Lue keskustelun säännöt.
Listataan ahdistavia sosiaalisia tilanteita
03.10.2016 |
Se kun lenkkipolulla tulee joku vastaan. Pitääkö katsoa silmiin ja hymyillä, vai katsoako vain eteen tielle. Jos hymyilee, niin siinähän voi vaikka tahtomattaan näyttää siltä että flirttailee tai sitten toinen ihminen voi kokea sen ahdistavana. Jos taas ei tee niin, niin toinen voi pitää sinua tylynä. Kauhean vaikeaa.
Kommentit (400)
Kun joku turisti tms. kysyy tietä kohteeseen tai suuntaan minne olet itsekin menossa. Jos sanot, että olet menossa itsekin sinne, joudut kävelemään mahdollisesti melko pitkän matkan tuntemattoman ihmisen kanssa. Jos vain neuvot, kävelettekö sitten peräkanaa, mikä on ehkä vielä vaivaannuttavampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sunnuntaiaamuna armottomassa kankkusessa raahaudut lähikauppaan ostamaan viimeisillä tyhjillä pulloilla edes pari tasoittavaa hedariin ja ahdistukseen, niin tunkiessasi kassin viimeistä pulloa siihen palautusmasiinaan, kone menee ensin tilttiin. Siinä sitten myyjää huikkaamaan paikalle, hiki otsalta jo valuen. No, lopulta kun saat kuitin ja menet sen sekä niiden parin tasurikaljan kanssa kassalle - niin eiköhän siinä juuri edellä jonossa ole joku vanhempi mummo, joka jää laskemaan kolikoitaan ja kaivelemaan kaiken maailman bonus- ym kortteja, vain hetken päästä huomatakseen kadottaneensa silmälasinsa, joita ilman ei näitä tietenkään löydä.
Lopulta, ikuisuuksien kuluttua, vielä pakollisten kuulumisten kyselyiden jälkeen, kun tämä mummo siirtyy kassalta ja olet valmis vihdoin ostamaan ne pari kaljaasi sillä pullokuitilla, huomauttaa myyjä kellon olevankin juuri viittä yli yhdeksän, joten hän ei voi enää myydä alkoholijuomia.
Vierailija kirjoitti:
Kaupan kassaksi en suostuisi mistään hinnasta, koska ei voi poistua kun ahdistaa.
Tätä olen myös miettinyt. Ei onnistuisi.
Mua ahdistaa aina ihan hirveästi olla kotona, kun huoltomiehet tulee käymään! Varsinkin ennen kun asuin opiskelijakämpässä huoltotöistä ei edes ilmoitettu aina etukäteen, vaan sisään vain silloin tällöin ramppasi kaikenmaailman jengiä. En tiedä ees mikä siinä mua niin ahdistaa, mutta tosi kiusallista kun joku tuntematon rukkaa sun keittiötä tms!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menee ainoana asiakkaana johonkin pieneen kauppaan js haluaisi vain katsella. Vaivaannuttavaa.
Juuri tämä ahdistaa myös minua! Ja kaupan ei tarvitse olla edes pieni kun joku myyjä saattaa silti lyöttäytyä seuraan. Monesti mennyt myyjän takia vaatteiden shoppailufiilikset heti ekan kaupan jälkeen ja olen tullut masentuneena kaupungilta kotiin. Mä en pysty ostamaan vaatteita (tai muutakaan) jos myyjä hengittää niskaan.
Näin myös. Tulee nopea lähtö kohteliaan mukakierroksen jälkeen. Eikö kaupan alalla tätä älytä? Antakaa asiakkaiden olla rauhassa ja tulla itse kysymään, jos tarvitsevat jotkain. Älkää seurako katsellanne, mitä asiakas katselee. Antakaa asiakkaan mennä rauhassa sovituskoppiin, ilman kuikuiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa istua lasteni vanhempainilloissa. En tiedä oikeastaan mitään kamalampaa: Sydän hakkaa, posket punottaa ja hiki nousee kainaloihin, vaikka en sanoisi koko illan aikana mitään.
Kun näkee terapeutin missä tahansa muualla kuin siellä istuntohuoneessa, jossa kerrot hänelle synkimmät murheet, salaisuudet ja kaappien luurangot. Siviilissä on todella vaivaannuttavaa sitten yrittää pirteästi moikata.
