Lue keskustelun säännöt.
Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!
25.10.2016 |
Pahoittelen raflaavaa otsikkoa! Minä olen nyt niiiin vihainen että en oikein tiedä mitä tehdä. Koululle on jo laitettu palautetta, harkitsen asian viemistä mediaan omalla nimelläni.
Lapseni oli siis laitettu koulussa 5-luokkalaisten Move-testiin. Lapsellani on monella osa-alueella kehitysviivästymiä ja diagnooseja on useampi, ei niistä sen enempää tähän muuta kuin että vaikuttavat kyllä mm. hienomotoriikkaan ja on kovin kömpelö.
Tytölläni on myös paha astma ja on alipainoinen, luokan pienin. Testin ottajat eivät ottaneet tätä millään tavalla huomioon!
Tuloshan yllättäen oli että sai surullisen naaman joka ikiselle osa-alueelle! Nyt tyttö itkee, kokee että on surkea, ei kuulemma halua enää koskaan liikkua eikä edes kouluun. Aloitamme taas pisteestä 0 hänen kanssaan. Olimme jo saaneet hänet vuosien saatossa houkuteltua liikkumaan erinäisissä harrastuksissa useamman kerran viikossa toimintaterapian yms. lisäksi. Olemme uhranneet käsittämättömän määrän aikaa, rahaa jne. että lapsen kyky liikkua ja pysyä edes jotenkin ikätason mukana säilyisi.
Mitä näiden tutkijoiden päässä oikein liikkuu? Kyllä me tiedämme jo että tyttö ne toimintakyky on alentunut jos sitä tällä testillä muka haluttiin todeta? Jos halusitte masentaa lapsen ja vanhemmat surunaamoilla niin onnistuitte kyllä! 10 vuoden loputon uurastus ja toinen samanlainen vielä edessä, palkkioksi saamme surunaaman!? Kiitos kannustuksesta! Ja mille tuntuu tytöstä joka yrittää kaikkensa ja yli sen, joka ikinen päivä? Kannustusta hän tarvitsee eikä latistusta!
Lisäksi huoltajien lupaa tällaiselle testille ei ole kysytty missään vaiheessa! Törkeää!
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten katsottava peiliin, ei lasten kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun liikunnallinen hento tyttö ei saanut kuin sen pikajuoksun onnistumaan... on yleensä kaikessa liikassa hyvä. Koulussa aina ollut kiitettävä numero. Mietin tykönäni että kukahan siinä sitten onnistui...
Lapseni on erityisluokalla. Opettajalla oli sen verran tajua, että kokonaispisteitä ei laskettu lasten edessä, eikä asiasta tehty suurta muutenkaan numeroa. Niitä naamoja opettaja vähän päivitteli, että eihän ne ole kovin reiluja heille, jotka ovat oireyhtymänsä takia motorisesti kömpelöitä. Tosiasia kuitenkin on, että Move-testin on katsottu mittaavan kuntoa usealla osa-alueella. Tänä päivänä liikutaan kovin yksipuolisesti. Tämä näkyi tuloksissa, myös urheilullisilla lapsilla.
Olen samaa mieltä siitä, että Move-testillä on turha lapsia syyllistää, ja ne naamat ovat aivan älyttömiä erityistuen tarpeessa olevalle motorisesti kömpelölle lapselle. Kun tulokset julkaistaan, niin silloin on meidän aikuisten syytä ottaa se peili kauniiseen jäteen. Katsotaan sitten sieltä peilistä sitä omaa naamaa: onko äitin/isin naama iloinen vai mutrulla? On silti hyvä, että me vanhemmat annamme testistä rakentavaa palautetta. Testit voitaisiin kyllä pisteyttää, mutta lapselle annettavan palautteen olisi ehkä hyvä olla sanallinen: kerrotaan, mikä oli hyvää, ja missä on petrattavaa. Tärkeää on, että lapsi/vanhempi tietää, mitä pitäisi tehdä, jotta tulokset saataisiin paranemaan. Olisi myös lisättävä lasten tasapuolisia liikunnan harrastusmahdollisuuksia. Ja tasapuolisuudella tarkoitan tässä nyt myös sitä, että kaikkien vanhemmat eivät välitä. Liikuntaseurat pitäisi saada pitämään kerhojaan koulun tiloihin / lähelle heti koulupäivän jälkeen! On älytöntä, että osa harrastaa tavoitteellista kilpaurheilua, osa ei yhtikäs mitään.
Taas halutaan että kuuluisa "joku muu" hoitasi asian ja ilmaiseksi.
Liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät hommat ja heistä monet ovat päivätöissä. Nykysuuntaushan on ollut että suurempaa osaa vanhemmista ei paskaakaan kiinnosta vapaaehtoistyö tai yhteisöllisyys missään muodossa. Jossain perähikiällä voi vielä olla jotain yhteisöllisyyttä ja sinne saadaan joku liikuttamaan lapsia mutta muulla on turha edes unelmoida. Maksullisia olisi kyllä varmasti tulossa koululle vaikka heti.
Vanhempainyhdistys ei taas voi pitää kun mekin ollaan kaikki töissä ja lisäksi liikunnassa on aina loukkaantumisen riski ja kaikki vakuutukset pitäisi olla kunnossa ja siltikin saa pelätä ettei joudu josain vahingosta syytteeseen tai saa muuten vanhemmilta paskaa niskaan. Ei kannata siis ollenkaan vaivautua sillä pääsee paljon helpommalla.
Tällaiseksi tämä holhousyhteiskunta on mennyt. Parempi olla tekemättä yhtään mitään ja maata sohvalla netissä surffaten.
