Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulussa vain ekstrovertit voivat (nykyään) saada käytöksestä kympin, "kiltti introvertti" voi saada korkeintaan ysin?
17.10.2016 |
Onko joku yleispätevä totuus että ekstroverttinen käytös on parempaa? Liittyykö kaikki siihen että opettajat ovat itse pääasiassa ekstroverttejä ja arvostavat itsensä kaltaisia enemmän?
Kommentit (110)
Lapseni tuli 10-vuotiaana kotiin joulutodistuksen kanssa, jossa käytös oli 8. Kysyin opettajalta, onko lapsi mellastanut luokassa tai tapellut välitunnilla. Ei kuulemma, mutta hän oli myöhästynyt ainakin kolme kertaa syksyllä ekoilta tunneilta. Vika ei ollut lapsen, vaan isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kasvatetaan ja varmistetaan että tulevaisuudessakin kusipäät sählärit "menestyvät" työpaikoilla. Erilaiset juorukerhot ja selkäänpuukottajaiset ovat kovaa valuuttaa työelämässä. Siihenhän tämä nykyinen täysin perverssi malli tähtää. Täysin mielipuolista menoa, ja olen kiitollinen ettei minulla ole lapsia, heidän ei tarvitse kärsiä tästä. Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa opettajista tai koulumaailmasta ylipäänsä.
Kymppiin tarvitaan muun hyvän käytöksen lisäksi osallistumista yhteiseen hyvään ja aktiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue arviointiperusteet. Joskus vuonna kuokka ja kirves kympin sai, kun istui koko lukuvuoden hiirenhiljaa pulpetissaan. Nykyisin vaaditaan enemmän, mm luokan yhteishengen nostattamista.
Äh, arvointiperusteissahan se nimenomaan on että ektroverttiyttä arvostetaan. Mutta kysymys olikin siitä että miksi? Onko se joku jumalan sana että ekstrovertti on parempikäytöksinen kuin introvertti? Kuitenkin monet tutkimukset osoittavat että introverteillä on mm. paremmat taidot ihmistuntemuksessa ja ovat usein empaattisempia kuin ekstrovertit.
Ekstovertti tykkää olle esillä ja äänessä, tuo on varmasti hyvä ominaisuus monessa ammatissa mutta miksi se on oppilaan kohdalla palkittavampaa käytöstä?
On aikamoinen vale että ihmiset voidaan jotenkin jakaa introvertteihin ja ekstrovertteihin. Aika harvat ihmiset kuuluvat kumpaankaan porukkaan. Suurin osa on ääripäiden välillä.
Kyllä ihmiset voidaan jakaa introvertteihin ja ekstrovertteihin. Jokainen ihminen kuuluu jompaankumpaan ryhmään. Sanat introvertti ja ekstrovertti eivät tarkoita mitään ääripäitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni tuli 10-vuotiaana kotiin joulutodistuksen kanssa, jossa käytös oli 8. Kysyin opettajalta, onko lapsi mellastanut luokassa tai tapellut välitunnilla. Ei kuulemma, mutta hän oli myöhästynyt ainakin kolme kertaa syksyllä ekoilta tunneilta. Vika ei ollut lapsen, vaan isänsä.
Iskä varmaan huolehtii paremmin jatkossa, että lapsi ehtii ajoissa kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 on varmasti tavallisin käytösnumero: ei huolta, ihan ok, ei mitään erityistä. Siihen kannattaa olla ihan tyytyväinen. Yläkoulun luokissa on joskus 1 kympin käyttäytyjä, ei ollenkaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue arviointiperusteet. Joskus vuonna kuokka ja kirves kympin sai, kun istui koko lukuvuoden hiirenhiljaa pulpetissaan. Nykyisin vaaditaan enemmän, mm luokan yhteishengen nostattamista.
Äh, arvointiperusteissahan se nimenomaan on että ektroverttiyttä arvostetaan. Mutta kysymys olikin siitä että miksi? Onko se joku jumalan sana että ekstrovertti on parempikäytöksinen kuin introvertti? Kuitenkin monet tutkimukset osoittavat että introverteillä on mm. paremmat taidot ihmistuntemuksessa ja ovat usein empaattisempia kuin ekstrovertit.
Ekstovertti tykkää olle esillä ja äänessä, tuo on varmasti hyvä ominaisuus monessa ammatissa mutta miksi se on oppilaan kohdalla palkittavampaa käytöstä?
