Naiset, mies kaipaa neuvoja. (mitä nainen haluaa?)

Tietääkö nainen itsekään mitä hän haluaa?  Ensimmäisen sivun vastauksista päätellen ei taida tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että et vain ole vaimon mielestä tarpeeksi seksikäs mies ja/tai vaimosi ei ylipäätään pidä seksistä yhtä paljon kuin sinä. Kuinka usein tuotat hänelle orgasmin? Oletko hyvännäköinen?

Niin ehkä vaimoni ei enään pidä minua seksikkäänä. Minusta tuntuu, etten ole ollut hänen intohimonsa kohde vuosiin. En ole pitänyt kirjaa, mutta usein. 1-2 krt kuussa se onnistuu yhdynnässä ja joka kerta sormilla. Ainoastaan vaimon aloitteesta otetut pikaiset ovat sellaisia, ettei hän välttämättä saa, mutta itse on kertonut pitävänsä myös näistä pikaisista.

Olen hyvän näköinen. Naiset ovat juosseet perässäni ja en epäile etteikö minulle olisi ottajia (teidän, että kuulostan kusipää narsisitilta, mutta suoraan kysymykseen suora vastaus). Harrastan liikuntaa sen mitä muilta kiirteiltäni ehdin, mutta missään nimessä mikään plösö en ole, toki lihasta saisi olla enemmän. Mutta vartaloni on miehekäs.

Ai olet mieheni ja eksynyt tälle palstalle.

Kuten olen vastannut valitukseesi siitä etten enää huomioi sinua, niin sinä lopetit huomioimasta minua ensiksi. Lisäksi aloit arvostella minua eri asioista. En enää tunne olevani haluttu ja viehättävä.

Seksissä koen rasuttavana vaatimuksena, että pitäisi saada joka päivä ja yhdynnässä, se ei ole fyysisesti mahdollista yksinkertaisesti. Ehdotan pikaseksiä koska tiedän että sinä haluat panna, mutta minä en ole yhtään sillä tuulella, mutta epäitsekkäästi annan sitä. Sitten valitat, että en käyttäydy tarpeeksi intohimoisesti.

Mitä enemmän yritän väkisin teeskennellä tai oikeasti kokea intohimoa sitä vähemmän sitä tunnen. Tällä hetkellä pelkään menettäväni sen kokonaan sinua kohtaan tätä menoa. Vaatimalla sitä ei voi kokea. Sinäkään et nauttisi seksistä jos koko ajan sängyssä ja sen ulkopuolella vastisin sinua nauttimaan kiihkeämmän näköisesti ja enemmän ja kritisoisin aina jälkeenpäin, että suorituksestasi ei välittynyt tarpeeksi intohimoa.

Sellaisen vaatiminen toiselta on 100% itsekästä ja kyse on siitä, että et saanut toivomaasi performanssia jonka mielestäsi ansaitset koska olet komea ja muutkin naiset ocat sinusta kiinnostuneita. Siinä ei ole kyse siitä, että ajattelisit vaimon parasta ja sitä että hän itse nauttisi omalla tavallaan. On kyse siitä, että mielestäsi "ansaitset" ksikinpuolin enemmän vaimoltasi koska koet antavasi hänelle tarpeeksi siksi, että ylipäätään olet hänen kanssaan kun koer olevasi ikäänkuin lahja naisille. Vaimosi näkökulmasta hän antaa enemmän kuin saa ja ainun pitäisi huomattavasti lisätä panostuksia suhteeseenne (henkisesti, huomioimalla ja osoittamalla arvostusta), jos haluat suhteenne säilyvän ja jopa välttää eron.

Tämä voisi periaatteessa olla oman vaimoni kirjoittama komentti. Pelottavaa (suhteemme jatkon kannalta) ajatella, että hän kokee tilanteemm/minun käyttäytymiseni noin. Jos vaimoni ajattelee näin, niin pystyyköhän asioita enää edes korjaamaan.. 

sinä lopetit huomioimasta minua ensiksi. 

Voi olla... Ihminen on erehtyväinen. Anna anteeksi. Eitkö kuitenkaan laske sille mitään arvoa, että olen viimeiset 4 vuotta yrittänyt huomoida?

