"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Muistan yhä ensimmäisen oppimani puhelinnumeron lapsuuden kodistani. Eipä ole ollut tiedolla käyttöä yli kolmeenkymmeneen vuoteen...

Nanao kirjoitti:

Muistan yhä lapsuudenkodin lankapuhelin-numeron ulkoa. :D

Juu, niin minäkin muistan, kuten myös naapurin lankanumeron. Muistan myös vanhoja postiosotteita siltä ajalta, kun ei maaseudulla ollut vielä tien nimiä.

Olin hiukan yli 2v kun sain pikkuveljen ja kun veljelle vaihdettiin kakkavaippaa, niin minä sanoin, että "Vauva tyhmä paskaperse", sain piiskaa ja istuin peppu kipeänä nurkassa häpeämässä pahuuttani vanhempien käskemänä, katsoin kuinka äiti imetti vauvaa ja isä katsoi heitä onnellisena. Siitä lähtien olen vihannut veljeni todella paljon enkä ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä sen jälkeen kun hän muutti pois lapsuuskodista. Siitä on nyt jo yli 30 vuotta. Muihin sisaruksiin minulla on kyllä hyvät välit, mutta olen kieltänyt heitäkin pitämästä veljeen yhteyttä.

Kaikkien ala-asteaikaisten luokkakavereiden etu-ja sukunimet (paitsi yhden pojan sukunimen, jota en vaan saa mieleeni) ja tosi monen syntymäpäivät tai horoskooppimerkit. Olin tosi yksinäinen ala-asteella, eikä kavereita juuri ollut, joten näistä tiedoista ei ollut paljon hyötyä siihenkään aikaan, saati sitten nykypäivänä.

Muistan myös ihan liikaa sanantarkasti mitä joku on joskus n. 20 vuotta sitten sanonut mulle, usein jotain ihan merkityksettömiä asioita. Esim. muistan joskus 5-vuotiaana kun päivähoitopaikan yksi hoitaja kehui mun muumipipoa, ja jostain syystä tällä hoitajalla oli tosi ärsyttävä tapa toistaa kaikki kahteen kertaan "onpa Annalla hieno pipo, onpa Annalla hieno pipo" ja mietin silloin että onko toi hoitaja jotenkin vajaa kun pitää kahteen kertaan asiat toistella :D

Olin 5kk vanha, kun minulla oli jonkinlainen kuumetauti ja olin sen vuoksi sairaalassa. Muistan yhä, kuinka kamalaa oli maata siellä yksin kaikki päivät sängyssä kiinni erilaisissa johdoissa ja letkuissa ja kuinka minulta otettiin joka päivä verikoe. Erityisen kamalaa oli, että perheeni ei käynyt kertaakaan luonani sen kuukauden aikana, jonka vietin siellä ja en saanut lainkaan kipulääkkeitä, vaikka kivut olivat kovat, mutta silloin ei tiedetty vauvojenkin voivan tuntea kipua.

Muistan jokaisen isäni omistaman automerkin, sekä niiden rekisterinumerot. Siis oman elämäni aikana. 

-muistan kun lapsena sain raivarit kun sisko sai barbin jolla oli leopardi kuviollinen mekko ja ruskea tukka

-kun olin kotipihalla ja hirveä tokka siis jtn 50 poroa meni siitä tieltä ohi

-kun naapuri tuli komentamaan minut puusta alas vaikka sain siellä leikkiä

-äiti käytti minua laittamassa korvakorut ja en tykänny niistä hoitonapeista niin käänsin ne toisinpäin eli ne kultaset taustat etupuolelle ja napit piiloon taakse

-muistan ku sain synttärilahjaksi aina jotain smurffi c kasetteja ja ne smurffit laulo aina jotain sillosia hittejä sillä smurffi kielellä ja muistan senki ku sain semmosen punasen tama?? joku siis semmonen virtuaali lemmikki ja vein sen salaa joulukirkkoon ja pikkuveli repi siitä ne napit irti :(

Muistan kun joskus 4-vuotiaana kerrostalomme pihalla kasvoi kesällä aivan jumalattoman iso voikukkameri. Muistan myös, kun tuo kukkameren takana sijaitsevassa pikkumetsässä suostuttelin ja kai huijasinkin nuoremman naapurintytön maistelemaan jotain pikkupuun lehteä tms.

Muistan tuosta samasta ajasta myös isäni ja hänen kaverinsa tulleen kotiin pesemään öljystä mustia käsiään meille. Muistan kädet yksityiskohtaisesti tuosta hetkestä, eivät lähteneet täysin puhtaiksi.

Up!

Olin tulossa kaverini luota kotiin ehkä 8-9-vuotiaana. Kotikatujemme välissä oli yksi kuja, ja näin jo kaukaa, että erään siellä asuvan perheen pojat ja heidän kaverinsa olivat kujalla leikkimässä. Olivat kovia kiusaamaan ja pelkäsin heitä, joten menin "oikoreittiä": kujan talojen takana olevan niityn poikki, josta pääsi suoraan takapihallemme. Niityllä oli voikukameri, ja varmaan jokaisessa kukassa pörräsi mehiläinen.

