Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!
Pahoittelen raflaavaa otsikkoa! Minä olen nyt niiiin vihainen että en oikein tiedä mitä tehdä. Koululle on jo laitettu palautetta, harkitsen asian viemistä mediaan omalla nimelläni.
Lapseni oli siis laitettu koulussa 5-luokkalaisten Move-testiin. Lapsellani on monella osa-alueella kehitysviivästymiä ja diagnooseja on useampi, ei niistä sen enempää tähän muuta kuin että vaikuttavat kyllä mm. hienomotoriikkaan ja on kovin kömpelö.
Tytölläni on myös paha astma ja on alipainoinen, luokan pienin. Testin ottajat eivät ottaneet tätä millään tavalla huomioon!
Tuloshan yllättäen oli että sai surullisen naaman joka ikiselle osa-alueelle! Nyt tyttö itkee, kokee että on surkea, ei kuulemma halua enää koskaan liikkua eikä edes kouluun. Aloitamme taas pisteestä 0 hänen kanssaan. Olimme jo saaneet hänet vuosien saatossa houkuteltua liikkumaan erinäisissä harrastuksissa useamman kerran viikossa toimintaterapian yms. lisäksi. Olemme uhranneet käsittämättömän määrän aikaa, rahaa jne. että lapsen kyky liikkua ja pysyä edes jotenkin ikätason mukana säilyisi.
Mitä näiden tutkijoiden päässä oikein liikkuu? Kyllä me tiedämme jo että tyttö ne toimintakyky on alentunut jos sitä tällä testillä muka haluttiin todeta? Jos halusitte masentaa lapsen ja vanhemmat surunaamoilla niin onnistuitte kyllä! 10 vuoden loputon uurastus ja toinen samanlainen vielä edessä, palkkioksi saamme surunaaman!? Kiitos kannustuksesta! Ja mille tuntuu tytöstä joka yrittää kaikkensa ja yli sen, joka ikinen päivä? Kannustusta hän tarvitsee eikä latistusta!
Lisäksi huoltajien lupaa tällaiselle testille ei ole kysytty missään vaiheessa! Törkeää!
Kommentit (413)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, 65, lopetetaan arviointi HETI! Kaikenlainen tiedon keruu ja testaaminen tulee lopettaa, ja lapset pitää kääriä vällyihin ja peittoihin liikuntatuntien ajaksi tekemään mielessään itsensä rakastamis-harjoituksia.
Tai jos rimaa pitää laskea, niin lasketaan sitten niin paljon että rasvamaksaiset diabeetikkopullukatkin pääsevät liikkatesteistä heittämällä läpi, kera hymynaamojen!
Olisitte onnellisia, että täällä sentään toistaiseksi yritetään vaatia lapsilta jonkinlaista tasoa.
Terveeltä lapselta saakin odottaa enemmän. Mutta entäs minun lapseni, jolla on dyspraksia eli ihan lasten neurologisella poliklinikalla todettu motoristen toimintojen koordinaatiohäiriö. Aivot tietävät, mitä pitää tehdä, mutta käskyt eivät mene perille ja näin ollen esimerkiksi haarahyppy ei luonnistu kunnolla. Lapsi saa kuntoutusta ja kehittyy kyllä motorisilta taidoiltaan, mutta hitaammin kuin toiset. Onko reilua, että hänet lytätään koulussa ja hänen taitonsa arvioidaan samalla viivalla muiden kanssa?
Vammaisia ei tietenkään ole mielekästä arvioida terveiden testeillä. Se on kai itsestään selvä.
Vammainen on aika negatiivinen sana, ethän kutsu lukihäiriöistäkään vammaiseksi? Älkää opettako lapsianne nimittelemään toisia.
Näkövammainen, kehitysvammainen jne. Lukee ihan virallisissa lääkäriltä saaduissa papereissa.
Vierailija kirjoitti:
Millä logiikalla pojille riittää vähemmän punnerruksia kuin tytöille?!
Poikien punnerrukset ovat oikeita ja tyttöjen näitä neitiversioita eli polvet maassa?
Minä tein aiemmin avauksen Move-testien negatiivisuudesta, mutta eipä av-raati halunnut kuulla sitä, arviointi on kuulemma jees. Olen edelleen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan näinkään. Onko kukaan tuonut esille kansanterveydellistä näkökulmaa? Liikunta on hirveän tärkeää, sitä pitäisi harrastaa läpi iän, että pysyisi hyvässä kunnossa ja jaksaisi suoriutua arjesta ja sen mukanaan tuomista haasteista. Hyvä kunto ei ole pärjäämistä täysin joutavassa Move!-testissä. Se on sitä, että jaksat ja pärjäät elämässä ja huolehdit kunnostasi harrastamalla liikuntaa ja saat siitä vielä iloa!