Sitten valitat, että en käyttäydy tarpeeksi intohimoisesti.

Pikaseksi on pikaseksiä. Mutta kun minulla ei ole vuosiin ollut sellaista tunnetta, että sinä sydämmesi pohjasta/intohimoisesti haluaisin tehdä minulle hyvää. Et sängyssä, etkä sen ulkopuolella.

Sinäkään et nauttisi seksistä jos koko ajan sängyssä ja sen ulkopuolella vastisin sinua nauttimaan kiihkeämmän näköisesti ja enemmän ja kritisoisin aina jälkeenpäin, että suorituksestasi ei välittynyt tarpeeksi intohimoa.

Voin vain kuvitella kuinka pahalta tuntuu harrastaa seksiä kanssani, jos se ei tunnut hyvältä (vaikka niitä orgasmeja saatkin). En ole mielesäni kritisoinut sinua. Olen joskus puhunut, että jos sinulla on jotain estoja, niin voismme ydessä puhumalla yrittää selvittää asioita, niin jotta voisit nauttia seksistä täysillä,

Sellaisen vaatiminen toiselta on 100% itsekästä ja kyse on siitä, että et saanut toivomaasi performanssia jonka mielestäsi ansaitset koska olet komea ja muutkin naiset ocat sinusta kiinnostuneita. 

Minusta kumppaneiden pitäisi suhtautua toisiinsa intohimoisesti. En ole vaatinut mitään, mutta mielessäni ajattelen, että minun tulisi saada intohimoasi osakseni, yritänhän parhaani, että sinulla ja perheellämme olisi kaikki hyvin. Jos et tunne minua kohtaan syviä tunteita, niin sano se saatana. En halua olla kanssasi missään järkilitossa. Kyllä me voidaan eronkin jälkeen olla ystäviä ja varmasti saadaan talous ja lastenhoidot toimimaan, ei se ero niin kauheaa voi olla, joten jos sinusta tuntuu, etten ole elämäsi mies niin sano se.

AP

Erittäin mielenkiintoista. Olen se jota kommentoit. Vastasit aivan samoin sanoin kuin mieheni! Mekin oltu 4 v yhdessä. Millä kirjaimella etunimesi alkaa?

Ahdistuun tekststäsi ja itken parhaillaan. Koen tuon hirveänä painostuksena että pitäisi koki ajan olla 100% intohimoa tai sitten ero. Ja etä jos en jaksa aina muura kuin pikaseksiä tai onnistu saamaan orkkua niin= en rakasta sinua ja ero. Kamalaa painostusta ja kiristystä. Jos vaikka itse tykkäät jäätellstä, niin takuulla vuosien mittaan intosi hälvenee, jos puoliso tyyliin hatkuvasti istuttaa sinut tuoliin ja sanoo että "nyt syö jäätelöä ja näytä että nautit siiä. Et syö tarpeeksi nautiskellen. Mikä on vialla etkö tykkää jäätelöstä, hyvä on ei enää kkinä osteta sitä. Kun kulho on tyhjä niin hän calittaa, että mikset voihkinut syödessä enemmän eikö se ollutkaan hyvää ja et taida enää tykätä jäätelöstä."

Tykkään harrastaa seksiä kanssasi. Olen äärettömän pahoillani ettei se, oma tyylini ja lulnteeni ja tapani pitää siitä riitä sinulle vaan minun pitäisi olla enemmän ja toisenlainen,  tai ero.

En ole miehesi. Kuten aloituksesta voit lukea olemme olleet yhdessä yli 8 vuotta. Olen pahoillani, että itket ja ahdistut komenttini vuoksi. Pakko sanoa, että minullekin tuli paha olo sinun viestisäni, kun aloin ajattelemaan, että voisiko vaimoni tuntea meidän tilanteen niinkuin sinä kirjoitat.

