Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vain surra rauhassa, mutta pitäis järjestää lapsen syntymäpäiviä ja elää muutenkin normiarkea koko ajan
06.11.2016 |
Suren lapsuuttani. Ja sitä, ettn voi järjestää lapsilleni onnellista lapsuutta koska olen itse niin surullinen. Ja suren siis lapsuuteni aiheuttamia vaikeita asioita, asioita, joissa en suoriudu kuten oppikirjoissa sanotaan, muun muassa. Olen huono ihminen ja miehille seksissä hylkiö.
Kommentit (105)
Hae hyvä ihminen ammattiapua, jos koet, että normaali arki on työn ja tuskan takana suremisesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko se sama joka on aiemminkin täällä puinut asiaa? Jos surettaa oma lapsuus, etkä ole saanut sitä käsiteltyä, niin oletko hakenut apua psykologilta tai terapeutilta? Jos teet lapsillesi surullisen lapsuuden, niin sitten he joutuvat puimaan asiat ammattilaisten kanssa. Eli joko haet apua nyt, tai siirrät avun hakemisen omien lastesi taakaksi. Kumminko teet?
Tuolla menolla saat vain lisää surettavaa.
Sisäistä että vaikka lapsena elämäsi ei ollut päätettävissäsi, nyt aikuisena on ja voit ottaa elämäsi ohjat käsiisi tänään. Ensimmäinen asia on miettiä, miten lapsellasi voi olla kivoja lapsuusmuistoja, ja niihin kuuluu synttärijuhlat.
Kuinka pieni lapsi sulla? Voisitko ottaa asian puheeksi esim. neuvolassa?
Mulla vähän sama juttu ja neuvolassa pääsin jutteleen eka perhetyöntekijän kanssa ja häneltä sain lähetteen psykologille ja sieltä taas lähetteen lyhyeen terapiaan. Välillä olen onnellinen, kun pääsin ilmaiseen terapiaan ja välillä taas vituttaa, kun tämä aika, jonka "pitäisi" olla ihanaa aikaa, meneekin osittain vanhan paskan vatvomiseen pohjia myöten. Mutta kai nää tunteet kuuluu asiaan? Toisaalta hyvä, että ne pahat asiat saa edes nyt käsiteltyä eikä niitä tarvitse toivottavasti kantaa hautaan asti mukanaan.
Sulla on oikeus käydä asiat läpi ja surra. Se on myös lapsesi paras, että käsittelet tunteesi. Olisiko sulla mahdollisuus saada apua synttäreiden järjestämiseen? Paljonko lapsi täyttää? Lapsellakin on toki oikeus synttäreihin ja hyvään lapsuuteen, mutta ethän ota liikaa paineita synttäreistä ja valmisteluista? Ei kaiken tarvitse olla täydellistä! Blogeja ja fb-kuvia katsoessa tulee morkkis olo helposti, kun kaikilla on sävy sävyyn nätisti katettua ja koristeltuna koko koti vimpan päälle. Mut oikeasti, kyllä se ite tehty (tai tilattu) peruskakku, joka on koristeltu vaikka suklaanapeilla ja nonparelleilla riittää. Samoin muutama ilmapallo, serpentiinit jne. Kutsut voi hoitaa vaikka tekstarilla tai jos lapsella jo sen verran ikää, voi askarrella itse?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itsesääli
Ei tää ole mitään itsesääliä. Olen oikeasti miehille seksuaalinen hylkiö. Ette itse ikinä tyytyisi siihen mihin mä, eikä pidäkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsetkin kantaa kivikissoja sisälke ja pilaa sun itsesäälissä märehtimisen
No sure rauhassa sitten, mene vaikka jonnekin piilopirttiin suremaan ja anna perheesi elää rauhassa ilman sinun märisevän naamavärkin katsomista. Karmeaa tuollainen itsesääli jolloin kaikkien sinun lähelläsi olevien pitäisi olla koko ajan hiljaa, ei saisi nauraa, ei iloita, ei elää normaalia elämää, vaan heidän pitäisi hiipiä varpaisillaan, palvella sinua ja ymmärtää sinua. Sairasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuon lapsuuden suremisen aika ollut ennen ladten tekoa?
Mitä se surra rauhassa on? Makaat kuin tiskirätti sängyssä? Silläkö se maailmasi paranee?
Vierailija kirjoitti:
Hae hyvä ihminen ammattiapua, jos koet, että normaali arki on työn ja tuskan takana suremisesi takia.
Käyn terapiassa. En tosin (vielä) seksiterapiassa. En luota niihin terapeutteihin. Mitä ne vois auttaa jos mä tunnen iseni seksuaaliseksi hylkiöksi miehille? Nehän on menneet alalle siksi, kska seksi on kivaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko se sama joka on aiemminkin täällä puinut asiaa? Jos surettaa oma lapsuus, etkä ole saanut sitä käsiteltyä, niin oletko hakenut apua psykologilta tai terapeutilta? Jos teet lapsillesi surullisen lapsuuden, niin sitten he joutuvat puimaan asiat ammattilaisten kanssa. Eli joko haet apua nyt, tai siirrät avun hakemisen omien lastesi taakaksi. Kumminko teet?
