Lue keskustelun säännöt.
Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!
25.10.2016 |
Pahoittelen raflaavaa otsikkoa! Minä olen nyt niiiin vihainen että en oikein tiedä mitä tehdä. Koululle on jo laitettu palautetta, harkitsen asian viemistä mediaan omalla nimelläni.
Lapseni oli siis laitettu koulussa 5-luokkalaisten Move-testiin. Lapsellani on monella osa-alueella kehitysviivästymiä ja diagnooseja on useampi, ei niistä sen enempää tähän muuta kuin että vaikuttavat kyllä mm. hienomotoriikkaan ja on kovin kömpelö.
Tytölläni on myös paha astma ja on alipainoinen, luokan pienin. Testin ottajat eivät ottaneet tätä millään tavalla huomioon!
Tuloshan yllättäen oli että sai surullisen naaman joka ikiselle osa-alueelle! Nyt tyttö itkee, kokee että on surkea, ei kuulemma halua enää koskaan liikkua eikä edes kouluun. Aloitamme taas pisteestä 0 hänen kanssaan. Olimme jo saaneet hänet vuosien saatossa houkuteltua liikkumaan erinäisissä harrastuksissa useamman kerran viikossa toimintaterapian yms. lisäksi. Olemme uhranneet käsittämättömän määrän aikaa, rahaa jne. että lapsen kyky liikkua ja pysyä edes jotenkin ikätason mukana säilyisi.
Mitä näiden tutkijoiden päässä oikein liikkuu? Kyllä me tiedämme jo että tyttö ne toimintakyky on alentunut jos sitä tällä testillä muka haluttiin todeta? Jos halusitte masentaa lapsen ja vanhemmat surunaamoilla niin onnistuitte kyllä! 10 vuoden loputon uurastus ja toinen samanlainen vielä edessä, palkkioksi saamme surunaaman!? Kiitos kannustuksesta! Ja mille tuntuu tytöstä joka yrittää kaikkensa ja yli sen, joka ikinen päivä? Kannustusta hän tarvitsee eikä latistusta!
Lisäksi huoltajien lupaa tällaiselle testille ei ole kysytty missään vaiheessa! Törkeää!
Kommentit (413)
Typerä testi, mutta huomaa ihan selvästi mihin tuolla pyritään: Valtio haluaa pysyä kartalla missä nuorten kuntotaso on ja kontrolloida tarvittaessa liikkumista. Tällä turvataan se jo valmiiksi että puolustusvoimille ei ole tulossa rapakuntoista porukkaa . Ettekö näe selkeää syy-yhteyttä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olen pahoillani. Tee palvelus myös meille kaikille opettajille, ja tee asiasta julkinen. Testi on kohtuuton ja latistava ja täysin uuden opsin vastainen.
Meillä lapsi sai kaikista surunaaman, paitsi yhdestä. En ollut pitänyt häntä liikunnallisesti niin huonona, eikä lapsi itsekään. Mutta nytpä tiedetään. Ja paha mieli tuli. Mutta eipä ole omena kauas pudonnut, niin se on minultakin luulot ja into liikkumisesta viety jo hyvissä ajoin ala-asteella.
Ainiin, ja punnerruksista sai hymynaaman! Epäilen, ettei tainnut testaajakaan tietää tekniikkaa.
Törkeää että tuollainen testi on edes olemassa.
Halit lapsellesi, sano että hän kuitenkin paras ja rakkain.
En ymmärrä miksi peruskoulussa tapetaan kaikki liikkumisen ilo taviksilta, vain ne pärjää jotka harrastaa kilpaurheilulajeja.
Vierailija kirjoitti:
Pliis älä ala mediahuoraamaan tyttösi kustannuksella. Toi on niin noloa uhkailla jollain iltapaskojen otsikoilla.
Samaa mieltä. Ota suoraan yhteyttä testaajien ja kerro tuo kaikki. Osannevat jutella lapsesi kAnssa testin palautteen. Pyydä heitä käsittelemään se ja pyydä, että juttelevat lapsen kanssa ja kerro, että lapsi tarvitsee uuden motivoinnin, ettei homm tosiaankin kaadu tuohon.
