Vierailjia
Seuratut keskustelut
Voiko keskusteluja seurata jotenkin automaattisesti?
Ärsyttää, kun seuratakseen keskusteluja joutuu laittamaan ne kirjanmerkkeihin, joita sitten kertyy ihan älyttömästi, ja lukuisien kirjanmerkkien läpi käyminen on työlästä. Joudun siis karsimaan ihan kiinnostaviakin keskusteluja kirjanmerkeistä, ja pakostakin varmasti jää joskus huomaamatta jonkin keskustelun jatkuminen.
Onko keskustelujen seuraamiseen mitään tapaa, joka ilmoittaisi keskustelujen jatkumisesta jotenkin automaattisesti, joku RSS tai muu vastaava? Miten te toimitte, ihanko kirjanmerkeillä vaan? Onko edes mitään muuta tapaa? Mietin vaan, kun tuo kirjanmerkkeihin laittaminen ja niiden avaaminen tuntuu ihan älyttömän epäkäytännölliseltä. Kun keskusteluja pitää avata monta kertaa ihan turhan takia pelkästään tarkistaakseen, onko keskustelu jatkunut vai ei.
3Listataan ahdistavia sosiaalisia tilanteita
Se kun lenkkipolulla tulee joku vastaan. Pitääkö katsoa silmiin ja hymyillä, vai katsoako vain eteen tielle. Jos hymyilee, niin siinähän voi vaikka tahtomattaan näyttää siltä että flirttailee tai sitten toinen ihminen voi kokea sen ahdistavana. Jos taas ei tee niin, niin toinen voi pitää sinua tylynä. Kauhean vaikeaa.
400Kommentit
Oon joskus miettinyt tätä, että ujona saattaa vaikuttaa ylimieliseltä.
Peruskoulussa en halunnut näyttää pelkoani, joten yritin pitää "pokkaa" naamallani ehkä ajatellen, että siten vaikuttaisin itsevarmemmalta. Luulen, että se näytti muiden mielestä ylimielisyydeltä, koska minua jonkin verran kiusattiin, kuin olisi haluttu näyttää minulle "oikea" paikkani.
Lukiossa olin enemmän sellainen pelokkaan oloinen, vähäinenkin itsevarmuuteni oli tipotiessään, en osannut enää näytellä, etten pelkää. Eikä kukaan kiusannut, vaan minun annettiin olla täysin rauhassa. Ehkä näytin heidän mielestään jo ihan tarpeeksi raukalta ja niin alhaiselta, ettei kenellään ollut tarvetta enempää minua talloa. (Tosin lukiossa on kai porukka muutenkin fiksumpaa, joten ei välttämättä johdu omasta muutoksestani, että muut suhtautuivat minuun kohteliaammin kuin ennen.)
Kun olin tänä kesänä juhannuksen aikoihin juomaseurassa enkä tavalliseen tapaani puhunut mitään, yksi joukossa oleva luuli, että yritän jotenkin "kiusata" häntä, kun en puhu hänelle mitään. Enhän minä nyt uskalla tuntemattomille alkaa mitään puhumaankaan. :D Ja muutenkin kun olen vaikka istunut penkillä jonkun kanssa ja ympärille on tullut porukkaa, ovat ihmetelleet miksi en puhu tai hymyile. Joskus erikseen sitten selitän, että olen ujo, mikä tuntuu vähän tyhmältä. Omasta mielestäni olen vain rauhallinen itseni, mutta jonkun mielestä hymyttömyyteni on merkki jostain poikkeavasta, vaikka se ei tarkoita yhtään mitään.
Mä en oikeesti tiiä.
Lääkkeet on kokeiltu, ja lihoin. Et kiva kun se masennus johtui ulkonäöstä ja sit se ulkonäkö vaan paheni, eli koin että itseasiassa itse todellinen vaivakin vain paheni. (Kun lopetin lääkkeet, ei tarvinnut enää taistella painon kanssa, vaan laihduin kuin itsestään.)
En tiedä voiko masennusta parantaa muuten kuin aineilla, ehkä riippuu mistä masennus johtuu. Käsittääkseni monen masennus ei oikein johdu mistään, se vain on. Miten parannat masennuksen, joka ei johdu mistään (ikävästä asiasta elämässäsi siis)? Miten muuttaa asennetta, jos masennus ei johdu asenteesta vaan surkea asenne on vaan seurausta masennuksesta? Jos yrität piristää masennusta potevaa ja saada hänet ajattelemaan positiivisemmin, hoidatko syytä masennukseen vai pelkkää oiretta?
Jos masennus johtuu jostain vaivaavasta asiasta, niin luulis että sen asian vois vaan käsitellä ja sit tsadaa olisit parantunut.
Team Ahma, Kyllä isä osaa, The Joulukalenteri, Matlock, Nolojen tilanteiden mies.