Onko teillä ollut elämässä hyötyä nuoruuden paskatöistä?

Kyllä! Vakituinen työ, ei tarvi enää anella niitä huonopalkkaisia pätkäduuneja. Eikä tarvi kärsiä selkäkivusta enää. Osaan siis arvostaa nykyistä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Pieni rahallinen hyöty sen hetkisen elämän tarpeisiin ja "työkokemusta". Paremmille ansioille tai hienoa uraa en ole saanut.

Hieno ura on fantasiaa. Työ on työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Vakituinen työ, ei tarvi enää anella niitä huonopalkkaisia pätkäduuneja. Eikä tarvi kärsiä selkäkivusta enää. Osaan siis arvostaa nykyistä työtä.

Tämän allekirjoitan. siinä kohtaa, kun olen haluamassani työssä, olen kiitollinen ettei enää tarvitse palata niihin töihin, joita tein ainoana motiivina rahan tienaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni rahallinen hyöty sen hetkisen elämän tarpeisiin ja "työkokemusta". Paremmille ansioille tai hienoa uraa en ole saanut.

Hieno ura on fantasiaa. Työ on työtä. 

Hieno työura on ihan todellista totta useillakin onnekkailla. Minulla on risainen pätkätyö ura, siis ei todellakaan mikään hieno, ja palkkakehityksestä ei voi edes puhua! Työ on työtä. Mieluiten olisin lottovoittaja verrattuna siihen että kerjään hattu kourassa palkkaa.

On siinä mielessä, että osaan arvostaa nykyistä työtäni silloinkin, kun se ei muuten maistuisi. Kun muistaa, miten hirveää oli nuorena kesätyöntekijänä asiakaspalvelu- ja myyntityössä, nykyisen työni murheet tuntuvat pieniltä. En kuitenkaan pidä näitä töitä minään p-duuneina. Minä vain en sovi asiakaspalvelu- tai myyntityöhön. On hienoa, että on niitä, jotka sopivat ja joille se on mieluisaa. 

Ei ollut kanankakan levittämisestä ja kitkemisestä rahallista eikä ammatillista hyötyä. Yösiivouksesta sain rytmihäiriöitä unirytmin seotessa ja yhtäaikaiset opiskelut yliopistossa kuormittivat liikaa. Ei hyötyä, mutta opin, ettei sovi minulle.

Jätin nuo pois cv:stä ja ei varmasti vaikeuttanut työnhakuani mitenkään. Nyt teen jo 14. vuotta oman alan DI-hommia.

Ilman muuta, kaikesta työkokemuksesta on tavalla tai toisella ollut hyötyä. Vähintään oppii toimimaan erilaisissa työyhteisöissä. 

Mikään työ ei ole ollut paskaduunia muutoin kuin palkan puolesta. Niistä on kuitenkin ollut hyötyä, sillä olen ollut työelämässä koko ajan ja palkkataso on noussut vähitellen.

Kyllä. Päädyin nelikymppisenä tilanteeseen, jossa en enää tarvinnut enkä halunnut kokopäivätyötä, mutta reissurahaa kyllä. Siispä keikkailemaan ensimmäiseen, paskaduunina pidettyyn ammattiin. Mukava työ kun ei tarvitse olla aina tekemässä.

Tytär sai nykyisen vakituisen työpaikkansa (perustason toimistotyö) viime kuussa omien paskaduuniensa takia, osoittavat kuulemma toimeen tarttuvaa luonnetta. Siinä ovat oikeassa.

Ehdottomasti kyllä. Ei ole uusavuton kun on oppinut siivoustekniikoita ja kaikenlaisia hyödyllisiä yleistöitä, kädentaitoja, muuten mitä ei muuten oppisi eikä ainakaan kotona oleilemalla.

Ei ollut siihen aikaan kiusaamista vaan vanhemmat ja viisaammat työkaverit lempeällä kädellä opasti kokematonta nuorukaista. Kiitos heille. 🥰

Nykyään on mennyt pahaksi, raakaksi työelämä eikä välttämättä mitään kunnon perehdytystä. Järkyttävien voittojen ahnehtimisen takia vedetään ihminen piippuun. Ilmaisia työharjoittelijoita käytetään sairausloma sijaisina. Järkyttävää kohtelua jos ei ilmainen harjoittelia pysty ammatilaisen työsuoritukseen.