Olet ymmärtänyt hieman väärin. En todellakaan tarkoita, että seksin tai muutenkaan vaimoni suhtautumisen minuun pitäisi olla yhtä intohimoa, en todellakaan. Mutta edes joskus. Ongelma kun on siinä, että minusta tuntuu, ettei vaimoni ole suhtautunut minuun intohimoisesti NELJÄÄN (4) vuoteen. Muistan ne ajat kun hän vielä suhtautui minuun sillä lailla, että hän halusi miellyttää (siis joskus tehdä asioita ihan vaan siksi, että minä tykkään) minua.

Sanon nyt vielä saman asian erillailla.. Olisin onnellinen, jos vaimo edes kerran puolessa vuodessa tekisi jotain, sellaista mistä tietää minun pitävän (hän kyllä tietää mistä pidän, eikä se ole mitään kovin ihmeellistä) AP

Niinhän hän tekeekin ilmeisesti. Kirjoitit että vaimo välillä ehdottaa nopeaa seksiä koska tietää sinun tekevän mieli vaikkei itse ole sillä tuulella.

Auttaisiko tosiaan ihan uusi vaihde, ota vaikka ensi kerralla (tai jo tänä iltana ;) esiin esim köysi ja ilmoita, että nytpä harrastatte vähän sidontaa ja pulinat pois. Jos olette tulleet vuosien mittaan liian kaverillisiksi ja tarvitaan jotain ravistelevaa, jotta hänkin alkaa nähdä sinut taas miehenä eikä puolisona. Itse kun olen vähän ujo, niin kaikki uusi seksisä on vähän noloa aluksi, joten kannattaa varautua siihen. Se on hyväkin, jotta astutte uuteen ns epämukavuusalueelle.

Naiset itse asiassa kyllästyä seksissä nopeammin vanhaan tuttuun kuin miehet, ihan tutkitusti, vaikka yleisessä puheessa moni luulee toisin. Ja minusta seksi on se mihin parisuhde perustuu eli sen osuutta ei voi vähätellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä luin ketjun läpi ja tuli joitain ajatuksia. Onko vaimosi käyttänyt hormonaalista ehkäisyä käytännössä koko suhteenne ajan, ennen kuin nyt lopetti (miinus raskaudet tietenkin)? Siis kun sitähän sanotaan, että naisen tulisi testata mies ilman hormoneita ennen lapsi haaveita tai avioliittoa, koska hormonit muokkaa persoonaa/haluja yms. Ja sit kun ne lopulta lopettaa niin sitä normalisoituu..

Entä oletko joskus sanonut tai todennut jotain ikävää tai neutraalia, jonka nainen ottaa negatiivisesti. Ihan pelkkä ääneen ihmettely löysästä nahasta mahassa voi huonolla hetkellä sanottuna jäädä kummittelemaan mieleen arvosteluna ja muutama vastaava niin sammakko niin aiai.

Tosiaan naisen tärkein sukupuoli elin on ne aivot, joten kehuminen kannattaa. Mielellään spontaanisti ja sydämestä. Jos toinen on pieruverkkareissa tukka likaisena lapsen räkä puserolla ja meet kertomaan että "näytät tänään erityisen hyvältä" nii ei mee läpi. Mutta kehuminen kannattaa, myös jos nainen on vaikkapa viettänyt paljon aikaa etsimällä lapsille nättejä ja kohtuuhintaisia vaatteita nii kannattaa sanoa puseroa hienoksi/kivan väriseksi... Ja hommata joskus myös itse ne puuttuvat talvikengät sille taaperolle.

Siivoaminen ja oma aloitteisuus sulla tais muuten olla hallinnassa.

Ja se seksi, oletko kysynyt mitä vaimosi oikeasti haluaa? Siis viime aikoina? Itselläni meni jossain vaiheessa tosi kuivaksi, kun olisin halunnut kokeilla vaikka ja mitä (mitä en pari vuotta takaperin halunnut) ja tiesin miehen hyvin perinteisen vaniljaseksin ystäväksi. Koita siinä sitten kakistaa ulos, että jotain erikoista ois kiva vaihteeksi..

Mutta loppujen lopuksi jokainen voi vastata vain omasta onnellisuudestaan, yksi elämä ja silleen.

