Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!

Yhteystiedot

Tulosten kirjaamista koskevissa käytännön kysymyksissä palvelee Dimenteq Oy:n asiakastuki, joka on käytettävissä suomeksi ja ruotsiksi järjestelmän aukenemisesta lokakuun loppuun asti arkisin klo 8.00–16.15:

, puh. 020 789 0251

Jos ette ole saaneet tunnuksia koulukohtaisten Move! -mittaustulosten syöttämistä varten:

Pääsihteeri Minna Paajanen, , puh. 040 584 9459

Jos teillä on kysyttävää tai ongelmia Move! -mittausten käytännön toteutuksessa

Kysymyksiä ja vastauksia -tiedote Move! -sivustolla

opetusneuvos Matti Pietilä, , puh.029 533 1172

http://www.edu.fi/move/yhteystiedot

Hyvänen aika, joka ainoa vuosi on kouluissa ollut käytössä kuntotestit. Aiemmin on annettu ihan kouluarvosanoja lajeittain (tyyliin 9- hiihtotekniikasta), juostu Cooperin testiä (kätevästi vertailtavissa tyyliin 2180 m) ja tehty lihaskuntotestejä, joissa on kerrottu montako prosenttia ikäluokasta opiskelija omalla kunnollaan peittoaa (tyyliin 14 % ikäluokasta on sinua huonompia).

Aina joku on ollut paras, joku huonoin ja muut jossain siinä välillä. Kaikilla on kuitenkin tavannut psyyke tämän kestää. Lapset ja nuoret tietävät kyllä muutenkin hyvin tarkkaan, kuka on luokan paras juoksija ja kolmanneksi paras pallonheittäjä. Kysy vaikka omaltasi jos et minua usko.

Nyt kun peruskoulussa halutaan vähentää numeroarvostelua ja lisätä abstraktia arvostelua, on yksinkertaisesti siirrytty numeroarvosanoista hymynaamoihin.

Peruskoulun liikuntanumerosta (joita ei nykyään alakouluissa välttämättä anneta) noin kolmasosan tulisi perustua fyysiseen kuntoon. Kaikkien oikeusturvan kannalta on hyvä, että tämä voidaan objektiivisesti (kuten taulukon pohjalta) arvioida.

Kaikessa ei voi eikä tarvitse olla hyvä, ei se maailmaa kaada. Vanhempana kannattaa opettaa lasta sietämään ja kestämään pieniä pettymyksiä (ja alakoulun kuntotesti nyt on kuitenkin aika pieni asia elämässä) sen sijaan, että vanhempana vielä rohkaisee asiasta syyttelemään muita ja etsimään vikaa muualta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika, joka ainoa vuosi on kouluissa ollut käytössä kuntotestit. Aiemmin on annettu ihan kouluarvosanoja lajeittain (tyyliin 9- hiihtotekniikasta), juostu Cooperin testiä (kätevästi vertailtavissa tyyliin 2180 m) ja tehty lihaskuntotestejä, joissa on kerrottu montako prosenttia ikäluokasta opiskelija omalla kunnollaan peittoaa (tyyliin 14 % ikäluokasta on sinua huonompia).

Aina joku on ollut paras, joku huonoin ja muut jossain siinä välillä. Kaikilla on kuitenkin tavannut psyyke tämän kestää. Lapset ja nuoret tietävät kyllä muutenkin hyvin tarkkaan, kuka on luokan paras juoksija ja kolmanneksi paras pallonheittäjä. Kysy vaikka omaltasi jos et minua usko.

Nyt kun peruskoulussa halutaan vähentää numeroarvostelua ja lisätä abstraktia arvostelua, on yksinkertaisesti siirrytty numeroarvosanoista hymynaamoihin.

Peruskoulun liikuntanumerosta (joita ei nykyään alakouluissa välttämättä anneta) noin kolmasosan tulisi perustua fyysiseen kuntoon. Kaikkien oikeusturvan kannalta on hyvä, että tämä voidaan objektiivisesti (kuten taulukon pohjalta) arvioida.

