Lue keskustelun säännöt.
Voiko "hyvän perheen" lapsi seota ja sairastua mieleltään?
09.10.2016 |
Mietin vaan kun kaverin poika on masentunut. Uhkaa tappaa itsensä, on ollut hoitojaksoilla ja muutenkin syrjäytyneen oloinen. Kaverin tunnen hyvin. Hän on hyvä äiti, eikä perheessä ole mitään riskitekijöitä. Vanhemmat on työssäkäyviä ihan keskinkertaisesti koulutettuja ihmisiä. Perheen toinen lapsi ei oireile.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen on useilla syy masennukseen. Miksi ihmeessä kenellekään tulee edes mieleen että perhe on se syy ? Itse ainakin ensimmäisenä mietin että masentunut on varmasti ollut kiusattu koulussa, työpaikalla tai puolisona narsisti, kokenut isoja mentyksiä ja sairauksia tms. Harvoin ajattelen että lapsen perhe (äiti, isä) on se keskeinen tekijä masennuksen puhkeamiseen, ellei kyse ole oikeasti jostain päihdeperheessä kasvaneesta.
Tälläkin palstalla moni aikuinen avautuu siitä millaista kohtelua hän lapsuudessa sai kotona.
Syitä on monia eikä kaikki johdu perheestä, perheen ulkopuolisen on turha niitä arvuutella.
Nykypäivän lasten oletetaan suht pienestä pärjäävän omillaan, olevan riippumattomia vanhemmistaan. Lapsen elämästä ei olla oikeasti kiinnostuneita tai ei ehditä olla. kun oma työ, omat harrastukset ja lasten harrastukset pyörittävät perheen arkea.
Saan nykyään lähinnä näppyjä kun näen termin hyvä perhe, ulkoapäin kukaan ei voi tuota kommenttia perheestä sanoa.
Oma isäni oli vaativissa työtehtävissä ja alkoholia kului, oli paljon työmatkoja. Silti hän onnistui välittämään minulle sen, että on kiinnostunut siitä mitä teen ja kannusti, oli ylpeä tyttärestään :) Olimmeko tarkoittamasi päihdeperhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.hs.fi/m/hyvinvointi/a1449721262361
Tässä on hyvä kirjoitus hesarissa.
Mielenterveysongelmat periytyy ( esim. Bipo, skitsofrenia), mutta alttius sairastua on erilainen ja lopullinen syy tuntematon. Mitä on "hyvä perhe"? Itse ajattelen että ikävuodet 0-3 ovat tärkeimmät, silloin opitaan perusmallit tunteiden ja stressin säätelylle ja jos em asioita ei opi tai elämä on kaaottista ja uhkaavaa, niin mieleen syntyneitä vauroita on hankala korjata myöhemmin
Minulla samankaltaista isäni osalta kuin 23 kirjoittajalla mutta sillä erotuksella että isä oli vähän kuin yksi perheemme lapsista ja sitä huomiota ei saanut juuri edes hyvillä suorituksilla. Ja isäni hylkäsi meidät ja sekoili vuosia tämän jälkeen sekoittaen elämämme totaalisesti. Olin tuolloin 10-11v kun kaikki alkoi. Tätä ennen isä oli salannut sanomansa mukaan jo vuosia kaisoiselämänsä. Tätä ennen kaikki oli hyvin, hyvä toimeentulo ja ulospäin kaikki näytti varmasti täydelliseltä. Sitten päälle oli muitakin asioita jotka kaikki yhdessä vaikutti että seuraukset oli dramaattiset. Jotenkin epänormaali kyläyhteisö (vahva uskonnollisuus) isäni "sekosi" kai osittain tästä myös. Ala-aseella opettajien syrjintä, opettajallani oli myös aina suosikkioppilaat joka näkyi ihan kaikessa. Ja ensimmäisen opettajani osalta vahvaa syrjintää ja jopa syyttä käsiksi käymistä. (Pyysi kyllä anteeksi myöhemmin). Sekä sukulaisen (eno) osalta rakkaassa harrastuksessani jossa hän oli aina läsnä, jatkuvaa hiljaista kiusaamista. Kaverit hylkäsivät uskonnollisista syistä, ja koulukiusaamista jonkun verran. Seuraukset: vakava sairastuminen murrosiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden miehen, jonka vanhemmat olivat opettajia, eli kasvatusalan ammattilaisia. Mies on todella pahasti ahdistunut, traumatisoitunu ja viettänyt pitkiä aikoja mielisairaalassa. Oireilu alkoi yläasteella. Että kyllä hyvien perheiden lapset todellakin voivat seota.
