Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkinnosta kysyn, että mitä lasten isät sanoivat testituloksista?

Hei! Hyvä että kysyit! Olen vastaaja nro 286. Meillä mies ei juurikaan kommentoi mitään (tyypillinen mies :) mutta tämän move paperin nähdessään jopa hän oli sitä mieltä, että aivan älytön juttu!!

Koitimme sitten yhdessä sanoa lapselle, että olipa höpsö-juttu ja kerroimme, että lapsi on hyvä sellaisena kuin on.

Olisiko kannattanyt höpsöilyn sijaan katso kohta kohdalta asiat analyyttisesti läpi ja suhteuttaa asiat lapsen omiin taitoihin ja kehoon? Ei se tarkoita etteikö lapsi ole hyvä sellaisenaan, mutta mihin asioihin lapsi voi itse vaikuttaa liikunnalla ja harjoitelemalla ja mitkä asiat ovat semmoisia, joihin ei välttämättä pysty vaikuutamaan esim. ruumiin rakenteen takia. Tai mihin tuloksiin vaikuttaa esim. väärä tekniikka paljonkin.

Kyllä 11v jo tietää oikeasti millaisissa asioissa hän on hyvä liikunnassa ja missä ei.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin lapseltani eilen illalla että onko ne saaneet tulokset testistä? Ei oo ja ei haluakaan kun se meni huonosti. Ehkä tulos selviää sitten teekkarilla. No jatketaan kilpauintia niin kuin ennenkin jossa lapsi on lahjakas. Mä en muista edes allekirjoittaneeni mitään lupaa ja testistä ilmoitettiin wilman kautta. Luulin sen olevan lähinnä cooperiin verrattava juttu mutta lukkarissa oli monen päivän kohdalla noita testejä. Nyt vasta tajuan näistä viesteistä kuinka vaativa se oli ja ihmettelen että miksi. Lapseni harrastaa monta tuntia viikossa ja varmasti pärjää näinkin arjessa jos siellä pärjää mitään harrastamaton laiska veljensäkin.

Luulo ei ole tiedon värtti. Tästäkin taas opimme, että suurin osa ei tarkista asioita mitenkään vaan luottaa auktoriteeetin sanaan. Voin kertoa, että ei kannata.

Liikunta on muutakin kuin yhden lajin suorittamista. Lapsesi voi olla nopea kilpauinnissa ja luulisi omaavan jonkinlaiset käsivoimat ja vatsalihakset ja saavan kädet selän takana yhteen. Mutta esim pallonheitto seinään ja sen kiinniottaminen tai tasojalka pituushyppy ja kyykyynpääsy mittaakin ihan muita taitoja/ominaisuuksia, jotka eivät uinnissa välttämättä kehity.

Vaikka lapsesi sanoo että huonosti meni niin kannattaa tarkistaa asiat siitä testistä. Lapsesi voi olla sitä mieltä koska ei saanut kaikista hymynaamoja tai pärjännyt juoksussa yhtä hyvin kuin kaverinsa.

Viivajuoksu on todellakin ranka, mutta niinhän on Cooperinkin testi. josta varmasti ei meistä monikaan ole saanut kunnollista tulosta koskaan. Kertoo kyllä lapsen kunnosta jotain.

Testithän vahvistavat sen mitä tiesittekin jo, tyttärenne ei ole hyvä liikunnassa. Mutta pitäisikö lapsenne sitten saada erityispisteitä niin, että paremmat saisikin huonompia arvosanoja kuin huonot liikkujat? Testi on testi ja se mittaa kykyjä ja taitoja, helppoa. Lapsikin varmasti ymmärtää, että jos on huono jossain niin harjoittelemalla siitä parantuu ja se on juuri sitä mitä lapsesi tarvitsee, lisää harjoitusta! Suomesta löytyy jo tarpeeksi luovuttajia, ja tässähän lapsesi saa hyvän opetuksen, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto ellei halua tippua kelkasta pois. Tämä tämän päivän hössötys fair play hengessä jossa kaikkien täytyy olla yhtä hyviä kaikessa eikä parhaimmisto saa erottua joukosta on naurettavaa! Miten voimme ikinä tuottaa Suomesta huippu-urheilijoita jos he eivät saa ennen 18 vuotta erottua edukseen ja treenata kovemmalla tasolla kuin huonommat? Jokaisella on omat vahvuudet, toisilla vahvuuksia on enemmän kuin toisilla, mutta jokaiselta varmasti löytyy jotain jossa on hyviä, keskittyköön kaikki omien mieltymyksien mukaan omiin vahvuuksiin. Tai voihan niitä heikkouksiinkin panostaa jos intoa löytyy, silloin vain sitten treenataan enemmän.