Jatkanpa vielä että ei ilmainen ohjatttu liikunta edes usein kiinnosta. Paikallinen koripalloseura järjesti tässä kuussa ILMAISEN kahden kerran tutustumistunnint viikonloppuna ihan kohtuulliseen aikaankin ja kursisla sai vielä ILMAISEN koripallonkin vielä mukaan. Laitoin tuosta mainosta lapsen luokan vanhemmille ja oli paikallisessa lehdessä ja FB-sivulla. Ei ollut lapsen luokalta ketään muita kuin oma lapseni ja muutenkin poikien ja tyttöjen ryhmissä molemmissa n 10 lasta. Ikäryhmän kuuluvia lapsia löytyy varmasti yli kaksisataa tästäkin taajamasta.
tonen esimerkki ilmaisesta harrastamisesta: Lapsen koulussa on nyt pari vuotta ollut ILMAISIA kerhoja heti koulun jälkeen On mm. lehtikerhoa ja draamakerhoa. Näissäkin kerhoissa on vain kourallinen oppilaita. Eivät siis sellaisetkaan kerhot kiinnosta. Miksi kaikkea vaaditaan ilmaiseksi järjestämään, mutta kun järjestetään niin ei osallistuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia. Meilläkin tämä "testi" sai järkytyksen aikaiseksi! En tajua, kuka idiootti on tällaisen keksinyt!
Normaali lapsi 5 luokalla, aina pärjännyt liikunnassa jne. Tässä move-jutussa tuli suru-naamoja, ja vain yksi hymy-naama (ja ei, kyse ei ole siitä, että lapsi ei olisi "onnistunut", vaan miten tuo arvostelu on noin törkeää!??). Lapsi kovin herkkä ja aina kaikkeen uuteen tutustunut hitaasti.
Minulle nelikymppiselle tuli niin paha mieli lapsen puolesta ja valehtematta itku kurkkuun, miltä lapsesta mahtanut tuntua kun koulussa laskeneet move "pisteitä"!! ?? TÖRKEÄÄ!
Tästä viisastuneena en enää anna yhdenkään lapseni osallistua mokomiin mittauksiin!!! Todellakin pistää vihaksi.
(oletteko nähneet aikuisille tuollaisia arvostelu asteikkoja.....?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te vanhemmat olisitte kiinnostuneita siitä mitä lapsen koulussa tehdään, olisitte olleet tietoisia MOVE! testistä ja sen sisällöstä ETUKÄTEEN. Siten olisitte voineet käydä sen lapsen ja opettajankin kanssa läpi. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Jälkeenpäin sitten kyllä jaksetaan valittaa.
Meillä testi katsottiin etukäteen läpi ja todettin, että pärjää kaikissa hyvin jos tsemppaa ja lopputulos vastasi täysin odotuksia. Testi kyllä antaa realistisen kuvan lapsen kunnosta, lihaskunnosta jne.
Se testilipuke lätkäistiin lyhyellä varoajalla käteen sen pahimman koulunaloitushässäkän ja noin miljoonan muun lipukkeen ja lapukkeen seassa. Luin lipukkeen, tutkin nettisivut jne. Ei mikään tästä minun toiminnastani tee torsosta hankkeesta sen parempaa.
Kävitkö lapsen kanssa asian läpi ennen testiä vai luitko vain itseksi? Miksi et puuttunut asiaan etukäteen, jos se mietitytti?
Koe on omasta mielestäkin torso, koska siitä puuttuu oppilaan itsearvointi ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen (tässä osassa kotikin voisi olla mukana). Mutta senhän voi tehdä kotonakin kuten meillä tehtiin. Kaikkiko maailman asiat pitää antaa valmiina eteen pureksittuna??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te vanhemmat olisitte kiinnostuneita siitä mitä lapsen koulussa tehdään, olisitte olleet tietoisia MOVE! testistä ja sen sisällöstä ETUKÄTEEN. Siten olisitte voineet käydä sen lapsen ja opettajankin kanssa läpi. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Jälkeenpäin sitten kyllä jaksetaan valittaa.
Meillä testi katsottiin etukäteen läpi ja todettin, että pärjää kaikissa hyvin jos tsemppaa ja lopputulos vastasi täysin odotuksia. Testi kyllä antaa realistisen kuvan lapsen kunnosta, lihaskunnosta jne.
Se testilipuke lätkäistiin lyhyellä varoajalla käteen sen pahimman koulunaloitushässäkän ja noin miljoonan muun lipukkeen ja lapukkeen seassa. Luin lipukkeen, tutkin nettisivut jne. Ei mikään tästä minun toiminnastani tee torsosta hankkeesta sen parempaa.
Kävitkö lapsen kanssa asian läpi ennen testiä vai luitko vain itseksi? Miksi et puuttunut asiaan etukäteen, jos se mietitytti?
Koe on omasta mielestäkin torso, koska siitä puuttuu oppilaan itsearvointi ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen (tässä osassa kotikin voisi olla mukana). Mutta senhän voi tehdä kotonakin kuten meillä tehtiin. Kaikkiko maailman asiat pitää antaa valmiina eteen pureksittuna??
En käynyt läpi lapsen kanssa, eikä se mietityttänyt niin paljon, että olisin alkanut kysellä. Sen sijaan jouduin tekemään kantelun koulun säästötoimista ja puuttumaan kerhojen järjestelyihin ja pyytämään tapaamista ilmiölähtöisyyden totetustapojen takia. Ja istumaan kolmen leirikoulun hankkeiden takia kuudessa kokouksessa normivanhempainilrojen lisäksi. Että en sitten tajunnut, että tääkin on tössitty. Luotin siihen että liikunnalliseti,lahjakkaalle oppilaalle tämä ei voi olla vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia. Meilläkin tämä "testi" sai järkytyksen aikaiseksi! En tajua, kuka idiootti on tällaisen keksinyt!
Normaali lapsi 5 luokalla, aina pärjännyt liikunnassa jne. Tässä move-jutussa tuli suru-naamoja, ja vain yksi hymy-naama (ja ei, kyse ei ole siitä, että lapsi ei olisi "onnistunut", vaan miten tuo arvostelu on noin törkeää!??). Lapsi kovin herkkä ja aina kaikkeen uuteen tutustunut hitaasti.
