Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!
Pahoittelen raflaavaa otsikkoa! Minä olen nyt niiiin vihainen että en oikein tiedä mitä tehdä. Koululle on jo laitettu palautetta, harkitsen asian viemistä mediaan omalla nimelläni.
Lapseni oli siis laitettu koulussa 5-luokkalaisten Move-testiin. Lapsellani on monella osa-alueella kehitysviivästymiä ja diagnooseja on useampi, ei niistä sen enempää tähän muuta kuin että vaikuttavat kyllä mm. hienomotoriikkaan ja on kovin kömpelö.
Tytölläni on myös paha astma ja on alipainoinen, luokan pienin. Testin ottajat eivät ottaneet tätä millään tavalla huomioon!
Tuloshan yllättäen oli että sai surullisen naaman joka ikiselle osa-alueelle! Nyt tyttö itkee, kokee että on surkea, ei kuulemma halua enää koskaan liikkua eikä edes kouluun. Aloitamme taas pisteestä 0 hänen kanssaan. Olimme jo saaneet hänet vuosien saatossa houkuteltua liikkumaan erinäisissä harrastuksissa useamman kerran viikossa toimintaterapian yms. lisäksi. Olemme uhranneet käsittämättömän määrän aikaa, rahaa jne. että lapsen kyky liikkua ja pysyä edes jotenkin ikätason mukana säilyisi.
Mitä näiden tutkijoiden päässä oikein liikkuu? Kyllä me tiedämme jo että tyttö ne toimintakyky on alentunut jos sitä tällä testillä muka haluttiin todeta? Jos halusitte masentaa lapsen ja vanhemmat surunaamoilla niin onnistuitte kyllä! 10 vuoden loputon uurastus ja toinen samanlainen vielä edessä, palkkioksi saamme surunaaman!? Kiitos kannustuksesta! Ja mille tuntuu tytöstä joka yrittää kaikkensa ja yli sen, joka ikinen päivä? Kannustusta hän tarvitsee eikä latistusta!
Lisäksi huoltajien lupaa tällaiselle testille ei ole kysytty missään vaiheessa! Törkeää!
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
NYT HETI SOITTAMAAN ILTALEHTEEN!!!! MINÄ AINAKIN SOITTAISIN!!! MEISSÄ ERITYISSPESIAALILASTEN ÄIDEISSÄ ON VOIMAA!!!!! Nousta tuhkasta ja raunioista!
Aloitus on vuodelta 2016 nii varmaan kannattaa soittaa iltalehteen ja nillittää.
Itseäni ei arvostelu haitannut. Omassa koulussa ihan kaikki mitattiin, pituushyppy, korkeushyppy, 60m juoksu, hiihtokisat joka vuosi jne. Lisäksi kilpailin ratsastusta niin olin siellä tottunut arvosteluun ja siihen että ratsukot sijoitetaan paremmuus järjestykseen. Ja ne ketkä eivät olleet liikunnallisesti yhtään lahjakkaita olivat sitten hyviä esim. äidinkielessä ja kuvaamataidossa. Kaikki ymmärsivät että aika harvalla on lahjakkuutta joka aineessa. Ketään ei kiusattu sen vuoksi että piirrustus oli ruma, oli liikunnassa surkea tai sai vitosia matikasta.
Hiihdossa olin aika huono ja siinä hiihdin kaverini kanssa kisan samaa matkaa. Opettajat eivät arvostaneet. Nykyään kyllä hiihdän mutta ihan vain maisemien katselu mielessä järven jäällä. Yläasteella taas yritin juosta cooperissa niin lujaa kuin pääsin ja sainkin sitten aivan hyvän tuloksen. Lukioikäisenä sain lihaskuntotesteistä tosi hyviä arvosanoja, voimat oli kasvanut hevosharrastuksessa ja lisäksi olin alkanut käymään kaverin kanssa salilla. Lukioikäisen testit kyllä innosti liikkumaan ja oli lisäksi tosi kiva liikunnan opettaja.
Mielenkiintoinen testi, pitää katsoa videot ja alkaa treenata nuita juttuja 2-vuotiaan kanssa, sillä kun on vielä iloa ja hölmöyttä tehdä ihan mitä vaan.
Ehkä olisi vanhemmille reilua kertoa mitä kaikkia testejä kouluissa on. Voisi kotona harjoitella testien asioita leikin varjolla mikäli lapsella olisi innostusta testeihin. Niihin ei saisi kyllä oppilaita pakottaa vaan vaihtoehtona voisi valita esim. 5km kävely tai 10km pyöräily itsenäisesti tai osallistuminen testeihin. Ja eihän ole mitään järkeä käskeä vammaista lasta osallistumaan testeihin ellei hän itse osallistumisen ilosta välttämättä halua osallistua.
Nyt aikuisena osallistuisin mielelläni tuohon MOVE-testiin. PT:n kanssa olen jotain testejä tehnyt esim. kyykkäys mahdollisimman nopeasti niin että sormet koskee lattiaan ja pyöräilytesti niin että vastusta lisätään niin kauan kun jaksaa polkea. Minusta nämä testit on oikeinkin mielenkiintoisia, lapsista ketkä ei ole liikunnallisia nämä testit on varmaan aivan syvältä. Saako muuten lapsen hakea koulusta aikaisemmin testipäivänä pois jollain verukkeella jos haluaa että lapsi ei osallistu testiin?