Oletko kuullut sanonnan suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Opettajiakin on valitettavasti ihan joka lähtöön.Oletko kuullut sanonnan:
Opettajakin on vain ihminen?
Tämä on niin totta! Porukat luulee tosissaan että opettajat on jotain puolijumalia.
Tässä ns. hyvän perheen nuorin tytär. Kulissit oli komeat, ulkopuolelle piti näyttää! Kaikki kolme tytärtä sai ottaa ratsastustunteja monta vuotta. Ulospäin kaiken piti olla viimeisen päälle! Ei ole rahasta puute!
Se, mitä kulissien takana oli, on sitten taas toinen juttu. Minä ja toinen sisareni olemme olleet psykiatrisessa hoidossa vaikean masennuksen takia. Edelleen kumpikin syömme masennuslääkettä. Kolmas sisar oireilee mutta ei hae apua, liian ylpeä! Oli kaksi vanhempaa veljeä. Toinen luki itsensä diplomi-insinööriksi koska meillä piti näyttää! Oli jo naimisissa ja kaksi teini-ikäistä lasta; teki itsemurhan. Toinen veli joi itsensä kuoliaaksi.
Mitä sitten tapahtui sitä en kerro. Koko perhe oli läpeensä sairas, sen verran sanon. Ulkopuoliset eivät sitä koskaan tajunneet, mehän oltiin sitä kermaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.hs.fi/m/hyvinvointi/a1449721262361
Tässä on hyvä kirjoitus hesarissa.
Mielenterveysongelmat periytyy ( esim. Bipo, skitsofrenia), mutta alttius sairastua on erilainen ja lopullinen syy tuntematon. Mitä on "hyvä perhe"? Itse ajattelen että ikävuodet 0-3 ovat tärkeimmät, silloin opitaan perusmallit tunteiden ja stressin säätelylle ja jos em asioita ei opi tai elämä on kaaottista ja uhkaavaa, niin mieleen syntyneitä vauroita on hankala korjata myöhemmin
Toi kiintymyssuhdeteoria on kiistanalainen. Ihmiskuvana hyvin lohduton eikä voi mitenkään pitää paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
http://www.hs.fi/m/hyvinvointi/a1449721262361
Tässä on hyvä kirjoitus hesarissa.
Mielenterveysongelmat periytyy ( esim. Bipo, skitsofrenia), mutta alttius sairastua on erilainen ja lopullinen syy tuntematon. Mitä on "hyvä perhe"? Itse ajattelen että ikävuodet 0-3 ovat tärkeimmät, silloin opitaan perusmallit tunteiden ja stressin säätelylle ja jos em asioita ei opi tai elämä on kaaottista ja uhkaavaa, niin mieleen syntyneitä vauroita on hankala korjata myöhemmin
Jos on geneettinen alttius mielnterveysongelmiin, ne voi laukaista lähes mikä tahansa, vaikka muutto lapsuudenkodista omilleen. Kaikilla ei geneettinen alttius puhkea kuitenkaan sairaudeksi. Itse asiassa mielenterveyden ongelmista ja niiden syistä tiedetään loppujen lopuksi aika vähän.
Ap:n kysymys oli pelkästään tyhmä. Netti on täynnä oikeaa, tutkittua tietoa tästäkin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. En tosin tiedä mitä tarkoitat "hyvällä perheellä". Vaikka jossakin perheessä olisi niin sanotusti kulissit kunnossa niin suljettujen ovien sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Hyvin toimeentulevissa ja muutenkin täydellisiltä vaikuttavissa perheissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa jne. Toki, mielenterveysongelmien synty on niin monmutkainen, että siihen vaikuttaa niin monenlaiset asiat (eikä kaikkein vähiten geeniperimä), että mitään yksittäistä syytä on vaikea osoittaa.