Minulle nelikymppiselle tuli niin paha mieli lapsen puolesta ja valehtematta itku kurkkuun, miltä lapsesta mahtanut tuntua kun koulussa laskeneet move "pisteitä"!! ?? TÖRKEÄÄ!
Tästä viisastuneena en enää anna yhdenkään lapseni osallistua mokomiin mittauksiin!!! Todellakin pistää vihaksi.
(oletteko nähneet aikuisille tuollaisia arvostelu asteikkoja.....?)
Meillä oli kyllä ihan töissä tällaisia testejä TYKY-päivänä toimistolla. Vatsalihaksia, käsilihaksia, notkeutta, seinää vasten istuntaa jne. testatiin ihan toimistolla. Toki osallistuminen oli vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää nyt kuinka törkeä juttu tää on.
Mitä jos meidät aikuiset laitettas työpaikoillamme tällaiseen pakolliseen move testiin. Kaikki Suomen työläiset. Ja työpaikan johtoporras sitten lyttäisi tulokset kaikkien edessä ja sataisi surunaamaa ja et varmaan kuule pärjää nyt normaalin työelämän haasteista tämän perusteella. Mikä nöyryytys ennen kaikkea!! Ja otetaan uusiksi sitten taas parin vuoden päästä. Ja sihteerit naputtelis kaiken ylös sähköiseen bittiavaruuteen, että Marja-Liisa heitti rengasta vain 5 metriä, isketään surunaama nyt tähän kohtaan. Ja katsotaan miten kehittyy seuraavaan testiin mennessä. Innosta puhkuenko Marja-Liisa menee harjoittelemaan töiden jälkeen renkaan heittoa ja kokee liikunnan riemua siitä?
Yrittäkää miettiä tilannetta oikeasti lasten kautta. Isot aikuiset tekevät tällaista ja lapsi on oikeasti täysin kykenemätön puolustamaan itseään eikä kykene ajattelemaan, että tällä ei ole väliä. Musertavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te vanhemmat olisitte kiinnostuneita siitä mitä lapsen koulussa tehdään, olisitte olleet tietoisia MOVE! testistä ja sen sisällöstä ETUKÄTEEN. Siten olisitte voineet käydä sen lapsen ja opettajankin kanssa läpi. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Jälkeenpäin sitten kyllä jaksetaan valittaa.
Meillä testi katsottiin etukäteen läpi ja todettin, että pärjää kaikissa hyvin jos tsemppaa ja lopputulos vastasi täysin odotuksia. Testi kyllä antaa realistisen kuvan lapsen kunnosta, lihaskunnosta jne.
Se testilipuke lätkäistiin lyhyellä varoajalla käteen sen pahimman koulunaloitushässäkän ja noin miljoonan muun lipukkeen ja lapukkeen seassa. Luin lipukkeen, tutkin nettisivut jne. Ei mikään tästä minun toiminnastani tee torsosta hankkeesta sen parempaa.
Kävitkö lapsen kanssa asian läpi ennen testiä vai luitko vain itseksi? Miksi et puuttunut asiaan etukäteen, jos se mietitytti?
Koe on omasta mielestäkin torso, koska siitä puuttuu oppilaan itsearvointi ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen (tässä osassa kotikin voisi olla mukana). Mutta senhän voi tehdä kotonakin kuten meillä tehtiin. Kaikkiko maailman asiat pitää antaa valmiina eteen pureksittuna??
En käynyt läpi lapsen kanssa, eikä se mietityttänyt niin paljon, että olisin alkanut kysellä. Sen sijaan jouduin tekemään kantelun koulun säästötoimista ja puuttumaan kerhojen järjestelyihin ja pyytämään tapaamista ilmiölähtöisyyden totetustapojen takia. Ja istumaan kolmen leirikoulun hankkeiden takia kuudessa kokouksessa normivanhempainilrojen lisäksi. Että en sitten tajunnut, että tääkin on tössitty. Luotin siihen että liikunnalliseti,lahjakkaalle oppilaalle tämä ei voi olla vaikeaa.
Ei kannata luottaa ja olettaa vaan tietää ja tarkistaa.
Näyttää siltä että "liikunnallisesti lahjakkaita" eli hyväkuntoisia ovat lähes kaikki vanhempiensa mielestä, mutta kun ryhdytään mittaamaan eri tavoin niin huomataan, että todellisuus onkin toista. Lapset eivät olekaan niin lahjakkaita/hyväkuntoisia kuin vanhemmat kuvittelevat. Vanhemmilla on siis lapsensa liikunnallisesta lahjakkuudesta/kunnosta epärealistisia oletuksia , jonka sitten siirtävät lapsilleen ja vääristävät näin lapsen minä-kuvaa.
Oma lapseni on "liikunnallisesti lahjakas" mitään vakituisesti harrastamaton hyötyliikkuja ja sai noista testeistä yhtä lukuunottamatta hymynaamat. Mutta jos testissä olisi testattu notkeutta eri tavalla, niin niistä ei varmasti olisi saanut hymynaamoja. Pitää siis muistaa, että testi mittaa vain ja ainoastaan sitä asiaa mitä testataan. Se ei kerro esim. hyvästä pallosilmästä tai rytmitajusta, jotka nekin ovat hyviä liikunnallisia taitoja.
Kyllä kotona pitää pystyä asettamaan testi omiin raameihin hymiöistä huolimatta ja ottaa sellaisena kuin se on. Fakta on, että kunto on huono, jos sitä viivajuoksua ei jaksa edes keskitasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt kuinka törkeä juttu tää on.
