Lue keskustelun säännöt.
Voiko "hyvän perheen" lapsi seota ja sairastua mieleltään?
09.10.2016 |
Mietin vaan kun kaverin poika on masentunut. Uhkaa tappaa itsensä, on ollut hoitojaksoilla ja muutenkin syrjäytyneen oloinen. Kaverin tunnen hyvin. Hän on hyvä äiti, eikä perheessä ole mitään riskitekijöitä. Vanhemmat on työssäkäyviä ihan keskinkertaisesti koulutettuja ihmisiä. Perheen toinen lapsi ei oireile.
Kommentit (120)
No kiitos!
Tosin se ei ole kukkahattu...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
No kiitos!
Tosin se ei ole kukkahattu...
😂 lukihäiriöinen siis tykkää sinusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus, mielensairaudet tulevat geeneistä, eikä siihen voi vanhempien statuksella tai rahalla paljon vaikuttaa.
Ihan samalla tavalla kuin muutkin sairaudet, jotka ovat perinnöllisiä.Ja usein nuorelle ongelmat kasaantuvat pikkuhiljaa, on lukihäiriötä, kiusaamista jne.
Jotenkin uskomatonta, kuinka vielä 2000-luvulla käydään tälläistä keskustelua, ihan kuin sairaudet olisi vanhempien käsissä tai ratkaistavissa tai lapsen luovuus tai herkkyys ja muut synnynnäiset lahjat.
Ja yhtähyvin voisi ap. kysyä, voiko hyvän perheen lapsi saada sydänsairauksia, add/adhd, diabetes jne.
Tällä palstalla heilutellaan kerkeästi WT- leimasinta.
MT- ongelmainen lapsi/nuori = WT- perhe
ADHD = huono kasvatus = WT
Alkoholiongelma = WT
Lääkeriippuvuus = WT
Ruotsin siirtolainen 60- luvulla = WT
Yli 10v uotta vanha auto = WT
Totta. Esim. Suomessa ADHD nähdään hyvin kielteisenä ja vanhempia syyllistetään huonosta kasvatuksesta, kun kaikki halutaan tasapäistää, eikä erilaisuutta sallita. Ja se halutaan kitkeä pois.
Kun vastaavasti esim. Ruotsissa ADHD nähdään henkilön voimavarana ja sitä pidetään jopa hyveenä.
Ei ole sattumaa, että Matti Nykänen on vielä v. 2019 edelleen maailman paras mäkihyppääjä tai Jean Sibelius on maailmanlaajuisesti vielä arvostettu, vaikka eli eläänsä 1800-luvulla tai 2000-luvulla Katri Mannisen runsas kirjallinen tuotanto jne. Puhumattakaan maailman suurmiehistä ja naisista.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta esiintyy usein juuri ns. hyvissä perheissä, joissa ei riidellä ja kaikkeen toimintaan on selvät sävelet. Se on kasvavalle lapselle usein todella ahdistavaa kun ympärillä ei näe vihan tai muiden negatiivisten tunteiden luontevaa käsittelyä. Vastoin kaikkein tasaluonteisimpien ihmisten käsityksiä (ja heitä tunnutaan aina pitävän normina), ihminen hajoaa sisältä jos se ei saa välillä huutaa, itkeä ja raivota.
Tämä on aivan hel_vetin vaarallinen käsitys, joka ainakin vielä parikymmentä vuotta sitten vallitsi myös terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Mä sairastuin koulukiusaamisen takia masennukseen ja paniikkihäiriöön, sairaalassa mun vanhempia syyllistettiin siitä koska "kun ette koskaan riitele kovaäänisesti lapsenne edessä, hän ei osaa kodin ulkopuolella kohdata elämän todellisuutta". Koskaan mun vaikeita kokemuksia ei käsitelty, kaikki hoito meni siinä että mua suorastaan painostettiin puhumaan mun vanhemmista pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä tiedä kaikkea: millainen kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä on, miten lapsen vauva-aikana on sujunut, miten vanhemmat toimivat lapsen kanssa arjessa, onko vanhemmilla mt-ongelma, joka vaikuttaa suhtautumisesssa lapseen, millainen isäsuhde, onko vanhemmilla omia traumoja, jotka vaikuttavat vanhemmuuteen jne...
