"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Muistan, kun päiväkodissa yksi meistä lauloi hätänumerolaulua "ykkönen ykkönen kakkonen" että "ukkonen ukkonen kakkanen".

Kerran kun pelasin yhtä Nintendon Turtles-peliä, kysyin äidiltä, miksi New Yorkissa on noin isot viemärit. Äiti vastasi: No ajattele miten paljon siellä on ihmisiä. Paljonko luulisit paskavettä menevän?

Oulu, Siika, Pyhä, Kala, Lesti, Perho, Ähtävä, Lapua, Kyrö-litania. Tämä oli pakko oppia, että pääsi kolmannelta luokalta. Enpä ole tarvinnut sitten vuoden 1983 kevään jälkeen kertaakaan...

Vierailija kirjoitti:

Olin ehkä 3-vuotias. Oltiin jossain sekatavarakaupassa. Muistan että oli tosi kaunis kesäpäivä ja aurinko paistoi kauppaan sisälle. Äiti ja isä oli antaneet mulle ja siskolle luvan valita itsellemme lelut sieltä kaupasta. Siskon kanssa pähkäiltiin valitaanko pehmonallet vai sellaiset muoviset ravut. Muistan miten se tuntui ihan kamalan tärkeältä päätökseltä. Kuitenkin olin päättänyt että valitsen saman minkä siskokin. Saatiin sitten ne pehmonallet. Harmittaa kun joku koira söi ne joskus aikoinaan.

Muistan itseni lapsena 70-luvulla, kesällä, kun ulkona oli pölyinen hellesää.. olimme äidin kanssa kaupassa, jossa myytiin myös leluja. Ja erityisesti barbeja. Menin aina katsomaan mitä uusia vaatteita, asusteita ja barbeja oli tullut ja joskus äiti suostui ostamaan sieltä jotain uutta. Muistan vielä ne pakkauksetkin, joissa barbit ja vaatteet olivat.

Vierailija kirjoitti:

Muistan uskontunnustuksen sekä joitain satunnaisia raamatunkohtia täydellisesti ulkoa veikken ole koskaan uskonut jumalaan. Ne vain jämähtivät ala-asteella päähän kun halusin saada kokeesta hyvä numeron :D

Muistan ala-asteelta muslimien uskontunnustuksen ulkoa. Se oli kirjassa ja opeteltiin huviksemme se ulkoa.

Muistan lottoarvonnan kun virallinen valvoja tai se juontaja joutui luettelemaan numerot myös ruotsiksi (en ole katsonut pitkään aikaan joten en tiedä onko näin vielä). Jokerinumerossa oli numero kuusi, jonka ääntäminen ruotsiksi oli kovin vaikean oloista ja kuulosti aika hupaisalta. Sitten jossain telkkarin suositussa sketsi/komedia-ohjelmassa oli väännetty tuosta vitsiä, kun oli pelkkää kutosta peräkkäin ja kaikki tuli väärin ruotsiksi shjuu, shööö, sjöööö, sööö ja se oli hirveän nauraa. Jotenkin vieläkin naurattaa tuo muistikuva.

..vai oliko se seiska :D

Muistan et hiplailen Cittarin hyllyillä olevia VHS-kasetteja, ja et se hylly jatkuis loputtomiin ja ois tajuttoman korkea. Ja et mun käsissä on Disneyn Aristokatit, taisin varmaan saadakkin sen.

Muistan, kun jossakin Napakympin jaksossa oli tavallisen kolmen kumppaniehdokkaan sijasta vain kaksi, ja he istuivat paikoilla B ja C.

Muistan kun kerhossa askarreltiin kartongista kärpässieniä. Ohjeena oli repiä paperista valkoisia pilkkuja, mutta minä leikkasin niitä saksilla. Ohjaaja tuli huomauttamaan, mutta koska olin tehnyt jo suurimman osan, tein samalla tavoin loppuun. Muistan kuinka ajattelin, miten tyhmää että olisi pitänyt repiä kömpelöitä ympyröitä, kun saksilla leikatut pikkupilkut näyttivät aidommilta ja paremmilta. Olen edelleen sitä mieltä :)

Vierailija kirjoitti:

Ruusun aika tv-sarjan Illi ei pärjännyt koulussa, mutta oli musiikkimiehiä. Isänsä tsemppas häntä biologian kokeeseen yläasteella, muistaakseni ysillä, kun päättötoikkari oli vaarassa jäädä saamatta. Illi teki bilsaa opiskellessaan laulun, jossa oli pätkä "solulima kuuluu kaikkiin aitotumallisiin, myöskin leviin ja sieniin...".

Käsittämätöntä, mitä kaikkea sitä ihminen muistaakaan.

Illi oli lukiossa siinä vaiheessa, kun kuultiin tuo laulu. Varma tieto, minulla on sarja dvd:llä.

Olisin kerran halunnut lähteä isän ja äidin mukaan kun he muistaakseni lähtivät käymään autoliikkeessä, ja muistaakseni he lupasivat ottaa minut mukaan, mutta olivatkin sitten jo lähteneet, kun heräsin. Meillä silloin käymässä ollut serkkuni kiusasi minua, että he eivät siksi ottaneet minua mukaan, koska olisin ruvennut höpöttämään katuvaloista. Olin pienenä kiinnostunut katuvaloista ja sähköpylväistä.

