Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vain surra rauhassa, mutta pitäis järjestää lapsen syntymäpäiviä ja elää muutenkin normiarkea koko ajan
06.11.2016 |
Suren lapsuuttani. Ja sitä, ettn voi järjestää lapsilleni onnellista lapsuutta koska olen itse niin surullinen. Ja suren siis lapsuuteni aiheuttamia vaikeita asioita, asioita, joissa en suoriudu kuten oppikirjoissa sanotaan, muun muassa. Olen huono ihminen ja miehille seksissä hylkiö.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
ap
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo niin minullakin on surettavaa menneisyydessäni. Silti olen päättänyt antaa lapselleni kaikkea sitä mistä itse jäin paitsi. Ehkä siten saan lapseni kautta elettyä uudelleen lapsuuttani kun näen aitoa iloa ja turvallisuutta. Sitä surun ja tuskan kierrettä ei ole pakko jatkaa sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vänkääjä. Sulla on joka ehdotukseen sellainen ei-asenne jo valmiiksi.
En ole vänkääja ja eikä ole. Mitä hyötyä ois innostua toimimattomista ohjeista? Oletko lukenut ketjua "neuvoja, jotka ovat hyviä, mutta eivät toimi."?
ap
"Olet vänkääjä. Sulla on joka ehdotukseen sellainen ei-asenne jo valmiiksi."
"En ole vänkääja ja eikä ole."
Ilmassa on kyllä nyt ironiaa sakeanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
apEn ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
"Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä."
Mutta kun ei se mnnyt näin. Äitini jatkoi minun määräilemistäni ja sanoilla vaikuttamista minuun senkin jälken, kun täytin 18. Hänelle ei yksinkertaisesti kelvannut se, että miten elin elämääni ja hän kertoi, ettei se tule kelpaamaan kellkään muullekaan. Minun pitäisi opetella elämään niin kuin hän sanoo, tai päätyisin katuojaan. Ja hän itse tuntui uskovan sen, mihin puhui. Mulla oli vaikeuksia, niin oli helppo uskoa, että ne johtuivat siitä, ettn elänyt, kuten hän sanoi. Jos kuitenkin yritin, niin minua moitittiin koko ajan. Jos en tehnyt niin, haukuttiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vänkääjä. Sulla on joka ehdotukseen sellainen ei-asenne jo valmiiksi.
En ole vänkääja ja eikä ole. Mitä hyötyä ois innostua toimimattomista ohjeista? Oletko lukenut ketjua "neuvoja, jotka ovat hyviä, mutta eivät toimi."?
ap"Olet vänkääjä. Sulla on joka ehdotukseen sellainen ei-asenne jo valmiiksi."
"En ole vänkääja ja eikä ole."
Ilmassa on kyllä nyt ironiaa sakeanaan.
Se ei ole vänkäämistä, jos ei innostu ohjeista, joista ei ole apua ja kertoo sen, eikä valehtele, että "kiitos avusta".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
apEn ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
"Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä."
Mutta kun ei se mnnyt näin. Äitini jatkoi minun määräilemistäni ja sanoilla vaikuttamista minuun senkin jälken, kun täytin 18. Hänelle ei yksinkertaisesti kelvannut se, että miten elin elämääni ja hän kertoi, ettei se tule kelpaamaan kellkään muullekaan. Minun pitäisi opetella elämään niin kuin hän sanoo, tai päätyisin katuojaan. Ja hän itse tuntui uskovan sen, mihin puhui. Mulla oli vaikeuksia, niin oli helppo uskoa, että ne johtuivat siitä, ettn elänyt, kuten hän sanoi. Jos kuitenkin yritin, niin minua moitittiin koko ajan. Jos en tehnyt niin, haukuttiin.
ap
Etkö voi viedä vaatteitasi kuivumaan taloyhtiön kuivaushuoneeseen? Siellä voisit säilyttää niitä monta kuukautta ja ongelmasi olisivat ohi. Miehesikin voisi kiinnostua sinusta taas seksuaalisesti, kun et enää niin stressaa ja lapsesi uskaltaisi tuoda vessaan kivisen kissan ilman että räjähdät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
apEn ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
"Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä."
