Onko teillä ollut elämässä hyötyä nuoruuden paskatöistä?

Jo vain. Maksoin sillä asuntolainan ja elätin perheen. Nyt 40-v en tarvitse enää kokopäivätöitä.

Ei, koska, sairastuin ja ceeveessä 10 v aukko vaikka olin 1.kerran töissä 16-vuotiaana.

Olihan niistä hyötyä ettei tarvinnut nostaa asuntolainaa. Plus tuli motivaatiota päästä niistä paskatöistä pois. Vieläkin näen välillä painajaisia grillityöstä.

Oppi myös käsittelemään hankalia esimiehiä. Nämä grillin omistajat (huom. Vain yksi neljästä työnantajastani) kuvitteli että voi pyöritellä meitä miten sattuu. Tulos laski kun 11 ihmistä irtisanoutui uusien omistajien myötä. Että ei muuta kun saikkua vaan jos yrityksen omistajia ei hyvää tulosta tekevät työntekijät kiinnosta.

Ei mutta nykyisestä kakkatyöstä on hyötyä.

Aloin taksihommiin hetikun täytin vaatimukset, ja opin paremmaksi ajajaksi sekä asiakaspalvelua, eli kyllä kyllä!

Aloitin työt 12-vuotiaana lehdenjakajana, sen jälkeen ollut epäsäännöllisesti eri palvelualojen töitä ihan yliopisto-opintojen loppuun asti. Kyllähän niillä rahoitti opiskelua. Valmistumisen jälkeen olen kuitenkin miettinyt, että se oli hukkaanheitettyä aikaa. Hankin burnoutin tekemällä koulua ja työtä yhtäaikaa, ja se varmaan seuraa minua loppu elämän. Valmistuin hankalalle alalle, ja työllistymistä olisi voinut auttaa, jos työhön käyttämälläni ajalla olisin käynyt kursseilla tms.

On ollut.

Oppinut arvostamaan erilaisia töitä.

.

Ei. Ainoastaan riesa, koska edelleen oletetaan minun tahtovan takaisin kyseisiin paskaduuneihin, kuten siivoamaan tai henkilökohtaiseksi avustajaksi. Opiskellessa toki sasi rahaa kyseisistä töistä, mutta hyödyllisempää  ja tulevaisuuden kannalta merkitsevämpää olisi ollut työskennellä opiskellessakin opiskeltua alaa vastaavissa töissä eikä kuluttaa aikkaa mopinvarressa tai vaippoja vaihtamassa. 

Täällä mainittiin, että oppi arvostamaan erilaisia töitä. Kyllä tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin, kun painostus palata kyseisiin töihin on jatkunut vuosia, on samalla arvostukseni esim. siivoustyötä kohtaan romahtanut. Samoin työskentely myyjänä ja kaupanallalla on vienyt arvostukseni kaupan-alaa kohtaan. 

millähän perusteella työn pitäIsi olla mahdollisimman tylsää ja merkityksetöntä. Elämänsä tuhlaaminen johonkin mikä ei kehitä tai mistä ei nauti, on ajan haaskaamista. Lisäksi siivoojan tai kaupankassa yms. hyllyttäjän palkalla ei edes pysty tekemään vapaa-ajlaaln sitä mistä nauttisi, joten parempi vaihtoehto on tehdä työtä, josta nauttii ja kehittää niitä taitoja joita tahtoo kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ainoastaan riesa, koska edelleen oletetaan minun tahtovan takaisin kyseisiin paskaduuneihin, kuten siivoamaan tai henkilökohtaiseksi avustajaksi. Opiskellessa toki sasi rahaa kyseisistä töistä, mutta hyödyllisempää  ja tulevaisuuden kannalta merkitsevämpää olisi ollut työskennellä opiskellessakin opiskeltua alaa vastaavissa töissä eikä kuluttaa aikkaa mopinvarressa tai vaippoja vaihtamassa. 

Täällä mainittiin, että oppi arvostamaan erilaisia töitä. Kyllä tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin, kun painostus palata kyseisiin töihin on jatkunut vuosia, on samalla arvostukseni esim. siivoustyötä kohtaan romahtanut. Samoin työskentely myyjänä ja kaupanallalla on vienyt arvostukseni kaupan-alaa kohtaan. 

millähän perusteella työn pitäIsi olla mahdollisimman tylsää ja merkityksetöntä. Elämänsä tuhlaaminen johonkin mikä ei kehitä tai mistä ei nauti, on ajan haaskaamista. Lisäksi siivoojan tai kaupankassa yms. hy

