Voiko "hyvän perheen" lapsi seota ja sairastua mieleltään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi. En tosin tiedä mitä tarkoitat "hyvällä perheellä". Vaikka jossakin perheessä olisi niin sanotusti kulissit kunnossa niin suljettujen ovien sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Hyvin toimeentulevissa ja muutenkin täydellisiltä vaikuttavissa perheissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa jne. Toki, mielenterveysongelmien synty on niin monmutkainen, että siihen vaikuttaa niin monenlaiset asiat (eikä kaikkein vähiten geeniperimä), että mitään yksittäistä syytä on vaikea osoittaa.

Kannattaa muistaa, että myös niissä "ei niin hyvistä perheissä" (köyhyyttä, vanhemmilla mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta jne.) kasvaneista lapsista voi tulla ihan tasapainoisia, menestyviä ja pärjääviä aikuisia.

Hyvillä perheillä tarkoitan sellaisia perheitä joissa ei ole kulissien takana luurankoja kaapissa.

Ap

No mistä sinä voit varmaksi tietää, että jollain ei ole luurankoja kaapissa? Juuri siksihän niitä kulisseja kai pidetään, että eivät paljastuisi.

Miten vaikeaa tämä on nyt tajuta?!

Ei kiinnosta tuttavaperheen luurangot, kiinnostaa TEOREETTINEN mahdollisuus siitä, että hyvinvoivasta perheestä joku oireilee psyykkisesti.

"Mutta mistä minä voin tietää jos kulissien takana onkin vaikka namusetä kaapissa??"

Ei saatana.

Ap! Sorry. Ihan ensimmäiseksi tuli mieleen ,että minkä ikäinen olet.

Vaikka olisi kuinka hyvästä perheestä, rakstavasta perheestä, perheestä, jossa vanhemmat ovat tasapainoisia jne, niin jos oletetaan, että vanhemmat ovat edes 40-vuotiaita, niin kuinka todennäköistä on, että kumpikin vanhempi ja perheen kaksi lasta eivät ole kokeneet yhtään traumaa, yhtään suurta surua, yhtään menetystä, yhtään väärää tulkintaa?

Hyvissäkin, rakastavissa perheissä koetaan kuolemaa, koulukiusaamista, lemmikkieläimen kuolemaa, lapsettomuutta, sekundaarista lapsettomuutta, hankalia synnytyksiä, keskenmenoja, kohtukuolemia, kätkytkuolemia, vaikeita ihottomia, palovammoja, psoriasista ( voi olla esim. teinille suuri haitta identiteetin muodostumiselle), sisaruskateutta, ystävien menetyksiä, isovanhempien pitkittyneitä kuolemaan johtavia sairauksia, omaisten yllätyskuolemia, lapsen kuolemaa, pätkätöitä, työttömyyttä, surua maailmantilanteesta, raiskauksia, ulkopuolisen pedofiliaa, vanhempien lapsena kokemaa insestiä pedofiliaa, stalkereita, vainoamista, väkivallan uhkaa exien taholta, esim. lääkärit saattavat joutua narkkien yms. kohteiksi, opettajat joutuvat joidenkin mielenterveysongelmaisten vanhempien kohteiksi, ryöstön uhriksi, tulipalo vie kodin, ulkomaalaisten sukulaisten kidnappaus, ulkomaalaisten sukulaisten kuolema uskonsa/ideologiansa yms. vuoksi, rintasyöpä jne. jne.

Moni masentuu siksi, kun suuria surullisia elämänmuutoksia on tapahtunut monia vähäisen ajan kuluessa. Itse koin 15-17-vuosina seuraavaa: rankkaa koulukiusaamista, läheisimmän isovanhemman rankan sairastamisen, äidin sairastamisen rintasyöpään, toisen isovanhemman sairastumisen syöpään, kolmannen isovanhemman sairastumisen syöpään, sen läheisimmän isovanhemman kuoleman, siskon jäämisen auton alle pari kuukautta ei tiedetty selviääkö edes hengissä, äidillä oli kohtukuolema, lääkäri-isää uhkasi juurikin narkki. Lähetteli uhkausposteja, jututti meitä lapsiakin kun tultiin koulusta, teki ryöstön meidän kotiin, josta varasti isän lääkärileiman.

Jälkikäteen on kpuhuttu, että ihme, kun edes selvittiin hengissä tuosta kaikesta. Oli päiviä, kun isän kanssa vierailtiin sairaaloiden 4-5 osastolla tapaamassa sukulaisia ja perheenjäseniä: 4 syöpäpotilasta ja sisko teholla.

