Perheenäidin rooli, eli vain tai aina ensisijaisesti muita varten eläminen, ahdistaa niin paljon että koko elämä tuntuu pelkästään raskaalta ja vastenmieliseltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole?

Ei ole. Ensinnäkään mulla ei ole mitään perheenäidin roolia. Toki olen vanhempi lapsilleni, mutta niin on miehenikin. Olemme yhdessä halunneet lapset ja yhdessä heidät hoidamme ja kasvatamme. Kummallakin on mahdollisuus myös omaan uraan, omiin harrastuksiin ja omiin ystäviin. 

Ehkä sulla on sitten jotenkin oleellisesti erilaista, musta tuntuu että kaikki mahdollisuuteni ovat todella rajoitetut, eikä minkään oman yrittäminenkään oikein enää innosta koska aika on kuitenkin epävarmaa, voinko sittenkään keskittyä oikeasti mihinkään omaan. Ap

Perhe on hyvä tekosyy omalle laiskuudelle, kunnianhimottomuudelle ja lahjattomuudelle. Elämä on valintoja, mutta lapset eivät sulje pois muuta elämää.

Mutta vaimon oman ajan ym. elämän rajoittava mies sulkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole?

Ei ole. Ensinnäkään mulla ei ole mitään perheenäidin roolia. Toki olen vanhempi lapsilleni, mutta niin on miehenikin. Olemme yhdessä halunneet lapset ja yhdessä heidät hoidamme ja kasvatamme. Kummallakin on mahdollisuus myös omaan uraan, omiin harrastuksiin ja omiin ystäviin. 

Ehkä sulla on sitten jotenkin oleellisesti erilaista, musta tuntuu että kaikki mahdollisuuteni ovat todella rajoitetut, eikä minkään oman yrittäminenkään oikein enää innosta koska aika on kuitenkin epävarmaa, voinko sittenkään keskittyä oikeasti mihinkään omaan. Ap

Ovatko mahdollisuutesi oikeasti rajoitetut vai tuntuuko susta vain siltä? Ovatko aiemmat yrittämisesi menneet pieleen ja jos ovat, niin miksi? Koko elämä on epävarmaa eikä koskaan voi tietää, näkeekö huomistakaan. Sen vuoksi teen asioita nyt enkä sitten joskus. Miksi et voisi keskittyä mihinkään omaan? Onko tilanteenne se, että miehesi ei osallistu lasten ja kodinhoitoon ja sinä joudut aina keskeyttämään omat juttusi, kun lapset tarvitsevat jotain? Jos näin, niin koita hankkia jotain kodin ulkopuolisia harrastuksia, joissa käyt ilman lapsia. Voisitko myös miettiä jotain sellaisia omia kivoja juttuja, joita ei tarvitse tehdä valmiiksi kerralla vaan tekemisen voi keskeyttää ja jatkaa jonain toisena päivänä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä ole kyse perheenäidin roolista, vaan parisuhteen valtasuhteista, siitä, että miehen tahto ja asiat menevät aina naisen edelle. Samaa ilmiötä voi esiintyä ilman lapsiakin, mutta toki lapset korostavat naisen alisteista asemaa ja sitovat naista sitä enemmän, mitä enemmän tossun alla on. Vai mitä Ap?

Miksi ap sallit miehen käyttäytyä niin? Minä olen ilmoittanut että harrastukseni ovat xxx ja xxx päivät, silloin en ole kotona. En kysy tai mieti käytkö miehelle, hän voi mennä omissa harrastuksissa muut illat. Käyn kodin ulkopuolella töissä, mies laittaa ruuan useammin kuin minä koska pääsee aikaisemmin töistä. Minä taas käyn enemmän kaupassa. Minä siivoan enemmän mutta mies hoitaa autot ja polttopuut. Meillä voi ääneen sanoa mitä haluaa, se ei ole keltään pois. Kaksi kotona asuvaa lasta.

Ai miten sallii? Hyvä sun sanoa jos miehesi kokkaa ja hoitaa lapset, mutta entä jos miehestä kuoriutui laiskiainen kun sai lapsia. Ei voi vain lähteä kun kuspää mies sanoo ettei aio hoitaa lapsia kun käyn harrastuksessa tai jossain. Eikä oikeasti todellakaan hoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole?

Ei ole. Ensinnäkään mulla ei ole mitään perheenäidin roolia. Toki olen vanhempi lapsilleni, mutta niin on miehenikin. Olemme yhdessä halunneet lapset ja yhdessä heidät hoidamme ja kasvatamme. Kummallakin on mahdollisuus myös omaan uraan, omiin harrastuksiin ja omiin ystäviin. 