Hohhoijaa kirjoitti:

Testithän vahvistavat sen mitä tiesittekin jo, tyttärenne ei ole hyvä liikunnassa. Mutta pitäisikö lapsenne sitten saada erityispisteitä niin, että paremmat saisikin huonompia arvosanoja kuin huonot liikkujat? Testi on testi ja se mittaa kykyjä ja taitoja, helppoa. Lapsikin varmasti ymmärtää, että jos on huono jossain niin harjoittelemalla siitä parantuu ja se on juuri sitä mitä lapsesi tarvitsee, lisää harjoitusta! Suomesta löytyy jo tarpeeksi luovuttajia, ja tässähän lapsesi saa hyvän opetuksen, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto ellei halua tippua kelkasta pois. Tämä tämän päivän hössötys fair play hengessä jossa kaikkien täytyy olla yhtä hyviä kaikessa eikä parhaimmisto saa erottua joukosta on naurettavaa! Miten voimme ikinä tuottaa Suomesta huippu-urheilijoita jos he eivät saa ennen 18 vuotta erottua edukseen ja treenata kovemmalla tasolla kuin huonommat? Jokaisella on omat vahvuudet, toisilla vahvuuksia on enemmän kuin toisilla, mutta jokaiselta varmasti löytyy jotain jossa on hyviä, keskittyköön kaikki omien mieltymyksien mukaan omiin vahvuuksiin. Tai voihan niitä heikkouksiinkin panostaa jos intoa löytyy, silloin vain sitten treenataan enemmän.

Niin. Se testitulos ei vaan antanut yhtään mitään vinkkejä siitä että esim mikä laji olisi fiksu tms. Eli se vain lyttäsi, ei kannustanut. Oma inhoni koululiikuntaa kohtaan kasvoi huomattavasti.

Meillä onneksi lapsi ei siitä ollut moksiskaan ja nyt kun näin tän ketjun tajusin että vika on testissä ei lapsessa.

Vierailija kirjoitti:

En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia. Meilläkin tämä "testi" sai järkytyksen aikaiseksi! En tajua, kuka idiootti on tällaisen keksinyt!

Normaali lapsi 5 luokalla, aina pärjännyt liikunnassa jne. Tässä move-jutussa tuli suru-naamoja, ja vain yksi hymy-naama (ja ei, kyse ei ole siitä, että lapsi ei olisi "onnistunut", vaan miten tuo arvostelu on noin törkeää!??). Lapsi kovin herkkä ja aina kaikkeen uuteen tutustunut hitaasti.

Minulle nelikymppiselle tuli niin paha mieli lapsen puolesta ja valehtematta itku kurkkuun, miltä lapsesta mahtanut tuntua kun koulussa laskeneet move "pisteitä"!! ?? TÖRKEÄÄ!

Tästä viisastuneena en enää anna yhdenkään lapseni osallistua mokomiin mittauksiin!!! Todellakin pistää vihaksi.

(oletteko nähneet aikuisille tuollaisia arvostelu asteikkoja.....?)

Nelikymppiselle tuli itku kurkkuun kun lapsi ei saanut testissä hymynaamoja, oikeasti..?

En kannata väärin standartoituja testejä, mutta ei ihme, että lapset niistä loukkaantuu kun mammatkin itkee kotona jos testi ei mene hyvin. Ette vain itse loisi lapselle oloa, että testeissä pitää pärjätä?

Vierailija kirjoitti:

Ap hävisi kuin pieru Saharaan, kun HOJKS tuli puheeksi. Anna kun arvaan, et ole halunnut korostaa lapsen erilaisuutta ja olet vastustanut erityisen tuen päätöstä? Sitten kuitenkin odotat, että tietyissä asioissa lapsesi erityisen tuen tarve pitäisi ottaa huomioon.

