kavereitten puhelinnumeroita kolmenkymmenen vuoden takaa.
Vierailija kirjoitti:
Mobilatin mainos bussin penkeissä.
Oli tylsää ja lueskelin sitä kun bussissa istuskelin harvase päivä. Olin silloin teini.
Vaikuttava aine tais olla mukopolysakkaridipolysulfaatti. Muistinkohan oikein :)
Taidan olla outo.
Minäkin muistan tuon, mutta lääke ei mielestäni ollut Mobilat vaan Hirudoid Forte. Vaikuttava aine on joka tapauksessa oikein :)
Samoihin aikoihin bussien penkeissä mainostettiin myös kosteusvoidetta värssyllä: "Nuoren pintakuivan ihoni hoitoon on, kosteusvoide Nutraderm voittamaton. On vaikutus se kaksitehoinen, sitä kätevästi pumppupullosta annostelen."
Vuosina 97-98 nämä :D
Ala-asteen ruotsin kirjan Bossen puhelinnumero oli tretton två noll ett (13201).
Vierailija kirjoitti:
Teininä sain 50 markalla, kymmenen kaljaa ja röökiaskin.
Sama! Keskaripullo oli 3,95 ja Mallu-aski 10,50! Muovipussi piti olla omasta takaa :-)
Muistan kun olin vedettävänä pulkassa lampaantaljan päällä paksuihin talvivaatteisiin topattuna. Olin sen verran pieni, että mahduin hyvin pulkkaan ihan selälläni köllöttämään. Muistan, että lampaantalja tuntui allani pehemältä ja pulkka kolisteli allani lumisella/jäisellä alustalla. Muistan vain häivähtävän hetken kun makasin siinä ehkä hieman unisena ja katselin taivasta, oli kivaa maata siinä lämpimiin vaatteisiin topattuna ja vedettävänä. Onnellinen muisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan Pikku Kakkosen postilokero-osoitteen. Tiedolla ei ole vielä ollut käyttöä.
Postilokero, 337, 101 Tampere 10! Pikku Kakkosen posti!
N30[/quote
VÄÄRIN!
Minä muistan sen näin:
Piiiikku Kakkosen posti
pos-ti-lo-ke-ro kolme-neljä-seitsemän kolme-kolme-sata-yksi
Taaaampere kyyymmenen!
(tuut-tuut!)
Yksi Timo alaasteen luokallmme lauloi tätä aina hupailumielessä. Siis kun oltiin jo hieman yli pikkukakkosikää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan Pikku Kakkosen postilokero-osoitteen. Tiedolla ei ole vielä ollut käyttöä.
Postilokero, 337, 101 Tampere 10! Pikku Kakkosen posti!
N30[/quote
VÄÄRIN!
Minä muistan sen näin:
Piiiikku Kakkosen posti
pos-ti-lo-ke-ro kolme-neljä-seitsemän kolme-kolme-sata-yksi
Taaaampere kyyymmenen!
(tuut-tuut!)
Yksi Timo alaasteen luokallmme lauloi tätä aina hupailumielessä. Siis kun oltiin jo hieman yli pikkukakkosikää :D
Tämä on oikea versio, tosin tuut-tuut on polkupyörän kello eli paremminkin ring-ring, vai onko versioita kaksi? :)
Mamma antoi maistaa raparperia sokeroituna ja toisteli että se oli heidän karkkia sota-aikana.
Saman mamman ja papan asuntovaunussa oli ovensuussa pölyhuiskan näköiset riippuverhot joita vetelin varpaitteni välissä.
Pikku Kaaakkosen posti
postilokero kolme neljä seitsemän
kolme kolme satayksi
tampere kymmeeneeen
pikku kakkosen posti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo tylsä mutta muistan Onni ja Enni-aapisen kaikki kirjainlaulut.
"Hiirellä on aakkoset, kaikki hauskat kirjaimet, on abcdefg..."
Aivan mahatavaa:D:D
Toi oli se ankea punakantinen aapinen, jossa oli vesiväripiirroksia kahdesta ylipainoisesta nallesta (?). Osasin lukea kun aloitin koulun, ja mietin, miksi aapisessa on niin vähän tekstiä.
Huippukohta oli joku sellainen aapisen tsemppausruno, joka loppui ".. älä pilaa päivää epäilyllä, sillä lukemaan opit _____". Yksi vähän hitaalla käynyt tyttö mietti viimeistä sanaa varmaan minuutin.
70 luvulla olin alle kouluikäinen. Käveltiin äiti, pikkuveli ja mä radanvartta kotiinpäin. Syötiin vasta ostettu lauantaimakkarapaketti siinä tassutellessa. Mä kauhistelin, ettei niin saa tehdä, mitä me sitten kotona syödään. Äitiä huvitti mun tunnollisuus. "kyllä saa jos mieli tekee ja meidän teki mieli. ostetaan myöhemmin lisää kotiin."
"aina kun mä maitoo juon, muistan sut ja hetken tuon...."
"best-in, koirat kiittää, best-in siitä riittää..."
"voi, Sami kun sä olet jo niin iso poika - ja vahva" < koiranruokamainos myös.