Juhlat ja kaveritapaamiset, joihin on joutunut kumppanin vanavedessä. En itse tunne ketään, ei ole mitään yhteisiä puheenaiheita kenenkään kanssa ja kukaan ei edes yritä jutella minulle. Kuitenkaan ei voi jättäytyä pois, koska puoliso loukkaantuisi ja muu porukka ihmettelisi, miksi en ole paikalla. En ole sosiaalinen ihminen ja tutustun parhaiten muihin ajan kanssa, en pakotettuna.
Se kun joku huutelee henkilökohtaisia asioita eteenpäin. Ystäväni ovat ihania ihmisiä, mutta ihan järkyttäviä lörppöjä ja juorukelloja. Yksikin puhuu miehensä erektiovaikeuksista avoimesti naisporukassa. Mielestäni hän loukkaa miehensä yksityisyyttä pahasti. En voi itsekään puhua avoimesti kaikista asioista joista haluaisin ystävieni tietävän, koska sitten niistä tietäisi koko muu kylä myös. Ärsyttää myös yhden ystävän tapa puida muiden ystäviemme ongelmia ja voivotella selän takana sen sijaan, että puhuisi suoraan heille.
Sitten ahdistaa miehet, jotka luulevat minun iskevän heitä jos juttelen heille ystävällisesti. Minulla on sormus sormessa. Imartelevat itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun olet kaivellut puurahassa hiki hiuksia pitkin noruen multapaakkuja pahimmissa pihatyövaatteissa ja koskenut vahingossa kasvojasikin multaisilla käsillä, eikä ole aikomustakaan näyttäytyä kenellekään ennen suihkua ja normaalia vaatetusta. Silloin tapahtuu jotakin yllättävää, joka pakottaa sinut juoksemaan ihmisten ilmoille kadulle multaisissa puutarhahanskoissa, vaarin multaisissa saappaissa ja 20 vuotta vanhoissa multaisissa tuulihousuissa sekä niihin epäsopivassa miehesi mökkitakissa, hiukset liimaantuneina hikisinäa multaisia kasvoja kehystämään. Kun naapurin lapsi tippuu puusta ja koira karkaa, ja viileä ja tyylikäs työkaverisi tulee kadulla vastaan, eikä ole pakotietä.
Vierailija kirjoitti:
Se kun olet kaivellut puurahassa hiki hiuksia pitkin noruen multapaakkuja pahimmissa pihatyövaatteissa ja koskenut vahingossa kasvojasikin multaisilla käsillä, eikä ole aikomustakaan näyttäytyä kenellekään ennen suihkua ja normaalia vaatetusta. Silloin tapahtuu jotakin yllättävää, joka pakottaa sinut juoksemaan ihmisten ilmoille kadulle multaisissa puutarhahanskoissa, vaarin multaisissa saappaissa ja 20 vuotta vanhoissa multaisissa tuulihousuissa sekä niihin epäsopivassa miehesi mökkitakissa, hiukset liimaantuneina hikisinäa multaisia kasvoja kehystämään. Kun naapurin lapsi tippuu puusta ja koira karkaa, ja viileä ja tyylikäs työkaverisi tulee kadulla vastaan, eikä ole pakotietä.
Puutarhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailjia kirjoitti:
Se kun joku vanha tuttu pyytää FB:ssä kaveriksi ja kysyy että mitä kuuluu.
Itse asiassa ylipäätään, jos joku netissä, viestin välityksellä tms. kysyy että mitä kuuluu. Tiedät että nyt pitäisi alkaa jutella, mutta et ole sillä tuulella eikä ole mitään aihetta, josta olisi helppoa aloittaa keskustelu. Pitäisi vaan kertoa kuulumiset, vaikka mitään erityistä kerrottavaa ei ole, ja jatko on epäselvää. Kysyt että mitä hänelle kuuluu, hän sanoo että hyvää, olet että okei ja sitten mitä?