Ehkä sulla on sitten jotenkin oleellisesti erilaista, musta tuntuu että kaikki mahdollisuuteni ovat todella rajoitetut, eikä minkään oman yrittäminenkään oikein enää innosta koska aika on kuitenkin epävarmaa, voinko sittenkään keskittyä oikeasti mihinkään omaan. Ap

Perhe on hyvä tekosyy omalle laiskuudelle, kunnianhimottomuudelle ja lahjattomuudelle. Elämä on valintoja, mutta lapset eivät sulje pois muuta elämää.

Mutta vaimon oman ajan ym. elämän rajoittava mies sulkee.

Miten se mies rajoittaa naisen oman ajan? Nainen ei voi palkata lastenhoitajaa harrastusten ajaksi? Erota, jos elämä niin ankeaa on? Kehnoin vaihtoehto on marista ja katkeroitua vuodesta toiseen. Jos vauvapalstalle kirjoittaminen on elämänhallinnan ja muutoksen taso johon kykenee ehkä se suurin ongelma ei olekaan mies...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole?

Ei ole. Ensinnäkään mulla ei ole mitään perheenäidin roolia. Toki olen vanhempi lapsilleni, mutta niin on miehenikin. Olemme yhdessä halunneet lapset ja yhdessä heidät hoidamme ja kasvatamme. Kummallakin on mahdollisuus myös omaan uraan, omiin harrastuksiin ja omiin ystäviin. 

Ehkä sulla on sitten jotenkin oleellisesti erilaista, musta tuntuu että kaikki mahdollisuuteni ovat todella rajoitetut, eikä minkään oman yrittäminenkään oikein enää innosta koska aika on kuitenkin epävarmaa, voinko sittenkään keskittyä oikeasti mihinkään omaan. Ap

Perhe on hyvä tekosyy omalle laiskuudelle, kunnianhimottomuudelle ja lahjattomuudelle. Elämä on valintoja, mutta lapset eivät sulje pois muuta elämää.

Mutta vaimon oman ajan ym. elämän rajoittava mies sulkee.

Miten se mies rajoittaa naisen oman ajan? Nainen ei voi palkata lastenhoitajaa harrastusten ajaksi? Erota, jos elämä niin ankeaa on? Kehnoin vaihtoehto on marista ja katkeroitua vuodesta toiseen. Jos vauvapalstalle kirjoittaminen on elämänhallinnan ja muutoksen taso johon kykenee ehkä se suurin ongelma ei olekaan mies...

Jos ei ole varaa hoitajiin tai mies ei suostu, että joku vieras palkataan lapsia hoitamaan tai mies ei ylipäätään pidä ajatuksesta, että vaimo viettää aikaa kodin ulkopuolella ja siitä saa sitten kuulla valitusta ja haukkumista?

Ap. Voisitko olla masentunut, kärsiä kilpirauhassairaudesta? Tai sulla on perheenäidin malli joka ei sovi sulle? Jokainen on perheenäiti omalla tavallaan.  Kun lapseni olivat ihan pieniä, en voinut ottaa itseäni huomioon pahemmin. Mutta muuten kyllä. Lapsista on kasvanut hyvinkin vastuullisia ja fiksuja tässä vuosien aikana ja marttyyriäidin lapsena olen todella pitänyt huolta omsta tarpeistani- mikään ei ole kauheampaa kuin yrittää riittää itsensä uhraavalle marttyyriäidille. 

Perheenäiti ei tosiaan ole mikään rooli joka lankeaa niskaan kun saa lapsia. Se rooli tulee todennäköisimmin siitä että sen a) ottaa tai b) isä ei hoida velvollisuuksiaa. Minä en ole edes lasteni ollessa vauvoja ollut minkäännäköisessä äitikuplassa.

Siis toki aikani on rajattua, ihan niin kuin miehenikin aika ja se aivan varmasti johtuu lapsista myös. Mutta myös muista velvotteista. Olen 5kk vauvan äiti ja ehdin vaikka mitä koska vauvalla on myös isä. Harrastan säännöllistä liikuntaa kolmesti viikossa, opiskelen ja kävinpä tässä autokoulunkin pikaiseen. Puolisokin harrastaa ja opiskelee. Minun päivätyö on lastenhoito ja hänen ansiotyö. Kaikki yli jäävä aika ositetaan sulle, mulle ja koko perheelle.

Jos olisi vain me kaksi niin sitten olisi myös se sun, mun ja meidän aika, mutta tietty olisi runsaammin aikaa pariskuntana. Ihan ok on nytkin vaikka koskaan lapset ei ole missään hoidossa.

En kyllä pystyisi olemaan muunlaisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Perheenäiti ei tosiaan ole mikään rooli joka lankeaa niskaan kun saa lapsia. Se rooli tulee todennäköisimmin siitä että sen a) ottaa tai b) isä ei hoida velvollisuuksiaa. Minä en ole edes lasteni ollessa vauvoja ollut minkäännäköisessä äitikuplassa.