"taitaa tyttö tietää, että seinän takana olisi patukkaa tarjolla"
"stu-stu-stu... studioline by loreal"
jne.
Muistan älyttömästi mainoksia ja jingelejä. En välttämättä kaikkea oikein, sillä ei ole niin väliä, kun ei lähipiiri niitä muista kuitenkaan. Viihdytän toisinaan esim perhettä noilla. Lapset osaa yhtä ja toista jingleä kasarilta. Toiset osaa sketsisarjojen hokemia, mä mainoksia.
Muistan sen hetken kun tajusin osaavani lukea. En muista kuinka vanha olin. Seisoin kotona kirjahyllyn edessä ja tajusin, että tuon ison punakantisen kirjan nimi on "Lumoava Lappi". Kirja oli jokin Lapin luonnosta kertova kuvateos. Piti käydä vielä äidiltä kysymässä ja varmistamassa, että lukeeko tuossa kirjassa noin. =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan Pikku Kakkosen postilokero-osoitteen. Tiedolla ei ole vielä ollut käyttöä.
Postilokero, 337, 101 Tampere 10! Pikku Kakkosen posti!
N30[/quote
VÄÄRIN!
Minä muistan sen näin:
Piiiikku Kakkosen posti
pos-ti-lo-ke-ro kolme-neljä-seitsemän kolme-kolme-sata-yksi
Taaaampere kyyymmenen!
(tuut-tuut!)
Yksi Timo alaasteen luokallmme lauloi tätä aina hupailumielessä. Siis kun oltiin jo hieman yli pikkukakkosikää :D
Tämä on oikea versio, tosin tuut-tuut on polkupyörän kello eli paremminkin ring-ring, vai onko versioita kaksi? :)
Kiitos sulle, näköjään muistin väärin, kyllä se varmaan oli ring-ring :)
Muisti on kyllä jännä!
terkuin tuon version kirjoittaja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan Pikku Kakkosen postilokero-osoitteen. Tiedolla ei ole vielä ollut käyttöä.
Postilokero, 337, 101 Tampere 10! Pikku Kakkosen posti!
N30[/quote
VÄÄRIN!
Minä muistan sen näin:
Piiiikku Kakkosen posti
pos-ti-lo-ke-ro kolme-neljä-seitsemän kolme-kolme-sata-yksi
Taaaampere kyyymmenen!
(tuut-tuut!)
Yksi Timo alaasteen luokallmme lauloi tätä aina hupailumielessä. Siis kun oltiin jo hieman yli pikkukakkosikää :D
Tämä on oikea versio, tosin tuut-tuut on polkupyörän kello eli paremminkin ring-ring, vai onko versioita kaksi? :)
Kiitos sulle, näköjään muistin väärin, kyllä se varmaan oli ring-ring :)
Muisti on kyllä jännä!
terkuin tuon version kirjoittaja :)
... tai siis just se pyörän kello siis. Tuut-tuut tuli varmaan Pikku Kakkosen toisesta tunnarista :)
Nää on näin näin lauantaiaamun laiskottelun lomassa tosi tärkeitä asioista! ;)
- sama kuin ed.
Kun olin lapsi, meillä oli kylpyamme jossa tykkäsin kylpeä. Usein jäin hetkeksi yksin kylpemään, jos äiti tai isä kävi muualla, ja silloin iski tylsyys. Ammeen reunalla oli nestesaippuaa pumppupullossa, joten joka kerta kulutin aikaa lukemalla saippuapullon tekstejä. Joka kerta samat tekstit samasta pullosta. Kehitin siitä laulunkin, jonka sävelen muistan edelleen. Sanat meni "aloe vera tvål saippua from sweden aloe vera" 😂 Ikää mulla on ollut tuolloin varmaan 6-7 vuotta, kun juuri ja juuri osasin lukea.
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo tylsä mutta muistan Onni ja Enni-aapisen kaikki kirjainlaulut.
Mäkin muistan :D ja kun eivät ole kadonneet muistista 16 vuoteen, niin tuskin tulevat koskaan katoamaankaan.
Kaveripoikani oli juuri aloittanut koulun, eikä lukenut vielä kovin hyvin. Itse olin 6 ja luin sujuvasti, joten päätin opettaa häntäkin lukemaan paremmin. Kun hän oli meillä käymässä, otin yhden isäni tietokirjan, "Sairauksien maailma" tms, jossa oli kuvauksia kaikenlaisista vaarallisista taudeista ja loisista. Muistan vieläkin, kun luimme jotain ruttoa käsittelevää tekstiä vuorotellen ääneen ja katselimme silmät pyöreinä kammottavia kuvia.
Joskus päiväkodissa väritimme eläinkuvia, ja minä väritin oman kettuni kauniin kirkkaanpunaiseksi. Pari poikaa alkoi nauraa minulle että "kettu on oranssi eikä punainen, senkin tyhmä", mihin minä vastasin "on se kettukarkkien kettukin punainen, älykääpiöt". Eräs tarhatädeistä kuuli kiistelyn ja sanoi pojille "no no, antaa Miian vaan käyttää taiteellisia vapauksia". Hän oli lempitätini :D
tölkinkyljistä puheenollen tuoremehutölkin ravistettava - omskakas