Testit on vAin testejä. Hyvä huomio tuo on. Se miten ne tulokset tuodaan esiin ja käsitellään on olennaista...ettei käy noin. On ollut väärä testi tälle testattavalle.
Joo, nimiä ei kannata julkisuuteen. Suoraan vaan yhteys testaajiin ja ehkä opetushallitukseen, ettei sen MoVE-testin kanssa käy kupru. Tulee kommentteja ja kokemuksia. Ensi vuodestahAn yläasteelaiset aletaan testaamaan kasilla. Niin on suunnitelmat. Ihan tavalliset testit nuo on, mitä on tavallaan jo tehtykin...jos on haluttu testata.
Tavoite on, että testit tukevat liikkujaa. Hirveää painoarvoa niille tiskin kannattaa laittaa. Ne ovat informatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset/nuorethan kehittyy noihin aikoihin niin eri tahtia, että ei voi olla vertailukelpoisia. Ja kun lapset taatusti "vertailevat" tuloksiaan, niin tässä on ihan turha kiusaamisen mahdollistava väline.
Tässä suorastaan paraatiesimerkki julkisen hallinnon projektista joka on toteutettu monenkeskisenä yhteistyönä ja viety suunnittelupöydältä koululaisille. On valtakunnalliset tietoarkistot ja terkkarien ja huoltajien ilmoitusmenettelyt ja koulukohtaiset tuloskoordinaatiot. Ja kaikki new public managementin vaatimukset täyttyvät tuloskortteineen ja mittaristoineen. Ainoa vaan, että kukaan ei ole ajatellut sitä lasta, joka liikunnallisesti ikätovereitaan vähemmän voimakkaana tai ketteränä pettyy saadessaan surunaaman. Tai vertailua, joka noin isossa ja järjestelmällisesti toteutetussa projektissa väistämättä kohdistuu niihin heikoimpiin liikkujiin. Voi hyvät hyssykät.
Mua aikuisena huvittavat nuo luokittelut, että "tähän kategoriaan kuuluvalla lapsella on riski siihen, että liikunnallisuuden puute aiheuttaa hänelle normaalissa elämässä hankaluuksia". Voi kun ne vaikka siellä Jyväskylän liikunnalla tajuaisivat, että oikeasti sen epäliikunnallisen lapsen innon sammuttaa vertailujen ja osoittelun kohteeksi joutuminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut pojan pakko osallistua. Teki omia sarjojaan sillä välin. Diagnooseja hälläkin liuta.
Opettajalla oli tilannetajua
Uskon että aikuisten suomalaisten peruskunto paranisi huomattavasti jos koululiikuntaa uudistettaisiin. Kuinka monella aikuisella meni liikunnasta into koululiikunnan takia?
Muistan ainiaan ne kamalat juoksutestit ja arviot. Miksi juoksemista testataan joka vuosi jollei sitä harjoitella vuoden mittaan koulussa?
Yläasteen liikuntatunnit oli juuri tuollaista kauheaa testailua ja lyttäystä mutta ammattikoulussa oli opettaja jonka asenne oli että kokeillaan kaikkea ja kaikesta liikunnasta ei täydy pitää. Inhokkeja sai korvata muulla liikunnalla. Eli jos vaikka sähly ei kiinnostanut niin sai mennä vaikka uimaan kunhan sen pystyi todistamaan myöhemmin opettajalle. Hyvän arvosanan sai sillä että osallistui monipuolisesti ja hyvällä asenteella eikä sillä että miten hyvin noissa lajeissa pärjäsi. Iso ero yläasteen liikuntaan oli myös se että meillä oli tytöt ja pojat samassa ryhmässä. Päästiin tekemään monipuolisesti eri urheilulajeja eikä ollut jakoja tyttöjen ja poikien liikuntalajeihin kuten yläasteella oli.
