Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vain surra rauhassa, mutta pitäis järjestää lapsen syntymäpäiviä ja elää muutenkin normiarkea koko ajan
06.11.2016 |
Suren lapsuuttani. Ja sitä, ettn voi järjestää lapsilleni onnellista lapsuutta koska olen itse niin surullinen. Ja suren siis lapsuuteni aiheuttamia vaikeita asioita, asioita, joissa en suoriudu kuten oppikirjoissa sanotaan, muun muassa. Olen huono ihminen ja miehille seksissä hylkiö.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
55 jatkaa.. Harrastatko ap jotain? Tai pidätkö lukemisesta, musiikista, tai ihan mistä vaan mikä vie ajatuksesi pois itsestäsi? Joskus saa asioihin vähän perspektiiviä, kun ajattelee muutakin kuin itseään. Mitä miehesi on mieltä näistä ajatuksista? Etkö pelkää että hän kyllästyy siihen, että olet jatkuvasti surullinen?
En harrasta enää. Harrastin joskus ratsastusta, mutta kaikki alkoi tuntua merkityksettömältä. Musiikkia kuuntelen aina ajaessani ja musiikin kuuntelu on ollut tärkeää minulle läpi elämäni.
Olen ajatellut muitakin kuin itseäni erään asian tiimoilla joka liittyy terveyteen, mutta uuvuin siinäkin. Mieheni jaksaa ihmeen paljon. En jaksa pelätä että hän kyllästyy, en pimittänyt häneltä mitään aikoinaan, hän suunnilleen tiesi, mikä olen kun muutimme lopulta yhteenkin. Hänen kestokykynsä on yllättänyt silti minut ja minusta minä olen meistä kahdesta silti tyytymättömämpi suhteeseemme. Kumma kyllä. Ettäs kehtaankin. Mutta emme halua hajottaa perhettä lapsilta, eikä mulla nyt mitään suhdenäkymiä tai kiinnostusta "kehen vaan" ole. Oli yksi mies, mutta hän oli sellainen, että unohdan ne jutut koska ei niistä tule vaan ikinä mitään. Mulle.
Moni ois tähänkin varmaan tyytyväinen, mutta mä en ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se terveyteen liittyvä asia oli tavallaan antoisaa, mutta en sittn enää vain jaksanut antaa siinä itsestäni mitään. Nykyään satunnaisesti, mutta en niin paljon, että saisin ajatukset siihen sidottua. Ja voin silloinkin tavallaan pahoin kuitenkin itse koko ajan, niin what's the point? Haluan voida hyvin itse, miten sen saavuttaa antamalla muille, kun uupuu?
ap
En edes tiedä, miksi uuvuin siinäkin. Auttaminen oli mieluisaa. Ehkä en vain ymmärrä missä rajoissa se kannattaa tai siihen pystyn. En siis mitenkään sysää uupumisesta siihen syitä kenenkään muun kuin itseni harteille. Osaan sanoa muille ei, mutta en ehkä itselleni. Aika pienestä silti uuvuin.
ap
Mieheni kanssa olen siksi kun hän oli inoa tapaamani mies, jota ei haitannut se, ettn pystynyt ti halunnut traumoiltani seksiä. Elinyt kun nykyään haluan olemme minulle huono pari siinä mielessä, että en valinnu miestäni seksuaalisesti sopivaksi. Siihen ei voi olla tyytyväinen. Mies valitsi minut seksuaalisessa mielessä mieluisana silti eikä hänellä ole tätä ongelmaa. Mies oli vain hyvä kestämään seksin poissaoloa. Oli ollut kauan muutenkin yksin. Tuntuisi raukkamaiselta häipyä suhteesta kun hän kesti mun haluttomuuttani. Luulin vain, ettei se ikinä muuttuisi.
ap
Olin tosi kiitollinen miehelleni, ettei hän ollut naputtanut mulle siitä, miten en siivoa. Jos mies olisi naputtanut siitä viimeisen vuoden ajan, en ois nyt varmaan pystynyt koko hommaan.
ap