Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vain surra rauhassa, mutta pitäis järjestää lapsen syntymäpäiviä ja elää muutenkin normiarkea koko ajan
06.11.2016 |
Suren lapsuuttani. Ja sitä, ettn voi järjestää lapsilleni onnellista lapsuutta koska olen itse niin surullinen. Ja suren siis lapsuuteni aiheuttamia vaikeita asioita, asioita, joissa en suoriudu kuten oppikirjoissa sanotaan, muun muassa. Olen huono ihminen ja miehille seksissä hylkiö.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
55 jatkaa.. Kaikki valitsevat ihmiset ympärilleen tavalla tai toisella. Sinä saat määrätä omat rajasi, samoin kuin muut saavat määrätä omat rajansa. Ei kaikkien tarvitse aina ymmärtää sinua ollakseen sinun elämässäsi. Ihmiset ovat erilaisia ja se vaan pitää hyväksyä. Silti huonoa kohtelua ei kannata hyväksyä keneltäkään. Millainen ystävä sinä olet muille? Kuunteletko ja tuetko muita, vai joutuvatko muut aina kuuntelemaan sinua? Autatko muita ja tuot iloa heidän elämäänsä? Joskus voi olla vaikeaa saada ystäviä, jos velloo vaan oman elämän kurjuudessa. On raskasta olla ystävä ihmiselle, joka vaatii tukea koko ajan.
No luuletko sinä, että mulle on jäänyt voimia olla tuollainen erinomainen ja ihna ystävä muille? Oman äidin kiusaamana? Kun kukaan ei ole nähnyt minua, vaan pitää äitiäni ihan ok:na? En arvosta moniakaan ihmisiä, he ovat pinnallisia. Heti syyttelemässä minua vioistani näkemättä omiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi valita ympärilleni ihmisiä, joista välittää, koska minua ei ymmärretä. Suututaan, kun pidän kiinni oikuksistani. Ei ihmisiin voi luottaa, jokainen ajaa vain omia etujaan.
apMitä se sitten haittaa, vaikkei lähipiiri ymmärrä sinua? Ehkä olet mysteeri, eikä sinua voikaan ymmärtää. Pitäisi sitten koko lähipiirisi saada taikavoimat, että voisivat ymmärtää.
No en voi luottaa kehnkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
55 jatkaa.. Kaikki valitsevat ihmiset ympärilleen tavalla tai toisella. Sinä saat määrätä omat rajasi, samoin kuin muut saavat määrätä omat rajansa. Ei kaikkien tarvitse aina ymmärtää sinua ollakseen sinun elämässäsi. Ihmiset ovat erilaisia ja se vaan pitää hyväksyä. Silti huonoa kohtelua ei kannata hyväksyä keneltäkään. Millainen ystävä sinä olet muille? Kuunteletko ja tuetko muita, vai joutuvatko muut aina kuuntelemaan sinua? Autatko muita ja tuot iloa heidän elämäänsä? Joskus voi olla vaikeaa saada ystäviä, jos velloo vaan oman elämän kurjuudessa. On raskasta olla ystävä ihmiselle, joka vaatii tukea koko ajan.
En ole oppinut tukemaan muita, koska kaikkea, mitä minä valitin aina kritisoitiin ja pidettiin omana vikanani. Niin minäkin suhtaudun muiden vaikeuksiin. Itseaiheutettuja. Se on sääli, mutta minusta muilla on tosiaan aika pienet ja heidän omaa syytään olevat murheet. En ikinä voisi kuormittua sellaisista.
ap
Yksi ryhmä joiden ongelmia en pidä heidän itsensä aiheuttamina ovat narsistien uhrin oireet ja ongelmat.
ap
Eikä ihmiset ole minua halunneet tukea, esim. täällä palstalla, aina väitetään minnkin onglmini olevan itseni aiheuttamia ja pestään sillä kädet siitä, että entäs jos asia ei olkaan niin? Ei kenenkään tartte mua auttaa, mutta onpa tilua sittn väittää, että en auta, koska ongelmasi on itsesi vika! Joo joo, usko nyt niin että on parempi olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäpaitsi jos joku ei ymmärrä minua ja on elämässäni, niin sellaisella ihmisellä on yleensä taipumus tehdä minulle pahaa. Ymmärtävä ihminen ei tekisi tai jos sanon, että tuo tuntui pahalta, niin ymmärtää lopettaa sen. Ihminen, joka ei ymmärrä minua ajattelee, että hänellä on vain oikeus toimia siten, että satuttaa minua.
ap
Viitattuna siis tähän nron 55 tekstiin:
"Ei kaikkien tarvitse aina ymmärtää sinua ollakseen sinun elämässäsi."