Ehkä tuo move-testaus olisi ihan hyvä juttu kunhan niitä tuloksia ei kerrottaisi oppilaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä suorastaan paraatiesimerkki julkisen hallinnon projektista joka on toteutettu monenkeskisenä yhteistyönä ja viety suunnittelupöydältä koululaisille. On valtakunnalliset tietoarkistot ja terkkarien ja huoltajien ilmoitusmenettelyt ja koulukohtaiset tuloskoordinaatiot. Ja kaikki new public managementin vaatimukset täyttyvät tuloskortteineen ja mittaristoineen. Ainoa vaan, että kukaan ei ole ajatellut sitä lasta, joka liikunnallisesti ikätovereitaan vähemmän voimakkaana tai ketteränä pettyy saadessaan surunaaman. Tai vertailua, joka noin isossa ja järjestelmällisesti toteutetussa projektissa väistämättä kohdistuu niihin heikoimpiin liikkujiin. Voi hyvät hyssykät.
Mua aikuisena huvittavat nuo luokittelut, että "tähän kategoriaan kuuluvalla lapsella on riski siihen, että liikunnallisuuden puute aiheuttaa hänelle normaalissa elämässä hankaluuksia". Voi kun ne vaikka siellä Jyväskylän liikunnalla tajuaisivat, että oikeasti sen epäliikunnallisen lapsen innon sammuttaa vertailujen ja osoittelun kohteeksi joutuminen...
Just näin. Ja mitä ihmettä se lapsi hyötyy siitä mittauksesta, jos se ei edes saa vaikuttaa numeroon?? Ei tarvi ihmetellä miksi meillä ei tuottavuus nouse. Siksi kun maassa askarrellaan tällaisia tyhjänpäiväisiä projekteja.
Vierailija kirjoitti:
Move ei koske arviointia, joten Hojk:sissa ei siihen puututa. Liikunnan Hojks ei estä testin tekoa. Lapsi voi verrata sitten kasilla, onko tilanne kohentunut.
"
Olemme hyvin tietoisia siitä tärkeästä ja vaativasta työstä, mitä kouluissa tehdään erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden kanssa. Myöskin näiden oppilaiden osalta pyrittiin – Move!:a valmistettaessa – Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan johtamassa, monitieteisessä,
asiantuntijatyöryhmässä pohtimaan, miten mahdollisimman moni oppilas voisi osallistua Move! -mittauskokonaisuuteen. Tämän tulemana Move!:n Opettajan käsikirjassa esimerkiksi ohjeistetaan eri mittausosioissa, että ”Sovelletusti suoritettu tulos merkitään lomakkeeseen suoritusmerkinnällä
S”. Sovelletusti suorittaville on myös valmistettu oma oppilaskohtainen tuloslomake
(http://www.edu.fi/download/165933_lomake_5-8lk_viitearvot_2014_sovellet…). Mittausosioita voidaan siis toteuttaa sovelletusti oppilaiden tarpeiden ja opettajan arvion mukaan.
Yksilöllistetyillä tai toiminta-alueittain etenevillä opetussuunnitelmilla opiskelevilla oppilailla tulee käyttää yksittäisten oppilaiden kohdalla tarkoituksenmukaisuudenpohjaista harkintaa. Move! -mittaukset voidaan siis opetuksen järjestäjän päätöksellä jättää tekemättä, mikäli oppilaan
henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS)
mittausta ei aseteta tavoitteeksi."
Ylläoleva teksti siis opetusneuvos Matti Pietilän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävä ketju.
Järkyttävä siksi, että luulin että tuollainen mittaaminen ja lyttääminen olisi nykyään jätetty pois koululiikunnasta, mutta ei näköjään. Aivan samaa kuin omana kouluaikanani. Uskomatonta, ettei mitään ole opittu aiemmin liikunnan opetuksessa tehdyistä virheistä. Ne vanhemmat, joiden lapset saavat hyviä arviointeja, puolustavat tätä - tietenkin.
