Lue keskustelun säännöt.
Voiko "hyvän perheen" lapsi seota ja sairastua mieleltään?
09.10.2016 |
Mietin vaan kun kaverin poika on masentunut. Uhkaa tappaa itsensä, on ollut hoitojaksoilla ja muutenkin syrjäytyneen oloinen. Kaverin tunnen hyvin. Hän on hyvä äiti, eikä perheessä ole mitään riskitekijöitä. Vanhemmat on työssäkäyviä ihan keskinkertaisesti koulutettuja ihmisiä. Perheen toinen lapsi ei oireile.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden miehen, jonka vanhemmat olivat opettajia, eli kasvatusalan ammattilaisia. Mies on todella pahasti ahdistunut, traumatisoitunu ja viettänyt pitkiä aikoja mielisairaalassa. Oireilu alkoi yläasteella. Että kyllä hyvien perheiden lapset todellakin voivat seota.
Se on heillä geeneissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki. Minä olen hyvästä perheestä. Ok tulotaso, koko lapsuus samassa talossa, vanhemmat ovat olleet 40v naimisissa, kaksi siskoa, oli harrastukset ym ja koulussakin olen aina pärjännyt. Aina on huolehdittu.
Silti olen kausittain masentunut, sosiaalisesti kömpelö ja epävarma siitä, riitänkö. En kykene tavallisiin miessuhteisiin, vaan olen mustasukkainen ja miellyttämisenhaluinen, uskon miehen katoavan heti jos esim suututan hänet. Jne.
Olen juontanut tämän kaiken etäiseen isääni. Vaikka isäni onkin ok isä, hän on aina ollut aika etäinen enkä osaa puhua hänelle mistään. Äiti on aina ollut ykkönen. Muita läheisiä miesmalleja minulla ei ole ollut. Hämmästelin lapsena aina kavereiden isiä, jotka osallistuivat lapsensa elämään ja tekivät yhdessä kaikkea. Meillä lähinnä isän hyväksyntä saatiin suoritusten kautta, kuten hyvien arvosanojen tai harrastusmenestyksen avulla. Kaikki piti osata heti eikä neuvoa saanut kysyä, jos et osannut jotain niin tuli huutoa ja vähättelyä.
Tuollaisia pieniä asioita siis, joista tulee yllättävän isoja juttuja. Periaatteessa kaikki oli hyvin, mutta itsetunto menee tuollaisista pikkuasioista, kun niitä on tarpeeksi. En sinänsä syytä isääni, hän on hyvä ihminen ja olemme kuitenkin yllättävän samanlaisia, molemmat introvertteja ja meillä on samanlainen huumorintaju. En usko että hän olisi pystynyt parempaan eikä varmaan ole koskaan ajatellutkaan asiaa. Toki ajankuvakin vaikuttaa isyyteen.
Itse olen vakavasti masentunut ja seurana on liuta muitakin oireita, mutta perheeni on hyvä, väkivaltaa en ikinä nähnyt, rakastavat vanhemmat ja vanhempi sisarus. Ongelmani ovat alkaneet koulukiusaamisesta, joka ei ollut ihan pientä, vaan täyttä helvettiä.
Että ei ne ongelmat oikeasti aina perheestä tule, vaan syitä voi olla monia. Ei kaikki ole niin mustavalkoista, kuten monesti luullaan ja väitetään (huono perhe -> mt sairaudet/muut ongelmat, hyvä perhe -> kaikki ok)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. En tosin tiedä mitä tarkoitat "hyvällä perheellä". Vaikka jossakin perheessä olisi niin sanotusti kulissit kunnossa niin suljettujen ovien sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Hyvin toimeentulevissa ja muutenkin täydellisiltä vaikuttavissa perheissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa jne. Toki, mielenterveysongelmien synty on niin monmutkainen, että siihen vaikuttaa niin monenlaiset asiat (eikä kaikkein vähiten geeniperimä), että mitään yksittäistä syytä on vaikea osoittaa.
Kannattaa muistaa, että myös niissä "ei niin hyvistä perheissä" (köyhyyttä, vanhemmilla mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta jne.) kasvaneista lapsista voi tulla ihan tasapainoisia, menestyviä ja pärjääviä aikuisia.
Hyvillä perheillä tarkoitan sellaisia perheitä joissa ei ole kulissien takana luurankoja kaapissa.
Ap
Ethän sinä sitten voi tietää niitä kaverisi luurankoja, ne kun ovat kaapissa.
Mulla on paljon läheisiä ystäviä, mutta tiedän ehkä kolmesta tällaisia vakavasti järkyttäviä yksityiselämän asioita. Kaikilla kuitenkin asiat hyvin ainakin päällisin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Toki. Minä olen hyvästä perheestä. Ok tulotaso, koko lapsuus samassa talossa, vanhemmat ovat olleet 40v naimisissa, kaksi siskoa, oli harrastukset ym ja koulussakin olen aina pärjännyt. Aina on huolehdittu.
Silti olen kausittain masentunut, sosiaalisesti kömpelö ja epävarma siitä, riitänkö. En kykene tavallisiin miessuhteisiin, vaan olen mustasukkainen ja miellyttämisenhaluinen, uskon miehen katoavan heti jos esim suututan hänet. Jne.