Että kyllä minusta tarvitsee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vain otettu lääke auttaa. Kuinka pitkäksi aikaa olet jättänyt lääkkeesi ottamatta? Varmasti sinulle sellaiset on määrätty.
Ei ole määrätty, vaikka kävin psykiatrilla saadakseni kelan tuen terapiaani. Suremiseen ei ole oikein sopivaa lääkettä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
55 jatkaa.. Äitisi kiusaaminen ei ole sinun vikasi ja sinulla on oikeus omiin tunteisiisi, mutta sinä voit valita miten reagoit niihin. Se miten päätät kohdella muita, on myös valintasi. Muilla ihmisillä ei ole velvollisuutta ymmärtää sinua, niin kuin ei sinullakaan ole velvollisuutta ymmärtää muita. Kysyin ystävistäsi siksi, koska ystävyys on mielestäni vastavuoroista. Mitä enemmän annat itse muille, sitä enemmän myös yleensä saat (poislukien myrkylliset suhteet). Kannattaa miettiä miten omilla teoillaan voi vaikuttaa siihen, että saa hankittua ja pidettyä ystävyyssuhteita. Ystävän kuuluu olla ystävä, eikä maksullinen terapeutti. Sen takia ei kannata sysätä sitä vastuuta puolisolle tai ystäville. Miksi jonkun muun pitäisi ymmärtää sinua, kun tuntuu ettet ymmärrä edes itseäsi? Mielestäni se on liikaa vaadittu muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
55 jatkaa.. Äitisi kiusaaminen ei ole sinun vikasi ja sinulla on oikeus omiin tunteisiisi, mutta sinä voit valita miten reagoit niihin. Se miten päätät kohdella muita, on myös valintasi. Muilla ihmisillä ei ole velvollisuutta ymmärtää sinua, niin kuin ei sinullakaan ole velvollisuutta ymmärtää muita. Kysyin ystävistäsi siksi, koska ystävyys on mielestäni vastavuoroista. Mitä enemmän annat itse muille, sitä enemmän myös yleensä saat (poislukien myrkylliset suhteet). Kannattaa miettiä miten omilla teoillaan voi vaikuttaa siihen, että saa hankittua ja pidettyä ystävyyssuhteita. Ystävän kuuluu olla ystävä, eikä maksullinen terapeutti. Sen takia ei kannata sysätä sitä vastuuta puolisolle tai ystäville. Miksi jonkun muun pitäisi ymmärtää sinua, kun tuntuu ettet ymmärrä edes itseäsi? Mielestäni se on liikaa vaadittu muilta.
Minusta emme päätä, miten kohtelemme muita' vaan reagoimme infantiilisti ja typerästi, vaikka miten tietäisimme, mikä olisi järkevää. Se johtuu lapsuudesta. Se siitä, että päätän noin vain itse olla kuin joku saatanan hyväntekijä muita varten.
Toisille antaminen on vaikeaa, kun ei koe saavansa mitään takaisin, ehkä mun lähelläni on sitten ollut vain myrkyllisiä ihmisiä omaa arvottomuuttani minulle opettamassa. Ja minusta muiden pitää ymmärtää minua, eihän kukaan sellainen minunkaan ystäväni halua olla, jota mä en ymmärrä. Tai mieheni ehkä haluaa, mutta minä n pidä siitä, että hän ei myöskään koitakaan saada minua ymmärtämään itsään, se tekee suhteesta väkisinkin tyngän, vaikka minä voisin joskus itse miten hyvin tahansa.
ap
Ja vaikkei äitini kiusaaminen ole minun vikani niin ei sekään ole, miltä minusta tuntuu sen raunioilla ja se on ihan vitun paska tunne. En aio antaa siitä hyvää muille samalla kun itse voin huonosti. Saan olla minäkin paska, kun minuakin kohtaan ollaan. Jos paska on se, joka välittää vain omista tunteistaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu, kyllä se sinä taas olet. Jossakin keskustelussa puolustin sinua, mutta enpä viitsi enää kun et eteenpäin pääse vaikka kuka täällä mitä sanoisi. Vastaat kaikkeen järkähtämättömän EI -sanan ja et edes ajattele asiaa enempää, kunhan vain jankutat ja jankutat. Eli pärjää, ei sinua kukaan voi pelastaa.