Valitettavasti epäilen sinun olevan oikeassa. Näitä on nähty. Lasta ei saa 'leimata' erityislapseksi, koska vanhemman mukaan pärjää normaaliopetuksessa. Sitten kuitenkin välitön yhteys iltalehtiin, julkisuuteen jne kun lasta on jkohdeltu kuten ei-erityislasta.

Eikö tämän move-testin tarkoitus ole nimenomaan testata fyysistä toimintakykyä? Eli motoriikkaa, kestävyyttä, liikkuvuutta, voimaa, yms arkielämässä toimimiseen vaikuttavia taitoja? Se, että harrastaa jotain liikuntalajia (vaikka kilpatasollakin) ei automaattisesti tarkoita todellakaan, että fyysinen toimintakyky olisi parhaalla mahdollisella tasolla, vaan avainsana on tässä monipuolisuus. Alle kouluikäisten lasten fyysistä toimintakykyä seurataan neuvolassa, miksi koulussa pitäisi lopettaa?

Tällä hetkellä meillä on valtavasti aikuisväestössä tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä sydän ja verenkiertoelimistön sairauksia. Näitä vältetään parhaiten varhaisella puuttumisella ja nimenomaan ennaltaehkäisevästi, panostamalla fyysiseen toimintakykyyn sekä ravitsemukseen.

Joku totesi, että lukuaineita voi harjoitella. Fyysistä toimintakykyä tulisi myös harjoittaa, ihan jatkuvasti. Ei testejä varten, vaan oman terveyden ja tulevaisuuden vuoksi. Testin tarkoitus ob konkreettisesti kertoa, missä fyysisen toimintakyvyn osa-alueessa on kehittämisen varaa, eikä edelleenkään sen vuoksi, että voisit olla kilpaurheilija tai luokan paras liikunnassa. Oman terveyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hävisi kuin pieru Saharaan, kun HOJKS tuli puheeksi. Anna kun arvaan, et ole halunnut korostaa lapsen erilaisuutta ja olet vastustanut erityisen tuen päätöstä? Sitten kuitenkin odotat, että tietyissä asioissa lapsesi erityisen tuen tarve pitäisi ottaa huomioon.

Valitettavasti epäilen sinun olevan oikeassa. Näitä on nähty. Lasta ei saa 'leimata' erityislapseksi, koska vanhemman mukaan pärjää normaaliopetuksessa. Sitten kuitenkin välitön yhteys iltalehtiin, julkisuuteen jne kun lasta on jkohdeltu kuten ei-erityislasta.

Liikunnasta ei tehdä yleensä hojksia, ehkä invalideille voidaan tehdä. Vai onko sinulla jotain sisäpiirin tietoa hojksista?

AV-väkeä on kyllä joskus vaikea ymmärtää. Toisaalta arvostelun (missään aineessa) ei pitäisi perustua subjektiiviseen mielipiteeseen oppilaasta vaan todelliseen taitoon tai osaamiseen (lue pärstäkerroin), mutta yhtä aikaa lapsia ei saisi mitata tai testata mittareilla, jotka ovat kaikille samat. Toki pitää olettaa, että mittarit olisivat myös päteviä.

Toisaalta toitotetaan, että paha mieli ei saa tulla, mutta sitten alapeukutetaan jos joku kertoo täällä saaneensa hyvät tulokset movesta. Siis mitä, vaaditaan kannustamaan, mutta yhtä aikaa haukutaan pärjääjät. Onko tämä nyt sitten niin että huonoja pitää kehua ja hyvät haukkua?

Sitten, vaaditaan että erityislasta kohdellaan normaalina. Sitten kun kohdellaan niin ollaan soittamassa iltapäivälehtiin kun niin tehtiin.

Toisissa kommenteissa sanotaan, että liikunnallisutta ei saa mitata kun se on synnynnäinen ominaisuus. Toisissa taas sanotaan, että liikunnallisuus riippuu harrastuneisuudesta, eli ei taaskaan saa mitata.

Siis mitä.

Täällä on kiistelty siitä, minkä verran liikunnallisuus on synnynnäinen ominaisuus ja minkä verran harjoitettavissa oleva. Googlettapaaka harjoitusvaste. Aihetta on ihan pätevästi tutkittukin. Toki puhutaan nyt yksinkertaistetusti, koska liikunnallisuuttakin on monenlaista (yksi on nopea, toinen kestävä, kolmannella hyvä pallosilmä ja neljäs motorisesti hyvin taitava jne).