Siis toki aikani on rajattua, ihan niin kuin miehenikin aika ja se aivan varmasti johtuu lapsista myös. Mutta myös muista velvotteista. Olen 5kk vauvan äiti ja ehdin vaikka mitä koska vauvalla on myös isä. Harrastan säännöllistä liikuntaa kolmesti viikossa, opiskelen ja kävinpä tässä autokoulunkin pikaiseen. Puolisokin harrastaa ja opiskelee. Minun päivätyö on lastenhoito ja hänen ansiotyö. Kaikki yli jäävä aika ositetaan sulle, mulle ja koko perheelle.

Jos olisi vain me kaksi niin sitten olisi myös se sun, mun ja meidän aika, mutta tietty olisi runsaammin aikaa pariskuntana. Ihan ok on nytkin vaikka koskaan lapset ei ole missään hoidossa.

En kyllä pystyisi olemaan muunlaisen miehen kanssa.

No, kaikilla lapset eivät ole suunniteltuja. Ja mikä vaihtoehto minullakin olisi? Ero takaisi vain sen, että olisin lapsista yksin vastuussa 24/7, kun nyt sentään mies joskus huolehtii heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole?

Ei ole. Ensinnäkään mulla ei ole mitään perheenäidin roolia. Toki olen vanhempi lapsilleni, mutta niin on miehenikin. Olemme yhdessä halunneet lapset ja yhdessä heidät hoidamme ja kasvatamme. Kummallakin on mahdollisuus myös omaan uraan, omiin harrastuksiin ja omiin ystäviin. 

Ehkä sulla on sitten jotenkin oleellisesti erilaista, musta tuntuu että kaikki mahdollisuuteni ovat todella rajoitetut, eikä minkään oman yrittäminenkään oikein enää innosta koska aika on kuitenkin epävarmaa, voinko sittenkään keskittyä oikeasti mihinkään omaan. Ap

Perhe on hyvä tekosyy omalle laiskuudelle, kunnianhimottomuudelle ja lahjattomuudelle. Elämä on valintoja, mutta lapset eivät sulje pois muuta elämää.

Mutta vaimon oman ajan ym. elämän rajoittava mies sulkee.

Miten se mies rajoittaa naisen oman ajan? Nainen ei voi palkata lastenhoitajaa harrastusten ajaksi? Erota, jos elämä niin ankeaa on? Kehnoin vaihtoehto on marista ja katkeroitua vuodesta toiseen. Jos vauvapalstalle kirjoittaminen on elämänhallinnan ja muutoksen taso johon kykenee ehkä se suurin ongelma ei olekaan mies...

Jos ei ole varaa hoitajiin tai mies ei suostu, että joku vieras palkataan lapsia hoitamaan tai mies ei ylipäätään pidä ajatuksesta, että vaimo viettää aikaa kodin ulkopuolella ja siitä saa sitten kuulla valitusta ja haukkumista?

Niinpä just. Hankitaan kehno koulutus, jäädään kotiin tekemään lapsia ja hoitamaan niitä urakalla, mies tottuu rooleihin, jossa nainen hoitaa kodin mies tuo rahat. JOssain vaiheessa nainen kyllästyy rooliinsa, alkaa  kiukutella. On tilanteessa kiinni: ei ole rahaa palkata edes hoitajaa. Ja samat naiset muutamaa vuotta aiemmin syyllistävät töihin lähteviä äitejä, lapset särkyvät jos ei niiden kanssa vietä ensimmäistä viittä vuotta. Jokainen tekee valintoja elämässään. Ja jos oikeasti mies ei päästä kodin ulkopuolelle niin eikö oikeasti pitäisi hälyytyskellojen soida? Itse olen ihan onnellisena kasvattanut kaksi lasta miehen kanssa, hankkinut jo ennen lapsia hyvän koulutuksen ja nyt edennyt työelämässä mukavasti lasten ja perheen ohessa. Enkä koskaan ole kokenut itseäni perheenäidiksi, lasten äidiksi kyllä. Taitaa olla kotiäitien valitusketju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että on taas arka topic. Heti, kun joku uskaltaa nostaa esiin sen, että perhe-elon keskellä kaipaisi enemmän omia juttuja, tulee "uhriutumis"tuomio. 

Jos asiaa tältä kantilta katsoo, niin tokihan kaikki asioiden käsittely on uhriutumista.

Tsemppiä ap. ja pää kylmänä. Et ole ainoa.

No kukas muu asian eteen voi jotain tehdä kuin ap itse? Mieti? Ei se taivaasta tule se oma aika. Sitä voi loputtomiin odottaa, tai tehdä jotain ihan itse asian eteen.