Miten voi olla mahdollista, että ei ole mitään surua, menetystä tai "luurankoa" kaapissa? Jos siis puhutaan neljän hengen perheestä.

Kuka tahansa meistä voi sairastua mieleltään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin osastolla teininä ja voin sanoa että noin 60% muista nuorista siellä oli hyvistä ylempää keskiluokkaa olevista perheistä. Yleensä monet tälläiset nuoret kohtaavat kiusaamista esim paljon enemmän ja koska rahasta tai muista ihmisistä ei tarvitse huolehtia niin identtikriisejä tulee helpommin tässä iässä jotka voi sekoittaa pään. En nyt tiedä miksi mutta suurinosa nuorista oli aina hieman "emo" tai hevari, itsekkin olin.

Vai johtuiskohan kuitenki siitä, että "parempien " perheiden lapset otetaan helpommin osastolle? Kun otsassa ei ole leimaa jossa lukee moniongelmainen. Tai kun ei tarvitse ajatella, että lapsen osastolla olo ei auta mitään,koska ongelmat ovat alunperin vanhempien päihteiden väärinkäyttö. Oliskohan tällä mitään tekemisistä asian kanssa?

Totta kai voi.

Mielenterveys ei ole yksi asia vaan moniulotteinen kokonaisuus. Esimerkiksi biologiset tekijät vaikuttavat. Joillakin voi erittyä stressihormonia herkemmin mikä voi johtaa ahdistuneisuuteen.

Toisilla taas ei välttämättä erity toista hormonia/välittäjäainetta tarpeeksi mikä johtaa masentuneisuuteen. Nutrure vs nature onkin ikikysymys. Biologisen erilaisuuteen voi usein vaikuttaa hyvällä kasvatuksella.

Tiedän niin hyviä kuin huonojakin perheitä. Yksi tapaus hyvästä perheestä kärsii vaikka mistä ongelmasta. Vanhemmat ovat hyvä tuloiset ja auttavat esim. rahallisesti maksamalla vuokran yms. Kuitenkin kyseiselle tytölle on asetettu kovat vaatimukset (baletti, kielten opiskelu, yli 8 arvosanat) ja jos tyttö jotain tekee on syy yleensä kavereissa. Itse ja toinen yhteinen kaverimme saatiin monesti syyt niskoille ja olemme ns. huonommista perheistä kuin hän. Kuitenkin olemme ne jotka järkyttyy tämän tytön käytöksestä. Yliopistossa, ilmeisesti, on tämä tyttö/nainen nykyään, mutta hirvittävän huono luonne tällä tytöllä ja kerjää humiota käytöksellään (baariin ei kannata hänen kanssaan lähteä ellet halua olla se joka hänet raahaa kotiin) eikä ota vastuuta sanoistaan tai teoistaan.

Vastaavasti tiedän myös huonojen perheiden lapsia joilla menee huonosti, mutta eivät ole menneet korkeakouluihin. Mielestäni lapseen vaikuttavat niin perheen tulotaso (köyhyys tuo omat ongelmansa), mutta eniten vanhempien kasvatusmalli, rakkaus ja lämpö. Kaikissa tuntemissani tapauksissa juurikin lapsen ja vanhempien välinen vuorovaikutus, tuki, hyväksyntä ja rakkaus ovat puutteellisia.

Kuitenkin elämää on myös perheen ulkopuolella ja täältäkin voi tulla ongelmia esim. koulukiusaamisesta. Hyvä lapsuus auttaa selviytymään ongelmista.

Sille, joka sanoi masennuksen olevan helposti lääkittävissä jos se on biologinen... — Ei taida sinulla olla paljon tietoa siitä miten ihmisen aivot ja hormonaalinen systeemi välittäjäaineineen toimii. Esim. yksi välittäjäaine voi toimia yhdellä alueella tietyllä tavalla ja toisella alueella eri tavalla. Tästä syystä esim. skitsofreniaa on hankala lääkitä.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä oli törppö kysymys, jos tosissasi kysyit.

Ajattelin aivan samaa. AP joko provo tai tyhmä.

Masennusta esiintyy usein juuri ns. hyvissä perheissä, joissa ei riidellä ja kaikkeen toimintaan on selvät sävelet. Se on kasvavalle lapselle usein todella ahdistavaa kun ympärillä ei näe vihan tai muiden negatiivisten tunteiden luontevaa käsittelyä. Vastoin kaikkein tasaluonteisimpien ihmisten käsityksiä (ja heitä tunnutaan aina pitävän normina), ihminen hajoaa sisältä jos se ei saa välillä huutaa, itkeä ja raivota.