Mutta kun ei se mnnyt näin. Äitini jatkoi minun määräilemistäni ja sanoilla vaikuttamista minuun senkin jälken, kun täytin 18. Hänelle ei yksinkertaisesti kelvannut se, että miten elin elämääni ja hän kertoi, ettei se tule kelpaamaan kellkään muullekaan. Minun pitäisi opetella elämään niin kuin hän sanoo, tai päätyisin katuojaan. Ja hän itse tuntui uskovan sen, mihin puhui. Mulla oli vaikeuksia, niin oli helppo uskoa, että ne johtuivat siitä, ettn elänyt, kuten hän sanoi. Jos kuitenkin yritin, niin minua moitittiin koko ajan. Jos en tehnyt niin, haukuttiin.
apEtkö voi viedä vaatteitasi kuivumaan taloyhtiön kuivaushuoneeseen? Siellä voisit säilyttää niitä monta kuukautta ja ongelmasi olisivat ohi. Miehesikin voisi kiinnostua sinusta taas seksuaalisesti, kun et enää niin stressaa ja lapsesi uskaltaisi tuoda vessaan kivisen kissan ilman että räjähdät.
En ollut sen siivoava äiti -ketjun ap, turha muistutella mua siitä ketjusta, vaikka sitä aloittajaa puolustinkin. Varsinkin se kuivaushuonekirjoittaja oli todlla epäselvä. Ja kyllä miestä kiinnostaisi seksi, mutta ei ole mulle se oikea kumppani, jonka kanssa pääsisin traumoistani (ainakaan kovin nopeasti) vaan turhaudun häneen, kun jos siivoaminen (joka siis tuntui ihan kivalta kerrankin) vie halut, niin onhan se nyt ihan paska tilanne. Mulle siis, mies ei siitä, yhdestä kerrasta, niinkään hermostunut, itse harmistuin ihan totaalisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mutta sinänsä ihan kivaa, että kerrankin mulle vastaa aito henkinen kermaperse, eikä alkoholistiäidin laiminlyömä elämässäpärjääjä! :D
ap
Kiitoksia! Olen mielelläni aito kermaperse! :D Kermaperseenä on pirskatin mukavaa olla, varmasti tiedät sen. Siitä, minkälainen "elämässä pärjääjä" sinä olet, on varmasti erilaisia mielipiteitä. Useimmat sanoisivat, että kovin hyvin et elämääsi hoida, mutta jos viestini saivat sinuun yhtään vipinää ja kipinää, niin jatka hyvä nainen pärjäämistä omalla tavallasi. Älä kuitenkaan siirrä lapsillesi pahaa oloasi, lapsesi eivät ole syyllisiä sinun historiaasi. Terv. Kermis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mutta sinänsä ihan kivaa, että kerrankin mulle vastaa aito henkinen kermaperse, eikä alkoholistiäidin laiminlyömä elämässäpärjääjä! :D
apKiitoksia! Olen mielelläni aito kermaperse! :D Kermaperseenä on pirskatin mukavaa olla, varmasti tiedät sen. Siitä, minkälainen "elämässä pärjääjä" sinä olet, on varmasti erilaisia mielipiteitä. Useimmat sanoisivat, että kovin hyvin et elämääsi hoida, mutta jos viestini saivat sinuun yhtään vipinää ja kipinää, niin jatka hyvä nainen pärjäämistä omalla tavallasi. Älä kuitenkaan siirrä lapsillesi pahaa oloasi, lapsesi eivät ole syyllisiä sinun historiaasi. Terv. Kermis
En tiedä, millaista on olla henkinen kermaperse, eli hyvinkohdeltu henkisellä tasolla. Enkä ymmärrä mistä päättelit antaneesi jotain vipinää mulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mutta sinänsä ihan kivaa, että kerrankin mulle vastaa aito henkinen kermaperse, eikä alkoholistiäidin laiminlyömä elämässäpärjääjä! :D
apKiitoksia! Olen mielelläni aito kermaperse! :D Kermaperseenä on pirskatin mukavaa olla, varmasti tiedät sen. Siitä, minkälainen "elämässä pärjääjä" sinä olet, on varmasti erilaisia mielipiteitä. Useimmat sanoisivat, että kovin hyvin et elämääsi hoida, mutta jos viestini saivat sinuun yhtään vipinää ja kipinää, niin jatka hyvä nainen pärjäämistä omalla tavallasi. Älä kuitenkaan siirrä lapsillesi pahaa oloasi, lapsesi eivät ole syyllisiä sinun historiaasi. Terv. Kermis
Kolmanneksi olet aika naivi jos kuvittelet, että ihmisen vaikeudet ratkeavat pelkällä tiedostamisella, niin etteivät ne siirtyisi lapsille saakka. Ne ratkevat vasta saamalla apua niiden käsittelyyn ja siinä on terapeutin taidot avainasemassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
apEn ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
"Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä."