Olen juontanut tämän kaiken etäiseen isääni. Vaikka isäni onkin ok isä, hän on aina ollut aika etäinen enkä osaa puhua hänelle mistään. Äiti on aina ollut ykkönen. Muita läheisiä miesmalleja minulla ei ole ollut. Hämmästelin lapsena aina kavereiden isiä, jotka osallistuivat lapsensa elämään ja tekivät yhdessä kaikkea. Meillä lähinnä isän hyväksyntä saatiin suoritusten kautta, kuten hyvien arvosanojen tai harrastusmenestyksen avulla. Kaikki piti osata heti eikä neuvoa saanut kysyä, jos et osannut jotain niin tuli huutoa ja vähättelyä.
Tuollaisia pieniä asioita siis, joista tulee yllättävän isoja juttuja. Periaatteessa kaikki oli hyvin, mutta itsetunto menee tuollaisista pikkuasioista, kun niitä on tarpeeksi. En sinänsä syytä isääni, hän on hyvä ihminen ja olemme kuitenkin yllättävän samanlaisia, molemmat introvertteja ja meillä on samanlainen huumorintaju. En usko että hän olisi pystynyt parempaan eikä varmaan ole koskaan ajatellutkaan asiaa. Toki ajankuvakin vaikuttaa isyyteen.
Tuolla logiikalla kaikki 70 - luvulle saakka syntyneet olisivat masentuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. En tosin tiedä mitä tarkoitat "hyvällä perheellä". Vaikka jossakin perheessä olisi niin sanotusti kulissit kunnossa niin suljettujen ovien sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Hyvin toimeentulevissa ja muutenkin täydellisiltä vaikuttavissa perheissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa jne. Toki, mielenterveysongelmien synty on niin monmutkainen, että siihen vaikuttaa niin monenlaiset asiat (eikä kaikkein vähiten geeniperimä), että mitään yksittäistä syytä on vaikea osoittaa.
Kannattaa muistaa, että myös niissä "ei niin hyvistä perheissä" (köyhyyttä, vanhemmilla mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta jne.) kasvaneista lapsista voi tulla ihan tasapainoisia, menestyviä ja pärjääviä aikuisia.
Hyvillä perheillä tarkoitan sellaisia perheitä joissa ei ole kulissien takana luurankoja kaapissa.
ApEthän sinä sitten voi tietää niitä kaverisi luurankoja, ne kun ovat kaapissa.
Mulla on paljon läheisiä ystäviä, mutta tiedän ehkä kolmesta tällaisia vakavasti järkyttäviä yksityiselämän asioita. Kaikilla kuitenkin asiat hyvin ainakin päällisin puolin.
Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, mitä kaverillani on tai ei ole kaapissaan. Minua kiinnostaa se, voiko niiden perheiden lapset, joilla EI ole luurankoja kaapissaan, lapset sairastua ahdistukseen ja masennukseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen "hyvästä" perheestä, tai siis ihan normaalista keskiluokan.
Nuorena sekosin koulukiusaamisen vuoksi, ei siihen hyvä perhe auttanut, kun koulu sanoo "ei hänen kiusaamiseen voi oikein puuttua, kun sitä ei näy".
Eli ei lapsen sekoaminen johdu aina kotioloista. Lisäksi kuten joku sanoi, "huonostakin" perheestä voi tulla (ja tuleekin) täysin normaaleja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. En tosin tiedä mitä tarkoitat "hyvällä perheellä". Vaikka jossakin perheessä olisi niin sanotusti kulissit kunnossa niin suljettujen ovien sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Hyvin toimeentulevissa ja muutenkin täydellisiltä vaikuttavissa perheissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa jne. Toki, mielenterveysongelmien synty on niin monmutkainen, että siihen vaikuttaa niin monenlaiset asiat (eikä kaikkein vähiten geeniperimä), että mitään yksittäistä syytä on vaikea osoittaa.
Kannattaa muistaa, että myös niissä "ei niin hyvistä perheissä" (köyhyyttä, vanhemmilla mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta jne.) kasvaneista lapsista voi tulla ihan tasapainoisia, menestyviä ja pärjääviä aikuisia.
Hyvillä perheillä tarkoitan sellaisia perheitä joissa ei ole kulissien takana luurankoja kaapissa.
ApEthän sinä sitten voi tietää niitä kaverisi luurankoja, ne kun ovat kaapissa.
Mulla on paljon läheisiä ystäviä, mutta tiedän ehkä kolmesta tällaisia vakavasti järkyttäviä yksityiselämän asioita. Kaikilla kuitenkin asiat hyvin ainakin päällisin puolin.
Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, mitä kaverillani on tai ei ole kaapissaan. Minua kiinnostaa se, voiko niiden perheiden lapset, joilla EI ole luurankoja kaapissaan, lapset sairastua ahdistukseen ja masennukseen.
Ap
Eli haluat saada selville onko tuttavaperheen kaapissa luurankoja kun poikakin oireilee?