On ihan totta, että toiset syntyy lahjakkaampina kuin toiset ja toisten fyysiset ominaisuudet ovat jo lähtökohdiltaan paremmat kuin toisilla. Näin ollen toiset ovat lähtökohtaisesti liikunnallisesti ja motorisesti toisia parempia. (Jätän tästä kommentista nyt pois ns. erityislapset ja tietyt häiriöt ja tilat, jotka saattavat näihin asioihin vaikuttaa paljonkin).

Normaalit ihmiset kehittyvät kyllä aina liikunnassa. Pääsääntöisesti ihmiset voidaan jakaa neljään eri ryhmään:

a) Lahjakkaat, joilla myös hyvä harjoitusvaste (eli kehittyvät helposti harjoiteltaessa)

b) Lahjakkaat, joilla huono harjoitusvaste (kehittyvät kyllä, mutta vaikeammin)

c) Lahjattomat, joilla hyvä harjoitusvaste (alkutilassa huonoja, mutta kehittyvät todella hyvin)

d) Lahjattomat, joilla myös huono harjoitusvaste (huonoja, mutta kehittyvät myös huonosti - tosin kyllä hekittyvät)

Kuten jo sanottukin, liikunnallisuutta voi olla monenlaista. Joku lapsi saattaa olla pikajuoksun mestari Suomessa, mutta ei pärjää pallopeleissä ollenkaan. Yksi saattaa olla piirin paras pitkän matkan juoksija, mutta ei osaa luistella. Opettaja -ystäväni joskus kertoikin, kuinka vanhemmat saattavat soittaa kouluun ja valittaa lapsensa liikuntanumerosta sillä perusteella, että lapsi on Suomen huippu jossain lajissa. Koululiikunta on eri asia kuin jonkun lajin kilpaliikunta - se pitää muistaa. Koululiikunnan pitäisi olla monipuolista ja jos sitä arvostellaan, pitää sitä arvostella juuri monimuotoisesti, eikä yhden lajin näkökulmasta.

Jos lasta halutaan auttaa koululiikunnan suunnasta niin pitäisi ymmärtää lapsen synnynnäinen lähtötaso sekä harjoitusvaste. Yksi saattaa synnynnäisesti saavuttaa saman, minkä saavuttaminen toisella on vaatinut paljon työtä.

Mutta ei liikunta lahjakkuuden näkökulmasta poikkea esim. matematiikastakaan. On lapsia, jotka ovat synnynnäisesti todella lahjakkaita matematiikassa. On myös lapsia, joilla ei tunnu matematiikka onnistuvan kovallakaan työllä tai priimalla opetuksella. Eli myös matematiikassa on synnynnäinen lahjakkuustaso sekä 'harjoitusvaste'. Toki sekä liikunnassa että matematiikassa saavuttaakseen yhtään mitään harjoitusvastetta pitää harjoitella ja olla harrastuneisuutta.

Ihmisillä on usein taipumus harrastaa ja tykätä asioista, joissa ovat hyviä (ei toki aina). Matemaattisesti lahjakas ja aiheesta kiinnostunut saattaa osoittaa harrastuneisuutta matematiikkaan koulun ulkopuolella. Vastaavasti se kilpatason urheilija käyttää vapaa-aikansa urheiluun. Molempien harrastuneisuus tietenkin näkyy myös tuloksissa koulussa. Mutta sama pätee toki myös käytöstapoihin, jos lapselle on kotona opetettu hyviä käytöstapoja ja muiden huomioimista jne (vaikka niitä opetetaan koulussakin) niin saattaa hänellä olla muita paremmat mahdollisuudet hyvään käytösnumeroon.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kiistelty siitä, minkä verran liikunnallisuus on synnynnäinen ominaisuus ja minkä verran harjoitettavissa oleva. Googlettapaaka harjoitusvaste. Aihetta on ihan pätevästi tutkittukin. Toki puhutaan nyt yksinkertaistetusti, koska liikunnallisuuttakin on monenlaista (yksi on nopea, toinen kestävä, kolmannella hyvä pallosilmä ja neljäs motorisesti hyvin taitava jne).