Itse sain pahat traumat koululiikunnasta ja uskoin sen takia vakaasti, että minusta ei ole mihinkään liikuntalajiin ja että olen kaikin puolin surkea. Koululiikunnan arvostelu ja mittaaminen tappoi kaiken kiinnostuksen liikkumiseen. Kuitenkin lopulta parikymppisenä pääsin tästä ystäväni kannustuksen ja esimerkin ansiosta eroon (kiitos R! <3 ) ja nyt 4-kymppisenä olen erittäin aktiivinen liikkuja, juoksen maratoneja, pyöräilen, suunnistan ym. Eli kyllä tuollaisestakin voi "toipua", mutta eikö olisi parempi, että se kannustus ja positiivinen kokemus saataisiin jo koulussa eikä vasta sitten, kun on päässyt eroon koulun liikunnanopetuksesta?
Onko kukaan kysynyt noilta Moven tekijöiltä, että miten se surunaaman ja negatiivisen palautteen saaminen innostaa lisäämään liikuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Move ei koske arviointia, joten Hojk:sissa ei siihen puututa. Liikunnan Hojks ei estä testin tekoa. Lapsi voi verrata sitten kasilla, onko tilanne kohentunut.
"
Olemme hyvin tietoisia siitä tärkeästä ja vaativasta työstä, mitä kouluissa tehdään erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden kanssa. Myöskin näiden oppilaiden osalta pyrittiin – Move!:a valmistettaessa – Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan johtamassa, monitieteisessä,
asiantuntijatyöryhmässä pohtimaan, miten mahdollisimman moni oppilas voisi osallistua Move! -mittauskokonaisuuteen. Tämän tulemana Move!:n Opettajan käsikirjassa esimerkiksi ohjeistetaan eri mittausosioissa, että ”Sovelletusti suoritettu tulos merkitään lomakkeeseen suoritusmerkinnällä
S”. Sovelletusti suorittaville on myös valmistettu oma oppilaskohtainen tuloslomake
(http://www.edu.fi/download/165933_lomake_5-8lk_viitearvot_2014_sovellet…). Mittausosioita voidaan siis toteuttaa sovelletusti oppilaiden tarpeiden ja opettajan arvion mukaan.Yksilöllistetyillä tai toiminta-alueittain etenevillä opetussuunnitelmilla opiskelevilla oppilailla tulee käyttää yksittäisten oppilaiden kohdalla tarkoituksenmukaisuudenpohjaista harkintaa. Move! -mittaukset voidaan siis opetuksen järjestäjän päätöksellä jättää tekemättä, mikäli oppilaan
henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS)
mittausta ei aseteta tavoitteeksi."Ylläoleva teksti siis opetusneuvos Matti Pietilän.
Mites ne oppilaat, jotka ovat motorisesti/fyysisesti heikompia/vammaisia, mutta muuten älyllisesti normaaleita ja eivät noudata mitään HOJKSia?
Jos te vanhemmat olisitte kiinnostuneita siitä mitä lapsen koulussa tehdään, olisitte olleet tietoisia MOVE! testistä ja sen sisällöstä ETUKÄTEEN. Siten olisitte voineet käydä sen lapsen ja opettajankin kanssa läpi. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Jälkeenpäin sitten kyllä jaksetaan valittaa.
Meillä testi katsottiin etukäteen läpi ja todettin, että pärjää kaikissa hyvin jos tsemppaa ja lopputulos vastasi täysin odotuksia. Testi kyllä antaa realistisen kuvan lapsen kunnosta, lihaskunnosta jne.
Vierailija kirjoitti:
Mun liikunnallinen hento tyttö ei saanut kuin sen pikajuoksun onnistumaan... on yleensä kaikessa liikassa hyvä. Koulussa aina ollut kiitettävä numero. Mietin tykönäni että kukahan siinä sitten onnistui...