Kaikessa ei voi eikä tarvitse olla hyvä, ei se maailmaa kaada. Vanhempana kannattaa opettaa lasta sietämään ja kestämään pieniä pettymyksiä (ja alakoulun kuntotesti nyt on kuitenkin aika pieni asia elämässä) sen sijaan, että vanhempana vielä rohkaisee asiasta syyttelemään muita ja etsimään vikaa muualta.

Tehtiinkö sinun lapsellesi tuo testi? Meillä tehtiin molemmille. Ja se oli kyllä vaikea.

Siis kuka idiootti on keksinyt tällaisen?! Itse olen aina harrastanut liikuntaa, samoin lapseni, mutta silti tuollainen mittaaminen saa näkemään punaista. Liikunnan tulee olla hauskaa ja hyvää oloa tuottavaa ja sitä se ei tee jos lapselle ensin lyödään nenän eteen surunaama, että kato näin huono olet. Ketä lasta tuo innostaa liikkumaan enemmän - ei ketään! Tähän olisi todella kiva saada vastaus noilta Moven kehittäneiltä ihmisiltä. Eikö heillä ole ollut minkäänasteista pedagogista pätevyyttä - vain liikunnallisia ansioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän on valittu juuri 5. ja 8. luokka kun esim. kasilla poikien välillä on huima fyysinen ero riippuen murrosiän alkamisesta. Jos oot vasta 150-senttinen pikkupoika niin ei millään saa samoja suorituksia kuin he joilla murrosikä on jo pitkällä, pituutta ja lihasmassaa reilusti enemmän. Samoin vitosella tyttöjen kesken on jo isoja eroja. 

Sitä eroa ei haeta luokan lasten kesken vaan sen yhden lapsen omissa tuloksissa. Eli: paljonko oli Matin piip-testin tulos 5. ja paljonko se on 8.lla. Mutta joo, onhan toi ihan järjestön juttu, ei tuolla niitä vähän liikkuvia lapsia kannusteta yhtään:( Vaikka parempi tuo on kuin Cooperin-testi, selvittelee sentään vähän enemmän asioita kuin vain kestävyyttä ja juoksutekniikkaa. Ja ennen kuin joku älähtää: oma 5.luokkalaiseni otti koulunsa parhaat pisteet JOKA osa-alueella (65 oppilasta). Pidän tuota silti järjettömänä testinä.

Kyllä ne lapset vertailee keskenään kuitenkin. Turha kuvitella etteikö niin kävisi. Ja mistä muuten lapsesi sitten tietää olleensa koulun paras? Taisi vähän liioitella. Eihän monessa testissä ole kuin 0 tai 1 piste. Tuskin oli ainoa 65:stä joka sai 1 pisteen ja muut 0.

Kiitos teille kannustavista vastauksista! Varsinkin sinulle joka linkitit keskustelun eteenpäin!

Ap

Tuossapa uusi keino sadistisille liikkaopeille nöyryyttää "huonoja" oppilaita ja tappaa liikunnan ilo. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän on valittu juuri 5. ja 8. luokka kun esim. kasilla poikien välillä on huima fyysinen ero riippuen murrosiän alkamisesta. Jos oot vasta 150-senttinen pikkupoika niin ei millään saa samoja suorituksia kuin he joilla murrosikä on jo pitkällä, pituutta ja lihasmassaa reilusti enemmän. Samoin vitosella tyttöjen kesken on jo isoja eroja. 

Sitä eroa ei haeta luokan lasten kesken vaan sen yhden lapsen omissa tuloksissa. Eli: paljonko oli Matin piip-testin tulos 5. ja paljonko se on 8.lla. Mutta joo, onhan toi ihan järjestön juttu, ei tuolla niitä vähän liikkuvia lapsia kannusteta yhtään:( Vaikka parempi tuo on kuin Cooperin-testi, selvittelee sentään vähän enemmän asioita kuin vain kestävyyttä ja juoksutekniikkaa. Ja ennen kuin joku älähtää: oma 5.luokkalaiseni otti koulunsa parhaat pisteet JOKA osa-alueella (65 oppilasta). Pidän tuota silti järjettömänä testinä.

Joo, ihanan ristiriitoista. Ei haeta eroa lasten kesken mutta kirjoittajan lapsi muka tietää saaneensa joka osiosta parhaat pisteet. Sinänsä outoa kun pisteytys tosiaan on monissaa osioissa joko 0 tai 1.