Kun meidät kaikki analysoidaan läpikotaisin, on meillä kaikilla yo traumoja. Koska jokainen ihminen on keskeneräinen, niin me itse kuin meidät kasvattaneet vanhempamme.
Silti meistä kaikki eivät sairastu.
Traumoja on eriasteisia. Toistuva välinpitämätön tai tunnetasolla lapsen tarpeisiin vastaamaton vuorovaikutus saa haavoittuvamman lapsen sairastumaan. Miksi vanhempi ei saisi syyllistyä? Määritelmä "hyvä perhe" on aivan liian yleisluontoinen, jotta siitä voisi päätellä paljoakaan lapsen masennuksen syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä tiedä kaikkea: millainen kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä on, miten lapsen vauva-aikana on sujunut, miten vanhemmat toimivat lapsen kanssa arjessa, onko vanhemmilla mt-ongelma, joka vaikuttaa suhtautumisesssa lapseen, millainen isäsuhde, onko vanhemmilla omia traumoja, jotka vaikuttavat vanhemmuuteen jne...
Kun meidät kaikki analysoidaan läpikotaisin, on meillä kaikilla yo traumoja. Koska jokainen ihminen on keskeneräinen, niin me itse kuin meidät kasvattaneet vanhempamme.
Silti meistä kaikki eivät sairastu.Traumoja on eriasteisia. Toistuva välinpitämätön tai tunnetasolla lapsen tarpeisiin vastaamaton vuorovaikutus saa haavoittuvamman lapsen sairastumaan. Miksi vanhempi ei saisi syyllistyä? Määritelmä "hyvä perhe" on aivan liian yleisluontoinen, jotta siitä voisi päätellä paljoakaan lapsen masennuksen syistä.
Koska ihminen, joka ei vastaa lapsen tarpeisiin tunnetasolla, ei tee sitä pahuuttaan, vaan osaamattomuuttaan tai ymmärtämättömyyttään.
Syyllistyminen ja syyllistyminen ei paranna ketään. Siitä tulee vain marttyyrjä ja uhreja. Ainostaan oman toiminnan tiedostaminen ja muuttaminen parantaa. Ja siihen ei syyllisyyttä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä tiedä kaikkea: millainen kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä on, miten lapsen vauva-aikana on sujunut, miten vanhemmat toimivat lapsen kanssa arjessa, onko vanhemmilla mt-ongelma, joka vaikuttaa suhtautumisesssa lapseen, millainen isäsuhde, onko vanhemmilla omia traumoja, jotka vaikuttavat vanhemmuuteen jne...
Kun meidät kaikki analysoidaan läpikotaisin, on meillä kaikilla yo traumoja. Koska jokainen ihminen on keskeneräinen, niin me itse kuin meidät kasvattaneet vanhempamme.
Silti meistä kaikki eivät sairastu.Traumoja on eriasteisia. Toistuva välinpitämätön tai tunnetasolla lapsen tarpeisiin vastaamaton vuorovaikutus saa haavoittuvamman lapsen sairastumaan. Miksi vanhempi ei saisi syyllistyä? Määritelmä "hyvä perhe" on aivan liian yleisluontoinen, jotta siitä voisi päätellä paljoakaan lapsen masennuksen syistä.
Koska ihminen, joka ei vastaa lapsen tarpeisiin tunnetasolla, ei tee sitä pahuuttaan, vaan osaamattomuuttaan tai ymmärtämättömyyttään.