Kannattaa muistaa, että myös niissä "ei niin hyvistä perheissä" (köyhyyttä, vanhemmilla mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta jne.) kasvaneista lapsista voi tulla ihan tasapainoisia, menestyviä ja pärjääviä aikuisia.
Hyvillä perheillä tarkoitan sellaisia perheitä joissa ei ole kulissien takana luurankoja kaapissa.
Ap
No mistä sinä voit varmaksi tietää, että jollain ei ole luurankoja kaapissa? Juuri siksihän niitä kulisseja kai pidetään, että eivät paljastuisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. "hyvän perheen lapsi" ja juurikin masentunut ja itsetuhoinen. Eli kyllä voi. Toisin kuin monet psykologit väittävät, syyt mielenterveysongelmille eivät aina löydy perheestä.
Mistä ne johtuvat sinun mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kun kaverin poika on masentunut. Uhkaa tappaa itsensä, on ollut hoitojaksoilla ja muutenkin syrjäytyneen oloinen. Kaverin tunnen hyvin. Hän on hyvä äiti, eikä perheessä ole mitään riskitekijöitä. Vanhemmat on työssäkäyviä ihan keskinkertaisesti koulutettuja ihmisiä. Perheen toinen lapsi ei oireile.
Jos kerran kysyt "hyvän perheen" sitaateissa, niin eikö jonkinlainen oireilu ole silloin jopa todennäköistä.
kuohukermakin happanee kirjoitti:
Tässä ns. hyvän perheen nuorin tytär. Kulissit oli komeat, ulkopuolelle piti näyttää! Kaikki kolme tytärtä sai ottaa ratsastustunteja monta vuotta. Ulospäin kaiken piti olla viimeisen päälle! Ei ole rahasta puute!
Se, mitä kulissien takana oli, on sitten taas toinen juttu. Minä ja toinen sisareni olemme olleet psykiatrisessa hoidossa vaikean masennuksen takia. Edelleen kumpikin syömme masennuslääkettä. Kolmas sisar oireilee mutta ei hae apua, liian ylpeä! Oli kaksi vanhempaa veljeä. Toinen luki itsensä diplomi-insinööriksi koska meillä piti näyttää! Oli jo naimisissa ja kaksi teini-ikäistä lasta; teki itsemurhan. Toinen veli joi itsensä kuoliaaksi.
Mitä sitten tapahtui sitä en kerro. Koko perhe oli läpeensä sairas, sen verran sanon. Ulkopuoliset eivät sitä koskaan tajunneet, mehän oltiin sitä kermaa!
No ei teidän perhe kertomasi perusteella kyllä kovin hyvältä kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Masennus voi johtua aivojen toimintaan liityvistä kemiallisista syistä. Ihan kuka tahansa meistä voi sairastua mielensairauksiin. Usein kuitenkin ympäristössä ja kasvatuksessa on näitä altistavia/laukaisevia tekijöitä, mutta ei välttämättä.
No sittenhän sitä pitäisi olla helppo hoitaa! Siis korjata vain aivokemia.
Niin,esimerkiksi terapialla voi korjata aivokemiaa. En nyt sanoisi, että se mikään hokkuspokkustemppu silloin on.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ns. "hyvän perheen lapsi" ja juurikin masentunut ja itsetuhoinen. Eli kyllä voi. Toisin kuin monet psykologit väittävät, syyt mielenterveysongelmille eivät aina löydy perheestä.
En tiedä, mistä tietosi on peräisin, mutta tuo ei kyllä todellakaan ole mikään yleinen käsitys psykologipiireissä, päin vastoin.
T: neljännen vuoden psykologiopiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miljonääri ja työtä tekevä Robin Williams teki itsemurhan masennuttuaan muun muassa fyysisistä sairauksistaan.
Monella miljonäärillä (näyttelijöitä, sijoittajia, toimitusjohtajia, kirjailijoita, muusikoita) on masennus, bipo, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, epävakaa persoonallisuus jne.