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika, joka ainoa vuosi on kouluissa ollut käytössä kuntotestit. Aiemmin on annettu ihan kouluarvosanoja lajeittain (tyyliin 9- hiihtotekniikasta), juostu Cooperin testiä (kätevästi vertailtavissa tyyliin 2180 m) ja tehty lihaskuntotestejä, joissa on kerrottu montako prosenttia ikäluokasta opiskelija omalla kunnollaan peittoaa (tyyliin 14 % ikäluokasta on sinua huonompia).

Aina joku on ollut paras, joku huonoin ja muut jossain siinä välillä. Kaikilla on kuitenkin tavannut psyyke tämän kestää. Lapset ja nuoret tietävät kyllä muutenkin hyvin tarkkaan, kuka on luokan paras juoksija ja kolmanneksi paras pallonheittäjä. Kysy vaikka omaltasi jos et minua usko.

Nyt kun peruskoulussa halutaan vähentää numeroarvostelua ja lisätä abstraktia arvostelua, on yksinkertaisesti siirrytty numeroarvosanoista hymynaamoihin.

Peruskoulun liikuntanumerosta (joita ei nykyään alakouluissa välttämättä anneta) noin kolmasosan tulisi perustua fyysiseen kuntoon. Kaikkien oikeusturvan kannalta on hyvä, että tämä voidaan objektiivisesti (kuten taulukon pohjalta) arvioida.

Kaikessa ei voi eikä tarvitse olla hyvä, ei se maailmaa kaada. Vanhempana kannattaa opettaa lasta sietämään ja kestämään pieniä pettymyksiä (ja alakoulun kuntotesti nyt on kuitenkin aika pieni asia elämässä) sen sijaan, että vanhempana vielä rohkaisee asiasta syyttelemään muita ja etsimään vikaa muualta.

Kyllä, mutta jos tavoite on innostaa lapsia liikkumaan enemmän, numero- tai hymynaama-arviointi ei ole paras keino. Liikunnanopetuksessa pitäisi olla sen verran pätevää opetushenkilökuntaa, että he osaisivat kannustaa ja innostaa lapsia liikunnan pariin muilla tavoilla kuin noilla arvosanoilla. Arvosanoja ei edes tarvita koko koululiikunnassa. Koululiikunnan tavoite pitäisi olla liikunnan ilon saavuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille kannustavista vastauksista! Varsinkin sinulle joka linkitit keskustelun eteenpäin!

Ap

Kerrothan lapsellesi ettei moni muukaan ilmeisesti ole saanut testistä hyviä tuloksia, jos vähän auttaisi. 

En tiedä tästä testistä mitään, mutta tytärtäsi olisi pitänyt arvioida omassa kontekstissaan, eli ei verrata muihin ym. Tulipa paha mieli!  Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tilastot

...

Yksittäiselle oppilaalle Move! tuottaa tietoa ja palautetta omasta fyysisestä toimintakyvystään ja vinkkejä sen kehittämisestä.

Koululaisten vanhemmat saavat tietoa lastensa fyysisen hyvinvoinnin edellytyksistä sekä siitä, mihin lasten hyvinvointiin liittyviin asioihin heidän tulisi kiinnittää huomiota.

Terveydenhoitaja saa järjestelmästä tietoa oppilaan jaksamista ja hyvinvointia mahdollisesti haittaavista tekijöistä.

...

http://www.edu.fi/move/tilastot

Nyt täytyy kysyä, kun puhutaan näistä erityisoppilaista, joilla on eri syistä fyysisiä rajoituksia, niin mitä sellaista tietoa tämä testi antaa, mitä nämä oppilaat, heidän vanhempansa tai terveydenhoitajansa eivä jo ennestään tietäisi? Nämä lapset ovat ravanneet usein vauvasta asti erilaisissa fysio- ja toimintaterapioissa, heitä on tutkittu ja testattu varmasti yhtä lasta enemmän kuin hänen luokkatovereitaan yhteensä. Kuten aloittaja sanoi, he joutuvat yleensä tekemään lujasti töitä pysyäkseen edes joten kuten ikätovereidensa tasolla. Lisäksi, vaikka mitä muuta väitettäisiin, useimmille on todella arka paikka se, että he ovat erilaisia kuin muut. Sitten jo valmiiksi säröillä oleva itsetunto latistetaan tällaisella testillä, joka ei ota huomioon heidän rajoitteitaan, vaan vertaa heitä siihen täydelliseen maailmaan, jota he eivät ikinä voi saavuttaa.