On ihan totta, että toiset syntyy lahjakkaampina kuin toiset ja toisten fyysiset ominaisuudet ovat jo lähtökohdiltaan paremmat kuin toisilla. Näin ollen toiset ovat lähtökohtaisesti liikunnallisesti ja motorisesti toisia parempia. (Jätän tästä kommentista nyt pois ns. erityislapset ja tietyt häiriöt ja tilat, jotka saattavat näihin asioihin vaikuttaa paljonkin).

Normaalit ihmiset kehittyvät kyllä aina liikunnassa. Pääsääntöisesti ihmiset voidaan jakaa neljään eri ryhmään:

a) Lahjakkaat, joilla myös hyvä harjoitusvaste (eli kehittyvät helposti harjoiteltaessa)

b) Lahjakkaat, joilla huono harjoitusvaste (kehittyvät kyllä, mutta vaikeammin)

c) Lahjattomat, joilla hyvä harjoitusvaste (alkutilassa huonoja, mutta kehittyvät todella hyvin)

d) Lahjattomat, joilla myös huono harjoitusvaste (huonoja, mutta kehittyvät myös huonosti - tosin kyllä hekittyvät)

Kuten jo sanottukin, liikunnallisuutta voi olla monenlaista. Joku lapsi saattaa olla pikajuoksun mestari Suomessa, mutta ei pärjää pallopeleissä ollenkaan. Yksi saattaa olla piirin paras pitkän matkan juoksija, mutta ei osaa luistella. Opettaja -ystäväni joskus kertoikin, kuinka vanhemmat saattavat soittaa kouluun ja valittaa lapsensa liikuntanumerosta sillä perusteella, että lapsi on Suomen huippu jossain lajissa. Koululiikunta on eri asia kuin jonkun lajin kilpaliikunta - se pitää muistaa. Koululiikunnan pitäisi olla monipuolista ja jos sitä arvostellaan, pitää sitä arvostella juuri monimuotoisesti, eikä yhden lajin näkökulmasta.

Jos lasta halutaan auttaa koululiikunnan suunnasta niin pitäisi ymmärtää lapsen synnynnäinen lähtötaso sekä harjoitusvaste. Yksi saattaa synnynnäisesti saavuttaa saman, minkä saavuttaminen toisella on vaatinut paljon työtä.

Mutta ei liikunta lahjakkuuden näkökulmasta poikkea esim. matematiikastakaan. On lapsia, jotka ovat synnynnäisesti todella lahjakkaita matematiikassa. On myös lapsia, joilla ei tunnu matematiikka onnistuvan kovallakaan työllä tai priimalla opetuksella. Eli myös matematiikassa on synnynnäinen lahjakkuustaso sekä 'harjoitusvaste'. Toki sekä liikunnassa että matematiikassa saavuttaakseen yhtään mitään harjoitusvastetta pitää harjoitella ja olla harrastuneisuutta.

Ihmisillä on usein taipumus harrastaa ja tykätä asioista, joissa ovat hyviä (ei toki aina). Matemaattisesti lahjakas ja aiheesta kiinnostunut saattaa osoittaa harrastuneisuutta matematiikkaan koulun ulkopuolella. Vastaavasti se kilpatason urheilija käyttää vapaa-aikansa urheiluun. Molempien harrastuneisuus tietenkin näkyy myös tuloksissa koulussa. Mutta sama pätee toki myös käytöstapoihin, jos lapselle on kotona opetettu hyviä käytöstapoja ja muiden huomioimista jne (vaikka niitä opetetaan koulussakin) niin saattaa hänellä olla muita paremmat mahdollisuudet hyvään käytösnumeroon.

Jatkan vielä:

Melkein mihin tahansa pätee sekä synnynnäinen lotto ominaisuuksista että niiden harjoittaminen. 

Sitten kun pohditaan sitä, mitä pitäisi mitata, miksi ja miten niin ollaankin isomman kysymyksen äärellä. Pitäisikö liikunnassa mitata edistymistä, osaamista, tasoa vai mitä? Pitäisikö testata oppilaat monipuolisesti syksyllä, pyritään koululiikunnassa parantamaan ominaisuuksia läpi kouluvuoden ja mitataan taas keväällä uudelleen ja nähdään, kuinka on kehitytty? Vai pitäisikö oppilaat testata syksyllä, tehdä henkilökohtainen treeniläksyohjelma (kuten lukudiplomi), jota suoritetaan osin koulussa ja osin läksynä vapaalla?