Lapseni on erityisluokalla. Opettajalla oli sen verran tajua, että kokonaispisteitä ei laskettu lasten edessä, eikä asiasta tehty suurta muutenkaan numeroa. Niitä naamoja opettaja vähän päivitteli, että eihän ne ole kovin reiluja heille, jotka ovat oireyhtymänsä takia motorisesti kömpelöitä. Tosiasia kuitenkin on, että Move-testin on katsottu mittaavan kuntoa usealla osa-alueella. Tänä päivänä liikutaan kovin yksipuolisesti. Tämä näkyi tuloksissa, myös urheilullisilla lapsilla.
Olen samaa mieltä siitä, että Move-testillä on turha lapsia syyllistää, ja ne naamat ovat aivan älyttömiä erityistuen tarpeessa olevalle motorisesti kömpelölle lapselle. Kun tulokset julkaistaan, niin silloin on meidän aikuisten syytä ottaa se peili kauniiseen jäteen. Katsotaan sitten sieltä peilistä sitä omaa naamaa: onko äitin/isin naama iloinen vai mutrulla? On silti hyvä, että me vanhemmat annamme testistä rakentavaa palautetta. Testit voitaisiin kyllä pisteyttää, mutta lapselle annettavan palautteen olisi ehkä hyvä olla sanallinen: kerrotaan, mikä oli hyvää, ja missä on petrattavaa. Tärkeää on, että lapsi/vanhempi tietää, mitä pitäisi tehdä, jotta tulokset saataisiin paranemaan. Olisi myös lisättävä lasten tasapuolisia liikunnan harrastusmahdollisuuksia. Ja tasapuolisuudella tarkoitan tässä nyt myös sitä, että kaikkien vanhemmat eivät välitä. Liikuntaseurat pitäisi saada pitämään kerhojaan koulun tiloihin / lähelle heti koulupäivän jälkeen! On älytöntä, että osa harrastaa tavoitteellista kilpaurheilua, osa ei yhtikäs mitään.
Riinai kirjoitti:
Uskon että aikuisten suomalaisten peruskunto paranisi huomattavasti jos koululiikuntaa uudistettaisiin. Kuinka monella aikuisella meni liikunnasta into koululiikunnan takia?
Ei monellakaan, kun 80% pärjää aivan normaalisti. Itselläni on ollut liikunta 10, joka oli ainoa siitä vuosiryhmästä 10. Ehkäpä sillä 20% pitäisi keksiä jotain kevennettyä?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä suorastaan paraatiesimerkki julkisen hallinnon projektista joka on toteutettu monenkeskisenä yhteistyönä ja viety suunnittelupöydältä koululaisille. On valtakunnalliset tietoarkistot ja terkkarien ja huoltajien ilmoitusmenettelyt ja koulukohtaiset tuloskoordinaatiot. Ja kaikki new public managementin vaatimukset täyttyvät tuloskortteineen ja mittaristoineen. Ainoa vaan, että kukaan ei ole ajatellut sitä lasta, joka liikunnallisesti ikätovereitaan vähemmän voimakkaana tai ketteränä pettyy saadessaan surunaaman. Tai vertailua, joka noin isossa ja järjestelmällisesti toteutetussa projektissa väistämättä kohdistuu niihin heikoimpiin liikkujiin. Voi hyvät hyssykät.
Mua aikuisena huvittavat nuo luokittelut, että "tähän kategoriaan kuuluvalla lapsella on riski siihen, että liikunnallisuuden puute aiheuttaa hänelle normaalissa elämässä hankaluuksia". Voi kun ne vaikka siellä Jyväskylän liikunnalla tajuaisivat, että oikeasti sen epäliikunnallisen lapsen innon sammuttaa vertailujen ja osoittelun kohteeksi joutuminen...
Just näin. Ja mitä ihmettä se lapsi hyötyy siitä mittauksesta, jos se ei edes saa vaikuttaa numeroon?? Ei tarvi ihmetellä miksi meillä ei tuottavuus nouse. Siksi kun maassa askarrellaan tällaisia tyhjänpäiväisiä projekteja.