Mutta kun ei se mnnyt näin. Äitini jatkoi minun määräilemistäni ja sanoilla vaikuttamista minuun senkin jälken, kun täytin 18. Hänelle ei yksinkertaisesti kelvannut se, että miten elin elämääni ja hän kertoi, ettei se tule kelpaamaan kellkään muullekaan. Minun pitäisi opetella elämään niin kuin hän sanoo, tai päätyisin katuojaan. Ja hän itse tuntui uskovan sen, mihin puhui. Mulla oli vaikeuksia, niin oli helppo uskoa, että ne johtuivat siitä, ettn elänyt, kuten hän sanoi. Jos kuitenkin yritin, niin minua moitittiin koko ajan. Jos en tehnyt niin, haukuttiin.
apEtkö voi viedä vaatteitasi kuivumaan taloyhtiön kuivaushuoneeseen? Siellä voisit säilyttää niitä monta kuukautta ja ongelmasi olisivat ohi. Miehesikin voisi kiinnostua sinusta taas seksuaalisesti, kun et enää niin stressaa ja lapsesi uskaltaisi tuoda vessaan kivisen kissan ilman että räjähdät.
Ja kyllä miestä kiinnostaisi seksi, mutta ei ole mulle se oikea kumppani, jonka kanssa pääsisin traumoistani (ainakaan kovin nopeasti) vaan turhaudun häneen,
Ei kumppanin asia ole vapauttaa sinua traumoistasi. Itse sinun pitää ne unohtaa. Ellet pysty, kärsit siitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
apEn ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
"Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä."
Mutta kun ei se mnnyt näin. Äitini jatkoi minun määräilemistäni ja sanoilla vaikuttamista minuun senkin jälken, kun täytin 18. Hänelle ei yksinkertaisesti kelvannut se, että miten elin elämääni ja hän kertoi, ettei se tule kelpaamaan kellkään muullekaan. Minun pitäisi opetella elämään niin kuin hän sanoo, tai päätyisin katuojaan. Ja hän itse tuntui uskovan sen, mihin puhui. Mulla oli vaikeuksia, niin oli helppo uskoa, että ne johtuivat siitä, ettn elänyt, kuten hän sanoi. Jos kuitenkin yritin, niin minua moitittiin koko ajan. Jos en tehnyt niin, haukuttiin.
apEtkö voi viedä vaatteitasi kuivumaan taloyhtiön kuivaushuoneeseen? Siellä voisit säilyttää niitä monta kuukautta ja ongelmasi olisivat ohi. Miehesikin voisi kiinnostua sinusta taas seksuaalisesti, kun et enää niin stressaa ja lapsesi uskaltaisi tuoda vessaan kivisen kissan ilman että räjähdät.