Haista nyt jo kukka. Introvertit vetävät aina tämän "ekstrovertti ei voi olla kiltti ja empaattinen", kun taas introvertit tarkoittaa automaattisesti sitä, että henkilö on humaani ja empaattinen.
Ei, introverttiys vs ekstroverttiys ei millään tavalla kuvaa näitä asioita. Introverttejä ei selvästikään puolestaan kiinnosta tutustua pintaa tarkemmin ekstrovertteihin. Itse olen ekstrovertti, mutta usein myös lempeäksi ja empaattiseksi kuvattu. Pidän ihmisistä enkä kestä kärsimystä tai hätää. Teen paljon vapaaehtoistöitä.
Palstalla esiintyy jatkuvasti tämä introverttien joukolla truuppaama ajatus, kuinka ekstrovertit ovat pinnallisia, huonoja yms ja tässäkin ketjussa rinnastetaan kiusaajiski. Ekstroverttiys ominaisuutena ei millään tavalla tarkoita, että ihminen olisi kiusaaja!
Pahoittelen ot:tä, rupesi vaan taas kerran ärsyttämään. Omana aikanani peruskoulussa sai käytöksestä kympin sillä että oli hiljaa paikallaan.
Huoh, vielä kun tajuttaisiin mitä tarkoittaa sanat ekstrovertti ja introvertti. Se ei tarkoita äänekästä ja ujoa vaan kertoo saako ihminen energiaa toisista ihmisitä vai kuluttaako enemminkin ihmiskontaktit energiaa. Moni ihminen on sanonut minulle etten voi olla introvertti koska olen ollut sekä ala- ja yläasteella että esim. joukkueurheilulajissani ns. porukan pelle eli hauskuuttanut ihmisiä. Olen varautunut vieraassa seurassa, mutta hyvinkin puhelias ja sosiaalisesti normaali. Olen kuitenkin introvertti koska ihmisten kanssa toimiminen kuluttaa niin pirusti energiaa että on pakko saada olla yksin. Harvoin jaksan esim. nähdä kavereita viikolla koska töiden jälkeen on ihan pakko saada olla yksin ja ladata akkuja. Introvertit ovat yleensä analyyttisempiä, loogisempia ja rationaalisempia kuin ekstrovertit mutta en ole missään koskaan törmännyt oikeaan lähteeseen joka väittäisi introverttien olevan empaattisempia ihmisiä.
Siitä olen kuitenkin samaa mieltä että on ärsyttävää että ujoutta pidetään jotenkin patologisena luonteenpiirteenä. Vielä lukiossa opettaja laski arvosanaani (10 -> 9) koska en halunnut viitata tunneilla johtuen ujoudesta sekä siitä että minua kiusattiin koulumenestyksestäni ala- ja yläasteella juurikin näiden hymytyttöpalkittujen toimesta. Opettajien pitäisi ymmärtää että on olemassa erilaisia ihmisiä eikä kaikille ole luontevaa olla esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin tytön koulussa kiusaaja sai stipendin yhdessä aineessa, "koska ottaa muut niin hyvin huomioon". Niinpä, haukkui ja kiusasi open kuullen "huonoa" oppilasta. Olihan toki ekstrovertti ja suosittu omiensa keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni tuli 10-vuotiaana kotiin joulutodistuksen kanssa, jossa käytös oli 8. Kysyin opettajalta, onko lapsi mellastanut luokassa tai tapellut välitunnilla. Ei kuulemma, mutta hän oli myöhästynyt ainakin kolme kertaa syksyllä ekoilta tunneilta. Vika ei ollut lapsen, vaan isänsä.
Iskä varmaan huolehtii paremmin jatkossa, että lapsi ehtii ajoissa kouluun.