No en ole äitihullu, ja sulla on ollu helppo elämä jos saamani neuvot ratkois sun elämässä yhdenkään ongelman. Tai sitten et edes halua/kykene olemaan aidosti onnellinen tai tavoittele sitä. Tyydyt paskaan elämään. Koska ei todellakaan ole nautittavaa esim. olla miehille seksuaalinen hylkiö.
apNo johan nyt tuli sivallus sieltä suuntaa! :D Jep, elämäni on ollut aina ihan helppoa ja mukavaa, kaikki nämä 42 vuotta. Lapsuudenperheeni on ihana, ystäviä on ollut aina ja suuri osa lapsuuden ystävistä on elämässäni mukana vieläkin, mieheni ja lapseni ovat upeita, työni on mukavaa ja menen sinne aina mielelläni, talouteni on vankalla pohjalla jne. Minua ei ole myöskään kasvatettu hylkiöksi, vaan vahvaksi ajattelevaksi ihmiseksi, joka tekee työtä onnensa eteen. Kaikki eivät ole tätä pohjaa saaneet, mutta voisihan sitä silloinkin yrittää hieman enemmän. Onni on omissa käsissä, muita ei auta syytellä jos on oma lehmä ojassa.
Mitä yrittää? Mikä sä olet siitä mulle mitään sanomaan, jos itsellesi on tullut kaikki tuo vain annettuna? Syytätkö sä minua siitä, että kasvatuksessani minun on annettu kokea olevani vain hylkiö? Saatana.
apEn ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta minullekin on elämässäni opetettu kaikkea vinksahtanutta. Kun muutin kotoa, en osannut tehdä ruokaa tai huolehtia itsestäni mitenkään. Olen ollut masentunut, jolloin istuin yksin kotona suremassa kolme vuotta ja harvoin menin ulos kun en yksinkertaisesti uskaltanut. Lopulta päätin että joko tapan itseni tai muutan elämäni. Hain apua. Tajusin että voin käyttää järkeäni ja se että joku on koko elämäni jankuttanut minulle jotain, ei välttämättä tarkoita että se on totta. Minun ei tarvitse loppuelämääni kärsiä sen takia että olen kärsinyt tähänkin mennessä.
Sinäkin voit olla onnellinen jos haluat. Terapeutti ei voi auttaa jos et anna hänen auttaa. Voit käyttää omaa päätäsi ja tajuta että ei muiden mielipiteet ole aina oikein. Sen takia ne ovat mielipiteitä. Voit muuttua jos haluat, se on sinusta kiinni. Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä. Vaikka olisi kuinka rankka menneisyys niin ihmisellä on vapaus tehdä omat päätöksensä ja ennen kaikkea päättää selvitä omista traumoistaan.
"Vanhemmat ovat lapsesta vastuussa siihen asti kun tämä täyttää 18, sen jälkeen ollaan vastuussa vain omasta itsestä."
Mutta kun ei se mnnyt näin. Äitini jatkoi minun määräilemistäni ja sanoilla vaikuttamista minuun senkin jälken, kun täytin 18. Hänelle ei yksinkertaisesti kelvannut se, että miten elin elämääni ja hän kertoi, ettei se tule kelpaamaan kellkään muullekaan. Minun pitäisi opetella elämään niin kuin hän sanoo, tai päätyisin katuojaan. Ja hän itse tuntui uskovan sen, mihin puhui. Mulla oli vaikeuksia, niin oli helppo uskoa, että ne johtuivat siitä, ettn elänyt, kuten hän sanoi. Jos kuitenkin yritin, niin minua moitittiin koko ajan. Jos en tehnyt niin, haukuttiin.
apEtkö voi viedä vaatteitasi kuivumaan taloyhtiön kuivaushuoneeseen? Siellä voisit säilyttää niitä monta kuukautta ja ongelmasi olisivat ohi. Miehesikin voisi kiinnostua sinusta taas seksuaalisesti, kun et enää niin stressaa ja lapsesi uskaltaisi tuoda vessaan kivisen kissan ilman että räjähdät.