Mitä jos meidät aikuiset laitettas työpaikoillamme tällaiseen pakolliseen move testiin. Kaikki Suomen työläiset. Ja työpaikan johtoporras sitten lyttäisi tulokset kaikkien edessä ja sataisi surunaamaa ja et varmaan kuule pärjää nyt normaalin työelämän haasteista tämän perusteella. Mikä nöyryytys ennen kaikkea!! Ja otetaan uusiksi sitten taas parin vuoden päästä. Ja sihteerit naputtelis kaiken ylös sähköiseen bittiavaruuteen, että Marja-Liisa heitti rengasta vain 5 metriä, isketään surunaama nyt tähän kohtaan. Ja katsotaan miten kehittyy seuraavaan testiin mennessä. Innosta puhkuenko Marja-Liisa menee harjoittelemaan töiden jälkeen renkaan heittoa ja kokee liikunnan riemua siitä?
Yrittäkää miettiä tilannetta oikeasti lasten kautta. Isot aikuiset tekevät tällaista ja lapsi on oikeasti täysin kykenemätön puolustamaan itseään eikä kykene ajattelemaan, että tällä ei ole väliä. Musertavaa.
Kyllä mun pomon pomo oli katsomassa kun tehtii iha nvapaaehtoisesti TYKY-testejä. Teki itsekin. Mikä ongelma??? No olenkin IT-firmassa töissä, jossa asioita ei oteta turhan vakavasti. Johtuisiko siitä että on miehinen ala ja miehet tykkää testata itseään.
Mielenkinnosta kysyn, että mitä lasten isät sanoivat testituloksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten katsottava peiliin, ei lasten kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun liikunnallinen hento tyttö ei saanut kuin sen pikajuoksun onnistumaan... on yleensä kaikessa liikassa hyvä. Koulussa aina ollut kiitettävä numero. Mietin tykönäni että kukahan siinä sitten onnistui...
Lapseni on erityisluokalla. Opettajalla oli sen verran tajua, että kokonaispisteitä ei laskettu lasten edessä, eikä asiasta tehty suurta muutenkaan numeroa. Niitä naamoja opettaja vähän päivitteli, että eihän ne ole kovin reiluja heille, jotka ovat oireyhtymänsä takia motorisesti kömpelöitä. Tosiasia kuitenkin on, että Move-testin on katsottu mittaavan kuntoa usealla osa-alueella. Tänä päivänä liikutaan kovin yksipuolisesti. Tämä näkyi tuloksissa, myös urheilullisilla lapsilla.
Olen samaa mieltä siitä, että Move-testillä on turha lapsia syyllistää, ja ne naamat ovat aivan älyttömiä erityistuen tarpeessa olevalle motorisesti kömpelölle lapselle. Kun tulokset julkaistaan, niin silloin on meidän aikuisten syytä ottaa se peili kauniiseen jäteen. Katsotaan sitten sieltä peilistä sitä omaa naamaa: onko äitin/isin naama iloinen vai mutrulla? On silti hyvä, että me vanhemmat annamme testistä rakentavaa palautetta. Testit voitaisiin kyllä pisteyttää, mutta lapselle annettavan palautteen olisi ehkä hyvä olla sanallinen: kerrotaan, mikä oli hyvää, ja missä on petrattavaa. Tärkeää on, että lapsi/vanhempi tietää, mitä pitäisi tehdä, jotta tulokset saataisiin paranemaan. Olisi myös lisättävä lasten tasapuolisia liikunnan harrastusmahdollisuuksia. Ja tasapuolisuudella tarkoitan tässä nyt myös sitä, että kaikkien vanhemmat eivät välitä. Liikuntaseurat pitäisi saada pitämään kerhojaan koulun tiloihin / lähelle heti koulupäivän jälkeen! On älytöntä, että osa harrastaa tavoitteellista kilpaurheilua, osa ei yhtikäs mitään.
Taas halutaan että kuuluisa "joku muu" hoitasi asian ja ilmaiseksi.
Liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät hommat ja heistä monet ovat päivätöissä. Nykysuuntaushan on ollut että suurempaa osaa vanhemmista ei paskaakaan kiinnosta vapaaehtoistyö tai yhteisöllisyys missään muodossa. Jossain perähikiällä voi vielä olla jotain yhteisöllisyyttä ja sinne saadaan joku liikuttamaan lapsia mutta muulla on turha edes unelmoida. Maksullisia olisi kyllä varmasti tulossa koululle vaikka heti.
Vanhempainyhdistys ei taas voi pitää kun mekin ollaan kaikki töissä ja lisäksi liikunnassa on aina loukkaantumisen riski ja kaikki vakuutukset pitäisi olla kunnossa ja siltikin saa pelätä ettei joudu josain vahingosta syytteeseen tai saa muuten vanhemmilta paskaa niskaan. Ei kannata siis ollenkaan vaivautua sillä pääsee paljon helpommalla.
Tällaiseksi tämä holhousyhteiskunta on mennyt. Parempi olla tekemättä yhtään mitään ja maata sohvalla netissä surffaten.
Jatkanpa vielä että ei ilmainen ohjatttu liikunta edes usein kiinnosta. Paikallinen koripalloseura järjesti tässä kuussa ILMAISEN kahden kerran tutustumistunnint viikonloppuna ihan kohtuulliseen aikaankin ja kursisla sai vielä ILMAISEN koripallonkin vielä mukaan. Laitoin tuosta mainosta lapsen luokan vanhemmille ja oli paikallisessa lehdessä ja FB-sivulla. Ei ollut lapsen luokalta ketään muita kuin oma lapseni ja muutenkin poikien ja tyttöjen ryhmissä molemmissa n 10 lasta. Ikäryhmän kuuluvia lapsia löytyy varmasti yli kaksisataa tästäkin taajamasta.
tonen esimerkki ilmaisesta harrastamisesta: Lapsen koulussa on nyt pari vuotta ollut ILMAISIA kerhoja heti koulun jälkeen On mm. lehtikerhoa ja draamakerhoa. Näissäkin kerhoissa on vain kourallinen oppilaita. Eivät siis sellaisetkaan kerhot kiinnosta. Miksi kaikkea vaaditaan ilmaiseksi järjestämään, mutta kun järjestetään niin ei osallistuta?