Ja tasan ei huolehtinut eikä tarvinnut enää huolehtiakaan jatkossa, koska poika ei kelpuuttanut hänen kyytejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sanotaan että hiljaa ja kiltisti oleminen ei riitä kympin käytökseen, siinä on se ongelma, että introvertti voi ihan yhtä lailla esimerkiksi auttaa kiusattuja hiljaa niin ettei se vain näy opettajalle. Tällainen lapsi esimerkiksi hymyilee kiusatulle, ei osallistu välitunnilla leikkeihin joihin kiusattu ei pääse mukaan jne. Jokainen koulukiusattu tietää että tällaiset eleet toisilta oppilailta ovat todella tärkeitä, kun tietää että kaikki eivät hyljeksi. Tällainen ei kuitenkaan näy opettajalle yhtä hyvin kuin joku ekstro joka joskus puolustaa äänekkäästi kiusattua, mutta pääasiassa keskittyy enimmäkseen itseensä eikä osoita jatkuvasti empatiaa kiusatulle. Ylipäätään se että kiusatun itsensäkin pitäisi loistaa luokassa ryhmähengen parantajana saadakseen saman arvosanan kuin kiusaajansa, vaikka heidän tilanteensa luokan sisällä on täysin eri, on aivan kieroutunutta.
Vierailija kirjoitti:
Kympin oppilaat ovat oma-aloitteisia organisaattoreita, luokan kantavia voimia. He löytävät kehuttavaa kaikkien luokkakavereiden töistä, he pystyvät työskentelemään kaikkien kanssa, esimerkiksi myös luokan häiriköiden kanssa, he hyväksyvät erilaisuuden, eivätkä säiky poikia/tyttöjä/heikkoja/lahjakkaita/äänekkäitä/hiljaisia. Heidän toimintansa auttaa kaikkia eteenpäin. He saattavat ohimennen korjata kaverilta unohtuneet roskat tai huomata. milloin joku on jäämässä yksin ja kutsua hänet oma-aloitteisesti mukaan.
Moni huoltaja voisi hämmästyä, millainen heidän kympin oppilaaksi kuvittelevansa nuori oikeasti on. Hän saattaa itse olla itse "kiltti" ja katsoa luokan hulttiota pitkin nenänvartta. Hän haluaa aina työskennellä vain parhaan kaverin kanssa. Hän korjaa omat jälkensä ja menee sitten nartsimaan opelle, että Simppa taas sotki. Hän ei löydä kehumista heikon oppilaan esitelmästä.
Kympin käytös on harvinaista. Minusta on hyvä, että nykyään käytöksessäkin kymppi tarkoittaa jotain hienoa! On mahtavaa, että nyt on tapa palkita myös sosiaalisesti erityisen taitavaa oppilasta.
Itse opena yritän tarkkailla nimenomaan oppilaan suhtautumista muihin oppilaisiin. Monesti muuten ne oppiaineessa kutosen pojat ovat paljon suvaitsevaisempia ja reilumpia kavereita kuin ne ysin tytöt, joille muuten on aika tyypillistä se, että he esim. eivät tervehdi opettajaa koulun ulkopuolella. Nuo pojat taas tervehtivät reippaasti vielä vuosien päästäkin ja jäävät rupattelemaan mukavia. Nämä kiltit tytöt taas painavat eteenpäin nokka pystyssä, koska enäähän ei tarvitse esittää kohteliasta.
Hyi hitto, miltä tuo kuvailemasi kympin oppilas kuulstaa, suuna päänä kehumassa kaikkien töitä ja puuttumassa jokaiseen asiaan opettajaa mielistelemällä, varsinainen ällöttävä pikkuvanha päällepäsmäri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Käyttäytymisen arvioinnissa erityisen tärkeä on huolehtia, että arviointi ei kohdistu oppilaan persoonaan, temperamenttiin eikä muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. "
Sinänsä huvittavaa että ohjeissa on tuo kun se arviointi nimenomaan perustuu noihin ominaisuuksiin.