Mä luin ketjun läpi ja tuli joitain ajatuksia. Onko vaimosi käyttänyt hormonaalista ehkäisyä käytännössä koko suhteenne ajan, ennen kuin nyt lopetti (miinus raskaudet tietenkin)? Siis kun sitähän sanotaan, että naisen tulisi testata mies ilman hormoneita ennen lapsi haaveita tai avioliittoa, koska hormonit muokkaa persoonaa/haluja yms. Ja sit kun ne lopulta lopettaa niin sitä normalisoituu..

Ei aivan alusta asti, mutta ehkä puolen vuoden yhdessäolon jälkeen

Entä oletko joskus sanonut tai todennut jotain ikävää tai neutraalia, jonka nainen ottaa negatiivisesti. Ihan pelkkä ääneen ihmettely löysästä nahasta mahassa voi huonolla hetkellä sanottuna jäädä kummittelemaan mieleen arvosteluna ja muutama vastaava niin sammakko niin aiai.

Sanoisin, että en, mutta tosiaan olisi ihme, jos en olisi joskus sanonut jotain, jonka hän voi tulkita väärin. Vaimollani on suhteellisen vähäisä muutoksia tullut raskauksista, mutta siitä olen alusta asti pitänyt huolen, että niistä en vahingossakaan lipsauta mitään negatiivistä. Eiväthän ne ulkopuolisen mielestä varman naista kaunista, mutta henkilökohtaisesti olen vilpittömästi sitä mieltä, että ne ovat osa meidän yhteistä tarinaamme, eivätkä ne häiritse minua yhtään.

Tosiaan naisen tärkein sukupuoli elin on ne aivot, joten kehuminen kannattaa. Mielellään spontaanisti ja sydämestä. Jos toinen on pieruverkkareissa tukka likaisena lapsen räkä puserolla ja meet kertomaan että "näytät tänään erityisen hyvältä" nii ei mee läpi. Mutta kehuminen kannattaa, myös jos nainen on vaikkapa viettänyt paljon aikaa etsimällä lapsille nättejä ja kohtuuhintaisia vaatteita nii kannattaa sanoa puseroa hienoksi/kivan väriseksi...

Niinpä... Aivot on vaan niin valtavanpaljon mutkikkaampi sukupuolielin kuin penis :D

Ja hommata joskus myös itse ne puuttuvat talvikengät sille taaperolle.

No tätä virhettä en kyllä tee :D mukaan voin lähteä valitsemaan ja mielelläni ne maksankin, mutta vaimo on itsekkin sitä mieltä että hän hoitaa valitsemisen.

Siivoaminen ja oma aloitteisuus sulla tais muuten olla hallinnassa.

Meillä on molempien mielestä reilutyönjako ja minä hoidan oman osuuteni hyvin. Lisäksi saatan vaimoa ilahduttaakseni (tai siis yritän) hoitaa hänenkin asioitaan.

Ja se seksi, oletko kysynyt mitä vaimosi oikeasti haluaa? Siis viime aikoina? Itselläni meni jossain vaiheessa tosi kuivaksi, kun olisin halunnut kokeilla vaikka ja mitä (mitä en pari vuotta takaperin halunnut) ja tiesin miehen hyvin perinteisen vaniljaseksin ystäväksi. Koita siinä sitten kakistaa ulos, että jotain erikoista ois kiva vaihteeksi..

Olen avoin ja kiinnostunut kaikesta. Ymmärrän hyvin, että kun puhutaan seksuaalisuudesta, niin ei ole normaalia. Jokaisella on niin omanlaisiaan mieltymyksiä ja fantasioita. Vaimo kyllä tietää ja tuntee minut ja luulisin, että hän voisi minulle kertoa kaikkein pervoimmatkin halunsa.

Mutta loppujen lopuksi jokainen voi vastata vain omasta onnellisuudestaan, yksi elämä ja silleen

Niinpä... AP

Vierailija kirjoitti:

Olemme pitkässä suhteessa (yli 8 vuotta) oleva kolmenkympin molemmin puolin oleva parsikunta ja meillä on 3 ja 5-vuotiaat lapset. Ns. perusasiat ovat ihan kunnossa, molemmat käymme töissä ja niin edelleen. Niinkuin arvata saattaa elämämme on aika hektistä ja energia menee pääsoin töihin ja muihin arkiaskareisiin. Vaimoni kait rakastaa minua ja varmaan on kaikinpuolin tyytyväinen suhteeseemme. Hän ei kuitenkaan koskaan (moneen vuoteen) tehnyt mitään minua miellyttääkseen, tarkoitan nyt esim. hierontaa tai sängyssä jotain mistä minä olen kertonut pitäväni ja missä minä olisin yksin saavana osapuolena. Minä siis koen, ettei vaimoa juurikaan kiinnosta, että minulla olisi hyvä olla.