Ja tämä liittyy move-testin surunaamoihin miten? Luuletko että se kilpavoimistelua harrastava lapsi, josta joku tuolla kertoi, olisi sittenkin saanut hymynaamat, jos olisi harrastanut vielä koripalloa? Tai ap: n liikuntarajoitteinen lapsi, jota vanhemmat on kannustaneet ja saaneet vaivalla liikkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Tässä suorastaan paraatiesimerkki julkisen hallinnon projektista joka on toteutettu monenkeskisenä yhteistyönä ja viety suunnittelupöydältä koululaisille. On valtakunnalliset tietoarkistot ja terkkarien ja huoltajien ilmoitusmenettelyt ja koulukohtaiset tuloskoordinaatiot. Ja kaikki new public managementin vaatimukset täyttyvät tuloskortteineen ja mittaristoineen. Ainoa vaan, että kukaan ei ole ajatellut sitä lasta, joka liikunnallisesti ikätovereitaan vähemmän voimakkaana tai ketteränä pettyy saadessaan surunaaman. Tai vertailua, joka noin isossa ja järjestelmällisesti toteutetussa projektissa väistämättä kohdistuu niihin heikoimpiin liikkujiin. Voi hyvät hyssykät.
Mua aikuisena huvittavat nuo luokittelut, että "tähän kategoriaan kuuluvalla lapsella on riski siihen, että liikunnallisuuden puute aiheuttaa hänelle normaalissa elämässä hankaluuksia". Voi kun ne vaikka siellä Jyväskylän liikunnalla tajuaisivat, että oikeasti sen epäliikunnallisen lapsen innon sammuttaa vertailujen ja osoittelun kohteeksi joutuminen...
Truth hurts...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te vanhemmat olisitte kiinnostuneita siitä mitä lapsen koulussa tehdään, olisitte olleet tietoisia MOVE! testistä ja sen sisällöstä ETUKÄTEEN. Siten olisitte voineet käydä sen lapsen ja opettajankin kanssa läpi. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Jälkeenpäin sitten kyllä jaksetaan valittaa.
Meillä testi katsottiin etukäteen läpi ja todettin, että pärjää kaikissa hyvin jos tsemppaa ja lopputulos vastasi täysin odotuksia. Testi kyllä antaa realistisen kuvan lapsen kunnosta, lihaskunnosta jne.
Se testilipuke lätkäistiin lyhyellä varoajalla käteen sen pahimman koulunaloitushässäkän ja noin miljoonan muun lipukkeen ja lapukkeen seassa. Luin lipukkeen, tutkin nettisivut jne. Ei mikään tästä minun toiminnastani tee torsosta hankkeesta sen parempaa.
Kävitkö lapsen kanssa asian läpi ennen testiä vai luitko vain itseksi? Miksi et puuttunut asiaan etukäteen, jos se mietitytti?
Koe on omasta mielestäkin torso, koska siitä puuttuu oppilaan itsearvointi ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen (tässä osassa kotikin voisi olla mukana). Mutta senhän voi tehdä kotonakin kuten meillä tehtiin. Kaikkiko maailman asiat pitää antaa valmiina eteen pureksittuna??
En käynyt läpi lapsen kanssa, eikä se mietityttänyt niin paljon, että olisin alkanut kysellä. Sen sijaan jouduin tekemään kantelun koulun säästötoimista ja puuttumaan kerhojen järjestelyihin ja pyytämään tapaamista ilmiölähtöisyyden totetustapojen takia. Ja istumaan kolmen leirikoulun hankkeiden takia kuudessa kokouksessa normivanhempainilrojen lisäksi. Että en sitten tajunnut, että tääkin on tössitty. Luotin siihen että liikunnalliseti,lahjakkaalle oppilaalle tämä ei voi olla vaikeaa.
Ei kannata luottaa ja olettaa vaan tietää ja tarkistaa.
Näyttää siltä että "liikunnallisesti lahjakkaita" eli hyväkuntoisia ovat lähes kaikki vanhempiensa mielestä, mutta kun ryhdytään mittaamaan eri tavoin niin huomataan, että todellisuus onkin toista. Lapset eivät olekaan niin lahjakkaita/hyväkuntoisia kuin vanhemmat kuvittelevat. Vanhemmilla on siis lapsensa liikunnallisesta lahjakkuudesta/kunnosta epärealistisia oletuksia , jonka sitten siirtävät lapsilleen ja vääristävät näin lapsen minä-kuvaa.
Oma lapseni on "liikunnallisesti lahjakas" mitään vakituisesti harrastamaton hyötyliikkuja ja sai noista testeistä yhtä lukuunottamatta hymynaamat. Mutta jos testissä olisi testattu notkeutta eri tavalla, niin niistä ei varmasti olisi saanut hymynaamoja. Pitää siis muistaa, että testi mittaa vain ja ainoastaan sitä asiaa mitä testataan. Se ei kerro esim. hyvästä pallosilmästä tai rytmitajusta, jotka nekin ovat hyviä liikunnallisia taitoja.
Kyllä kotona pitää pystyä asettamaan testi omiin raameihin hymiöistä huolimatta ja ottaa sellaisena kuin se on. Fakta on, että kunto on huono, jos sitä viivajuoksua ei jaksa edes keskitasolle.
Eli minun pitää sen oman roolini lisäksi tehdä ihan kaikki koulun ja kouluvirastonkin työt? Minä siis käytännössä neuvoin tänä syksynä miten ilmiölähtöinen opetus toimii, valvoin kielten lpetukseen tulevat kirjat, neuvoin miten kieliä opetetaan, konsultoin asiassa kouluvirasron edustajaa ja tein kaksi kantelua että oppilaat saa taevitsemansa oppikirjan. Tätä varten kävin nyös seuraamassa opetusta.