Kun joku kysyy että mitä kuuluu, tiedät jo siinä vaiheessa, että tästä tulee kiusallista. Ja ahdistavaa, koska et kuitenkaan haluaisi huonontaa välejäsi tähän ihmiseen, mutta pelkäät epämukavuutesi johtavan siihen, että välinne huononevat, koska tämä henkilö luulee, ettet haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka oikeasti et vain halua väkisin jutella jostain niin turhasta kuin että mitä kuuluu.
Uskomatonta, aivan kuin omasta kynästäni! Tuo "mitä kuuluu" on ahdistanut minua jo lapsesta saakka, kun sukulaismammat katsoivat söpöstelevästi ja kysyivät että mitäs pikku x:lle kuuluu, hihihi. Keskustelunavauksena tuo on aivan jäätävän huono oli tilanne mikä tahansa. Kamalinta on, että ihmiset ottavat sen niin, että pitää alkaa luettelemaan kuluneen päivän tai viikon arkisia tapahtumia vesijumpassa käynnistä ja mattojen tamppaamisesta alkaen, niin ikään kuin se voisi kiinnostaa kuulijaa. En hirveästi jaksa kuunnella vastaavia läheisiltäkään ellei tarinaan liity jotain erikoista ja kiinnostavaa, ja kiinnostus on kyllä nolla jos kertojana on tuntematon tai puolituttu. Tämä on ilmeisesti aika epäkorrekti ajatus, mutta sanonpa nyt ääneen kun anonyymipalstalla ollaan. Jos multa joku nykyään kysyy mitä kuuluu mä sanon nopeasti jostain myöntävää ja pyrin heti ohjaamaan keskustelua johonkin asiaan ettei vain tarvitse hymistellä jonkun uuden käsirasvan tai siskontyttärenveljennaapurin vesirokon ympärillä.
MITÄ KUULUU, *ahdistus*
No siihen vastataan "kiitos hyvää, entä sinulle?" Tai tyyliin " oikein hyvää, just alkoikin syysloma ja onkin ihanat ilmat, ajattelin lukea ja käydä vaeltamassa. Mitä sinulle kuuluu?"
Ei siinä kuulu juurtajaksaen selvittää mitä oot tehnyt viimeisen vuoden aikana, miten peräpukamat jaksavat ja miten masennusterapia edistyy.
Ihmebantussa on käsitelty hyvin hankalia tilanteita. Youtubesta voitte vilkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailjia kirjoitti:
Se kun joku vanha tuttu pyytää FB:ssä kaveriksi ja kysyy että mitä kuuluu.
Itse asiassa ylipäätään, jos joku netissä, viestin välityksellä tms. kysyy että mitä kuuluu. Tiedät että nyt pitäisi alkaa jutella, mutta et ole sillä tuulella eikä ole mitään aihetta, josta olisi helppoa aloittaa keskustelu. Pitäisi vaan kertoa kuulumiset, vaikka mitään erityistä kerrottavaa ei ole, ja jatko on epäselvää. Kysyt että mitä hänelle kuuluu, hän sanoo että hyvää, olet että okei ja sitten mitä?
Kun joku kysyy että mitä kuuluu, tiedät jo siinä vaiheessa, että tästä tulee kiusallista. Ja ahdistavaa, koska et kuitenkaan haluaisi huonontaa välejäsi tähän ihmiseen, mutta pelkäät epämukavuutesi johtavan siihen, että välinne huononevat, koska tämä henkilö luulee, ettet haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka oikeasti et vain halua väkisin jutella jostain niin turhasta kuin että mitä kuuluu.
Uskomatonta, aivan kuin omasta kynästäni! Tuo "mitä kuuluu" on ahdistanut minua jo lapsesta saakka, kun sukulaismammat katsoivat söpöstelevästi ja kysyivät että mitäs pikku x:lle kuuluu, hihihi. Keskustelunavauksena tuo on aivan jäätävän huono oli tilanne mikä tahansa. Kamalinta on, että ihmiset ottavat sen niin, että pitää alkaa luettelemaan kuluneen päivän tai viikon arkisia tapahtumia vesijumpassa käynnistä ja mattojen tamppaamisesta alkaen, niin ikään kuin se voisi kiinnostaa kuulijaa. En hirveästi jaksa kuunnella vastaavia läheisiltäkään ellei tarinaan liity jotain erikoista ja kiinnostavaa, ja kiinnostus on kyllä nolla jos kertojana on tuntematon tai puolituttu. Tämä on ilmeisesti aika epäkorrekti ajatus, mutta sanonpa nyt ääneen kun anonyymipalstalla ollaan. Jos multa joku nykyään kysyy mitä kuuluu mä sanon nopeasti jostain myöntävää ja pyrin heti ohjaamaan keskustelua johonkin asiaan ettei vain tarvitse hymistellä jonkun uuden käsirasvan tai siskontyttärenveljennaapurin vesirokon ympärillä.