Muistan vieläkin sen kuumotuksen, kun hitaasti hiivin niityn poikki ja varoin jokaista askelta, etten vain talloisi voikukkien päälle ja suututtaisi mehiläisiä. Valitsin silti tuon reitin tuhat kertaa mieluummin, kuin että olisin mennyt kujalle suoraan poikaporukan kynsiin.

Kukapa ei muistaisi Pikkukakkosen postia? Itse en ikinä lähettänyt sinne mitään, mutta soi silti aika ajoin päässä se biisi :)

Vierailija kirjoitti:

mussukka_ kirjoitti:

Lueskelin paikkurissa tätä aloitusta ja siinä sitten aloin hyräilemään hiljaa Pikku Kakkosen postia.

Se tarttui mieheenkin ja siinä sitten hymistiin keskenään. Teinit sitten vilkuili, että mitä? Tää on tuttu, mistä toi on?

Sitten me nolattiin mukulat ja laulettiin niille koko ralli "ääneen". Pohdittiin, että niin moni osaa rallin, mutta prosentuaalisesti kuinka moni on lähettänyt postia Pikku Kakkoseen.. En mä, ei mieheni, eikä lapset, eikä laina lapset.

Minä lähetin. Pikku kakkosessa esiteltiin silloin usein lasten lähettämiä piirustuksia, ja halusin lähettää sinne (omasta mielestäni) tosi hienon piirtämäni kuvan narsissipellosta. Sitä ei koskaan esitelty, olin pettynyt. Toitpas nyt muuten mieleeni yhden "turhan" muiston :D

Minun piirtämä kuva esiteltiin, oli muistaakseni akvaario tai jotain kaloihin liittyvää, oli hienoa :D

Vierailija kirjoitti:

Oli viikonloppu, ja heräsin ennen äitiä ja isää ja mulla oli kamala nälkä enkä halunnut herättää vanhempia. En saanut keittiön yläkaappeja auki, niin otin tiskipöydältä raa'an sipulin ja puraisin sitä. Rupesin itkemään ja äiti heräsi ja antoi aamupalaa. Olin joku 3-vuotias.

Minä yritin varmaan joskus 4-vuotiaana tarjoilla äitille äitienpäivänä hienon aamiaisen. En osannut leipoa mitään ja yritin keksiä jotain vastaavaa, joten otin yläkaapista näkkileipää ja sirottelin sen päälle sokeria. Äiti ei tykännyt. :(

Joskus -70 ja -80 luvulla tuli kultapossu lehti. Joku oli lähettänyt sinne runon. Ja se meni näin"hellanlettas siunatkoon kissa se pussas sammakkoo samakko vähän vikisi mutta kissa se pussas väkisin"

Muistan, kun olimme kerran ajelulla ja isä ja äiti sanoivat, että menisimme käymään eräiden tuttaviemme luona ja minua ei huvittanut yhtään, ja sanoin vain, että eivät he ole kotona. Enhän minä mitenkään voinut sitä tietää, mutta he eivät todellakaan olleetkaan kotona, kun menimme heidän talolleen.

Muistan, kun eräänä kesänä, varmastikin vuoden 1993 kesänä, koska olen lukenut siitä, että se oli viileä ja siitä minulla on jo melko paljon muistikuvia, muistaakseni Seiska-lehden etusivulla luki: Ala jo, kuuma kesä!

Muistan, kun Onnenpyörässä oli samassa jaksossa kilpailemassa kaksi Jorma-nimistä henkilöä, Janne Porkka sanoi, että todennäköisyys sille, että Jorma voittaa tämän pelin on 66,6 %.

Muistan, kun äiti osti minulle ja sisarilleni pillimehut, toinen sisaristani kiukutteli ja heitti ensin pillin ja sitten pillimehupakkauksen torin suihkulähteeseen.

Meillä oli usean vuoden ajan nauhalla erään piirrossarjan jakso englanninkielisenä suomenkielisellä tekstityksellä. Siinä oli ranskalaisella aksentilla englantia puhuva prinsessa, joka oli oikea hemmoteltu kakara. Tämä prinsessa kutsui isäänsä ranskankielisellä sanalla papa, ja muistan, kun kerran katsoimme tätä piirrettyä, sisartani ärsytti tuo papa-sana.

Olin ehkä joskus 10-vuotiaana isän mukana viemässä perunoita kauppaan, ja kun sen oven edessä, jonka eteen meidän piti pysäköidä pakettiautomme perunoiden siirtämistä kauppaan varten, oli pysäköitynä henkilöauto, isäni ärisi: Tänne on pysäköity tämmönen perkeleen auto!