Sama rumba iltisjärjestelyjen kanssa aiempina vuosina, tänä vuonna harratuskeehojärjestelyjen kanssa. Samaten kv kasvatuksen, kiusaamisohjelmien (omaani ei kiusata).
Melkein joka asiaassa sama rumba. Koulu tai kouluvirasto ei osaa mitään.
Onko todella niin että vanhemman pitää sen oman työnsä ja lasten kasvattamisen lisäksi hoitaa jokaikinen koulunkin asia?
Vierailija kirjoitti:
Millä logiikalla pojille riittää vähemmän punnerruksia kuin tytöille?!
Sillä logiikalla, että tytöt tekevät "naisten punnerruksia", polvet maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkinnosta kysyn, että mitä lasten isät sanoivat testituloksista?
Hei! Hyvä että kysyit! Olen vastaaja nro 286. Meillä mies ei juurikaan kommentoi mitään (tyypillinen mies :) mutta tämän move paperin nähdessään jopa hän oli sitä mieltä, että aivan älytön juttu!!
Koitimme sitten yhdessä sanoa lapselle, että olipa höpsö-juttu ja kerroimme, että lapsi on hyvä sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te vanhemmat olisitte kiinnostuneita siitä mitä lapsen koulussa tehdään, olisitte olleet tietoisia MOVE! testistä ja sen sisällöstä ETUKÄTEEN. Siten olisitte voineet käydä sen lapsen ja opettajankin kanssa läpi. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Jälkeenpäin sitten kyllä jaksetaan valittaa.
Meillä testi katsottiin etukäteen läpi ja todettin, että pärjää kaikissa hyvin jos tsemppaa ja lopputulos vastasi täysin odotuksia. Testi kyllä antaa realistisen kuvan lapsen kunnosta, lihaskunnosta jne.
Se testilipuke lätkäistiin lyhyellä varoajalla käteen sen pahimman koulunaloitushässäkän ja noin miljoonan muun lipukkeen ja lapukkeen seassa. Luin lipukkeen, tutkin nettisivut jne. Ei mikään tästä minun toiminnastani tee torsosta hankkeesta sen parempaa.
Kävitkö lapsen kanssa asian läpi ennen testiä vai luitko vain itseksi? Miksi et puuttunut asiaan etukäteen, jos se mietitytti?
Koe on omasta mielestäkin torso, koska siitä puuttuu oppilaan itsearvointi ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen (tässä osassa kotikin voisi olla mukana). Mutta senhän voi tehdä kotonakin kuten meillä tehtiin. Kaikkiko maailman asiat pitää antaa valmiina eteen pureksittuna??
En käynyt läpi lapsen kanssa, eikä se mietityttänyt niin paljon, että olisin alkanut kysellä. Sen sijaan jouduin tekemään kantelun koulun säästötoimista ja puuttumaan kerhojen järjestelyihin ja pyytämään tapaamista ilmiölähtöisyyden totetustapojen takia. Ja istumaan kolmen leirikoulun hankkeiden takia kuudessa kokouksessa normivanhempainilrojen lisäksi. Että en sitten tajunnut, että tääkin on tössitty. Luotin siihen että liikunnalliseti,lahjakkaalle oppilaalle tämä ei voi olla vaikeaa.
Ei kannata luottaa ja olettaa vaan tietää ja tarkistaa.
Näyttää siltä että "liikunnallisesti lahjakkaita" eli hyväkuntoisia ovat lähes kaikki vanhempiensa mielestä, mutta kun ryhdytään mittaamaan eri tavoin niin huomataan, että todellisuus onkin toista. Lapset eivät olekaan niin lahjakkaita/hyväkuntoisia kuin vanhemmat kuvittelevat. Vanhemmilla on siis lapsensa liikunnallisesta lahjakkuudesta/kunnosta epärealistisia oletuksia , jonka sitten siirtävät lapsilleen ja vääristävät näin lapsen minä-kuvaa.
Oma lapseni on "liikunnallisesti lahjakas" mitään vakituisesti harrastamaton hyötyliikkuja ja sai noista testeistä yhtä lukuunottamatta hymynaamat. Mutta jos testissä olisi testattu notkeutta eri tavalla, niin niistä ei varmasti olisi saanut hymynaamoja. Pitää siis muistaa, että testi mittaa vain ja ainoastaan sitä asiaa mitä testataan. Se ei kerro esim. hyvästä pallosilmästä tai rytmitajusta, jotka nekin ovat hyviä liikunnallisia taitoja.
Kyllä kotona pitää pystyä asettamaan testi omiin raameihin hymiöistä huolimatta ja ottaa sellaisena kuin se on. Fakta on, että kunto on huono, jos sitä viivajuoksua ei jaksa edes keskitasolle.
Eli minun pitää sen oman roolini lisäksi tehdä ihan kaikki koulun ja kouluvirastonkin työt? Minä siis käytännössä neuvoin tänä syksynä miten ilmiölähtöinen opetus toimii, valvoin kielten lpetukseen tulevat kirjat, neuvoin miten kieliä opetetaan, konsultoin asiassa kouluvirasron edustajaa ja tein kaksi kantelua että oppilaat saa taevitsemansa oppikirjan. Tätä varten kävin nyös seuraamassa opetusta.
Sama rumba iltisjärjestelyjen kanssa aiempina vuosina, tänä vuonna harratuskeehojärjestelyjen kanssa. Samaten kv kasvatuksen, kiusaamisohjelmien (omaani ei kiusata).
Melkein joka asiaassa sama rumba. Koulu tai kouluvirasto ei osaa mitään.
Onko todella niin että vanhemman pitää sen oman työnsä ja lasten kasvattamisen lisäksi hoitaa jokaikinen koulunkin asia?