MITÄ KUULUU, *ahdistus*
No siihen vastataan "kiitos hyvää, entä sinulle?" Tai tyyliin " oikein hyvää, just alkoikin syysloma ja onkin ihanat ilmat, ajattelin lukea ja käydä vaeltamassa. Mitä sinulle kuuluu?"
Ei siinä kuulu juurtajaksaen selvittää mitä oot tehnyt viimeisen vuoden aikana, miten peräpukamat jaksavat ja miten masennusterapia edistyy.
Entä jos vastassa on kotiäiti jonka elämä pyörii neljän seinän sisällä eikä oikeastaan kuulu mitään. Älkää pliis kyselkö.
Kun facebookissa keskustelutoiminto on unohtunut päälle eli näyt olevan paikalla ja jooku ryhtyy keskusteluun kanssasi, mutta et oikeastaan ehtisi etkä jaksaisi, mutta keskustelua ei voi tyssätäkään noin vain. Varsinkaan, jos toinen kyselee ja jatkaa muina niehinä, ilman kiirettä minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailjia kirjoitti:
Se kun joku vanha tuttu pyytää FB:ssä kaveriksi ja kysyy että mitä kuuluu.
Itse asiassa ylipäätään, jos joku netissä, viestin välityksellä tms. kysyy että mitä kuuluu. Tiedät että nyt pitäisi alkaa jutella, mutta et ole sillä tuulella eikä ole mitään aihetta, josta olisi helppoa aloittaa keskustelu. Pitäisi vaan kertoa kuulumiset, vaikka mitään erityistä kerrottavaa ei ole, ja jatko on epäselvää. Kysyt että mitä hänelle kuuluu, hän sanoo että hyvää, olet että okei ja sitten mitä?
Kun joku kysyy että mitä kuuluu, tiedät jo siinä vaiheessa, että tästä tulee kiusallista. Ja ahdistavaa, koska et kuitenkaan haluaisi huonontaa välejäsi tähän ihmiseen, mutta pelkäät epämukavuutesi johtavan siihen, että välinne huononevat, koska tämä henkilö luulee, ettet haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka oikeasti et vain halua väkisin jutella jostain niin turhasta kuin että mitä kuuluu.
Uskomatonta, aivan kuin omasta kynästäni! Tuo "mitä kuuluu" on ahdistanut minua jo lapsesta saakka, kun sukulaismammat katsoivat söpöstelevästi ja kysyivät että mitäs pikku x:lle kuuluu, hihihi. Keskustelunavauksena tuo on aivan jäätävän huono oli tilanne mikä tahansa. Kamalinta on, että ihmiset ottavat sen niin, että pitää alkaa luettelemaan kuluneen päivän tai viikon arkisia tapahtumia vesijumpassa käynnistä ja mattojen tamppaamisesta alkaen, niin ikään kuin se voisi kiinnostaa kuulijaa. En hirveästi jaksa kuunnella vastaavia läheisiltäkään ellei tarinaan liity jotain erikoista ja kiinnostavaa, ja kiinnostus on kyllä nolla jos kertojana on tuntematon tai puolituttu. Tämä on ilmeisesti aika epäkorrekti ajatus, mutta sanonpa nyt ääneen kun anonyymipalstalla ollaan. Jos multa joku nykyään kysyy mitä kuuluu mä sanon nopeasti jostain myöntävää ja pyrin heti ohjaamaan keskustelua johonkin asiaan ettei vain tarvitse hymistellä jonkun uuden käsirasvan tai siskontyttärenveljennaapurin vesirokon ympärillä.