Kaikilla muilla tavoilla on, paitsi ei siinä, että pääsisi omaa alaa lähellä oleviin töihin tai muuten siisteihin hommiin.

On tavannut monenlaista ihmistä, nähnyt monenlaista paikkaa ja oppinut puhumaan kaikkien kanssa. Saanut uusia ystäviä. Saanut palkkaa ja uusia paskaduuneja.

Missään tapauksessa paskaduunit CV:ssä eivät ole etu, tai etua on vain fyysisesti raskaisiin töihin hakiessa. Ehkä opiskeluaikana tehdyistä vielä voi olla etua, mutta jos tekee monta vuotta, niin ei pääse enää ikinä muihin töihin.

Kannattaisi parikymppisenä opiskella jokin ammatti, jossa on töitä ja jota sietää tehdä. Sitten tehdä sitä ja samalla halutessaan pyrkiä muualle tai opiskella pidemmälle. Korkeakoulututkinnoista monilla ei saa mitään työtä, vaikka tutkinto itsessään olisi hyvä.

Kyllä on ollut. Kaikki ketjussa mainittu. Olen saanut työkokemusta mikä on auttanut seuraavan työpaikan saamisessa, cv:ssä ei ole ollut aukkoja, olen saanut elätettyä itseni omalla työllä eikä ole tarvinnut hakea toimeentulotukea tms., työt ovat opettaneet mistä pidän ja mistä en todellakaan pidä, ja nykyistä siistiä keskipalkkaista sisätyötä osaa arvostaa silloin kun jokin tökkii, kun ajattelen että ainakaan minun ei tarvitse enää istua iltojani ja viikonloppuja epämääräisen lähiön pikkukaupan kassalla kaljavarkaita katsellen. Joku toinen taas tykkääkin yksinäistä exceleiden pyörittelyä enemmän kassatyöstä ja erilaisten ihmisten kanssa rupattelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ainoastaan riesa, koska edelleen oletetaan minun tahtovan takaisin kyseisiin paskaduuneihin, kuten siivoamaan tai henkilökohtaiseksi avustajaksi. Opiskellessa toki sasi rahaa kyseisistä töistä, mutta hyödyllisempää  ja tulevaisuuden kannalta merkitsevämpää olisi ollut työskennellä opiskellessakin opiskeltua alaa vastaavissa töissä eikä kuluttaa aikkaa mopinvarressa tai vaippoja vaihtamassa. 

Täällä mainittiin, että oppi arvostamaan erilaisia töitä. Kyllä tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin, kun painostus palata kyseisiin töihin on jatkunut vuosia, on samalla arvostukseni esim. siivoustyötä kohtaan romahtanut. Samoin työskentely myyjänä ja kaupanallalla on vienyt arvostukseni kaupan-alaa kohtaan. 

millähän perusteella työn pitäIsi olla mahdollisimman tylsää ja merkityksetöntä. Elämänsä tuhlaaminen johonki

Mitä ajat takaa? Käytännön elämän taidot kuuluvat mahdollisimman monille, niistä on oikeasti hyötyä sekä yhteiskunnalle että ihmiselle itselleen. Jokaisen pitäisi kerran elämässään tehdä jotain yleishyödyllistä. Kun osaa siivota, pärjää aina. 

Usein kiire ja rutiinien *puute* on isompi ongelma, työ on selviämistä ja säätämistä.

Töiden ei pitäisi estää ketään tavoittelemasta muuta. Kuitenkin, jos vaihtoehto on työttömyys (tavoiteala ei työllistä/onnistu), niin tekee sitten sitä mitä saa. Näin käy suurimmaksi osaksi. Tai jatkaa unelmiensa tavoittelua uusin suunnitelmin.