Tärkeää on tietenkin ymmärtää se, että liikunnalisuuskin on monipuolista ja että siitä olisi hyvä saada läpi elämän kestävä harrastus. Entä sitten lapset, jotka ovat akateemisesti heikkoja, mutta hyviä liikunnassa - eikö heille pitäisi kannustuksen takia säilyttää yksi kouluaine, jossa he pääsevät pätemään arvosteluissa?

Miten kuntoa pitäisi sitten mitata ja siitä palautetta antaa? Siinäpä kysymystä. Olisiko yksi tapa hymynaamojen sijaan antaa ihan selkeä kirjallinen palaute, jonka voi lapsi käydä myös vanhemman kanssa läpi. Yksinkertaistetusti tyyliin Elle tekee liikettä x y kertaa z-ajassa. Tämä on hieman paremmin kuin hänen ikäisillään tytöillä yleensä, mutta selän terveyden kannalta olisi hyvä jos pääsisi vielä tasolle x. Suosittelemme Ellelle seuraavia harjoitteita... Voisiko tähän vielä yhdistää ymmärryksen harjoitusvasteesta?

En tiedä. Mutta toivon asiallista keskustelua aiheesta. Onko kyse siis vaan siitä, että move-palaute annetaan vääriin? Vai että moven kriteerit ovat epärealistiset? En oikein arvota sitä, että nyt meidän Minttu-Eemelillä oli paha mieli ja soitan heiti iltalhtiin ja nolaan ja haukun kaikki.

Mä nyt puhuin vaan omasta lapsesta joka ei ole saanut mitään palautetta testistä. Ei sitä hymynaamaa tai surunaamaa. Näköjään tässäkin on eroa koulukohtaisesti. Ja siinä kuinka laajasti testistä on vanhemmille tiedotettu. Meillä ei tosiaan mitään lupia kyselty eikä wilmassakaan mitään ollut. Juuri vielä tarkistin. Lukkarissa oli move- sana joka ei auennut mulle. Sori siitä.

Mutta lapseni on silti lahjakas uimari nimenomaan pitkillä kestävyyttä vaativilla matkoilla. Ei se toki tarkoita etteikö hän voi kehittyä nopeudessa ja lyhyissä pyrähdyksissä.

Mun mielestä testistä ei kannata vetää kenenkään hernettä nenuun sen kummemmin. Joku on hyvä kaikessa ja jonkun ominaisuudet huippuja jossain osa-alueella. Mielenkiintoista se on nähdä kuinka lapseni kehittyy kolmessa vuodessa.

Mutta sellaiset lapset joilla on selkeä motorinen häiriö pitäisi testata erikseen. Nythän kaikki on samalla viivalla ja edes ne urheilevat ikiliikkujat eivät ole pärjänneet.

301

Vierailija kirjoitti:

AV-väkeä on kyllä joskus vaikea ymmärtää. Toisaalta arvostelun (missään aineessa) ei pitäisi perustua subjektiiviseen mielipiteeseen oppilaasta vaan todelliseen taitoon tai osaamiseen (lue pärstäkerroin), mutta yhtä aikaa lapsia ei saisi mitata tai testata mittareilla, jotka ovat kaikille samat. Toki pitää olettaa, että mittarit olisivat myös päteviä.

Toisaalta toitotetaan, että paha mieli ei saa tulla, mutta sitten alapeukutetaan jos joku kertoo täällä saaneensa hyvät tulokset movesta. Siis mitä, vaaditaan kannustamaan, mutta yhtä aikaa haukutaan pärjääjät. Onko tämä nyt sitten niin että huonoja pitää kehua ja hyvät haukkua?

Sitten, vaaditaan että erityislasta kohdellaan normaalina. Sitten kun kohdellaan niin ollaan soittamassa iltapäivälehtiin kun niin tehtiin.

Toisissa kommenteissa sanotaan, että liikunnallisutta ei saa mitata kun se on synnynnäinen ominaisuus. Toisissa taas sanotaan, että liikunnallisuus riippuu harrastuneisuudesta, eli ei taaskaan saa mitata.

Siis mitä.

Miten sitten kohtelisit erityislasta ei-normaalina näin muuten, jos hän on kömpelö? Vetäisitkö jollain talutushihnalla perässä? Kun en keksi miten epänormaalisti voisi kohdella, että olisi mielestäsi tasapuolinen tilanne. Tottakai erityislasta kohdellaan samoin kuin normaalia lasta.