On. Meillä kaikilla on omamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23 osuu aika lailla ytimeen. Asetelma on aika tyypillinen kuvaus siitä polusta jollaista myöten on isohko riski sairastua ja monet sairastuvat. Hyvä kysymys onkin että miksi kaikki eivät? Ja miksi kaikki vaikeammastakin perhekuviosta ponnistavat eivät sairastu, eivätkä syrjäydy. Varmaan on niin että niitä persoonaan ja sen kehitykseen ja sitä kautta selviytymiseen vaikuttavia pieniä asioita on niin paljon. No niitä täytyy vaan yrittää haarukoida ja auttaa saamaan järjestykseen asia kerrallaan.
Tietysti voi. Mikä kysymys tämä edes on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden miehen, jonka vanhemmat olivat opettajia, eli kasvatusalan ammattilaisia. Mies on todella pahasti ahdistunut, traumatisoitunu ja viettänyt pitkiä aikoja mielisairaalassa. Oireilu alkoi yläasteella. Että kyllä hyvien perheiden lapset todellakin voivat seota.
Oletko kuullut sanonnan suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Opettajiakin on valitettavasti ihan joka lähtöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaaminen on useilla syy masennukseen. Miksi ihmeessä kenellekään tulee edes mieleen että perhe on se syy ? Itse ainakin ensimmäisenä mietin että masentunut on varmasti ollut kiusattu koulussa, työpaikalla tai puolisona narsisti, kokenut isoja mentyksiä ja sairauksia tms. Harvoin ajattelen että lapsen perhe (äiti, isä) on se keskeinen tekijä masennuksen puhkeamiseen, ellei kyse ole oikeasti jostain päihdeperheessä kasvaneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden miehen, jonka vanhemmat olivat opettajia, eli kasvatusalan ammattilaisia. Mies on todella pahasti ahdistunut, traumatisoitunu ja viettänyt pitkiä aikoja mielisairaalassa. Oireilu alkoi yläasteella. Että kyllä hyvien perheiden lapset todellakin voivat seota.
Oletko kuullut sanonnan suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Opettajiakin on valitettavasti ihan joka lähtöön.
Oletko kuullut sanonnan:
Opettajakin on vain ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. En tosin tiedä mitä tarkoitat "hyvällä perheellä". Vaikka jossakin perheessä olisi niin sanotusti kulissit kunnossa niin suljettujen ovien sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Hyvin toimeentulevissa ja muutenkin täydellisiltä vaikuttavissa perheissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa jne. Toki, mielenterveysongelmien synty on niin monmutkainen, että siihen vaikuttaa niin monenlaiset asiat (eikä kaikkein vähiten geeniperimä), että mitään yksittäistä syytä on vaikea osoittaa.
Kannattaa muistaa, että myös niissä "ei niin hyvistä perheissä" (köyhyyttä, vanhemmilla mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta jne.) kasvaneista lapsista voi tulla ihan tasapainoisia, menestyviä ja pärjääviä aikuisia.
Hyvillä perheillä tarkoitan sellaisia perheitä joissa ei ole kulissien takana luurankoja kaapissa.
Ap
Ethän sinä tiedä niistä luurangoista koska ne ovat kaapissa. Kaikilla perheillä on luurankoja kaapissa. Ihan kaikilla.Ei se katso tulotasoa..... ei hyvää päivää oikeesti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Masennus voi johtua aivojen toimintaan liityvistä kemiallisista syistä. Ihan kuka tahansa meistä voi sairastua mielensairauksiin. Usein kuitenkin ympäristössä ja kasvatuksessa on näitä altistavia/laukaisevia tekijöitä, mutta ei välttämättä.
No sittenhän sitä pitäisi olla helppo hoitaa! Siis korjata vain aivokemia.
Niinpä. Mutta useimmissa masennustapauksissa kyse ei luonnollisestikaan ole pelkästä aivokemian häiriöstä, vaan traumaattisista kokemuksista. Niitä ei lääkkeillä muistista poisteta.
Entäs nämä hyvistä ja varakkaista perheistä tulevat sosiopaatit, jotka tienaavat miljoonia vuosittain sillä, että teettävät firmansa työt hikipajoissa? Kyllä, sekopäitä on etenkin hyväosaisissa. Tutkimusten mukaan psykopaatteja on enemmän toimitusjohtajien joukossa kuin vankiloissa. Siinä masennus ja itsetuhoisuus on paljon vähemmän hulluutta.
Tietysti. Oma oireiluni alkoi siitä, kun en saanut tyttöystävää millään. Vanhempani olivat parhaat mahdolliset ja sain asua ehjässä ja turvallisessa kodissa
Itse olin osastolla teininä ja voin sanoa että noin 60% muista nuorista siellä oli hyvistä ylempää keskiluokkaa olevista perheistä. Yleensä monet tälläiset nuoret kohtaavat kiusaamista esim paljon enemmän ja koska rahasta tai muista ihmisistä ei tarvitse huolehtia niin identtikriisejä tulee helpommin tässä iässä jotka voi sekoittaa pään. En nyt tiedä miksi mutta suurinosa nuorista oli aina hieman "emo" tai hevari, itsekkin olin.