Avun saaminen voi vain olla hemmetin hidasta.
ap
Teemana seksuaalisuus tällä kertaa. Vaikeetahan se on, kun ei pysty rakastamaan tai ajattelemaan muita kuin itseään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla menolla saat vain lisää surettavaa.
Sisäistä että vaikka lapsena elämäsi ei ollut päätettävissäsi, nyt aikuisena on ja voit ottaa elämäsi ohjat käsiisi tänään. Ensimmäinen asia on miettiä, miten lapsellasi voi olla kivoja lapsuusmuistoja, ja niihin kuuluu synttärijuhlat.
"Tuolla menolla saat vain lisää surettavaa."
Tuokin on totta, mutta lapsena en surrut ja silti suruja kertyi hillitön määrä. Eli se, ettei sure ei takaa mitään onnellisuutta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Teemana seksuaalisuus tällä kertaa. Vaikeetahan se on, kun ei pysty rakastamaan tai ajattelemaan muita kuin itseään
No et sinäkään ajattele, jos se, että toisella on vaikeaa aiheuttaa aggressiota sinussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuon lapsuuden suremisen aika ollut ennen ladten tekoa?
Mitä se surra rauhassa on? Makaat kuin tiskirätti sängyssä? Silläkö se maailmasi paranee?
Ihannetilanteessa olisi. Mutta aina ei edes itse tiedosta, että omassa lapsuudessa on voinut olla jotain pahastikin vialla ja ne asiat ymmärtää vasta paljon myöhemmin. Usein myös omien lapsien saaminen laukaisee omat lapsuuden kriisit, vaikka luulee jo olevansa käsitellyt ne.
Vierailija kirjoitti:
No sure rauhassa sitten, mene vaikka jonnekin piilopirttiin suremaan ja anna perheesi elää rauhassa ilman sinun märisevän naamavärkin katsomista. Karmeaa tuollainen itsesääli jolloin kaikkien sinun lähelläsi olevien pitäisi olla koko ajan hiljaa, ei saisi nauraa, ei iloita, ei elää normaalia elämää, vaan heidän pitäisi hiipiä varpaisillaan, palvella sinua ja ymmärtää sinua. Sairasta...
Menisinkin jos se koskettaisi vain minua itseäni, mutta lapset kokis sen hylkäämisenä :( Kun tuo kuvailusi ei aivan osunut kohdalleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Äitihullun jorinoita taas
En oo mikään äitihullu.
Kaverini suree rauhassa. Ei ole normiarkea sotkemassa ja häiritsemässä, ei miestä tai lapsia pilaamassa suremiseen uppoutumista. Masennus on kroonistunut ja ihan päällepäin näkee jo, että on kyse mielenterveyspotilaasta vakavasta päästä.
Normiarki voi olla pelastus. Oletko tullut ajatelleeksi, miten hyvä on, että sinulla on rutiineja jotka pitävät sinut pinnalla? Tuollainen rauhassa sureminen voi syöstä ihmisen kokonaan radalta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pieni lapsi sulla? Voisitko ottaa asian puheeksi esim. neuvolassa?
Mulla vähän sama juttu ja neuvolassa pääsin jutteleen eka perhetyöntekijän kanssa ja häneltä sain lähetteen psykologille ja sieltä taas lähetteen lyhyeen terapiaan. Välillä olen onnellinen, kun pääsin ilmaiseen terapiaan ja välillä taas vituttaa, kun tämä aika, jonka "pitäisi" olla ihanaa aikaa, meneekin osittain vanhan paskan vatvomiseen pohjia myöten. Mutta kai nää tunteet kuuluu asiaan? Toisaalta hyvä, että ne pahat asiat saa edes nyt käsiteltyä eikä niitä tarvitse toivottavasti kantaa hautaan asti mukanaan.
Sulla on oikeus käydä asiat läpi ja surra. Se on myös lapsesi paras, että käsittelet tunteesi. Olisiko sulla mahdollisuus saada apua synttäreiden järjestämiseen? Paljonko lapsi täyttää? Lapsellakin on toki oikeus synttäreihin ja hyvään lapsuuteen, mutta ethän ota liikaa paineita synttäreistä ja valmisteluista? Ei kaiken tarvitse olla täydellistä! Blogeja ja fb-kuvia katsoessa tulee morkkis olo helposti, kun kaikilla on sävy sävyyn nätisti katettua ja koristeltuna koko koti vimpan päälle. Mut oikeasti, kyllä se ite tehty (tai tilattu) peruskakku, joka on koristeltu vaikka suklaanapeilla ja nonparelleilla riittää. Samoin muutama ilmapallo, serpentiinit jne. Kutsut voi hoitaa vaikka tekstarilla tai jos lapsella jo sen verran ikää, voi askarrella itse?
Tiedän, eiköhän niistä selvitä, koska toisen lapsen synttärit oli just tätä ennen ja on vielä aika siistiä sen jäljiltä ja nyt sama vaan uudestaan. Mutta ehkä siks alkaakin jo vähän väsyä. Kun olisi kivaa jos ois kiva järjestää niitä, eikä ihan tylsää. Eilen jaksoin siivota, mutta nyt tuntuu ettei kiinnostais yhtään. Kävi niin hassusti, että kun innostuin siivoamisesta silloin kaksi viikkoa sitten, niin halu seksiin hävisi jonnekin :O
ap
Lopeta itsesääli