Ja kyllä miestä kiinnostaisi seksi, mutta ei ole mulle se oikea kumppani, jonka kanssa pääsisin traumoistani (ainakaan kovin nopeasti) vaan turhaudun häneen,
Ei kumppanin asia ole vapauttaa sinua traumoistasi. Itse sinun pitää ne unohtaa. Ellet pysty, kärsit siitä itse.
No kyllä on. Auttaisin itsekin kärsivää, jos minulla olisi hyvin. Ja en todellakaan aio unohtaa, ei ne sillä parane. En edes tiedä, mitä unohtaisin.
ap
Mies se halusi tutustuessaan seksiä, mulle ois riittänyt pelkkä kumppanuus ilmankin, parasta auttaa mua, jos haluaa sitä kanssani. Koska myöhemmin olen tajunnut, ettei kykenemättömyys haluttomuudesta johdukaan, vaan siitä, millaisia miehet osin ovat. Eli tunteettomia mulkeroita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, haluatko muuttaa tilannetta vai jäädä siihen? Menneisyyteen ei voi vaikuttaa,mutta tähän päivään ja tulevaisuuteen voi. Olet aikuinen ja tiedät nyt, että äitisi sana ei ole totuus. Nyt voit valita kenen kanssa olet tekemisissä ja ketä kuuntelet. Jos tiedät, että äitisi oli väärässä, niin mitä sillä on sinulle enää tänään merkitystä? Voit valita ympärillesi ihmisiä joista välität ja hakea keskusteluapua terapeutista. Mieti millainen äiti haluat olla lapsillesi. Kai haluat heille paremman lapsuuden kuin itsellesi. Vaikutat masentuneelta, kun näet itsesi ja elämäsi ainoastaan negatiivisten asioiden kautta. Jos luovutat nyt, siirrät oman taakkasi myös lapsillesi. Sinä voit päättää tänään, että haluat olla onnellinen jonain päivänä. Sen ei tarvitse olla tänään, mutta se on suunta johon sinun kannattaa pyrkiä aktiisisesti. Hoida rutiinit ja tee asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Tapaa ihmisiä joiden seurasta nautit, niin ehkä pikkuhiljaa huomaat, että eläminen on elämisen arvoista. Kukaan muu ei ole vastuussa elämästäsi, eikä voi korjata sitä puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
apEn ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
"Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä."
Mutta kun ei se mnnyt näin. Äitini jatkoi minun määräilemistäni ja sanoilla vaikuttamista minuun senkin jälken, kun täytin 18. Hänelle ei yksinkertaisesti kelvannut se, että miten elin elämääni ja hän kertoi, ettei se tule kelpaamaan kellkään muullekaan. Minun pitäisi opetella elämään niin kuin hän sanoo, tai päätyisin katuojaan. Ja hän itse tuntui uskovan sen, mihin puhui. Mulla oli vaikeuksia, niin oli helppo uskoa, että ne johtuivat siitä, ettn elänyt, kuten hän sanoi. Jos kuitenkin yritin, niin minua moitittiin koko ajan. Jos en tehnyt niin, haukuttiin.
apEtkö voi viedä vaatteitasi kuivumaan taloyhtiön kuivaushuoneeseen? Siellä voisit säilyttää niitä monta kuukautta ja ongelmasi olisivat ohi. Miehesikin voisi kiinnostua sinusta taas seksuaalisesti, kun et enää niin stressaa ja lapsesi uskaltaisi tuoda vessaan kivisen kissan ilman että räjähdät.
Ja kyllä miestä kiinnostaisi seksi, mutta ei ole mulle se oikea kumppani, jonka kanssa pääsisin traumoistani (ainakaan kovin nopeasti) vaan turhaudun häneen,
Ei kumppanin asia ole vapauttaa sinua traumoistasi. Itse sinun pitää ne unohtaa. Ellet pysty, kärsit siitä itse.
No kyllä on. Auttaisin itsekin kärsivää, jos minulla olisi hyvin. Ja en todellakaan aio unohtaa, ei ne sillä parane. En edes tiedä, mitä unohtaisin.
ap
No eikä ole. Kumppanillasi on oikeus olla taakoittumatta sinun traumoistasi. Traumasi ovat ihan ihka omiasi. Unohda ne, niin pääset eroon. Vatvominen ei auta mitään.