Nyt kysyisin naiset teiltä mitä minä voisin tehdä asian korjaamiseksi? Ajattelin, että voisin tehdä jotain pieniä (tai suurempiakin) tekoja, joilla näyttäisin hänelle, että hänen hyvinvoinitinsa on minulle tärkeää ja takaa-ajatuksena tietenkin on, että hänkin havahtuisi tekemään jotain minua miellyttävää. Kaikenlaista olen tietysi kokeillut, enkä kaikkea tekemisiäni ala tässä luettelemaan, mutta laittakaas vinkkejä. Eli mitä toivioisit, että miehesi tekisi? Mikä saisi sinut onnelliseksi? Ja muistakaa peukutella toistenne vastauksia.

Kiitos jo etukäteen. M32

Jos olet itse hieronut vaimoasi ja tehnyt muuta vastaavaa hänen hyväksesi ja olet ilmoittanut, että haluaisit  hierontaa, eikä vaimosi tee sitä siitä huolimatta, niin häntä ei yksinkertaisesti vain kiinnosta hyvinvointisi. Se, että hän ei tee sitä oma-aloitteisesti voi johtua myös siitä, että se ei yksinkertaisesti tule hänen mieleensä.

Anteeksi vain jo etukäteen, mutta jostain syystä minua ärsyttäisi kaltaisesi mien. Olet perusteellisen analyyttinen, jäsentelevä ja suunnitelmallinen rakkauselämäsi suhteen. Mikä olet ammatiltasi? Ehkä naisesi on kyllästynyt jatkuvaan analyyttiseen otteeseen tunneperäisissä(kin) asioissa? Mitäpä jos revittelisit, seuraisit vaistojasi ja tekisit joskus jotain vähemmän kartoitettua & suuniteltua? 😉 Lisäksi olet perusteellisen perusteleva ja arvatenkin aina oikeassa. En kestäisi; vaikuttaisi mielialaan, halukkuuteen ja kaikkeen muuhunkin elämässä. Sorry.

Sinun tarpeisiisi ei vasta, ja mietit, miten voisit tehdä enemmän puolisosi hyväksi sillä taka-ajatuksella että siten saisit haluavasi? Tuo on tarvitsevan vässykän käytöstä, josta on sinulle vain haittaa. Lukaisepa tämä: http://www.vauva.fi/keskustelu/2655904/kiltin-miehen-syndrooma-saa-aika…

Näkökulma kirjoitti:

Anteeksi vain jo etukäteen, mutta jostain syystä minua ärsyttäisi kaltaisesi mien. Olet perusteellisen analyyttinen, jäsentelevä ja suunnitelmallinen rakkauselämäsi suhteen. Mikä olet ammatiltasi? Ehkä naisesi on kyllästynyt jatkuvaan analyyttiseen otteeseen tunneperäisissä(kin) asioissa? Mitäpä jos revittelisit, seuraisit vaistojasi ja tekisit joskus jotain vähemmän kartoitettua & suuniteltua? 😉 Lisäksi olet perusteellisen perusteleva ja arvatenkin aina oikeassa. En kestäisi; vaikuttaisi mielialaan, halukkuuteen ja kaikkeen muuhunkin elämässä. Sorry.