En minäkään näe, että arvioinnissa pystyisi välttämään kokonaan oppilaan persoonan arviointia. Käytösnumeron osalta se pitäisi vain tehdä rehellisesti niin, että arvioi käytöstä suhteessa persoonaan. Jos henkilö on ujo ja hiljainen, niin pitää suhteuttaa käytös siihen. Ujon ei ole yhtä helppo rientää toisen avuksi tai "kohottaa yhteishenkeä" kuin sellaisen, joka ei jännitä mitään. Jos oppilaalla on sellainen koti, jossa aina moititaan kaikesta tai taustaa kiusattuna, on aivan selvää, ettei hän pyri esille eikä ole yhtä innokas yrittämään uusia asioita kuin joku toinen oppilas. Kotioloista ei voi aina tietää, mutta tuntikäyttäytymisen voi suhteuttaa välituntikäyttäytymiseen. Jotkut joutuvat viettämään välituntinsa yksin - pitäisikö heiltä vaatia samaa kuin niiltä, jotka ovat kaveriporukan johtohahmoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kympin oppilaat ovat oma-aloitteisia organisaattoreita, luokan kantavia voimia. He löytävät kehuttavaa kaikkien luokkakavereiden töistä, he pystyvät työskentelemään kaikkien kanssa, esimerkiksi myös luokan häiriköiden kanssa, he hyväksyvät erilaisuuden, eivätkä säiky poikia/tyttöjä/heikkoja/lahjakkaita/äänekkäitä/hiljaisia. Heidän toimintansa auttaa kaikkia eteenpäin. He saattavat ohimennen korjata kaverilta unohtuneet roskat tai huomata. milloin joku on jäämässä yksin ja kutsua hänet oma-aloitteisesti mukaan.
Moni huoltaja voisi hämmästyä, millainen heidän kympin oppilaaksi kuvittelevansa nuori oikeasti on. Hän saattaa itse olla itse "kiltti" ja katsoa luokan hulttiota pitkin nenänvartta. Hän haluaa aina työskennellä vain parhaan kaverin kanssa. Hän korjaa omat jälkensä ja menee sitten nartsimaan opelle, että Simppa taas sotki. Hän ei löydä kehumista heikon oppilaan esitelmästä.
Kympin käytös on harvinaista. Minusta on hyvä, että nykyään käytöksessäkin kymppi tarkoittaa jotain hienoa! On mahtavaa, että nyt on tapa palkita myös sosiaalisesti erityisen taitavaa oppilasta.
Itse opena yritän tarkkailla nimenomaan oppilaan suhtautumista muihin oppilaisiin. Monesti muuten ne oppiaineessa kutosen pojat ovat paljon suvaitsevaisempia ja reilumpia kavereita kuin ne ysin tytöt, joille muuten on aika tyypillistä se, että he esim. eivät tervehdi opettajaa koulun ulkopuolella. Nuo pojat taas tervehtivät reippaasti vielä vuosien päästäkin ja jäävät rupattelemaan mukavia. Nämä kiltit tytöt taas painavat eteenpäin nokka pystyssä, koska enäähän ei tarvitse esittää kohteliasta.
Hyi hitto, miltä tuo kuvailemasi kympin oppilas kuulstaa, suuna päänä kehumassa kaikkien töitä ja puuttumassa jokaiseen asiaan opettajaa mielistelemällä, varsinainen ällöttävä pikkuvanha päällepäsmäri!
On vaarallinen ajattelutapa, että toiset huomioiva ja oma-aloitteinen itsevarma oppilas olisi ällöttävä pikkuvanha päällepäsmäri. Tätä ajattelua olen kyllä havainnut joidenkin opettajaopiskelijoidenkin suhtautumisessa oppilaisiin. En ole aivan varma, onko kyse siitä, että opettajan tai opettajaopiskelijan olisi vaikea hyväksyä, että joku oppilas voi todella olla henkisesti noin kypsä. Jos itse ei ole yhtä taitava sosiaalisesti, niin leimaa sitten tuollaisen ällöttäväksi päällepäsmäriksi. Mistä päästäänkin siihen, että kaikki opettajat eivät aidosti siedäkään monenlaisuutta, vaikka niin uskovat ja siitä muille saarnaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi koska sosiaaliset taidot ovat myös osa käytöstaitoja. On ihan menneiden vuosikymmenten huttua, että olemalla hiljaa ja paikoillaan osoittaa jotenkin "hyvää käytöstä". Nykymaailmassa pitää osata vähän muutakin. Työelämässä vaaditaan sosiaalisia taitoja = keskustelutaidot, muiden huomioon ottaminen, kyky ottaa oma paikkansa yhteisössä.
Se riehuva ja remuava lapsi ansaitsee käytöksestä korkeintaan kasin, samoin kuin myös sellainen lapsi, joka ei ota muihin kontaktia ja istuu vain paikoillaan. Alempi arvosana on signaali sille, että sosiaalisia taitoja tulee harjoitella.