Suomesa sa juntit yhä luulee, että mielenterveysongelmat tarkoittaa jotain violettitukkaista ylipainoista kaljaa litkivää tanttaa joka kuntouttavassa työtoiminnassa pujottaa puuhelmiä ketjuun ja vetää röökiä ja makaa sohvalla käytettyjen terveyssiteiden keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kun kaverin poika on masentunut. Uhkaa tappaa itsensä, on ollut hoitojaksoilla ja muutenkin syrjäytyneen oloinen. Kaverin tunnen hyvin. Hän on hyvä äiti, eikä perheessä ole mitään riskitekijöitä. Vanhemmat on työssäkäyviä ihan keskinkertaisesti koulutettuja ihmisiä. Perheen toinen lapsi ei oireile.
Ei tietenkään. Hölmö ajatuskin. Veikkaan sun tuttavia kaappi-wt:ksi!
Mutta tosissaan, niin voi eikä sun tutut välttämättä ole hyvä perhe. Mun vanhemmat menee varmasti ulkopuolisille hyvistä vanhemmista/ihmisistä vaikka ovatkin täysin luonnehäiriöisiä mulkkuja molemmat.
Kyllä voi. Masennukseen voi olla perinnöllinen alttius, masennus voi johtua aivokemiasta, masennukseen johtaneita elämänkokemuksia voi karttua vaikkapa koulukiusaamisesta...
Eli todellakaan ei ole aina vanhempien vika, jos lapsi masentuu.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kun kaverin poika on masentunut. Uhkaa tappaa itsensä, on ollut hoitojaksoilla ja muutenkin syrjäytyneen oloinen. Kaverin tunnen hyvin. Hän on hyvä äiti, eikä perheessä ole mitään riskitekijöitä. Vanhemmat on työssäkäyviä ihan keskinkertaisesti koulutettuja ihmisiä. Perheen toinen lapsi ei oireile.
Hoh hoijakkaa... Hyvän perheen lapsi voi sairastua mieleltään ja terveellisesti ruokailevan perheen lapsi voi saada diabeteksen. Kaikki sairaudet tässä maailmassa ei valitettavasti vaan ole estettävissä kotikasvatuksella.
Kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti.Myös sinä ap.
Oikeastiko ap ajattelee, että jos hänellä on "hyvä perhe", hänen lapsensa eivät voi koskaan sairastua psyykkisesti?!?
No, moniko meistä osaa suojella itseään ja luoda vain tasapainoisia ihmissuhteita? Niinpä. Nämä ovat myös, yllätya yllätys, ihmiskohtaisia asioita. Toisiin vaikuttaa enemmän, toisiin vähemmän. Kyllähän se jättää jälkensä kun et riitä sellaisenaan vaan hyväksyntä pitää hakea menestyksen kautta. Jos kokeesta tuli 8 niin kotona tuli vähättelyä, että mikset sä nyt parempaa saanut. Minkäänlaisia eväitä ei annettu tunteiden käsittelyyn, ja minä olisin selvästikin sellaista kaivannut, sillä en kykene ilmaisemaan mitään voimakkaita tunteita ja häpeän niitä.
Isääni tämä kietoutuu siksi, että äitini on hyvin empaattinen ja ns. mukava, sosiaalinen ihminen. Toisaalta hänellä ei ole vieläkään kykyä ymmärtää, että kaikki me emme ole sellaisia luonnostaan ja juuri sosiaaliset tilanteet tuottavat vaikeuksia. Hän vain ihmettelee, että mikä siinä muka on vaikeeta, senkus meet ja teet!
Aikuisena kävin psykologin juttusilla parin kuukauden ajan. Vanhempani tiesivät tästä. Äitini jollain tavalla ilmeisesti suutahti, ei suostunut puhumaan asiasta ja suhtautui alentuvasti. Isä ei tietenkään kommentoinut koko asiaa, koska eihän meillä ole tapana puhua vaikeista asioista. Vain konkreettiset asiat kelpaavat puheenaiheiksi, kuten opiskelut, työt, bensan hinta jne.