MITÄ KUULUU, *ahdistus*
No siihen vastataan "kiitos hyvää, entä sinulle?" Tai tyyliin " oikein hyvää, just alkoikin syysloma ja onkin ihanat ilmat, ajattelin lukea ja käydä vaeltamassa. Mitä sinulle kuuluu?"
Ei siinä kuulu juurtajaksaen selvittää mitä oot tehnyt viimeisen vuoden aikana, miten peräpukamat jaksavat ja miten masennusterapia edistyy.Entä jos vastassa on kotiäiti jonka elämä pyörii neljän seinän sisällä eikä oikeastaan kuulu mitään. Älkää pliis kyselkö.
Kai nyt kotiäidilläkin on omat aivot ja ajatuksia. Kotikin on arvokas paikka ja lasten kanssa sattuu ja tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailjia kirjoitti:
Se kun joku vanha tuttu pyytää FB:ssä kaveriksi ja kysyy että mitä kuuluu.
Itse asiassa ylipäätään, jos joku netissä, viestin välityksellä tms. kysyy että mitä kuuluu. Tiedät että nyt pitäisi alkaa jutella, mutta et ole sillä tuulella eikä ole mitään aihetta, josta olisi helppoa aloittaa keskustelu. Pitäisi vaan kertoa kuulumiset, vaikka mitään erityistä kerrottavaa ei ole, ja jatko on epäselvää. Kysyt että mitä hänelle kuuluu, hän sanoo että hyvää, olet että okei ja sitten mitä?
Kun joku kysyy että mitä kuuluu, tiedät jo siinä vaiheessa, että tästä tulee kiusallista. Ja ahdistavaa, koska et kuitenkaan haluaisi huonontaa välejäsi tähän ihmiseen, mutta pelkäät epämukavuutesi johtavan siihen, että välinne huononevat, koska tämä henkilö luulee, ettet haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka oikeasti et vain halua väkisin jutella jostain niin turhasta kuin että mitä kuuluu.
Uskomatonta, aivan kuin omasta kynästäni! Tuo "mitä kuuluu" on ahdistanut minua jo lapsesta saakka, kun sukulaismammat katsoivat söpöstelevästi ja kysyivät että mitäs pikku x:lle kuuluu, hihihi. Keskustelunavauksena tuo on aivan jäätävän huono oli tilanne mikä tahansa. Kamalinta on, että ihmiset ottavat sen niin, että pitää alkaa luettelemaan kuluneen päivän tai viikon arkisia tapahtumia vesijumpassa käynnistä ja mattojen tamppaamisesta alkaen, niin ikään kuin se voisi kiinnostaa kuulijaa. En hirveästi jaksa kuunnella vastaavia läheisiltäkään ellei tarinaan liity jotain erikoista ja kiinnostavaa, ja kiinnostus on kyllä nolla jos kertojana on tuntematon tai puolituttu. Tämä on ilmeisesti aika epäkorrekti ajatus, mutta sanonpa nyt ääneen kun anonyymipalstalla ollaan. Jos multa joku nykyään kysyy mitä kuuluu mä sanon nopeasti jostain myöntävää ja pyrin heti ohjaamaan keskustelua johonkin asiaan ettei vain tarvitse hymistellä jonkun uuden käsirasvan tai siskontyttärenveljennaapurin vesirokon ympärillä.
MITÄ KUULUU, *ahdistus*
No siihen vastataan "kiitos hyvää, entä sinulle?" Tai tyyliin " oikein hyvää, just alkoikin syysloma ja onkin ihanat ilmat, ajattelin lukea ja käydä vaeltamassa. Mitä sinulle kuuluu?"
Ei siinä kuulu juurtajaksaen selvittää mitä oot tehnyt viimeisen vuoden aikana, miten peräpukamat jaksavat ja miten masennusterapia edistyy.Entä jos vastassa on kotiäiti jonka elämä pyörii neljän seinän sisällä eikä oikeastaan kuulu mitään. Älkää pliis kyselkö.