Missään tapauksessa tätä lasten luontaista intoa liikkua ei pidä tuhota! Miksi tälle tielle lähdettiin?
Liikunta ei automaattisesti ole tie parempaan terveyteen tai pidempään elinikään. Tärkeää olisi liikkua siten, että se tuo nautintoa. Muutoin liikunta voi olla stressaavaa ja suorastaan vahingollista. Opettajilla on tärkeä tehtävä opettaa lapsia nauttimaan liikunnasta. Sitä ei varmati saada aikaan joutavilla testeillä.
Olen 5-luokkalainen, ja meillä oli tämä move-testi. Harrastan jalkapalloa. Kun nämä testit olivat lukuvuoden alussa, olin ollut koko kesäloman liikkumatta sillä futisharrastukseni on äidillä ja olin isälläni pitkän matkan päässä lomailemassa kuukauden ja ylikin. Tein parhaani, ja kun nämä tulokset kirjattiin, rupesin itkemään koska olin oikeasti huonompi kun muut ystäväni jotka harrastavat jotain voimistelua, otti kamalasti itsetuntoon. 5-luokan terveystarkastuksessa minulta kysyttiin, kuinka nämä testit menivät. Kun vastasin "keskinkertaisesti" alkoi kauhea ihmettely ja kauhistelu kuinka jalkapalloharrastukseni ei edistä ollenkaan kuntoani. Sopersin itkien että olin ollut koko kesän liikkumatta ja kuntoni oli romahtanut ja äiti nyökkäili vieressä. Ja arvatkaapa mitä, av-mammat? Olen koko 5-luokan nopein, näin paljastui kun testattiin ketkä menevät yu-kisoihin. Olen myös kovatasoisen joukkueeni nopein ja sen lisäksi paraskuntoisempien joukossa. Saanko udella, mitä vittua ne testit tästä kertoivat? Sain vain pahan mielen ja vittuilua terkkarilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan näinkään. Onko kukaan tuonut esille kansanterveydellistä näkökulmaa? Liikunta on hirveän tärkeää, sitä pitäisi harrastaa läpi iän, että pysyisi hyvässä kunnossa ja jaksaisi suoriutua arjesta ja sen mukanaan tuomista haasteista. Hyvä kunto ei ole pärjäämistä täysin joutavassa Move!-testissä. Se on sitä, että jaksat ja pärjäät elämässä ja huolehdit kunnostasi harrastamalla liikuntaa ja saat siitä vielä iloa!
Missään tapauksessa tätä lasten luontaista intoa liikkua ei pidä tuhota! Miksi tälle tielle lähdettiin?
Liikunta ei automaattisesti ole tie parempaan terveyteen tai pidempään elinikään. Tärkeää olisi liikkua siten, että se tuo nautintoa. Muutoin liikunta voi olla stressaavaa ja suorastaan vahingollista. Opettajilla on tärkeä tehtävä opettaa lapsia nauttimaan liikunnasta. Sitä ei varmati saada aikaan joutavilla testeillä.
Eikö päävastuu ole kuitenkin vanhemmilla? Jos lapsen pitäisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivittäin, niin en millään näe, miten koululiikunta, joka kattaa viikoittain yhden päivän liikunnantarpeen, olisi merkittävämmässä roolissa kuin se loppuina 6/7 päivänä viikossa harrastettu liikunta?
Vierailija kirjoitti:
Olen 5-luokkalainen, ja meillä oli tämä move-testi. Harrastan jalkapalloa. Kun nämä testit olivat lukuvuoden alussa, olin ollut koko kesäloman liikkumatta sillä futisharrastukseni on äidillä ja olin isälläni pitkän matkan päässä lomailemassa kuukauden ja ylikin. Tein parhaani, ja kun nämä tulokset kirjattiin, rupesin itkemään koska olin oikeasti huonompi kun muut ystäväni jotka harrastavat jotain voimistelua, otti kamalasti itsetuntoon. 5-luokan terveystarkastuksessa minulta kysyttiin, kuinka nämä testit menivät. Kun vastasin "keskinkertaisesti" alkoi kauhea ihmettely ja kauhistelu kuinka jalkapalloharrastukseni ei edistä ollenkaan kuntoani. Sopersin itkien että olin ollut koko kesän liikkumatta ja kuntoni oli romahtanut ja äiti nyökkäili vieressä. Ja arvatkaapa mitä, av-mammat? Olen koko 5-luokan nopein, näin paljastui kun testattiin ketkä menevät yu-kisoihin. Olen myös kovatasoisen joukkueeni nopein ja sen lisäksi paraskuntoisempien joukossa. Saanko udella, mitä vittua ne testit tästä kertoivat? Sain vain pahan mielen ja vittuilua terkkarilta.
