Listataan ahdistavia sosiaalisia tilanteita

Kun naapuri sattuukin tulemaan samaan aikaan hissille ja joutuu yhdessä sekä odottamaan hissiä että olemaan hississä.

Osallistuessa uudelle kurssille tms. ja tulee tilaisuuteen myöhässä ja kaikki muut ovat jo paikoillaan istumassa.

Ylipäätään kaikkien puolituttujen/tuttujen näkeminen yllättäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tapaa kaupassa tutun, moikkaa ja vaihtaa pari sanaa. Sitten törmää tähän uudestaan jossain toisessa hyllyvälissä. Pitääkö jotenkin huomioida tuttu uudestaan? 🤔 Yleensä yritän vältellä törmäämistä loppureissun.

Itse tokaisen "terve taas" ja pitää vielä näitä juttuja ostaa kun on päässyt loppumaan

Ja se toinen kääntyy sun puoleen ja kysyy: "Anteeks, en kuullut. Mitä sanoit?" Ja sä sanot "Näitä juttuja vaan, pitää ostaa... on loppumaan päässeet"

Ja se kaveri katsoo rusinapakettia sun kädessä ja sanoo "Ahaa". Sitten teidän on pakko keksiä lisää sanottavaa, että pääsette tilanteesta sujuvasti eteenpäin.

Tarkotin sitä jos katseet kohtaa siellä hyllyjen välissä niin sillon sanon. Jos kumpikaan ei katso toista niin ei silloin ole mitään järkeä sanoa mitään

Vierailija kirjoitti:

Se kun lainaa kirjastosta jotain noloa, räväkkää tai epästereotyyppistä. Kirjastotädit ovat yleensä niin kiltin ja konservatiivisen näköisiä sekä kiireettömän oloisia, että varmasti huomaavat paheksua lukemisiani ja elokuvamakuani.

Äitini on kirjastotäti ja on sanonut monesti että niitä ei kiinnosta hittojakaan mitä ihmiset lainaa 😄

Ei hemmetti miten epäsosiaalista porukkaa täällä on xD

Kun kurssilla on ryhmätyö etkä tunne kurssilta ketään, ja pitäisi jotenkin lyöttäytyä johonkin porukkaan

Esim. tänään: Kaupasta tulin toisen ihmisen kanssa yhtä aikaa pois, sit me lähdettiin kävelemään samaa tahtia samaan suuntaan, ohitettiin yhdessä kävelytie ja jatkettiin kävelyä sen jälkeen yhä samaan suuntaan. Hän ilmeisesti hidasti takanani, kun häntä ei hetkeen näkynyt, mutta sitten kääntyessäni kulkemaan toisen kaupan parkkipaikan laitaa pitkin näin tämän kulkemassa parkkipaikan halki kohti samaa pistettä kuin minäkin! Kauhistelin siinä jo, että ei hitsi, nyt me kohdataan taas siellä parkkipaikan kulmassa ja awkward matka jatkuu, mutta onneksi hän menikin ohitseni kauppaan (tai jonnekin), ja sain jatkettuakin kävelyä itsekseni. Kiusallisuus vältetty.

Jossain juhlassa, kun pöytään on laitettu kuusi toisilleen tuntematonta tai puolituttua samaan pöytään ja keskustelua olisi kehitettävä. Keskustelua syntyy ja olo on levollinen. Mutta pöydässä istuu se yksi, joka ei puhu eikä pukahda mitään. Mitä siinä voi tehdä, jos toinen näyttää siltä, ettei halua osallistua keskusteluun. Yritetään vaihtaa aihetta, ei auta. Kehität keskustelua vaikka ruuasta ja puhut tälle mykälle, mutta mitään vastausta ei tule. Ilme ei edes värähdä. Luovutin.

Ja mä luulin että MINÄ olen kömpelö sosiaalisissa tilanteissa... En taida sittenkään olla se pahin tämän ketjun perusteella :D

Se kun olet ihan karmean näköinen ja tulossa vaikka yövuorosta täysin ryytyneenä jossain hesen univormun paidassa ja leopardilegginsseissä, neljä rähjäistä muovipussillista tavaraa käsissä, ja sitten joku naapuri tms, mille haluaa "esittää kunnon kansalaista" tulee vastaan. Itse haluaisin aina olla siistin näköinen ihmisten ilmoilla (en siis tarkoita meikkiä) etenkin puolituttuja nähdessä. Aina ei vaan pysty.

Se kun olet kahden tyypin kanssa ja teillä juttu luistaa, sit toinen niistä tyypeistä lähtee ja juttu sinun ja sen toisen kanssa ei luistakaan. Niin tulee sellainen tunne, että se luulee, että sun mielestä se toinen oli kivempi tai sen seurassa esitit kivaa, mut nyt tän toisen kaa ootki ihan hirvee tai sillee.

(:D)

Se kun käynnistät tietokoneen, avaat nettisivun tms. toisen henkilön ollessa vieressäsi. Kaikki tuntuu paljon hitaammalta, kun et odota yksin. Ja se kun sanot että "onpas tää nyt hidas!" ja ajattelet, että nyt se älyää, että toteat selvän asian vain, koska hiljaisuus siinä odottaessa on niin kiusallista sun mielestä.