Toivottavasti tämä muuttuu ennen kuin omat lapset ovat tuossa iässä. Pienenä keskosena syntyneet kaksoset, hieman motorisia haasteita, astma jne ja meillä on myös aika paljon jouduttu motivoimaan lapsia, että suostuvat ja jaksavat liikkua. Tuollainen arviointi ja vertailu ei varmasti nosta lasten mielialaa, jos parhaansa yrittävät ja silti tulee vain surunaamoja. Meidän ovat vielä kooltaan tosi pieniä, loppuvuonna syntyneitä ja vielä keskosuuden vuoksi sitäkin pienempiä.

Mieluummin saisi olla vaikka pisteet yhdestä kolmeen kuin naamat. Ja ehdottomasti lisäpisteitä vapaa-ajan liikkumisesta! Jäsenten liikkuvuudet sun muut pitäisi mielestäni olla terkkarin testattavana, mitä ne nyt varsinaisesti liikunnallisuuteen liittyy?

Testin on tainneet tehdä ihmiset, jotka ovat olleet liikunnallisia ja kilpailuhenkisiä koko ikänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän on valittu juuri 5. ja 8. luokka kun esim. kasilla poikien välillä on huima fyysinen ero riippuen murrosiän alkamisesta. Jos oot vasta 150-senttinen pikkupoika niin ei millään saa samoja suorituksia kuin he joilla murrosikä on jo pitkällä, pituutta ja lihasmassaa reilusti enemmän. Samoin vitosella tyttöjen kesken on jo isoja eroja. 

Sitä eroa ei haeta luokan lasten kesken vaan sen yhden lapsen omissa tuloksissa. Eli: paljonko oli Matin piip-testin tulos 5. ja paljonko se on 8.lla. Mutta joo, onhan toi ihan järjestön juttu, ei tuolla niitä vähän liikkuvia lapsia kannusteta yhtään:( Vaikka parempi tuo on kuin Cooperin-testi, selvittelee sentään vähän enemmän asioita kuin vain kestävyyttä ja juoksutekniikkaa. Ja ennen kuin joku älähtää: oma 5.luokkalaiseni otti koulunsa parhaat pisteet JOKA osa-alueella (65 oppilasta). Pidän tuota silti järjettömänä testinä.

Oletko ymmärtänyt väärin? Ei se hymynaama/surunaama tule suhteessa edelliseen tulokseesi vaan suhteessa koko ikäluokan tulokseen. Tuolloin siis esim. kestävyys- ja voimaosioissa on iso merkitys sillä missä kohtaa murrosiän kehitystä olet.

Tuo olisi ollut ihan kamalaa minulle, sillä olin ujo, ylipainoinen ja koulukiusattu peruskoulussa. Säälin oppilaita :(

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka idiootti on keksinyt tällaisen?! Itse olen aina harrastanut liikuntaa, samoin lapseni, mutta silti tuollainen mittaaminen saa näkemään punaista. Liikunnan tulee olla hauskaa ja hyvää oloa tuottavaa ja sitä se ei tee jos lapselle ensin lyödään nenän eteen surunaama, että kato näin huono olet. Ketä lasta tuo innostaa liikkumaan enemmän - ei ketään! Tähän olisi todella kiva saada vastaus noilta Moven kehittäneiltä ihmisiltä. Eikö heillä ole ollut minkäänasteista pedagogista pätevyyttä - vain liikunnallisia ansioita?

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus tilasivat vuonna 2010 Move!-fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän kehittämistyön Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseltä tiedekunnalta. Move!-järjestelmää on valmistettu yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kanssa.

Move!-järjestelmän tuloskorteissa ja palautemateriaaleissa käytettävät kansalliset viitearvot on päivitetty syyskuussa 2014.