Joo joo uskotaan luokatasosi. kun lisäät siihen nollan perään.
Sun jalkapalloharratuskin taitaa olla pelkän potkupallon potkimista.
Taitaa Move-testi olla melko vaativa. Meilläkin oli 5. luokkalaisella se. Lapsi on ihan tavallinen, liikkuu koulumatkat 2 km / suunta päivittäin kävellen ja pyörällä, pomppii ulkona trampalla, juoksee pihalla, metsästää pokemoneja lähistöllä, käymme satunnaisesti muutaman kerran vuodessa uimahallissa uimassa, hiihtoladuilla hiihtämässä ja luistelemassa luistelukentällä koululiikunnan lisäksi jne. Nyt tällä lapsella ei ole vuoteen ollut ohjattua liikuntaharrastusta, mutta aiemmi oli melko pitkään sellainenkin. Nytkin on harrastus, mutta se ei ole liikuntaharrastus.
Näillä eväin meni kehnosti meidänkin lapsen Move-testi, vaikka mielestäni lapsi on ihan tavis. Ei mikään erityisen liikunnallinen, muttei sohvaperunakaan.
Ap hävisi kuin pieru Saharaan, kun HOJKS tuli puheeksi. Anna kun arvaan, et ole halunnut korostaa lapsen erilaisuutta ja olet vastustanut erityisen tuen päätöstä? Sitten kuitenkin odotat, että tietyissä asioissa lapsesi erityisen tuen tarve pitäisi ottaa huomioon.
Tämä ei varmaan tule olemaan pahin juttu tyttösi elämässä.
Get over it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan näinkään. Onko kukaan tuonut esille kansanterveydellistä näkökulmaa? Liikunta on hirveän tärkeää, sitä pitäisi harrastaa läpi iän, että pysyisi hyvässä kunnossa ja jaksaisi suoriutua arjesta ja sen mukanaan tuomista haasteista. Hyvä kunto ei ole pärjäämistä täysin joutavassa Move!-testissä. Se on sitä, että jaksat ja pärjäät elämässä ja huolehdit kunnostasi harrastamalla liikuntaa ja saat siitä vielä iloa!
Missään tapauksessa tätä lasten luontaista intoa liikkua ei pidä tuhota! Miksi tälle tielle lähdettiin?
Liikunta ei automaattisesti ole tie parempaan terveyteen tai pidempään elinikään. Tärkeää olisi liikkua siten, että se tuo nautintoa. Muutoin liikunta voi olla stressaavaa ja suorastaan vahingollista. Opettajilla on tärkeä tehtävä opettaa lapsia nauttimaan liikunnasta. Sitä ei varmati saada aikaan joutavilla testeillä.
Eikö päävastuu ole kuitenkin vanhemmilla? Jos lapsen pitäisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivittäin, niin en millään näe, miten koululiikunta, joka kattaa viikoittain yhden päivän liikunnantarpeen, olisi merkittävämmässä roolissa kuin se loppuina 6/7 päivänä viikossa harrastettu liikunta?
Kyllä, mutta jos vanhempien liikuntahalut on tapettu aikoinaan vääränlaisella (indoktriaatioon tähtäävällä) opetuksella, he tuskin osaavat tai edes haluavat opettaa lapsiaan liikkumaan.
Tässähän on ihan selvä tarkoitus kerätä dataa tutkijoille, ei innostaa lapsia liikkumaan. Jotenkin saakelin sairasta. Ja tähän käytetään koulussa aikaa. Tuonkin testaus ajan (+ mikä aika menee opettajilla kirjaamiseen ja tietokantaan syöttämiseen) voisi käyttää niiden taitojen harjoittamiseen. On ihan eri asia juosta se Cooperin testi kuin käydä läpi noin yksityiskohtainen testi, jonka tulokset syötetään johonkin bittiavaruuteen. Ja mitä se lapsi tästä hyötyy itse? Kysynpä vain. Varsinkin jos on jokin liikkumista vaikeuttava vamma, kuten ap:n lapsella. Aivan kipeetä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan näinkään. Onko kukaan tuonut esille kansanterveydellistä näkökulmaa? Liikunta on hirveän tärkeää, sitä pitäisi harrastaa läpi iän, että pysyisi hyvässä kunnossa ja jaksaisi suoriutua arjesta ja sen mukanaan tuomista haasteista. Hyvä kunto ei ole pärjäämistä täysin joutavassa Move!-testissä. Se on sitä, että jaksat ja pärjäät elämässä ja huolehdit kunnostasi harrastamalla liikuntaa ja saat siitä vielä iloa!