Ihan täsmälleen samaa ajattelin. Mieheni on DI ja voisin kuvitella hänen kirjoittavan samalla tapaa kuin ap, siis ilman tunteita ja sydäntä, ihan kuin kirjoittaisi vaikka puun kaatamisesta ja sen jälkeisistä töistä. Halki, poikki ja pinoon vaan, mitäs tuota enempää tunteilemaan, tehdään hommat pois alta ja sillä siisti. Ja näin mennään päivästä toiseen, kuukausi toisensa perään. Ei ole mitään intohimoa, ei kaunista sanaa, ei ihanaa katsetta ja ohi mennessä varastettua kosketusta, vain sitä helvatun arkea. Olen paljon mielummin töissä kuin mieheni kanssa. Töissä on mukavia kohteliaita ihmisiä, joille olen tärkeä työkaveri, kotona olen vain ihminen, jota mies ei edes halua tuntea paremmin. Enkä hänelle halua enää itseäni enempää avatakaan kun mitä luultavimmin se kääntyy jotenkin minua vastaan.

Mitä minä kaipaisin lisää? Tai olisin joskus kaivannut. No juuri sitä välittävää kaunista katsetta useamman kerran arjessa. Katsetta, jossa näkyy, että olemme yhdessä syystä, ei vain sen takia, että meillä on lapsia ja yhteinen koti. Haluaisin kosketuksia, jotka tuntuisivat siltä, että mieheni pitää minusta silloinkin kun raahaudun kotiin ylitöistä, ei sellaisia, että tiedän hänen taas illalla könyävän viereeni mela pystyssä. Lapsemme ovat upeita, mutta meidän parisuhteemme ei ole. Olen lapsille parempi äiti kuin miehelleni vaimo. Sama on myös miehelläni. Hän on lapsille hyvä isä, mutta kehno mies. Tämä liitto on niin aikansa elänyt, että jos nyt mieheni alkaisi jotakin korjausliikkeitä tekemään, niin se lähinnä tympisi, ei ilahduttaisi.

Mulla kiinnittää huomion, että ap kertoo hiomioivansa vaimoaan tekemällä kotitöitä. Eihän se ole huomiointia vaan itsestäänselvä velvollisuus molemmilla vanhemmilla perheessä. Ihan kuin näkisit hänet ensisijassa kodinhoitajana ja lastesi äitinä. Silti itse valitat, ettei vaimo huomioi sinua romanttisesti nimenomaan miehenä. Miten itse olet huomioinut vaimoasi romanttisesti _naisena_?

Mä oon naisena tosi väsynyt. Mies haluaa seksiä koko ajan, minäben ollenkaan. Eniten seksihaluja stoppaa se, että mies haluaa suihinottoa ja hierontaa eturauhasen alueelta. Siis myös paikasta joka hajullaan oksettaa minua. Lisäksi seksiä pitäisi olla, vaikka mies ei tee mitään kotona ja koskettaa vain silloin kun haluaa panna. Tuntuu kamalalta tajuta, että en vain enää 20 vuoden jälkeen halua lihonutta miestäni. Minulla on elämässä ihminen, joka saa minut syttymään. Mutta myös hän on varattu ja sinnittelee onnettomassa suhteessa lasten vuoksi.

Tasa-arvoinen parisuhde ja esim vartaloni kehuminen voisivat auttaa seksielämän paranemiseen. Annan kyllä miehelleni, koska on julmaa pitää toista puutteessa. Kyllä sen 5 minuuttia kestää vaikka kauppalistaa tai siivoamista ajatellen.

Pidä huoli, että vaimosi saa riittävästi apua arjen pyörityksessä ja lasten kanssa. Muuta en osaa neuvoa. älä tee hyvänä pitämistä vaihtokauppana seksiin. Hienoa, että mietit vaimosi tarpeita!

Yllätyin huomatessani miten paljon ohimenevät huomionosoitukset ja kosketukset merkitsevät minulle. Sillä on uskomaton vaikutus. Huono päiväni helpottuu kun mies ohimennessään keittiöstä kietoo käden ympärilleni puristaa lämpimän hellästi ja sanoo vaikka että lasangette tuoksuu tosi hyvältä, kiitos kun jaksoit tänäänkin tehdä ruuan valmiiksi. Ja katoaa olohuoneeseen. Tuollaiset pienet asiat arjen täytteenä on toiminut paremmin kuin ruusut ja illalliset. Toki niillekkin on kysyntää ja aikansa. Vuosia jaksanutta väsynyttä vaimoa lähtisin jollain suuremmallakin muistamaan. Vaikka päivä rirehtöörinä aikuisten alkoholi kylpylässä helunoiden kera kun olet meidän sirkusta niin monet vuodet pyörittänyt, mokomakin mahtinainen.