Jos ei kuulu mitään, voi vastata että eipä mitään, kiitos kysymästä, entäpä itsellesi. Ei minullekaan yleensä kuulu mitään erityistä vaikka olen muka villiä opiskelijaelämää viettävä sinkku. Eikös tämä kysymys ole lähinnä sellainen "how are you" josta voi halutessaan yrittää kehitellä jotain tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Kun facebookissa keskustelutoiminto on unohtunut päälle eli näyt olevan paikalla ja jooku ryhtyy keskusteluun kanssasi, mutta et oikeastaan ehtisi etkä jaksaisi, mutta keskustelua ei voi tyssätäkään noin vain. Varsinkaan, jos toinen kyselee ja jatkaa muina niehinä, ilman kiirettä minnekään.
Tämä! Etenkin kun pää on tyhjä eikä keksi mitään kirjoitettavaa eikä edes mitään tekosyytä millä voisi keskustelusta luistaa kun toinen on kuitenkin nähnyt sinun lukeneen viestin.
Ja entäpä esim. yöllä (eli kännissä) chattiin kirjoitettu "moi"? Pitääkö aamulla viestin nähdessään kirjoittaa tälle krapulaiselle "moi"?
Kun on viimeinen työpäivä, olen vienyt kahvihuoneeseen leipomani kakun ja ajattelen asian olevan sillä selvä (käyn toki kiittämässä ja hyvästelemässä ihmiset yksitellen työhuoneissaan ennen lähtöäni), niin yhtäkkiä havaitsen ilman sähköistyvän, kuulen supinaa ja kaikki kokoontuvat ympärilleni. He ovat hankkineet yllätyksenä jäähyväislahjan. Itse tykkään antaa muille lahjoja, mutta koen lahjojen vastaanottamisen äärimmäisen vaivaannuttavana. Sitten minun odotetaan pitävän koko porukalle kiitospuhe, jossa kerron miten hyvin viihdyin, työ oli monipuolista, työkaverit mukavia, jne jne. Miksi asiasta pitää tehdä niin iso numero ja kollektiivinen tapahtuma, argh... Ihan mukavaa, että välittävät, mutta tykkään mielummin kiittää ja puhua ihmisille kahden kesken, enkä olla suuren joukon keskipisteenä. Myös lahjojen avaaminen on vaivaannuttavaa lahjan antajan läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Se kun lenkkipolulla tulee joku vastaan. Pitääkö katsoa silmiin ja hymyillä, vai katsoako vain eteen tielle. Jos hymyilee, niin siinähän voi vaikka tahtomattaan näyttää siltä että flirttailee tai sitten toinen ihminen voi kokea sen ahdistavana. Jos taas ei tee niin, niin toinen voi pitää sinua tylynä. Kauhean vaikeaa.
Meillä on paikallisella lenkkipolulla ns. oikea suunta kiertää sitä, mutta mä tykkään vaihtelusta ja juoksen sitä ympäri suuntaa vaihdellen. Se on vaan hauskaa kun joku tulee välillä vastaan ja jos tulee useamman kerran vastaan niin voi jo moikata tai nyökätä että jep, taas tehtiin kierros molemmat ja vielä jaksaa ehkä pari lisää :-)
Kun ajattelet käydä myöhään illalla viemässä nopeasti roskat jossain kauhtuneessa yöpaidassa, josta suunnilleen näkyy läpi ja sitten samaan aikaan (miespuolinen)naapuri avaa ovensa ja tulee samaan aikaan hissiin.
Voi ei, mä oon aina pitänyt mitä kuuluu -kysymystä turvallisena ja huomioonottavana keskustelunavauksena, johon toisella on runsaasti vaihtoehtoja vastata. En oleta, että pitäisi olla jotain huimaa kerrottavaa tai alkaa luettelemaan arkensa tapahtumia, vaan keskustelun voi halutessaan lopettaa nopeasti, kertoa jotain itselleen tärkeää tai kehitellä jutunjuurta jostain pikkuasiasta, missä kyllä autan sitten eteenpäin jos toista tuntuu kuitenkin kiinnostavan jutella vaikkei mitään erityisiä kuulumisia olisikaan.
Chatissa puolitutulta tuleva mitä kuuluu ahdistaa kyllä minuakin, ja esim. mese, whatsapp ym. joissa viestin lähettäjä näkee onko viesti luettu, ovat lähes henkistä väkivaltaa!