"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Kahden kaverin sotut, kun luettelivat ne kolmannelle puhelimessa, en silloin enkä nyt tee tiedolla mitään. Aikaa kulunut kohta 20 vuotta.
Muistan, kuinka synnyin ja kaikki olivat vihaisia, kun taas tuli poika eikä toivottua tyttöä perheeseen, jossa oli ennestään 5 poikaa ja 2 tyttöä. Muistan myös, että kuinka synnyin 6 viikkoa ennen laskettua aikaa ja olin sairaalassa melkein 2kk ennen kuin pääsin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kahden kaverin sotut, kun luettelivat ne kolmannelle puhelimessa, en silloin enkä nyt tee tiedolla mitään. Aikaa kulunut kohta 20 vuotta.
Muistan vuonna 2001 kuolleen isän serkun sekä vuonna 2005 kuolleen isän enon henkilötunnukset. En ole kuitenkaan tarvinnut niitä koskaan mihinkään.
18 vuotta sitten kävin kerran treffeillä yhden nuoren miehen kanssa. Muistan edelleen hänen puhelinnumeronsa.
Isäni kulki pienissä maalaistaloissa traktoritöissä, sellaisissa, joissa oli vain muutama lehmä eikä omaa traktoria ja lähinnä kotitarveviljelyä ja suoramyyntiä naapureille. Olin usein mukana. Muistan yhden talon pirtin, joka tuntui valtavan isolta ja sen, kun sain palan naurista. Se oli suurta herkkua. Rakastan edelleen kotimaisia juureksia. Oikeastaan tuon teki herkuksi se, kuka sen antoi ja miten, kun oli niin ystävällinen mulle aina, sellainen mummo siinä talon peräkammarissa.
Muistan, kun isä heitti äitinsä päälle vettä, kun meille oli tullut ambulanssi hakemaan äitiäni sairaalaan. Syy tähän oli, että mummo tuli isän mielestä hössöttämään ja tämä sai isän ärsyyntymään. Kyllä ambulanssimiehetkin katsoivat ihmeissään, kun isä laski keittiön hanasta lasiin vettä ja heitti sen mummon päälle.
Muistan todella paljon erilaisia turhia päivämääriä, esimerkiksi sen päivän kun sain ensimmäisen akvaarioni aloittaessani akvaarioharrastukseni. Tästäkin on jo yli 20 vuotta aikaa.
Muistan kun n.6-7 vuotiaana vastasin meidän kotipuhelimeen "5631935" eli sanoin vahingossa puhelinnumeron oman nimen sijaan ja soittaja löi luurin korvaan :D vieläkin näin 20 vuotta myöhemmin häiritsee, että kuka meille silloin soitti..
Vierailija kirjoitti:
Ajatar on Forumissa. Olin tuon tv-mainoksen aikaan varmaan kaksi- tai kolmevuotias.
Jos oikein muistan, laulu meni: "Ajatar on Forumissa, Forumissa Mannerheimintiellä, auki joka ilta kello kahdeksaan. Ajatar on Forumissa!"
Kuinka kasibittiseen Amstradiin ohjelmoidaan skandimerkit.
Mentiin isän kanssa sairaalaan kun pikkuveli oli syntynyt vuonna 74. Isä meni sisälle ja jäin veljen kanssa pihalle odottamaan. Minulla oli keltainen mekko, keltaiset ohuet polvisukat ja pikkukengät. Aurinko paistoi ja potkittiin kiviä parkkipaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun n.6-7 vuotiaana vastasin meidän kotipuhelimeen "5631935" eli sanoin vahingossa puhelinnumeron oman nimen sijaan ja soittaja löi luurin korvaan :D vieläkin näin 20 vuotta myöhemmin häiritsee, että kuka meille silloin soitti..
Minä vastasin kerran lapsena "isä ei ole kotona" ja laitoin luurin alas. Olin joskus vähän hajamielinen.
Tässä on mieleen tulevia asioita, ei aikajärjestyksessä : Olin 6-vuotias. Omakotitalomme vessan patterissa luki "Må ikke tildekkes. Ei saa peittää." Muistan myös Iltasanomien lööpin, jossa luki kissankokoisin kirjaimin: ELLEN TELOI NILKAN. (Ellen Jokikunnas siis oli silloin missikisoissa). Muistan kävelleeni pienenä tyttönä paikkakunnan ruokakaupassa kaupassa kesähelteellä pelkissä shortseissa (siis ei paitaa eikä kenkiä).
Muistan jostain kuulleeni, että ruokailuvälineiden pitäisi olla aterinlaatikossa vasemmalta oikealle järjestyksessä haa-vei-lu, eli haarukat, veitset ja lusikat. Turhana tällaista muistisääntöä pidän siksi, etten ole keksinyt mitään erityistä syytä juuri tälle järjestykselle, eikä ne meillä kotonakaan siellä laatikossa tuossa järjestyksessä ole.
PIkkuaski LM:ää maksoi yläasteen viereisessä kiskassa 12 mk. Kahvikuppi lähikahvilassa puolestaan maksoi 7 mk.
Yläasteen tärkeimpiä ;)
Vierailija kirjoitti:
ei liity lapsuuteeni vaan Rockradioon. Sinne saattoi soittaa numeroon (90) 144 800.
Eipä ollut noin, koska suuntanumero oli 09.
Kävin naapurissa leikkimässä Legoilla. Poika asui yleensä isänsä luona. Kerran hänen äitinsä tuli suihkusta päällään mustat 90-luvun korkealle vyötärölle nousevat pikkuhousut, pitsiset? rintaliivit ja sukkanauhaliivit joiden nauhat heiluivat hassusti. Olin aivan ihastunut tähän näkyyn ja kun tiesin että kaverini oli isällään seuraavan kerran, kävin pyytämässä muka kaveriani ulos. Koska äiti oli yksin kotona, kysyin suoraan voinko tulla sitten pitämään seuraa hänelle? Naurahtaen hän kutsui minut sisälle, sain mehua ja Marie-keksin. Mutta ei hän käynytkään silloin suihkussa. Lähdin pian kotiin.
N 44 kirjoitti:
Muistan jostain kuulleeni, että ruokailuvälineiden pitäisi olla aterinlaatikossa vasemmalta oikealle järjestyksessä haa-vei-lu, eli haarukat, veitset ja lusikat. Turhana tällaista muistisääntöä pidän siksi, etten ole keksinyt mitään erityistä syytä juuri tälle järjestykselle, eikä ne meillä kotonakaan siellä laatikossa tuossa järjestyksessä ole.
Jos laatikko on pieni ja aterimia paljon niin veitset on järkevää pitää keskellä niin lusikat ja haarukat ei pursuile toistensa tontille, kun puhtaita laittaa takaisin laatikkoon. Kokemusta on ja tuollainen järjestys sen takia valittu. ;)
Up!