Järjestelmä otetaan käyttöön vuonna 2016

Valtakunnallinen Move!-järjestelmä käynnistettiin virallisesti 1.8.2016 alkavan lukuvuoden alusta lukien, jolloin uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet otettiin käyttöön. Opetussuunnitelman perusteet löytyvät Opetushallituksen verkkosivuilta.

Elokuusta 2016 alkaen mittaukset tulee toteuttaa 5. vuosiluokalle ja elokuusta 2018 alkaen myös 8. vuosiluokalle. Opetuksen järjestäjä voi järjestää mittaukset molemmilla vuosiluokilla jo syksystä 2016 lähtien, mikä onkin suositeltavaa.

Koulujen tulee syöttää Move!-mittausten tulokset valtakunnalliseen tietokantaan vuosittain syyskuun loppuun mennessä. Koulujen edustajat saavat linkin tietojen syöttämistä varten elokuun aikana. Tietonsa valtakunnalliseen Move!-järjestelmään syöttäneille kouluille toimitetaan kustannuksettomat palauteraportit vuosittain lokakuun loppuun mennessä.

Isoveli valvoo.

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmettelen esim. sitä olkapäiden liikkuvuus -osiota (jossa pitää saada sormet toisiinsa selän takana). Tuon onnistuminen on aika pajon kiinni kehon mittasuhteista, eikä niinkään  liikunnan harrastamisesta. Mulla on "gorillakädet" ja tuo on helppo vaikka muuten olen aivan onneton epäliikunnallinen pökkelö.

Jep. Meidän pitkäkäsinen, autistinen lapsi, jolla on hyvin liikkuvat nivelet, saa ilman mitään pinnistelyjä kädet yhteen molemmin päin. Muuten taitaisi tulla rivi surunaamoja, kun karkeamotoriikka on mitä on. Lisäksi tavoitteellisessa liikunnassa, kuten voimistelussa, nivelten yliliikkuvuudesta tulee ajan oloon rasite ja ne yliliikkuvat yleensä joutuvat jossain vaiheessa lopettamaan harrastuksen.

Onhan tuo nyt ihmeellistä alaluokkalainen lapsi, jolla on lääkärin toteamia kehitysviivästymiä, pitää "...kannustaa omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen...". Mitä ihmettä tekee lapsi tai aikuinenkaan järjestelmällä, joka ei osaa ottaa huomioon yksilöllisiä rajoitteita jollain liikkumisen osa-alueella ja sopeuttaa tavoitteita niihin? Ja miksi sekä mittaaminen että harrastaminen lähtee aina kilpaurheilun normeista ja tarpeista? Silti systeemiä perustellaan arjella: "...oppilaalla voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arkipäivän toiminnoista..." tai "...fyysinen toimintakyky edistää/ylläpitää hänen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan..." Ihan kuin ei kuuppakaan voisi olla kunnossa ilman urheilijatasoista suoriutumista temppuradalla. Onkohan tässä nyt ajatuksena, että lapsi syrjäytyy ilman kykyä osallistua ohjattuun, maksulliseen liikuntaharrastukseen, kun siellähän ne kaikki muutkin lapset on?

Siis lasten kuntoa ja liikkumista ei saisi mitata tai arvioida?

Pitäisi varmaan vaan silitellä päätä ja leikkiä loruleikkejä, ettei tulisi kultamussukoille paha mieli?

Saahan koulussa numeroita vaikka kielten ja matikan kokeisakin, pitäisikö kokeet siis kieltää? Ettei tule paha mieli?

Ymmärrän, että ap:n lapsi on vammainen, mutta ei häntä voi automaattisesti vaan pitää pumpulipallossa. Nyt Move-testissä selvisi, että liikunta ei ole ehkä hänen juttunsa, mitä sitten?

Olisipa joku nostanut mustakin äläkän, kun sain yläasteen matikan kokeista vitosia vitosten perään, vaikka kuinka yritin tosissani! Eipä kukaan soitellut Iltapaskaan sosiaalisen oikeuden nimissä..

Tämän takia, juuri TÄMÄN takia suomalainen nuoriso ja lapset on niin sekaisin ja pilalle hemmoteltuja, kun elämästä pitäisi saada selviytyä ilman negatiivisia tunteia, pettymyksiä tai haasteita. Kaiken pitäisi vaan olla kivaa ja hauskaa, jee.