Herää kysymys miksi siitä käytöksestä pitää antaa numero? Miksi todistukseen ei voi suusanallisesti kirjoittaa jos käytöksessä on puutteita ("Jalmari myöhästyy koulusta jatkuvasti, ei tee läksyjä ja haistattelee opettajalle") tai erityisiä kehuja jos siihen on tarvetta ("Jalmari on nostattanut koko luokan hyvää me-henkeä sekä auttanut toisia oppilaita"). Koko käytösnumero nyt on niin pöljä kun opettajilla on niin erilaisia arvostelukriteerejä ja kyllä se pärsätkerroin vaikuttaa huomattavasti vaikka mielellään yritetään esittää objektiivista.
Avaajalta erinomainen kysymys.
Tässä taitaa näkyä se yleinen asenneilmapiiri, mikä on valitettavasti introvertteja syyllistävä ja syrjivä.
Milloinkohan suvaitsevaisuudessa ja sivistyksessä edetään niin pitkälle, että ymmärretään, ettei ihminen voi valita luonnettaan? Aivan kuten ei voi esimerkiksi ihon väriään.
Meillä kotona korostettiin sitä, että lapset eivät saa näkyä eikä kuulua, ei varsinkaan vieraiden aikuisten läsnäollessa. "Kun aikuiset puhuvat, lapset ovat hiljaa". Ulospäin ihan ok perhe, kukaan ei ilmeisesti tajunnut vanhempien alkoholismin varjoa joka ikinen viikonloppu. Myöhemmin myös keskellä viikkoa. Sen takia pääsääntöisesti halusin olla hiljaa kaikkialla - myös koulussa - enkä tehdä itsestäni numeroa. Kotona kun näkymisestä sai rangaistuksen, piti olla pois tieltä ja syrjässä "aikuisten maailmassa".
Noista lähtökohdista on aika vaikea rakentaa kouluun positiivista, ulospäinsuuntatunutta ja aktiivista lasta. Olisi ollut melkoista näytelmää. Kävin kouluni 80-luvulla, jolloin sain olla rauhassa syrjäänvetäytyvä, kiltti ja hiljainen, eikä se vaikuttanut käytösnumeroon muuten kuin korottavasti.
Syrjinnän hiljaisia kohtaan on loputtava kirjoitti:
Avaajalta erinomainen kysymys.
Tässä taitaa näkyä se yleinen asenneilmapiiri, mikä on valitettavasti introvertteja syyllistävä ja syrjivä.
Milloinkohan suvaitsevaisuudessa ja sivistyksessä edetään niin pitkälle, että ymmärretään, ettei ihminen voi valita luonnettaan? Aivan kuten ei voi esimerkiksi ihon väriään.
Niin, yhtä paljon voi vaikuttaa sitten vilkkaaseen ja puheliaaseen eli annetaan heidänkin olla omanlaisiaan.
Kumma juttu kun mulla oli käytös aina 10, vaikka en ole yhtään puhelias. Kysyin usein saako pari- tai ryhmätyön tehdä yksin. Tietysti viittasin välillä ja osallistuin silti liikkatunneilla. Ja kävin vielä kahta eri alakouluakin mutta aina oli se 10. Kehityskeskustelussa ope sanoi, että olen kohtelias ja tunnollinen sekä autan aina tarvittaessa muita.
Itse olen ollut koulussa se ujo, arka, koulukiusattu eli se jota kukaan ei koskaan halunnut omaan ryhmäänsä. Mikäli ryhmään jouduin niin ei annettu minun tehdä kun jonkun pienen homman, jos senkään. Minulta ei koskaan kysytty mitä haluan tehdä vaan se sovittiin ihan muiden kesken. Käytös oli sentään aina 9. Vasta kun vaihdoin koulua ja sain kavereita jotka hyväksyivät minut sellaisena kuin olin aloin olemaan rohkeampi.
Jos paritöissä joku ei uskaltanut/halunnut esiintyä niin minä esittelin, vaikka oltiin kummatkin osallistuttu parityöhän vaikka en esittämisestä tykkää itsekkään. Nyt aikuisen jos käy niin, ettei kukaan uskalla osallistua esimerkiksi/ näyttöön muiden eteen, jonka voi tehdä kuka tahansa, minä olen se joka homman hoitaa pois alta kun jahkailu ja odottaminen vie vain kallisarvoista aikaa, eikä päästä eteenpiän. Muulloin odotan, jos on joku innokkaampi halukas asian hoitamisessa.