Vierailija kirjoitti:

Jospa alkajaisiksi antaisit hänen ensin nukkua univelkansa pois kaikessa rauhassa. Toisekseen, voisit ehdottaa avioitumista. Se olisi pitänyt hoitaa pois alta jo 6 v sitten, mutta parempi herätä siihen nyt kuin vielä myöhemmin. Kolmanneksi, voisit ymmärtää, että jos sinä " ajattelit tehdä jotain" (suomennos: et siis tähän saakka ole tehnyt mitään) vain siksi, että se velvoittaisi tai herättelisi sitten häntä samaan, et ole muuta kuin itsestäsi kiinnostunut egoisti.

Avioitumista? Oletko nyt ihan pimahtanut? Tuossahan on suhde viimisellä taipaleella, kenties lähellä loppua, ei sitä avioliitto pelasta.

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma kirjoitti:

Anteeksi vain jo etukäteen, mutta jostain syystä minua ärsyttäisi kaltaisesi mien. Olet perusteellisen analyyttinen, jäsentelevä ja suunnitelmallinen rakkauselämäsi suhteen. Mikä olet ammatiltasi? Ehkä naisesi on kyllästynyt jatkuvaan analyyttiseen otteeseen tunneperäisissä(kin) asioissa? Mitäpä jos revittelisit, seuraisit vaistojasi ja tekisit joskus jotain vähemmän kartoitettua & suuniteltua? 😉 Lisäksi olet perusteellisen perusteleva ja arvatenkin aina oikeassa. En kestäisi; vaikuttaisi mielialaan, halukkuuteen ja kaikkeen muuhunkin elämässä. Sorry.

Ihan täsmälleen samaa ajattelin. Mieheni on DI ja voisin kuvitella hänen kirjoittavan samalla tapaa kuin ap, siis ilman tunteita ja sydäntä, ihan kuin kirjoittaisi vaikka puun kaatamisesta ja sen jälkeisistä töistä. Halki, poikki ja pinoon vaan, mitäs tuota enempää tunteilemaan, tehdään hommat pois alta ja sillä siisti. Ja näin mennään päivästä toiseen, kuukausi toisensa perään. Ei ole mitään intohimoa, ei kaunista sanaa, ei ihanaa katsetta ja ohi mennessä varastettua kosketusta, vain sitä helvatun arkea. Olen paljon mielummin töissä kuin mieheni kanssa. Töissä on mukavia kohteliaita ihmisiä, joille olen tärkeä työkaveri, kotona olen vain ihminen, jota mies ei edes halua tuntea paremmin. Enkä hänelle halua enää itseäni enempää avatakaan kun mitä luultavimmin se kääntyy jotenkin minua vastaan.

Mitä minä kaipaisin lisää? Tai olisin joskus kaivannut. No juuri sitä välittävää kaunista katsetta useamman kerran arjessa. Katsetta, jossa näkyy, että olemme yhdessä syystä, ei vain sen takia, että meillä on lapsia ja yhteinen koti. Haluaisin kosketuksia, jotka tuntuisivat siltä, että mieheni pitää minusta silloinkin kun raahaudun kotiin ylitöistä, ei sellaisia, että tiedän hänen taas illalla könyävän viereeni mela pystyssä. Lapsemme ovat upeita, mutta meidän parisuhteemme ei ole. Olen lapsille parempi äiti kuin miehelleni vaimo. Sama on myös miehelläni. Hän on lapsille hyvä isä, mutta kehno mies. Tämä liitto on niin aikansa elänyt, että jos nyt mieheni alkaisi jotakin korjausliikkeitä tekemään, niin se lähinnä tympisi, ei ilahduttaisi.

lyhyesti, sinun kanssa haluaisin vielä vaihtaa ajatuksia, mutta nyt ei ole mahdollisuutta kirjoitella enempää, joten ethän katoa taajuuksilta, kiitos. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla kiinnittää huomion, että ap kertoo hiomioivansa vaimoaan tekemällä kotitöitä. Eihän se ole huomiointia vaan itsestäänselvä velvollisuus molemmilla vanhemmilla perheessä. Ihan kuin näkisit hänet ensisijassa kodinhoitajana ja lastesi äitinä. Silti itse valitat, ettei vaimo huomioi sinua romanttisesti nimenomaan miehenä. Miten itse olet huomioinut vaimoasi romanttisesti _naisena_?