Mulla on vaikeinta tutun näkeminen kaupassa. Menen siitä ihan lukkoon ja unohdan yhtäkkiä kaiken mitä olin ostamassa. Olen ehkä ajatellut etukäteen katselevani rauhassa kaikkea mutta sitten se tutun näkeminen jotenkin sekoittaa kaikki ajatukset ja haluan vaan äkkiä pois kaupasta. Tää on jotenkin todella noloa, ikää kuitenkin jo 35.

Kiitos tästä ketjusta, ihanaa etten ole ainoa "kummajainen".

Kun menee kaverin kanssa shoppailemaan tai jonnekin julkisille paikoille ja hän törmää johonkin kaveriinsa ja alkaa juttelemaan jotain inside juttuja ja unohtaa olemassaoloni täysin. Siinä sitten vaan sivussa hymistelee kolmantena pyöränä.. Miks mulle aina käy näin??? :((

Kun sanot jollekin ohimennen jotain ja se innostuukin juttelemaan, ja kadut että sanoit mitään, koska et halunnu mitenkään ruveta juttelemaan, vaan olla vaan rauhassa ja sanoit sen asian vaan ohimennen jatkaaksesi sitten rauhallista stressitöntä epäsosiaalista olotilaasi.

Apteekissa asiointi. Lauma kiilusilmäisiä farmaseutteja hönkii niskaasi heti kun astut sisään, valmiina esittelemään pukamasalvoja ja emätinvoiteita. Niitä eiedes saa säädettyä, jäävät metrin päähän huokumaan kun yrität katsella jotakin.

Se kun istut bussissa etupenkille, koska tykkäät nähdä maisemat edessäsi, ja kuski alkaa jutella, koska mahdollisesti ajattelee, että istut siinä koska olet puhelias, vaikka oikeasti olet hiljainen ja ujo, ja se bussikuski ehkä kokee, ettei ole tarpeeksi viihdyttävää juttuseuraa, kun et oikein innostu, vaikka istuit siihen "hänen juttujaan kuuntelemaan". Ja se kun et tiedä, että ajatteleeko se bussikuski yhtikäs mitään vai onko tämä kaikki vaan sun päässä.

Se kun katsot jotain toisen ihmisen ohi ja yrität kaikin tavoin huomaamattomasti muka ei tarkoituksella osoittaa, ettet tuijota tätä henkilöä, vaan tosiaankin vain katsot jotain hänen takanaan olevaa.

Se kun et ole varma, onko joku ihminen tuttu ja sitten tarkkailet häntä huomataksesi, ettei se ollutkaan hän, mutta tämä henkilö ehti huomata katseesi.

Se kun kahvilassa, torilla tms. haluaisit katsoa rauhassa tuotevalikoimaa, mutta myyjä jo kyselee sinulta, että mitä saisi olla, vaikka siis tosiaankin haluaisit ensin edes tutustua siihen valikoimaan. Joskus lähden tällöin vain pois enkä osta mitään, siitäs saivat kun painostivat.

Se kun olet lähtemässä huoneesta, pöydän äärestä, penkiltä tai mistä tahansa, ja olisit lähtemässä just kun joku tulee siihen, muttet halua sen luulevan, että lähdet sen takia... ja saatat ihan kohteliaisuuttasi jäädä siihen pitemmäksi aikaa, vaikket haluaisi olla siinä enää.

Kun menet myöhässä johonkin paikkaan mistä et tunne ketään / kaikki on vaivaannuttavia puolituttuja (esim. autokoulu yms.) ja huomaat että paikkoja ei enää ole, minne istua, ja pönötät hetkenaikaa vaivaantuneesti kunnnes löydätkin vapaan paikan/ sinulle tarjotaan tuoli jostain nurkan takaa.

Kyllä mulla työpaikan kahvitauko vie voiton, etenkin jos pomo on yhtä aikaa kahvilla ja pitää olla kahdestaan. En keksi mitään sanottavaa ja selvästi pomolla samat fiilikset, viimeksi se sanoi "kiva paita sulla" ja sitten oltiin ihan hiljaa loppuaika :D

Yleensä en tosin edes käy kahvilla, jotenkin stressittömämpää kun hakee vaan kupin omalle työpisteelle ja ryystää kahvit siinä.

Nämä ovat mahtavia, lisää :D

Itse osaan ventovieraassa tilanteessa olla se joka ns. tekee ice breaker -kommentin, ja vähän aikaa on osapuolilla sellainen helpottunut ja vähemmän kiusaantunut olo, aihe luistaa hetken. Tässä vaiheessa toivon että ohjakset ottaa joku sosiaalinen ja mielellään hauska tapaus joka saa tilanteen jatkumaan.

Ahdistavaa on jos tällaista persoonaa ei porukassa löydy ja ikäänkuin jäät vastuuseen keskustelusta jossa välttämättä ihmisillä ei ole mitään yhteistä säveltä:/

Se kun huomaat kassan ottaneen jostain väärän hinnan ja palaat sanomaan siitä. Sitten myyjä menee tarkistamaan hintakyltin hyllyltä ja hermoilet odottaessasi, että mitä jos olitkin väärässä ja se ottikin itse asiassa oikean hinnan ja valitit ihan turhaan.

Mutta ah se tunne, kun olitkin oikeassa ja saat jonkun 40 senttiä takaisin.