Missään tapauksessa tätä lasten luontaista intoa liikkua ei pidä tuhota! Miksi tälle tielle lähdettiin?
Liikunta ei automaattisesti ole tie parempaan terveyteen tai pidempään elinikään. Tärkeää olisi liikkua siten, että se tuo nautintoa. Muutoin liikunta voi olla stressaavaa ja suorastaan vahingollista. Opettajilla on tärkeä tehtävä opettaa lapsia nauttimaan liikunnasta. Sitä ei varmati saada aikaan joutavilla testeillä.
Eikö päävastuu ole kuitenkin vanhemmilla? Jos lapsen pitäisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivittäin, niin en millään näe, miten koululiikunta, joka kattaa viikoittain yhden päivän liikunnantarpeen, olisi merkittävämmässä roolissa kuin se loppuina 6/7 päivänä viikossa harrastettu liikunta?
Kyllä, mutta jos vanhempien liikuntahalut on tapettu aikoinaan vääränlaisella (indoktriaatioon tähtäävällä) opetuksella, he tuskin osaavat tai edes haluavat opettaa lapsiaan liikkumaan.
Sehän on silloin vanhempien kontolla, ei lapsen liikunnanopettajan, tai valtakunnallisen opetussuunnitelman, tai koulussa tehdyn liikuntatestin.
arvosanat tulee pisteiden perusteella, ei kenenkään arvioimana
Meillä sai pelkkiä hymynaamoja. Ja tehtiin seiskaluokalla. 🤗
Kyllä käy oikeasti sääliksi nykykoululaisia, lukuaineiden "arviointi" on kiertelyä ja kaartelua, pelkkää päänsilittelyä tyyliin "hienosti olet yrittänyt ja petrannut parissa vuodessa" ja sitten kasilla isketään vasta se numeraalinen arvostelu kun on vaan vuosi aikaa reagoida niihin numeroihin jotka isolta osalta määrittelee sen tulevaisuuden peruskoulun jälkeen. Siinä kun on tokarissa rivi kutosia yllättäen tämmöisellä oppilaalla ja vuosi aikaa petrata niin kuinkakohan moni oikeasti vuodessa kykenee nostamaan numeroitaan kovinkaan paljoa?
Mutta liikunnassa sitten on ihan ok arvioida ja iskeä sille kehittymässä olevalle lapselle surkunaamoja kun se ei pärjää toisiin verrattuna niin tapetaan sitten se viimeinenkin liikunnan ilo.... :( Täähän on ihan nurinkurista!
Vierailija kirjoitti:
Ap hävisi kuin pieru Saharaan, kun HOJKS tuli puheeksi. Anna kun arvaan, et ole halunnut korostaa lapsen erilaisuutta ja olet vastustanut erityisen tuen päätöstä? Sitten kuitenkin odotat, että tietyissä asioissa lapsesi erityisen tuen tarve pitäisi ottaa huomioon.
Ymmärsin niin, että mittausosioita voi suorittaa sovelletusti ilman HOJKSiakin, oppilaan tarve huomioiden. Kokonaan sitten voidaan jättää mittaus tekemättä, jos sitä ei HOJKS:ssa aseteta tavoitteeksi.
Ei ihan näinkään. Onko kukaan tuonut esille kansanterveydellistä näkökulmaa? Liikunta on hirveän tärkeää, sitä pitäisi harrastaa läpi iän, että pysyisi hyvässä kunnossa ja jaksaisi suoriutua arjesta ja sen mukanaan tuomista haasteista. Hyvä kunto ei ole pärjäämistä täysin joutavassa Move!-testissä. Se on sitä, että jaksat ja pärjäät elämässä ja huolehdit kunnostasi harrastamalla liikuntaa ja saat siitä vielä iloa!
Missään tapauksessa tätä lasten luontaista intoa liikkua ei pidä tuhota! Miksi tälle tielle lähdettiin?