Yleissivistys:biologia ja psykologia kirjoitti:

Totta kai voi.

Mielenterveys ei ole yksi asia vaan moniulotteinen kokonaisuus. Esimerkiksi biologiset tekijät vaikuttavat. Joillakin voi erittyä stressihormonia herkemmin mikä voi johtaa ahdistuneisuuteen.

Toisilla taas ei välttämättä erity toista hormonia/välittäjäainetta tarpeeksi mikä johtaa masentuneisuuteen. Nutrure vs nature onkin ikikysymys. Biologisen erilaisuuteen voi usein vaikuttaa hyvällä kasvatuksella.

Tiedän niin hyviä kuin huonojakin perheitä. Yksi tapaus hyvästä perheestä kärsii vaikka mistä ongelmasta. Vanhemmat ovat hyvä tuloiset ja auttavat esim. rahallisesti maksamalla vuokran yms. Kuitenkin kyseiselle tytölle on asetettu kovat vaatimukset (baletti, kielten opiskelu, yli 8 arvosanat) ja jos tyttö jotain tekee on syy yleensä kavereissa. Itse ja toinen yhteinen kaverimme saatiin monesti syyt niskoille ja olemme ns. huonommista perheistä kuin hän. Kuitenkin olemme ne jotka järkyttyy tämän tytön käytöksestä. Yliopistossa, ilmeisesti, on tämä tyttö/nainen nykyään, mutta hirvittävän huono luonne tällä tytöllä ja kerjää humiota käytöksellään (baariin ei kannata hänen kanssaan lähteä ellet halua olla se joka hänet raahaa kotiin) eikä ota vastuuta sanoistaan tai teoistaan.

Vastaavasti tiedän myös huonojen perheiden lapsia joilla menee huonosti, mutta eivät ole menneet korkeakouluihin. Mielestäni lapseen vaikuttavat niin perheen tulotaso (köyhyys tuo omat ongelmansa), mutta eniten vanhempien kasvatusmalli, rakkaus ja lämpö. Kaikissa tuntemissani tapauksissa juurikin lapsen ja vanhempien välinen vuorovaikutus, tuki, hyväksyntä ja rakkaus ovat puutteellisia.

Kuitenkin elämää on myös perheen ulkopuolella ja täältäkin voi tulla ongelmia esim. koulukiusaamisesta. Hyvä lapsuus auttaa selviytymään ongelmista.

Sille, joka sanoi masennuksen olevan helposti lääkittävissä jos se on biologinen... — Ei taida sinulla olla paljon tietoa siitä miten ihmisen aivot ja hormonaalinen systeemi välittäjäaineineen toimii. Esim. yksi välittäjäaine voi toimia yhdellä alueella tietyllä tavalla ja toisella alueella eri tavalla. Tästä syystä esim. skitsofreniaa on hankala lääkitä.

Ja siis kyseisen hyvän perheen tyttö on kärsinyt ainakin masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Viiltelyä, itsemurhalla uhkailua jne.

Kyllä voi. Sairastuminen ei katso varallisuutta tai statusta.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista, että ei ole mitään surua, menetystä tai "luurankoa" kaapissa? Jos siis puhutaan neljän hengen perheestä.

Kulissit kunnossa. Eiku.

Ne ongelmat on lakaistu maton alle ja lapset säästetty kaikilta pettymyksiltä. Sitten kun elämä ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista ja vastuutonta karkelointia, ja tulee se ensimmäinen pettymys ja pitäisi ottaa vastuu teoista ja omasta elämästä pudotus on suuri. Mitä tiiviimmässä tynnyrissä on kasvanut, sitä korkeammalta putoaa.

Vierailija kirjoitti:

Masennusta esiintyy usein juuri ns. hyvissä perheissä, joissa ei riidellä ja kaikkeen toimintaan on selvät sävelet. Se on kasvavalle lapselle usein todella ahdistavaa kun ympärillä ei näe vihan tai muiden negatiivisten tunteiden luontevaa käsittelyä. Vastoin kaikkein tasaluonteisimpien ihmisten käsityksiä (ja heitä tunnutaan aina pitävän normina), ihminen hajoaa sisältä jos se ei saa välillä huutaa, itkeä ja raivota.