Ja kyllä miestä kiinnostaisi seksi, mutta ei ole mulle se oikea kumppani, jonka kanssa pääsisin traumoistani (ainakaan kovin nopeasti) vaan turhaudun häneen,
Ei kumppanin asia ole vapauttaa sinua traumoistasi. Itse sinun pitää ne unohtaa. Ellet pysty, kärsit siitä itse.
No kyllä on. Auttaisin itsekin kärsivää, jos minulla olisi hyvin. Ja en todellakaan aio unohtaa, ei ne sillä parane. En edes tiedä, mitä unohtaisin.
apNo eikä ole. Kumppanillasi on oikeus olla taakoittumatta sinun traumoistasi. Traumasi ovat ihan ihka omiasi. Unohda ne, niin pääset eroon. Vatvominen ei auta mitään.
En ikinä voisi itse vain katsella vieressä, kun kumppanini kärsii. Jos on tuota mieltä kuin sinä, niin naikoon keskenään. En minä pakota ketään kanssani olemaan. Mitä mä voisin unohtaa, kun en tiedä, miksi olen traumainen?
ap
Sinun kärsimyksesi ovat tyhjänpäivästä kuviteltujen traumojen vatvomista. Et sinä edes tiedä mikä sinua vaivaa ja miksi. Ei minkään kumppanin tarvitse tuollaisesta yliherkän itsekorostuksesta välittää. Raavi itsesi kasaan ja rupea olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
55 jatkaa.. Kaikki valitsevat ihmiset ympärilleen tavalla tai toisella. Sinä saat määrätä omat rajasi, samoin kuin muut saavat määrätä omat rajansa. Ei kaikkien tarvitse aina ymmärtää sinua ollakseen sinun elämässäsi. Ihmiset ovat erilaisia ja se vaan pitää hyväksyä. Silti huonoa kohtelua ei kannata hyväksyä keneltäkään. Millainen ystävä sinä olet muille? Kuunteletko ja tuetko muita, vai joutuvatko muut aina kuuntelemaan sinua? Autatko muita ja tuot iloa heidän elämäänsä? Joskus voi olla vaikeaa saada ystäviä, jos velloo vaan oman elämän kurjuudessa. On raskasta olla ystävä ihmiselle, joka vaatii tukea koko ajan.
No luuletko sinä, että mulle on jäänyt voimia olla tuollainen erinomainen ja ihna ystävä muille? Oman äidin kiusaamana? Kun kukaan ei ole nähnyt minua, vaan pitää äitiäni ihan ok:na? En arvosta moniakaan ihmisiä, he ovat pinnallisia. Heti syyttelemässä minua vioistani näkemättä omiaan.
ap
Miksi valehtelet ettet ole Kivikissaäiti eli Äitihullu? Mitä hyödyt valehtelusta?
Sun lapsilla on todella paska lapsuus!
Voiiih :( ...anna surun tulla vaan ulos. Jokainen kyynelehditty surunkyynel puhdistaa.
Hienoa ap, laskeskelin, että viestiketjun 77 viestistä n. 44 kpl oli sinun kirjoittamia. Yhdessäkään kirjoituksessasi ei tainnut olla mitään positiivista, pelkkää turhaa valitusta ja nyyhkytystä. Onneksi en ole sinä ap. :)
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikkei äitini kiusaaminen ole minun vikani niin ei sekään ole, miltä minusta tuntuu sen raunioilla ja se on ihan vitun paska tunne. En aio antaa siitä hyvää muille samalla kun itse voin huonosti. Saan olla minäkin paska, kun minuakin kohtaan ollaan. Jos paska on se, joka välittää vain omista tunteistaan.
ap
Eli et edes halua antaa lapsillesi hyvää lapsuutta koska voit itse huonosti? Minkä ikäiset lapsesi olivatkaan? Minkälainen heidän isäsuhteensa on? Miten teidän tämä päivä on mennyt kun olet ollut aamupäivästä asti täällä palstalla? Kerropa ihan mielenkiinnosta mitä olet tehnyt tänään lastesi ja miehesi kanssa.
Mitä se sitten haittaa, vaikkei lähipiiri ymmärrä sinua? Ehkä olet mysteeri, eikä sinua voikaan ymmärtää. Pitäisi sitten koko lähipiirisi saada taikavoimat, että voisivat ymmärtää.