Tähän on syynä ajankohdat jolloin on laajat terveystarkastukset.
Siis tottakai se on ihan väärin jos lapselle jolla on jokin kehitysvamma tai muu liikuntaan liittyvä sairaus tehdään tämä testi eikä huomioida sitä sairautta mitenkään , mutta jos on sellainen joka vain pelaa ja mässäilee karkkia ja muuta roskaa eikä yhtään liiku niin sellaiselle pitääkin tehdä se testi. Jos on itse tilansa aiheuttanut niin ei sillä sitten pidä päästä niin kuin koira veräjästä! Kyllä semmoset pitää herättää todellisuuteen ennen kuin paisuvat henkilöauton kokoseks! Itse olin 8luokan movetestissä ja sain siitä piip testistä luokkani parhaan tuloksen , mutta jos olisin saanut luokkani huonoimman niin ensimmäisenä kyllä alkaisin etsiä vikaa itsestäni ja ruokailutottumuksistani enkä koulusta tai sen järjestämästä testistä.
Miksi tätä vanhaa pas.kaa on nosteltu taas. Per-zut vissiin asialla. Vähästäpä se kakaran motivaatio katosi.
Suomen Urheilu menee huonosti. Movella etsitään huipuja
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ne lapset, jotka saavat huonon numeron äidinkielessä tai biologiassa yms? Miten heidän pahaaoloaan voisi helpottaa?
Ymmärrän heitä, jotka arvostelevat testiä ja heitäkin, joiden mielestä lasten tulee oppia myös sietämään pettymyksiä. Jäin kuitenkin pohtimaan koulun liikuntatuntaja ja niiden merkitystä kansanterveydelle. Itse kävin koulua aikana, jolloin kaikkea arvioitiin numeroin, myös liikuntaa. Sain hyviä numeroita, mutta en oppinut pitämään liikunnasta. Koululiikunnalla olisi loistava mahdollisuus vaikuttaa jokaiseen kansalaiseen jo lapsesta saakka, sillä se tavoittaa koko ikäluokan. Arkiliikunta vähenee koko ajan ja ihmisten kunto rapistuu. Tarvitsisimme liikuntaan positiivisesti suhtautuvia, liikuntaa arkeensa kaipaavia ihmisiä, jotta kaikkien kansalaisten fyysinen hyvinvointi pysyisi yllä pitkälle vanhuuteen. Kyse olisi myös suurista säästöistä yhteiskunnan osalta. Koululiikunnan tavoitteena tulisikin olla, että kaikki liikkuvat, kaikista liikkuminen on mukavaa, opitaan yhdessä liikkumisen kautta vuorovaikutustaitoja ja kokeillaan erilaisia liikuntamuotoja sekä opitaan hoitamaan omaa hyvinvointia liikunnan avulla. En tiedä tarvitaanko mihinkään näistä tavoitteista välttämättä numeroarvostelua. Yhteiskunnalle on enemmän hyötyä siitä, että kaikki suhtautuvat positiivisesti liikuntaan kuin siitä, että kaikki suhtautuvat positiivisesti käsityötunteihin tai englannin kielen tunteihin.
Tuon testin arvostelun ymmärrän siinä mielessä, että tuntuu, että kyseinen testi on kehitetty vain siksi, että saadaan dataa lasten kunnosta ja fyysisestä suorituskyvystä, eli testi palvelee yhteiskuntaa, ei koulua, ei lasta eikä lapsen perhettä.
Vanha ketju mutta nosti mieleeni muistoja yläasteen kuntotestistä 80-luvulla. Tämä tehtiin muistaakseni joka vuosi ja olin seiskaluokan kuntotestissä rehellinen. Eli kirjasin ylös oikeat tulokseni enkä päässyt kuin alimmille pisteille. Kasi-ja ysiluokilla kaunistelin tuloksiani hieman että ne olisivat edes keskivertoa. Enkä ollut ainoa joka teki näin. Olin ja olen edelleen liikunnallinen ihminen mutta tuo silloinen kuntotesti on siis tämän Moven edeltäjä. Eli Moven armottomuus on pitkää perua....
Täh? Miksi ei saanut vaikka peukkua tai muuta edes yrityksestä, mutta ei..piti lannistaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän on valittu juuri 5. ja 8. luokka kun esim. kasilla poikien välillä on huima fyysinen ero riippuen murrosiän alkamisesta. Jos oot vasta 150-senttinen pikkupoika niin ei millään saa samoja suorituksia kuin he joilla murrosikä on jo pitkällä, pituutta ja lihasmassaa reilusti enemmän. Samoin vitosella tyttöjen kesken on jo isoja eroja.
Liekö jotain yhteyttä siihen, että laajat terveystarkastukset on 5. ja 8. luokalla?
Miksi lapsesi ei ymmärrä olevansa täysi nolla. More testistä saa simpanssikin täydet pojot joten.
https://silputtusilpuksi.blogspot.com/