Joo, mun mies sairastui sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja masennukseen, kun hänen perheessään riideltiin vähintään joka viikko... Kiistatilanteita ja vihaa ei tarvi "käsitellä luontevasti" huutamalla ja paiskomalla tavaroita.

Ennenkuin kiillotatte omaa sädekehäänne, niin muistakaa:

Kaikki ei ole aina vanhempien syytä.

Eikä ansiota.

Esimerkiksi kiusaaminen voi laukaista masennuksen ja silloin on ihan sama mistä olet lähtöisin. Olipa sitten kyseessä koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen.

Kylläpä ihmiset ylentävät itsensä! Kuulkaa: me kaikki olemme kotivammaisia. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Ja Toiset vain tiedostavat asian paremmin kuin toiset.

Terv. Kasvatustieteilijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi. En tosin tiedä mitä tarkoitat "hyvällä perheellä". Vaikka jossakin perheessä olisi niin sanotusti kulissit kunnossa niin suljettujen ovien sisällä voi tapahtua mitä tahansa. Hyvin toimeentulevissa ja muutenkin täydellisiltä vaikuttavissa perheissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa jne. Toki, mielenterveysongelmien synty on niin monmutkainen, että siihen vaikuttaa niin monenlaiset asiat (eikä kaikkein vähiten geeniperimä), että mitään yksittäistä syytä on vaikea osoittaa.

Kannattaa muistaa, että myös niissä "ei niin hyvistä perheissä" (köyhyyttä, vanhemmilla mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta jne.) kasvaneista lapsista voi tulla ihan tasapainoisia, menestyviä ja pärjääviä aikuisia.

Hyvillä perheillä tarkoitan sellaisia perheitä joissa ei ole kulissien takana luurankoja kaapissa.

Ap

No mistä sinä voit varmaksi tietää, että jollain ei ole luurankoja kaapissa? Juuri siksihän niitä kulisseja kai pidetään, että eivät paljastuisi.

Miten vaikeaa tämä on nyt tajuta?!

Ei kiinnosta tuttavaperheen luurangot, kiinnostaa TEOREETTINEN mahdollisuus siitä, että hyvinvoivasta perheestä joku oireilee psyykkisesti.

"Mutta mistä minä voin tietää jos kulissien takana onkin vaikka namusetä kaapissa??"

Ei saatana.

Myös sinun lapsesi voi sairastua. Toivotko silloin ystäviesi miettivän miten hyvä/huono äiti olet ja millaiset kulissit olet kasannut?

Mitä tarkoitat hyvällä perheellä?

Tarkoitatko, perheellä paljon varallisuutta, hyvät työpaikat, akateeminen koulutus, asuu kalliilla asuinalueella, korkea status jne.

Vai, lapsi on saanut perheessä turvallisen elinympäristön, läsnäolevat vanhemmat, turvallisuutta, paljon aikaa, luotettavia muita aikuisia ympärilleen, ikäistään seuraa jne.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ihmiset ylentävät itsensä! Kuulkaa: me kaikki olemme kotivammaisia. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Ja Toiset vain tiedostavat asian paremmin kuin toiset.

Terv. Kasvatustieteilijä

Kakista ikävintä tuossa ylentämisessä on se, että se estää avun haun, koska eihän hyvän perheen lapsi sairastu... oikeasti hyvä perhe on sellainen, joka huomaa lapsen hädän ja hakee apua.

Miten me nyt määritellään hyvä perhe? Tiedän laidasta laitaan masentuneita ihmisiä, kaikilla on traumaattinen lapsuus tavalla tai toisella. Se voi johtua rikoksista, jotka on kohdistunu lapseen, se voi johtua etäisestä lapsi-vanhemmuussuhteesta (ei esimerkiksi koskaan näytetä tunteita, ei halata, ei sanota et rakastetaan, ei saa näyttää negatiivisia tunteita), se voi johtua kiusaamisesta, siitä että lapsen ei ole tarvinnut kokea pettymystä, vanhemmat korvaa ajan rahalla, alkoholismista ja päihteiden käytöstä, vaativasta kasvuyhteisöstä (pitää vaan tehdä koko ajan jotain sata lasissa ja mielellään täydellisesti)...

Ihminen on vaikea kokonaisuus, eikä tulotaso kerro aina siitä, että lapselle on voitu tarjota perusturvallinen lapsuus, vaikka kaikki on muuten kunnossa. Ja mun mielestä on surullista, että näiden "parempien" perheiden ongelmia vähätellään, kun ei mukamas voi olla mitään syytä, etteikö lapsi voisi masentua.