Syyllistyminen ja syyllistyminen ei paranna ketään. Siitä tulee vain marttyyrjä ja uhreja. Ainostaan oman toiminnan tiedostaminen ja muuttaminen parantaa. Ja siihen ei syyllisyyttä tarvita.
Jos lapsi kärsii masennuksesta, se ei poistu järkeilemällä. Väitän, että terve vanhempi tuntee tilanteessa syyllisyyttä. Nimenomaan tuntee. Ainoastaan geenien tai hoitotahon syyttely on defenssiivistä, jolloin vanhempi ei suostu eläytymään lapsen asemaan. Kaikki vanhemmat vaan eivät kestä syyllisyyttä, joka kuuluu vanhemmuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä tiedä kaikkea: millainen kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä on, miten lapsen vauva-aikana on sujunut, miten vanhemmat toimivat lapsen kanssa arjessa, onko vanhemmilla mt-ongelma, joka vaikuttaa suhtautumisesssa lapseen, millainen isäsuhde, onko vanhemmilla omia traumoja, jotka vaikuttavat vanhemmuuteen jne...
Kun meidät kaikki analysoidaan läpikotaisin, on meillä kaikilla yo traumoja. Koska jokainen ihminen on keskeneräinen, niin me itse kuin meidät kasvattaneet vanhempamme.
Silti meistä kaikki eivät sairastu.Traumoja on eriasteisia. Toistuva välinpitämätön tai tunnetasolla lapsen tarpeisiin vastaamaton vuorovaikutus saa haavoittuvamman lapsen sairastumaan. Miksi vanhempi ei saisi syyllistyä? Määritelmä "hyvä perhe" on aivan liian yleisluontoinen, jotta siitä voisi päätellä paljoakaan lapsen masennuksen syistä.
Koska ihminen, joka ei vastaa lapsen tarpeisiin tunnetasolla, ei tee sitä pahuuttaan, vaan osaamattomuuttaan tai ymmärtämättömyyttään.
Syyllistyminen ja syyllistyminen ei paranna ketään. Siitä tulee vain marttyyrjä ja uhreja. Ainostaan oman toiminnan tiedostaminen ja muuttaminen parantaa. Ja siihen ei syyllisyyttä tarvita.
Jos lapsi kärsii masennuksesta, se ei poistu järkeilemällä. Väitän, että terve vanhempi tuntee tilanteessa syyllisyyttä. Nimenomaan tuntee. Ainoastaan geenien tai hoitotahon syyttely on defenssiivistä, jolloin vanhempi ei suostu eläytymään lapsen asemaan. Kaikki vanhemmat vaan eivät kestä syyllisyyttä, joka kuuluu vanhemmuuteen.
Olen tuo 82, joka kertoi oman tarinansa. Juu, syyllisyyttä olen potenut. Ja huomannut, ettei siitä ole mitään hyötyä. Hyötyä on vain siitä, miten asia voidaan ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyminen ja syyllistyminen ei paranna ketään. Siitä tulee vain marttyyrjä ja uhreja. Ainostaan oman toiminnan tiedostaminen ja muuttaminen parantaa. Ja siihen ei syyllisyyttä tarvita.
Helvetin hyvin kirjoitettu.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyminen ja syyllistyminen ei paranna ketään. Siitä tulee vain marttyyrjä ja uhreja. Ainostaan oman toiminnan tiedostaminen ja muuttaminen parantaa. Ja siihen ei syyllisyyttä tarvita.
Helvetin hyvin kirjoitettu.
Kukkahattutäti, sinähän tykkäät siis myös minusta,
Se lukihäiriöinen
Koulukiusaaminen on ihan ykkönen. Lapsille tärkeintä on kuulua omaan viiteryhmään.
Kuka teistä edes aikuisena pystyisi käsittelemään sellaista jatkuvaa ryhmästä eristämistä ja julmaa pilkkaa henkilökohtaisista ominaisuuksista, joille ette mahda itse mitään?