Move ei ole liikunta-mittaus vaan sillä mitataan fyysistä toimintakykyä. Jokainen meistä tarvitsee tietyn fyysisen toimintakyvyn jokapäiväiseen elämään ja movella mitataan sitä. Se on pakollinen kaikille kuten terveystarkastuskin 5. Luokalla. Sitä ei erikseen kysellä huoltajilta. Huoltajilta kysytäön vain, saako mittaustuloksia luovuttaa kouluterveydenhuollolle.

Move ei saa vaikuttaa arviointiin millään tavalla, huom millään tavalla!

Testin osiot ovat erittäin hyviä ja korvaavat loistavasti vanhat lihaskuntotestit ja cooperit.

Silti on hyvä että tämä näkökulma on esillä. Vaikka opena kuinka korostan ettei oppilaiden tule tehdä keskinäistä vertailua, sitä tapahtuu silti.

Asioissa on siis paljonkin parantamisen varaa.

Mittaukset suorittanut pohjanmaalainen ope kirjoitti:

Move ei ole liikunta-mittaus vaan sillä mitataan fyysistä toimintakykyä. Jokainen meistä tarvitsee tietyn fyysisen toimintakyvyn jokapäiväiseen elämään ja movella mitataan sitä. Se on pakollinen kaikille kuten terveystarkastuskin 5. Luokalla. Sitä ei erikseen kysellä huoltajilta. Huoltajilta kysytäön vain, saako mittaustuloksia luovuttaa kouluterveydenhuollolle.

Move ei saa vaikuttaa arviointiin millään tavalla, huom millään tavalla!

Testin osiot ovat erittäin hyviä ja korvaavat loistavasti vanhat lihaskuntotestit ja cooperit.

Silti on hyvä että tämä näkökulma on esillä. Vaikka opena kuinka korostan ettei oppilaiden tule tehdä keskinäistä vertailua, sitä tapahtuu silti.

Asioissa on siis paljonkin parantamisen varaa.

Mitä! yksi fiksukin mielipide tai ehkäparemminkin asiantunteva.

Mittaukset suorittanut pohjanmaalainen ope kirjoitti:

Move ei ole liikunta-mittaus vaan sillä mitataan fyysistä toimintakykyä. Jokainen meistä tarvitsee tietyn fyysisen toimintakyvyn jokapäiväiseen elämään ja movella mitataan sitä. Se on pakollinen kaikille kuten terveystarkastuskin 5. Luokalla. Sitä ei erikseen kysellä huoltajilta. Huoltajilta kysytäön vain, saako mittaustuloksia luovuttaa kouluterveydenhuollolle.

Move ei saa vaikuttaa arviointiin millään tavalla, huom millään tavalla!

Testin osiot ovat erittäin hyviä ja korvaavat loistavasti vanhat lihaskuntotestit ja cooperit.

Silti on hyvä että tämä näkökulma on esillä. Vaikka opena kuinka korostan ettei oppilaiden tule tehdä keskinäistä vertailua, sitä tapahtuu silti.

Asioissa on siis paljonkin parantamisen varaa.

Miten teillä huomioidaan kehitysvammaisuus, erilaiset motoriikan häiriöt ym. liikunnalliset rajoitteet? Käytättekö sovelletusti suorittavien omia lomakkeita, vai merkitsettekö sovelletusti suoritettuun osioon "S"-merkinnän? Voiko testin jättää kokonaan suorittamatta, ja jos voi, millä perusteilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin saisi olla vaikka pisteet yhdestä kolmeen kuin naamat. Ja ehdottomasti lisäpisteitä vapaa-ajan liikkumisesta! Jäsenten liikkuvuudet sun muut pitäisi mielestäni olla terkkarin testattavana, mitä ne nyt varsinaisesti liikunnallisuuteen liittyy?

Testin on tainneet tehdä ihmiset, jotka ovat olleet liikunnallisia ja kilpailuhenkisiä koko ikänsä. 