Kun juhlimme sisareni 20-vuotissyntymäpäiviä uudenvuodenaattona 2008, eräs vieraana ollut myös tuolloin parikymppinen kaverimme raapaisi pari kertaa polveaan ja kysyin, että kutittaako. Hän vastasi: Vähän. Sukkahousut.

Ihania tunnelmapalasia ihmisten muistoista.

60- luvulla isä oli ostanut hamsteritarran , joita myytiin jonkin hyväntekeväisyyden nimissä. Minusta tuntui , että me olimme kovin hienoja ja varakkaita kun saatoimme auttaa toisia. Ihan tavis perhe kuitenkin oltiiin.

Minua kiinnostivat pienenä autojen rekisterinumerot ja muistan, kun yhden auton rekisterinumero huvitti minua. Se oli KKX-210. Se huvitti siksi, kun siinä olivat nuo x, 2 ja 1 eli äks kaks yks. Kyselin myös joskus ihmisiltä, että mitä sinun auton rekkarissa lukee. Kerran, kun jonkun meillä käyneen henkilön auton rekisteristä tuota, ja kirjaimet olivat BAM, vastaus kuului, että siinä lukkoo bam. Sitten jossakin toisessa autossa oli KKU, ja tämän auton omistaja vastasi, että siine lukee kuku. :D

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelin isälle, syytä en tosin muista, mutta sen muistan että isän serkku sanoi mulle että heittää mut kohta kylmään järveen.

Muistan kun mulla oli pullaa 2 palaa, toinen oli kanttipala. Minä eikä kaverini kumpikaan halunnut sitä kanttipalaa, joten keksin että aletaan sitä kumpi käsi-juttua?

Mummini piti olla valvoja joka valvoo että en vaihda pullia kädestä toiseen kun kaveri valitsee.

Mulle jäi kanttipala. Mummi oli mun selän takana näyttänyt kaverille kumpi käsi kannattaa valita. Tunsin itseni petetyksi.

Muistat nämä, koska ovat isoja juttuja lapselle. Iso petos ja uhkailu. Aikuisena varmaan sama, kuin joku luotettava ihminen varastais sulta ja puukko kurkulla.

Ala-asteella yks poika (joka ei ollut mun kaveri tai ihastus) oli vasenkätinen.

Mulla oli kerran vierustoverin, pojan, kanssa vaihtunut vihot. Muistan sanasta sanaan ilkeän runon, jonka hän oli kirjoittanut muista luokan oppilaista vihkoonsa. Eivät olleet vihamiehiäni, kaksoset runossa olivat hyviä kavereitani. 

Muistan, kun olin isän mukana maalaistalossa, kun isä teki sinne jotain hommaa, isäni oli konealanyrittäjä ja teki pieniin maalaistaloihin kaikenlaista hommaa. Siihen aikaan oli vielä viiden lehmän maataloja, ja näillä ei yleensä ollut omaa traktoria. Sain palan lanttua emännältä ja voi että se oli hyvää. Olin alle kouluikäinen

Muistan kun erässä talossa oli erittäin lapsirakas koira. Emäntä esitti meille, miten lapsirakas se on sanomalla "nyt minä lyön tätä lasta" niin koira alkoi murista emännälle. Ei siis aikonut lyödä meitä ja tiedettiin se, vaan emäntä oli kiva, hän vain näytteli. Ei se emäntä ikinä olisi ketään lyönyt, kaikki tykkäsivät hänestä.

Muistan sen, kun naapurin poika ja veljeni kävivät saman päivän aikana 13 kertaa uimassa. Meillä yleinen ranta parin sadan metrin päässä. Ei tuossa varmaan paljon kerennyt uida, mutta laskivat määriä.

Muistan kun olin äidin kanssa heinäpellolla ja siinä lähellä oli Union-huoltoasema. Emäntä kävi ostamassa kaikille, aikuisille ja lapsille, eskimopuikot. Se oli parhaan makuinen eskimo ikinä. Muistan myös täsmälleen sen sinisen haravan, minkä äiti osti lelukaupasta. Siihen aikaan lelukauppa saattoi olla pikkukylälläkin. Muistan myös sen lelukaupan hajun. Oikeastaan se oli  Lempin paperi- ja lelu nimeltään.  Arvaako joku, mikä paikkakunta oli, tai muistaako? 

Muistan haisaappaat, jotka olivat jalassani ja keskusteltiin Euroviisuissa. Bye bye -baby oli voittanut. Myötäilin luokkakavereitani ja sanoin, että oli ihana kappale. Oikeasti en ollut saanut katsoa koko euroviisuja, enkä erityisemmin pitänyt kappaleesta kun sen kuulin. 

Muistan senkin, kun meillä oli saarimökillä koko päiväksi evääksi yksi lenkkimakkara seitsemälle ja se jaettiin tasan. Meitä oli kolme ja naapurista kaksi. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, että naapuri laittoi lapsensa aika usein meidän ruokittavaksi. Heillä oli tosin tiukkaa, joten voi olla, että se oli vanhemmilleni ok, mutta ruokaa ei ollut kyllä paljon. Tuon lenkin lisäksi pala pullaa/henkilö ja voileivät jokaiselle sekä limsapulloja niin, että jokainen sai pienen lasillisen. 

Muistan, kun ensimmäisellä luokalla oli alkamassa äidinkielen tunti, ja opettaja sanoi, että nyt on äidinkieltä, niin yksi luokkakavereistani valitti: Ääh, miksei isänkieltä?