Menet kodista ulos niin aina jossain ryhmä aikuisia huutelemassa perään, seuraamassa, tönimässä ja rikkomassa tavaroitasi. Lisäksi sinusta julkaistaisiin netissä pilkkakuvia nasevien iskulauseiden kera, joita sitten muut aikuiset jakelevat toisilleen. Työpaikalla, kun tulet huoneeseen tai uskallat sanoa mitään, porukka alkaa räkättää ja tirskua. Jos istut tuoliisi niin siitä irtoaa joku kahva tai istuimelle on jätetty joku haiseva jätös tai purkka. Tavaroitasi häviää tai menee rikki ja muut lähtevät lounaalle ja kahville ilman sinua. Esimiehet ja -naiset moittivat huolimattomuudesta, töiden laiminlyönnistä, huumorintajuttomuudesta ja siitä, että et sopeudu yhteisöön. Mikä se on sinussa vikana, kun muita niin ärsyttää. Olet yliherkkä itkupilli. Jos sanot takaisin, olet yliherkkä raivopää. Tätä sitten vuosikausia. Kukaan ei auta. Kaikki vähättelevät.
En oikein usko, että mikään hyvä perhe pystyy tuon kaiken vaikutusta kumoamaan vaan iso osa lopulta masentuu ja pieni prosentti sekoaa ihan totaalisesti ja kostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se seikka, että ihmissuhteet ja etenkin vanhempi-lapsi-suhde vaikuttaa voimakkaasti lapseen, pitää kieltää? Masennus ei tule tyhjästä tai ainoastaan geeneistä, kyllä siihen tarvitaan muitakin tekijöitä.
Olet täysin väärässä.
Tutkitusti geenit aiheuttavat masennuksen.
Vierailija kirjoitti:
Kukkahattutäti, sinähän tykkäät siis myös minusta,
Se lukihäiriöinen
Ai se oli sinun kommentti? Oho.
No joo, tykkään!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hyvissä perheissä" on monesti pelkkä kulissi pystyssä ja sen takana ihmiset voivat huonosti. Elämää ei kannattaisi käyttää kulissien pitelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
"Hyvissä perheissä" on monesti pelkkä kulissi pystyssä ja sen takana ihmiset voivat huonosti. Elämää ei kannattaisi käyttää kulissien pitelemiseen.
Onko tuo vain mutua vai löytyykö sinulla tutkittua tietoa väitteilesi?
Hyvä kysymys, mietin tässä tarkoitetaanko parempi osaista varakasta perhettä? Vai parempaa perhettä missä just ei ole negatiivisiä triggereitä, mitkä voivat lapsen kasvuun vaikuttaa huonolla tavalla, yhteiskunnasta riippumatta?
Jokatapauksessa molempiin vastaan että kyllä lapsi voi voida huonosti, mt ongelmia voi tulla.
Johtuen siintä ettei kukaan ihminen ole saari.
Vierailija kirjoitti:
Kakista ikävintä tuossa ylentämisessä on se, että se estää avun haun, koska eihän hyvän perheen lapsi sairastu... oikeasti hyvä perhe on sellainen, joka huomaa lapsen hädän ja hakee apua.
Ai niinkuin Samuli sai, joka leimattin syyttömänä kouluampujaksi? https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/10/kiusaaminen-voi-tappaa-nain-ne…
Riskit voivat olla pienemmät jos kotona on kaikki hyvin ja hyvät rakastavat vanhemmat, mutta kodin ulkopuolella tapahtuvat asiat voivat yhtä lailla laukaista mielenterveysongelmat.
Lisäksi riippuu yksilöstä kuinka tapahtumat vaikuttavat psyykeeseen. Toiset sairastuvat helpommin kuin toiset.
Huonoista oloista tulleet saattavat myös sisuuntua ja pärjätä elämässä hyvin taustoista huolimatta.
Ps. Kukkahattutäti. Minä niin pidän sinusta! Ei liity tähän ketjuun,mvaan yleensä tapaasi vastata.