En voi valita ympärilleni ihmisiä, joista välittää, koska minua ei ymmärretä. Suututaan, kun pidän kiinni oikuksistani. Ei ihmisiin voi luottaa, jokainen ajaa vain omia etujaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
apEn ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
"Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä."
Mutta kun ei se mnnyt näin. Äitini jatkoi minun määräilemistäni ja sanoilla vaikuttamista minuun senkin jälken, kun täytin 18. Hänelle ei yksinkertaisesti kelvannut se, että miten elin elämääni ja hän kertoi, ettei se tule kelpaamaan kellkään muullekaan. Minun pitäisi opetella elämään niin kuin hän sanoo, tai päätyisin katuojaan. Ja hän itse tuntui uskovan sen, mihin puhui. Mulla oli vaikeuksia, niin oli helppo uskoa, että ne johtuivat siitä, ettn elänyt, kuten hän sanoi. Jos kuitenkin yritin, niin minua moitittiin koko ajan. Jos en tehnyt niin, haukuttiin.
apEtkö voi viedä vaatteitasi kuivumaan taloyhtiön kuivaushuoneeseen? Siellä voisit säilyttää niitä monta kuukautta ja ongelmasi olisivat ohi. Miehesikin voisi kiinnostua sinusta taas seksuaalisesti, kun et enää niin stressaa ja lapsesi uskaltaisi tuoda vessaan kivisen kissan ilman että räjähdät.
Ja kyllä miestä kiinnostaisi seksi, mutta ei ole mulle se oikea kumppani, jonka kanssa pääsisin traumoistani (ainakaan kovin nopeasti) vaan turhaudun häneen,
Ei kumppanin asia ole vapauttaa sinua traumoistasi. Itse sinun pitää ne unohtaa. Ellet pysty, kärsit siitä itse.
No kyllä on. Auttaisin itsekin kärsivää, jos minulla olisi hyvin. Ja en todellakaan aio unohtaa, ei ne sillä parane. En edes tiedä, mitä unohtaisin.
apNo eikä ole. Kumppanillasi on oikeus olla taakoittumatta sinun traumoistasi. Traumasi ovat ihan ihka omiasi. Unohda ne, niin pääset eroon. Vatvominen ei auta mitään.
Kyllä se on kumppanini asia. En ikinä voisi itse vain katsella vieressä, kun kumppanini kärsii. Jos on tuota mieltä kuin sinä, niin naikoon keskenään. En minä pakota ketään kanssani olemaan. Mitä mä voisin unohtaa, kun en tiedä, miksi olen traumainen?
ap
Ja jos kumppanini "taakoittuisi" traumoistani, niin ainoa, joka voi ottaa jalat alleen ja häipyä, on kumppanini. Vastatkoon siinä suhteessa omista voimistaan vain. En minäkään kuormita itseäni sellaisten ihmisten asioilla, joita en osaa tai voi auttaa.
ap
55 jatkaa.. Kaikki valitsevat ihmiset ympärilleen tavalla tai toisella. Sinä saat määrätä omat rajasi, samoin kuin muut saavat määrätä omat rajansa. Ei kaikkien tarvitse aina ymmärtää sinua ollakseen sinun elämässäsi. Ihmiset ovat erilaisia ja se vaan pitää hyväksyä. Silti huonoa kohtelua ei kannata hyväksyä keneltäkään. Millainen ystävä sinä olet muille? Kuunteletko ja tuetko muita, vai joutuvatko muut aina kuuntelemaan sinua? Autatko muita ja tuot iloa heidän elämäänsä? Joskus voi olla vaikeaa saada ystäviä, jos velloo vaan oman elämän kurjuudessa. On raskasta olla ystävä ihmiselle, joka vaatii tukea koko ajan.
Ilmapiiri on jotain muuta kuin "asia, jonka äitini sanoi".
ap