Uhriutumistuomio? Eikö ap ole ihan itse sen tuomionsa itselleen lukenut? Valitettavasti minä en osaa antaa paljonkaan neuvoa siihen, millä tavalla juuri hän voi ottaa perheen keskellä omaa aikaa. Meillä se tehtiin ottamalla lapset mukaan niihin omiin hommiin, kuten metsälle ja muihin harrastuksiin sekä kotitöihin. Silloin oli paljon yhteistä aikaa lasten kanssa omissa jutuissa. Vasta omat yliopisto-opinnot olivat sellaiset , että lapset eivät olleet mukana, mutta muutamilla näkyi olevan lapsia sielläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole?

Ei ole. Ensinnäkään mulla ei ole mitään perheenäidin roolia. Toki olen vanhempi lapsilleni, mutta niin on miehenikin. Olemme yhdessä halunneet lapset ja yhdessä heidät hoidamme ja kasvatamme. Kummallakin on mahdollisuus myös omaan uraan, omiin harrastuksiin ja omiin ystäviin. 

Ehkä sulla on sitten jotenkin oleellisesti erilaista, musta tuntuu että kaikki mahdollisuuteni ovat todella rajoitetut, eikä minkään oman yrittäminenkään oikein enää innosta koska aika on kuitenkin epävarmaa, voinko sittenkään keskittyä oikeasti mihinkään omaan. Ap

Perhe on hyvä tekosyy omalle laiskuudelle, kunnianhimottomuudelle ja lahjattomuudelle. Elämä on valintoja, mutta lapset eivät sulje pois muuta elämää.

Mutta vaimon oman ajan ym. elämän rajoittava mies sulkee.

Miten se mies rajoittaa naisen oman ajan? Nainen ei voi palkata lastenhoitajaa harrastusten ajaksi? Erota, jos elämä niin ankeaa on? Kehnoin vaihtoehto on marista ja katkeroitua vuodesta toiseen. Jos vauvapalstalle kirjoittaminen on elämänhallinnan ja muutoksen taso johon kykenee ehkä se suurin ongelma ei olekaan mies...

Jos ei ole varaa hoitajiin tai mies ei suostu, että joku vieras palkataan lapsia hoitamaan tai mies ei ylipäätään pidä ajatuksesta, että vaimo viettää aikaa kodin ulkopuolella ja siitä saa sitten kuulla valitusta ja haukkumista?

Lopettaapa niiden valitusten ja haukkujen kuuntelun. Ärähtäkää edes kerran vähän suuremmilla kirjaimilla "TURPA KIINNI, ÄIJÄ!" Mutta ettehän se suloiset pikkurouvat voi niin röyhkeiksi heittäytyä, ties vaikka mies suuttuu ... Vaan eipä haittaa, kunnon ämmä voi myös suuttua itsekin. Niin mutta kun Kunnon Kiltti Pikkurouva ei millään haluaisi riidellä ... valittaako sitten haluat?  No justiinsa, siitähän tässä kaiken aikaa olikin kyse, että mitään ei sovi muuttaa ja riitää kun saa valittaa. Hyvässä lykyssä saa sentään vertaistukea muilta kaltaisiltaan.

Terveisin Oman Elämänsä Justiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole?

Ei ole. Ensinnäkään mulla ei ole mitään perheenäidin roolia. Toki olen vanhempi lapsilleni, mutta niin on miehenikin. Olemme yhdessä halunneet lapset ja yhdessä heidät hoidamme ja kasvatamme. Kummallakin on mahdollisuus myös omaan uraan, omiin harrastuksiin ja omiin ystäviin. 

Ehkä sulla on sitten jotenkin oleellisesti erilaista, musta tuntuu että kaikki mahdollisuuteni ovat todella rajoitetut, eikä minkään oman yrittäminenkään oikein enää innosta koska aika on kuitenkin epävarmaa, voinko sittenkään keskittyä oikeasti mihinkään omaan. Ap

Perhe on hyvä tekosyy omalle laiskuudelle, kunnianhimottomuudelle ja lahjattomuudelle. Elämä on valintoja, mutta lapset eivät sulje pois muuta elämää.

Mutta vaimon oman ajan ym. elämän rajoittava mies sulkee.

Suomen perustuslain mukaan myös aviovaimolla on tavanomaiset vapaudet eikä mies voi niitä rajoittaa. Se on vaimon oma valinta, jos alistuu siihen eikä käyttäydy kaikin puolin täysivaltaisena kansalaisena.

Kertokaa toki meille Justiinoille, mikä teidät saa alistumaan sellaiseen. Olemme uteliaita, kun itse olemme valinneet toisen tien. Ja uskokaa tai älkää, yllättävän monella meistä on enemmän tai vähemmän kunnollinen, useimmiten kuitenkin rakas mies.