"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Mun kaverin isällä oli joku sellainen vanhanmallinen vaaleansininen auto ja tallipaikka kerrostalossa mitä ei kaikilla ollut. Muistan sen ajamassa sitä autoaan talliin.

Yhdellä nuorellaparilla oli niin lihava kissa, että se aina kannettiin pihanurmikolle paistattelemaan päivää. Kerran mentiin kaverin kanssa kysymään miksi se kissa oli niin lihava. En muista vastausta.

Oli sukulaisen hautajaiset, naapuri tahtoi ottaa meistä lapsista kuvan haudan äärellä, jätin keltaisen sifonkihuivin kuusen oksaan kun päättelin ettei sovi mustien vaatteiden kanssa. 

Mammalla yökyläillessä minä nukuin aina seinän vieressä, jossa roikkui ryijy. Letitin aina iltaisin ryijyn hapsuja. Sama ryijy roikkuu siellä edelleen ja n. 1,5m leveän ryijyn hapsuista 10cm on kuluneita ja lyhyempiä. Uni tuli siis äkkiä :)

Minulle tilattiin Nalle Puh -lehteä ja kerran siellä oli julkaistu minun lukijat-kirjeeni. Kiljahdin innosta kaakaomukini äärellä, en ollut muistanut lähettäneeni sitä.

Olikohan se Olipa kerran... elämä vai mikä, mutta miesääni dubbasi suomeksi kaikki ne piirretyt. Muistan miten hysteerisen hauska oli kohtaus, jossa väkijoukko mellakoi nälkäänsä, ja kaksi naista huutavat miehekkäällä äänellä "LEIPÄÄ!" "RUOKAA!"

Poikkeuksellisen varhainen muisto, jota monet - vanhempani mukaanlukien - epäilevät (joskin paikalla tuolloin ollut kummitätini vahvistaa): täyttäessäni kaksi, äitini makasi yhä sairaalassa synnytettyään pari päivää aiemmin pikkusiskoni. Istuin seinää vasten asetellulla emännänjatkeella ja kaikki tuntui hyvin epäreilulta. Kummitäti oli leiponut auton mallisen täytekakun, jota kuorrutti kermavaahdolla asetellen ikkunoiksi neliskanttisia keksejä (carneval?). Kun kysyin kummitädiltäni, missä äiti ja isä ovat, kummitäti vastasi heidän tulevan ihan pian kotiin. :) 

Vierailija kirjoitti:

Mobilatin mainos bussin penkeissä.

Oli tylsää ja lueskelin sitä kun bussissa istuskelin harvase päivä. Olin silloin teini.

Vaikuttava aine tais olla mukopolysakkaridipolysulfaatti. Muistinkohan oikein :)

Taidan olla outo.

Ei voi olla totta! Ihan sama sattumanvarainen muisto minulla. Käytiin Linnanmäellä kun olin ala-asteella ja ratikassa oli Mobilat-mainos. Muistin siitä lähtien mukopolysakkaridipolysulfaatin :D

Muistan myös joskus alle kouluikäisenä istuneeni auton takapenkillä, katsoneeni katulamppujen valoja matkan varrella ja miettineeni, osaanko elää jokaisessa hetkessä ja nauttia elämästä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei liity lapsuuteeni vaan Rockradioon. Sinne saattoi soittaa numeroon (90) 144 800.

Eipä ollut noin, koska suuntanumero oli 09.

Haa. Kylläpä oli. Taidat olla vähän nuorempi.

Kaikki suuntanumerot alkoi ennen ysillä ja niitä oli paljon.

Meillä oli suunta 934.

Uppen go

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei liity lapsuuteeni vaan Rockradioon. Sinne saattoi soittaa numeroon (90) 144 800.

Eipä ollut noin, koska suuntanumero oli 09.

Haa. Kylläpä oli. Taidat olla vähän nuorempi.

Kaikki suuntanumerot alkoi ennen ysillä ja niitä oli paljon.

Meillä oli suunta 934.

Meillä taas oli 971.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei liity lapsuuteeni vaan Rockradioon. Sinne saattoi soittaa numeroon (90) 144 800.

Eipä ollut noin, koska suuntanumero oli 09.

Haa. Kylläpä oli. Taidat olla vähän nuorempi.

Kaikki suuntanumerot alkoi ennen ysillä ja niitä oli paljon.

Meillä oli suunta 934.

Meillä taas oli 971.