Ainoa paskatyö josta ei ole ollut hyötyä oli opiskeluaikoina kun tyhmänä luulin että päiväkoti on helppo työpaikka ja hakeuduin kahdeksi kuukaudeksi sellaiseen.

No, ehkä se hyöty että nyt tiedän että ei TODELLAKAAN minun alani! Oppia ikä kaikki.

Oliskeluaikana sitä tuli tehtyä yhtä ja toista ja enimmäkseen kaikista loppujen lopuksi ihan myönteiset muistot.  Oppihan siina työelämän sääntöjä ja sitä miten aikuisten oikeesti elämä menee. Senkin opin että raha ei kasva puussa ja kun omilleen muuttaa voi tulla tenkkapoo jos ei osaa rahaa oikein käyttää.

Kerrytin niillä hyvät säästöt jo ennen opiskeluja ja niiden aikana.

Mikään työ ei ole paskatyötä jos siitä saa palkkaa ja sillä elättää itsensä! 

Tietenkin on ollut hyötyä! 

Sydämellinen kiitokseni niille jotka edelleenkin jaksavat sinnitellä huonosti palkatuissa ja raskaissa töissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni rahallinen hyöty sen hetkisen elämän tarpeisiin ja "työkokemusta". Paremmille ansioille tai hienoa uraa en ole saanut.

Hieno ura on fantasiaa. Työ on työtä. 

 

Hieno työura on ihan todellista totta useillakin onnekkailla. Minulla on risainen pätkätyö ura, siis ei todellakaan mikään hieno, ja palkkakehityksestä ei voi edes puhua! Työ on työtä. Mieluiten olisin lottovoittaja verrattuna siihen että kerjään hattu kourassa palkkaa.

 

Suht koht sama juttu. Näen kuitenkin vierestä ns. parempaa työtä. Ei se ole sen fantastisempaa kuin omanikaan. Niistä tienaa tietysti vähän paremmin.

Arvostan työpaikallani maanläheisiä ihmisiä, jotka ovat aloittaneet työuransa perusasioista ja -tutkinnoista. Heillä on hyvä yleiskäsitys, ja he ovat ansainneet paikkansa. 

Jossain rupusakissa pelaili. Setänne.

Sirpa on edelleen kylmissään.

Vierailija kirjoitti:

Mikään työ ei ole paskatyötä jos siitä saa palkkaa ja sillä elättää itsensä! 

Tietenkin on ollut hyötyä! 

Sydämellinen kiitokseni niille jotka edelleenkin jaksavat sinnitellä huonosti palkatuissa ja raskaissa töissä

Paskatyöstä puhuminen on oikeasti tosi epäkunnioittavaa eikä se tee ketään huonommaksi ihmiseksi että tekee pienipalkkaista työtä. Ne on jostain syystä aina vaan myös naisvaltaisia aloja joita haukutaan paskatyöksi. Keksiikö kukaan yhtään matalapalkattua miesvaltaista työtä jota keskusteluissa haukutaan paskaduuniksi?

Kuka matalapalkkatöitä (orjatöitä) tekisi, jos heidät vapautettaisiin tai annettaisiin hyvät mahdollisuudet opiskella, antamalla esim. Hyvät tuet. Tulevaisuudessa vain varakkaiden jälkikasvulla, käytännössä varaa opiskella. 

Pahin pelko mitä valtioilla tai hyvätuloisilla on, että liian moni haluaisi parempaa, kuka silloin rakentaisi heidän imperiumiaan?

Jatkuvasti on nähtävissä, että pula on tekijöistä, jota moni suomalainen ei halua tehdä huonolla palkalla. Yritykset valittaa, miksi ei yksitoikkoinen päivä koneen äärellä kiinnosta. Sanovat maksavansa myös hyvin, eli yli tes palkan, mikä on n. 10e/h.

Olemme nyt tilanteessa mihin jokainen menestyvä ja kehittynyt kansa ajautuu. Pula orjista, jotka nostaisivat elintasoamme. Kohta tulee aika jolloin vapaudumme ja pääsemme luvattuun maahan. Jos valtiovalta ei suostu tahtoomme, tulee vitsaukset.