Ketjussa alkaa olla jo aika paljon tekstiä, joten ymmärrän, ettei kaikki jaksa lukea kaikkia läpi. Meillä on työnjako ja sen lisäksi haluan ilahduttaa toista tekemällä ylimääräistä. Myös vaimon toivomia yllätyksiä olen järjestellyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkökulma kirjoitti:

Anteeksi vain jo etukäteen, mutta jostain syystä minua ärsyttäisi kaltaisesi mien. Olet perusteellisen analyyttinen, jäsentelevä ja suunnitelmallinen rakkauselämäsi suhteen. Mikä olet ammatiltasi? Ehkä naisesi on kyllästynyt jatkuvaan analyyttiseen otteeseen tunneperäisissä(kin) asioissa? Mitäpä jos revittelisit, seuraisit vaistojasi ja tekisit joskus jotain vähemmän kartoitettua & suuniteltua? 😉 Lisäksi olet perusteellisen perusteleva ja arvatenkin aina oikeassa. En kestäisi; vaikuttaisi mielialaan, halukkuuteen ja kaikkeen muuhunkin elämässä. Sorry.

Ihan täsmälleen samaa ajattelin. Mieheni on DI ja voisin kuvitella hänen kirjoittavan samalla tapaa kuin ap, siis ilman tunteita ja sydäntä, ihan kuin kirjoittaisi vaikka puun kaatamisesta ja sen jälkeisistä töistä. Halki, poikki ja pinoon vaan, mitäs tuota enempää tunteilemaan, tehdään hommat pois alta ja sillä siisti. Ja näin mennään päivästä toiseen, kuukausi toisensa perään. Ei ole mitään intohimoa, ei kaunista sanaa, ei ihanaa katsetta ja ohi mennessä varastettua kosketusta, vain sitä helvatun arkea. Olen paljon mielummin töissä kuin mieheni kanssa. Töissä on mukavia kohteliaita ihmisiä, joille olen tärkeä työkaveri, kotona olen vain ihminen, jota mies ei edes halua tuntea paremmin. Enkä hänelle halua enää itseäni enempää avatakaan kun mitä luultavimmin se kääntyy jotenkin minua vastaan.

Mitä minä kaipaisin lisää? Tai olisin joskus kaivannut. No juuri sitä välittävää kaunista katsetta useamman kerran arjessa. Katsetta, jossa näkyy, että olemme yhdessä syystä, ei vain sen takia, että meillä on lapsia ja yhteinen koti. Haluaisin kosketuksia, jotka tuntuisivat siltä, että mieheni pitää minusta silloinkin kun raahaudun kotiin ylitöistä, ei sellaisia, että tiedän hänen taas illalla könyävän viereeni mela pystyssä. Lapsemme ovat upeita, mutta meidän parisuhteemme ei ole. Olen lapsille parempi äiti kuin miehelleni vaimo. Sama on myös miehelläni. Hän on lapsille hyvä isä, mutta kehno mies. Tämä liitto on niin aikansa elänyt, että jos nyt mieheni alkaisi jotakin korjausliikkeitä tekemään, niin se lähinnä tympisi, ei ilahduttaisi.

lyhyesti, sinun kanssa haluaisin vielä vaihtaa ajatuksia, mutta nyt ei ole mahdollisuutta kirjoitella enempää, joten ethän katoa taajuuksilta, kiitos. Ap

Täällähän minä. Mieheni kanssa en ole puhunut tänään sanaakaan ja hän on ollut koko päivän harrastamassa ja toisessa huoneessa oven takana. Hän ei tullut edes syömään meidän kanssamme. Lasten kanssa olen, vietän lauantaita ja välillä käväisen täällä. :)

Up, onko nykyään elo parempaa?