Todellinen vaadin. Hyvä, että kävit ihan kieltenopetuksessakin neuvomassa, otitko oikeinkirjoituksen puheeksi myös 😂?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten katsottava peiliin, ei lasten kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun liikunnallinen hento tyttö ei saanut kuin sen pikajuoksun onnistumaan... on yleensä kaikessa liikassa hyvä. Koulussa aina ollut kiitettävä numero. Mietin tykönäni että kukahan siinä sitten onnistui...
Lapseni on erityisluokalla. Opettajalla oli sen verran tajua, että kokonaispisteitä ei laskettu lasten edessä, eikä asiasta tehty suurta muutenkaan numeroa. Niitä naamoja opettaja vähän päivitteli, että eihän ne ole kovin reiluja heille, jotka ovat oireyhtymänsä takia motorisesti kömpelöitä. Tosiasia kuitenkin on, että Move-testin on katsottu mittaavan kuntoa usealla osa-alueella. Tänä päivänä liikutaan kovin yksipuolisesti. Tämä näkyi tuloksissa, myös urheilullisilla lapsilla.
Olen samaa mieltä siitä, että Move-testillä on turha lapsia syyllistää, ja ne naamat ovat aivan älyttömiä erityistuen tarpeessa olevalle motorisesti kömpelölle lapselle. Kun tulokset julkaistaan, niin silloin on meidän aikuisten syytä ottaa se peili kauniiseen jäteen. Katsotaan sitten sieltä peilistä sitä omaa naamaa: onko äitin/isin naama iloinen vai mutrulla? On silti hyvä, että me vanhemmat annamme testistä rakentavaa palautetta. Testit voitaisiin kyllä pisteyttää, mutta lapselle annettavan palautteen olisi ehkä hyvä olla sanallinen: kerrotaan, mikä oli hyvää, ja missä on petrattavaa. Tärkeää on, että lapsi/vanhempi tietää, mitä pitäisi tehdä, jotta tulokset saataisiin paranemaan. Olisi myös lisättävä lasten tasapuolisia liikunnan harrastusmahdollisuuksia. Ja tasapuolisuudella tarkoitan tässä nyt myös sitä, että kaikkien vanhemmat eivät välitä. Liikuntaseurat pitäisi saada pitämään kerhojaan koulun tiloihin / lähelle heti koulupäivän jälkeen! On älytöntä, että osa harrastaa tavoitteellista kilpaurheilua, osa ei yhtikäs mitään.
Taas halutaan että kuuluisa "joku muu" hoitasi asian ja ilmaiseksi.
Liikuntaseuroissa vapaaehtoiset tekevät hommat ja heistä monet ovat päivätöissä. Nykysuuntaushan on ollut että suurempaa osaa vanhemmista ei paskaakaan kiinnosta vapaaehtoistyö tai yhteisöllisyys missään muodossa. Jossain perähikiällä voi vielä olla jotain yhteisöllisyyttä ja sinne saadaan joku liikuttamaan lapsia mutta muulla on turha edes unelmoida. Maksullisia olisi kyllä varmasti tulossa koululle vaikka heti.
Vanhempainyhdistys ei taas voi pitää kun mekin ollaan kaikki töissä ja lisäksi liikunnassa on aina loukkaantumisen riski ja kaikki vakuutukset pitäisi olla kunnossa ja siltikin saa pelätä ettei joudu josain vahingosta syytteeseen tai saa muuten vanhemmilta paskaa niskaan. Ei kannata siis ollenkaan vaivautua sillä pääsee paljon helpommalla.
Tällaiseksi tämä holhousyhteiskunta on mennyt. Parempi olla tekemättä yhtään mitään ja maata sohvalla netissä surffaten.
Jatkanpa vielä että ei ilmainen ohjatttu liikunta edes usein kiinnosta. Paikallinen koripalloseura järjesti tässä kuussa ILMAISEN kahden kerran tutustumistunnint viikonloppuna ihan kohtuulliseen aikaankin ja kursisla sai vielä ILMAISEN koripallonkin vielä mukaan. Laitoin tuosta mainosta lapsen luokan vanhemmille ja oli paikallisessa lehdessä ja FB-sivulla. Ei ollut lapsen luokalta ketään muita kuin oma lapseni ja muutenkin poikien ja tyttöjen ryhmissä molemmissa n 10 lasta. Ikäryhmän kuuluvia lapsia löytyy varmasti yli kaksisataa tästäkin taajamasta.
tonen esimerkki ilmaisesta harrastamisesta: Lapsen koulussa on nyt pari vuotta ollut ILMAISIA kerhoja heti koulun jälkeen On mm. lehtikerhoa ja draamakerhoa. Näissäkin kerhoissa on vain kourallinen oppilaita. Eivät siis sellaisetkaan kerhot kiinnosta. Miksi kaikkea vaaditaan ilmaiseksi järjestämään, mutta kun järjestetään niin ei osallistuta?
Ja tämä liittyy move-testin surunaamoihin miten? Luuletko että se kilpavoimistelua harrastava lapsi, josta joku tuolla kertoi, olisi sittenkin saanut hymynaamat, jos olisi harrastanut vielä koripalloa? Tai ap: n liikuntarajoitteinen lapsi, jota vanhemmat on kannustaneet ja saaneet vaivalla liikkumaan?
Lue yllä oleva keskustelu niin ymmärrät mihin asia liittyy.
Kysyin lapseltani eilen illalla että onko ne saaneet tulokset testistä? Ei oo ja ei haluakaan kun se meni huonosti. Ehkä tulos selviää sitten teekkarilla. No jatketaan kilpauintia niin kuin ennenkin jossa lapsi on lahjakas. Mä en muista edes allekirjoittaneeni mitään lupaa ja testistä ilmoitettiin wilman kautta. Luulin sen olevan lähinnä cooperiin verrattava juttu mutta lukkarissa oli monen päivän kohdalla noita testejä. Nyt vasta tajuan näistä viesteistä kuinka vaativa se oli ja ihmettelen että miksi. Lapseni harrastaa monta tuntia viikossa ja varmasti pärjää näinkin arjessa jos siellä pärjää mitään harrastamaton laiska veljensäkin.