Kyllähän esim. nuo selän liikkuvuutta mittaavat testit kertovat aika paljon siitä, liikkuuko lapsi vapaa-ajallaan, vai istuuko/löhöääkö enemmän. Tuon ikäisten pitäisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä, mikä ei todellakaan tule kaikilla täyteen, mikä taas näkyy usein ryhdissä, liikkuvuudessa ja lihaskunnossa. Minua vähän jopa ihmetytti tuo kyykkyyn pääsemisen testaaminen; miksi tuollaista pitää testata? Onko todella olemassa lapsia/nuoria, jotka eivät pääse kyykkyyn?

Ne mitään kerro. Itsellä aliliikkuvat nivelet ja selkäranka kuin rautakanki lapsesta saakka. Aina harrastanut runsaasti liikuntaa, nyt keski-ikäisenä kolme kertaa viikossa jumppaa ja lenkkejä päivittäin. Koskaan en ole saanut selkää eteenpäin taivutettua kuin muutaman sentin lattialla istuessa haara-asennossa. Enää ei liikahda milliäkään koska kahden alimman nivelen välinen tila kadonnut ja ne on kiinni toisissaan. Toimintakykyni selän osalta on aina ollut nolla ja surunaaman arvoinen ja silti arvelen liikkuvani enemmän kuin moni muu.

Ja ap:n lapsen puolesta olen todella pahoillani!!!!

Vierailija kirjoitti:

Siis lasten kuntoa ja liikkumista ei saisi mitata tai arvioida?

Pitäisi varmaan vaan silitellä päätä ja leikkiä loruleikkejä, ettei tulisi kultamussukoille paha mieli?

Saahan koulussa numeroita vaikka kielten ja matikan kokeisakin, pitäisikö kokeet siis kieltää? Ettei tule paha mieli?

Ymmärrän, että ap:n lapsi on vammainen, mutta ei häntä voi automaattisesti vaan pitää pumpulipallossa. Nyt Move-testissä selvisi, että liikunta ei ole ehkä hänen juttunsa, mitä sitten?

Olisipa joku nostanut mustakin äläkän, kun sain yläasteen matikan kokeista vitosia vitosten perään, vaikka kuinka yritin tosissani! Eipä kukaan soitellut Iltapaskaan sosiaalisen oikeuden nimissä..

Tämän takia, juuri TÄMÄN takia suomalainen nuoriso ja lapset on niin sekaisin ja pilalle hemmoteltuja, kun elämästä pitäisi saada selviytyä ilman negatiivisia tunteia, pettymyksiä tai haasteita. Kaiken pitäisi vaan olla kivaa ja hauskaa, jee.

Onko kukaan koskaan saanut mitään postiivista elämäänsä koulun taito- ja taideaineiden "kokeista", kaikista näistä rääkkäyssessioista? Tutkitusti etenkin liikuntatunneilla tehdyt osaamiskokeet jättävät usein pysyvät arvet ihmiseen. Monesti liikuntaharrastuksen aloittaminen on mahdollista vasta aikuisiällä, koska lapsuuden ja nuoruuden kamalat koululiikuntakokemukset estävät liikunnasta nauttimisen.

Oletkohan itse juuri niitä tyyppejä, jotka haluaisivat kostaa kaikille jälkeensä tuleville kaiken, mitä on itse joutunut kokemaan? Jos minulla ei ollut mukavaa, ei kenelläkään muullakaan saa koskaan olla? Eikö?

Move on pakollinen, siitä ei tiedoteta etukäteen eikä mitään vapautuksia/helpotuksia anneta sairauden tai vamman vuoksi??

Olen pahoillani ap.n lapsen puolesta. Meidän lapset ovat jo isoja ja eivät moveja ole joutuneet tekemään. Mutta tiedän tuon, miten vuosien työ saadaan valumaan hukkaan yhdessä tarkastuksessa. Tyttö oli aina huono syömään ja monta vuotta kävimme punnituksilla alipainon vuoksi.

Jossain vaiheessa sain tytön suhtautumaan positiivisesti ruokailuun ja tuli muutama kilo lisää. Kas, kouluterveydenhoitaja katsoi käyrää ja oli tokaissut tytölle, että onpas paino rutkasti noussut, varo, ettei sinusta tule lihavaa.

Sen jälkeen kärsimmekin sitten murrosiän anorektisistä oireista ja aloitimme ihan alusta taas syömisen miellyttäväksi tekemisen. Ja niille, jotka ajattelevat, että tyttö oli kutosella syönyt itsensä läskiksi, tyttö oli edelleen painokäyrän alapuolella.