Tuottavuus ei nouse kun suurin osa alkaa olemaan pumpulipallossa kasvaneita mielensäpahoittajia, joilta ei saa vaatia mitään, joita ei saa testata, ja jotka kuitenkin haluavat isopalkkaiseksi peukalonpyörittelijäksi tms. ilman mitään panostusta. Näillä maailma menee sitten raiteltaan ja juostaan mamman syliin, kun elämä lyökin siten realismilla korville.
Aikuisten katsottava peiliin, ei lasten kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun liikunnallinen hento tyttö ei saanut kuin sen pikajuoksun onnistumaan... on yleensä kaikessa liikassa hyvä. Koulussa aina ollut kiitettävä numero. Mietin tykönäni että kukahan siinä sitten onnistui...
Lapseni on erityisluokalla. Opettajalla oli sen verran tajua, että kokonaispisteitä ei laskettu lasten edessä, eikä asiasta tehty suurta muutenkaan numeroa. Niitä naamoja opettaja vähän päivitteli, että eihän ne ole kovin reiluja heille, jotka ovat oireyhtymänsä takia motorisesti kömpelöitä. Tosiasia kuitenkin on, että Move-testin on katsottu mittaavan kuntoa usealla osa-alueella. Tänä päivänä liikutaan kovin yksipuolisesti. Tämä näkyi tuloksissa, myös urheilullisilla lapsilla.
Olen samaa mieltä siitä, että Move-testillä on turha lapsia syyllistää, ja ne naamat ovat aivan älyttömiä erityistuen tarpeessa olevalle motorisesti kömpelölle lapselle. Kun tulokset julkaistaan, niin silloin on meidän aikuisten syytä ottaa se peili kauniiseen jäteen. Katsotaan sitten sieltä peilistä sitä omaa naamaa: onko äitin/isin naama iloinen vai mutrulla? On silti hyvä, että me vanhemmat annamme testistä rakentavaa palautetta. Testit voitaisiin kyllä pisteyttää, mutta lapselle annettavan palautteen olisi ehkä hyvä olla sanallinen: kerrotaan, mikä oli hyvää, ja missä on petrattavaa. Tärkeää on, että lapsi/vanhempi tietää, mitä pitäisi tehdä, jotta tulokset saataisiin paranemaan. Olisi myös lisättävä lasten tasapuolisia liikunnan harrastusmahdollisuuksia. Ja tasapuolisuudella tarkoitan tässä nyt myös sitä, että kaikkien vanhemmat eivät välitä. Liikuntaseurat pitäisi saada pitämään kerhojaan koulun tiloihin / lähelle heti koulupäivän jälkeen! On älytöntä, että osa harrastaa tavoitteellista kilpaurheilua, osa ei yhtikäs mitään.
Taas halutaan että kuuluisa "joku muu" hoitasi asian ja ilmaiseksi.
Liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät hommat ja heistä monet ovat päivätöissä. Nykysuuntaushan on ollut että suurempaa osaa vanhemmista ei paskaakaan kiinnosta vapaaehtoistyö tai yhteisöllisyys missään muodossa. Jossain perähikiällä voi vielä olla jotain yhteisöllisyyttä ja sinne saadaan joku liikuttamaan lapsia mutta muulla on turha edes unelmoida. Maksullisia olisi kyllä varmasti tulossa koululle vaikka heti.
Vanhempainyhdistys ei taas voi pitää kun mekin ollaan kaikki töissä ja lisäksi liikunnassa on aina loukkaantumisen riski ja kaikki vakuutukset pitäisi olla kunnossa ja siltikin saa pelätä ettei joudu josain vahingosta syytteeseen tai saa muuten vanhemmilta paskaa niskaan. Ei kannata siis ollenkaan vaivautua sillä pääsee paljon helpommalla.
Tällaiseksi tämä holhousyhteiskunta on mennyt. Parempi olla tekemättä yhtään mitään ja maata sohvalla netissä surffaten.
Move ei koske arviointia, joten Hojk:sissa ei siihen puututa. Liikunnan Hojks ei estä testin tekoa. Lapsi voi verrata sitten kasilla, onko tilanne kohentunut.