Tässä vielä kaikki vanhat suuntanumerot: 90, 911, 912, 913, 914, 915, 916, 917, 918, 919, 921, 922, 924, 925, 926, 928, 930, 931, 932, 933, 934, 935, 936, 937, 938, 939, 941, 942, 943, 944, 945, 946, 947, 951, 952, 953, 954, 955, 956, 957, 958, 959, 960, 961, 962, 963, 964, 965, 966, 967, 968, 971, 972, 973, 974, 975, 976, 977, 978, 979, 981, 982, 983, 984, 985, 986, 987, 988, 989, 9692, 9693, 9694, 9695, 9696, 9697, 9698

Kävin naapurissa leikkimässä Legoilla. Poika asui yleensä isänsä luona. Kerran hänen äitinsä tuli suihkusta päällään mustat 90-luvun korkealle vyötärölle nousevat pikkuhousut, pitsiset? rintaliivit ja sukkanauhaliivit joiden nauhat heiluivat hassusti. Olin aivan ihastunut tähän näkyyn ja kun tiesin että kaverini oli isällään seuraavan kerran, kävin pyytämässä muka kaveriani ulos. Koska äiti oli yksin kotona, kysyin suoraan voinko tulla sitten pitämään seuraa hänelle? Naurahtaen hän kutsui minut sisälle, sain mehua ja Marie-keksin. Mutta ei hän käynytkään silloin suihkussa. Lähdin pian kotiin.

Muistin 90-luvulla kaikkien Suomen kuntien vanhat suuntanumerot ulkoa.

Muistan kuinka ala-asteen opettajani teki tekopieruja ja rynkytti luokan ovea tunnilla

Yläasteella historian opettajan luokassa oli lappu "älä lyö päätäsi seinään - etsi ovi".

Kerran yläasteella opo pyysi minut ja kaverini toimistoonsa, kun piti ilmottautua johonkin juttuun. Opo etsiskeli paperia ihan hulluna pitkin toimistoaan ja sanoi meille "oisko teillä jotain paperia ni saisin nuo teidän nimet ylös" kaveri vastasi vahingossa "ei oo nimiä" johon opo tyynesti jatkaen etsimistään että "no kai teillä nyt nimet on". Saimme kaverin kanssa ihan hysteerisen naurukohtauksen, että lopulta makasimme ihan reporankoina opon huoneessa ilman, että opo millään tavalla reagoi mihinkään ja se nauratti meitä koko ajan vain lisää. Tuo asia naurattaa vieläkin, kun oli niin absurdi kaikilta osin. Tuli yhtäkkiä mieleen joten laitoin sen tänne :D

-

Muistan, kun olin isän kanssa automatkalla, oikealta sivutieltä tuli auto aika kovaa vauhtia ja isä huusi: Älä perkele tule! Perkele!

Muistan kuinka pikkuveli syntyi 1980-luvun alussa ja minä odotin innolla, että veli tuotaisiin sairaalasta kotiin. Sitten kun veljeä ei alkanut kuulumaan kotiin, niin unohdin asian. Olin silloin vajaat 2½v. Vasta nyt aikuisena muistin yllättäen, että minulla pitäisi olla pikkuveli ja kun kysyin asiasta vanhemmiltani, niin he katsoivat minua ihmeissään ja sanoivat, että kyllähän minun pitäisi muistaa, että veli syntyi keskosena ja kuoli sairaalassa. Siitä minulla ei ole mitään mielikuvaa, vaikka olin kuuleman mukaan hautajaisissakin mukana. Sitten ihmettelin, että miksi veljen haudalla ei ole käyty koskaan, niin vanhemmat sanoivat, että turha siellä on käydä, koska se ei tuo veljeä takaisin ja se oli pelkkä hiukan yli kilon painoinen mongoloidivauva.

Tein alle kouluikäisenä kodinhoitajan kanssa paperisen veneen, jota uitettiin kylpyammeessa. Soitin sähköuruilla kissanpolkkaa isän humalaisen kaverin kanssa. Salakuljetin päiväkotiin hedelmänappeja ja söin ne salaa päiväkodin pihalla, kun odottelin äitiä hakemaan.

30 vuotta sitten tapahtuneita asioita muistaa yllättävän hyvin.

Isosisko kirjoitti:

Muistan kuinka pikkuveli syntyi 1980-luvun alussa ja minä odotin innolla, että veli tuotaisiin sairaalasta kotiin. Sitten kun veljeä ei alkanut kuulumaan kotiin, niin unohdin asian. Olin silloin vajaat 2½v. Vasta nyt aikuisena muistin yllättäen, että minulla pitäisi olla pikkuveli ja kun kysyin asiasta vanhemmiltani, niin he katsoivat minua ihmeissään ja sanoivat, että kyllähän minun pitäisi muistaa, että veli syntyi keskosena ja kuoli sairaalassa. Siitä minulla ei ole mitään mielikuvaa, vaikka olin kuuleman mukaan hautajaisissakin mukana. Sitten ihmettelin, että miksi veljen haudalla ei ole käyty koskaan, niin vanhemmat sanoivat, että turha siellä on käydä, koska se ei tuo veljeä takaisin ja se oli pelkkä hiukan yli kilon painoinen mongoloidivauva.

Eikö vanhempiesi mielestä Downin syndroomaa sairastavilla ole minkäänlaista ihmisarvoa?

Muistan, kun joskus 90-luvun alkupuolella joku meteorologi sanoi: "Ja Kotipelin numerot ovat" ja rupesi luettelemaan sääkartalla olevia lämpötilalukemia. Siis jotain pelleilyähän tämä oli tietysti, eikä tainnut olla edes oikea säälähetys.