Läskit av-mammat täällä valittaa. Nämä vastaukset täällä kertovat vain siitä, millaisia tyyppejä tällä palstalla notkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te vanhemmat olisitte kiinnostuneita siitä mitä lapsen koulussa tehdään, olisitte olleet tietoisia MOVE! testistä ja sen sisällöstä ETUKÄTEEN. Siten olisitte voineet käydä sen lapsen ja opettajankin kanssa läpi. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Jälkeenpäin sitten kyllä jaksetaan valittaa.
Meillä testi katsottiin etukäteen läpi ja todettin, että pärjää kaikissa hyvin jos tsemppaa ja lopputulos vastasi täysin odotuksia. Testi kyllä antaa realistisen kuvan lapsen kunnosta, lihaskunnosta jne.
Se testilipuke lätkäistiin lyhyellä varoajalla käteen sen pahimman koulunaloitushässäkän ja noin miljoonan muun lipukkeen ja lapukkeen seassa. Luin lipukkeen, tutkin nettisivut jne. Ei mikään tästä minun toiminnastani tee torsosta hankkeesta sen parempaa.
Kävitkö lapsen kanssa asian läpi ennen testiä vai luitko vain itseksi? Miksi et puuttunut asiaan etukäteen, jos se mietitytti?
Koe on omasta mielestäkin torso, koska siitä puuttuu oppilaan itsearvointi ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen (tässä osassa kotikin voisi olla mukana). Mutta senhän voi tehdä kotonakin kuten meillä tehtiin. Kaikkiko maailman asiat pitää antaa valmiina eteen pureksittuna??
En käynyt läpi lapsen kanssa, eikä se mietityttänyt niin paljon, että olisin alkanut kysellä. Sen sijaan jouduin tekemään kantelun koulun säästötoimista ja puuttumaan kerhojen järjestelyihin ja pyytämään tapaamista ilmiölähtöisyyden totetustapojen takia. Ja istumaan kolmen leirikoulun hankkeiden takia kuudessa kokouksessa normivanhempainilrojen lisäksi. Että en sitten tajunnut, että tääkin on tössitty. Luotin siihen että liikunnalliseti,lahjakkaalle oppilaalle tämä ei voi olla vaikeaa.
Ei kannata luottaa ja olettaa vaan tietää ja tarkistaa.
Näyttää siltä että "liikunnallisesti lahjakkaita" eli hyväkuntoisia ovat lähes kaikki vanhempiensa mielestä, mutta kun ryhdytään mittaamaan eri tavoin niin huomataan, että todellisuus onkin toista. Lapset eivät olekaan niin lahjakkaita/hyväkuntoisia kuin vanhemmat kuvittelevat. Vanhemmilla on siis lapsensa liikunnallisesta lahjakkuudesta/kunnosta epärealistisia oletuksia , jonka sitten siirtävät lapsilleen ja vääristävät näin lapsen minä-kuvaa.
Oma lapseni on "liikunnallisesti lahjakas" mitään vakituisesti harrastamaton hyötyliikkuja ja sai noista testeistä yhtä lukuunottamatta hymynaamat. Mutta jos testissä olisi testattu notkeutta eri tavalla, niin niistä ei varmasti olisi saanut hymynaamoja. Pitää siis muistaa, että testi mittaa vain ja ainoastaan sitä asiaa mitä testataan. Se ei kerro esim. hyvästä pallosilmästä tai rytmitajusta, jotka nekin ovat hyviä liikunnallisia taitoja.
Kyllä kotona pitää pystyä asettamaan testi omiin raameihin hymiöistä huolimatta ja ottaa sellaisena kuin se on. Fakta on, että kunto on huono, jos sitä viivajuoksua ei jaksa edes keskitasolle.
Eli minun pitää sen oman roolini lisäksi tehdä ihan kaikki koulun ja kouluvirastonkin työt? Minä siis käytännössä neuvoin tänä syksynä miten ilmiölähtöinen opetus toimii, valvoin kielten lpetukseen tulevat kirjat, neuvoin miten kieliä opetetaan, konsultoin asiassa kouluvirasron edustajaa ja tein kaksi kantelua että oppilaat saa taevitsemansa oppikirjan. Tätä varten kävin nyös seuraamassa opetusta.
Sama rumba iltisjärjestelyjen kanssa aiempina vuosina, tänä vuonna harratuskeehojärjestelyjen kanssa. Samaten kv kasvatuksen, kiusaamisohjelmien (omaani ei kiusata).
Melkein joka asiaassa sama rumba. Koulu tai kouluvirasto ei osaa mitään.
Onko todella niin että vanhemman pitää sen oman työnsä ja lasten kasvattamisen lisäksi hoitaa jokaikinen koulunkin asia?
Todellinen vaadin. Hyvä, että kävit ihan kieltenopetuksessakin neuvomassa, otitko oikeinkirjoituksen puheeksi myös 😂?
Äidinkielen opetukseen en ole puuttunut muuten kuin kolmen kokeen osalta, joissa vaadittu vastaus on ollut väärä. Ja kerran laittamalla kirjakustantajalle palautetta, että oppikirjassa on virhe. Se sitten korjattiin seuraaviin painoksiin. Arkikommunikokntiin en open osalta puutu. Typoja kun tulee kaikille. Minä tartun vain olennaisiin asioihin.
Se testilipuke lätkäistiin lyhyellä varoajalla käteen sen pahimman koulunaloitushässäkän ja noin miljoonan muun lipukkeen ja lapukkeen seassa. Luin lipukkeen, tutkin nettisivut jne. Ei mikään tästä minun toiminnastani tee torsosta hankkeesta sen parempaa.