Mikä sinua sitten "kehittää",  kun et ymmärrä arvostaa yhteiskunnan ylläpitotöitä? Noissakin hommissa kehittyy itseohjautuvuus, järjestyksen ja symmetrian taju jne. Vapaa-ajalla voi nostaa *henkistä * kanttia ihan ilmaiseksi, jos viitsii nähdä vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin työt 12-vuotiaana lehdenjakajana, sen jälkeen ollut epäsäännöllisesti eri palvelualojen töitä ihan yliopisto-opintojen loppuun asti. Kyllähän niillä rahoitti opiskelua. Valmistumisen jälkeen olen kuitenkin miettinyt, että se oli hukkaanheitettyä aikaa. Hankin burnoutin tekemällä koulua ja työtä yhtäaikaa, ja se varmaan seuraa minua loppu elämän. Valmistuin hankalalle alalle, ja työllistymistä olisi voinut auttaa, jos työhön käyttämälläni ajalla olisin käynyt kursseilla tms.

Eli työelämä olisi vaikeaa joka tapauksessa?

Pieni rahallinen hyöty sen hetkisen elämän tarpeisiin ja "työkokemusta". Paremmille ansioille tai hienoa uraa en ole saanut.

On kaikista. Osaan poimia mansikat ripeästi kun käyn itselleni poimimassa. Osaan tehdä kaikki Carrolsin annokset kotona. Osaan siivota kuin ammattilainen. Puhun sujuvasti Ruotsia Tukholman kesätöiden ansiosta. Osaan kantaa tarjottimella kotona isoja satseja ja tunnen tavallisimmat drinkit jne

Poikani haki avoinna ollutta inssin paikkaa kesken opintojen, hakijoina oli kymmeniä valmiitakin. Poikani pääsi, oli ollut kesät 15-vuotiaasta paskatöissä toisella alalla ja valitun haluttiin pystyvän yhdistämään niiden kahden alan osaaminen.

On sikäli että ne ovat olleet jonkinlainen silta seuraavaan hommaan. Maksaneet palkan ja on saanut jonkinlaisen työtodistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ainoastaan riesa, koska edelleen oletetaan minun tahtovan takaisin kyseisiin paskaduuneihin, kuten siivoamaan tai henkilökohtaiseksi avustajaksi. Opiskellessa toki sasi rahaa kyseisistä töistä, mutta hyödyllisempää  ja tulevaisuuden kannalta merkitsevämpää olisi ollut työskennellä opiskellessakin opiskeltua alaa vastaavissa töissä eikä kuluttaa aikkaa mopinvarressa tai vaippoja vaihtamassa. 

Täällä mainittiin, että oppi arvostamaan erilaisia töitä. Kyllä tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin, kun painostus palata kyseisiin töihin on jatkunut vuosia, on samalla arvostukseni esim. siivoustyötä kohtaan romahtanut. Samoin työskentely myyjänä ja kaupanallalla on vienyt arvostukseni kaupan-alaa kohtaan. 

millähän perusteella työn pitäIsi olla mahdollisimman tylsää ja merkityksetöntä. Elämänsä tuhlaaminen johonkin mikä ei kehitä tai mistä ei nauti, on ajan haas

Mikä sinua sitten "kehittää",  kun et ymmärrä arvostaa yhteiskunnan ylläpitotöitä? Noissakin hommissa kehittyy itseohjautuvuus, järjestyksen ja symmetrian taju jne. Vapaa-ajalla voi nostaa *henkistä * kanttia ihan ilmaiseksi, jos viitsii nähdä vaivaa. 

Töitä, joissa kehittyy tylsyyden ja rutiininomaisuuden sietäminen. Totean tämän useamman vuoden kokemuksella. Eihän yhteiskuntatasollakaan arvosteta kyseisiä töitä. Jo sillä perusteella, että tavoite on, että mahdollisimman moni opiskelisi korkeakoulututkinnon. Työskenteletkö sinä näillä kyseisillä aloilla vai vain vaadit, että täytyy arvostaa? Sanopa onko siivoustyö mielestäsi niin ihanaa, että jokaisen tulisi haaveilla siistijän työstä ja uhrata haaveensa, koska jonkunhan sitäkin työtä on tehtävä?

Kyllä. Osaan työmoraalin. Enkä kulje nenä pystyssä asenteella "tuo ei kuulu mun hoitaa", huolimatta korkeasta nykyisestä koulutuksestani. Enkä myöskään pidä itseäni tyhmempänä ihmisiä, jotka tekevät käytännön työtä - tämäkin on niin monesti nähty.

Tietysti. Sain kerättyä säästöön rahaa, jonka turvin pystyin opiskelemaan ottamatta lainaa. Lisäksi sain työkokemusta jota pystyin esittämään seuraaville työnantajille hakiessani vähän vähemmän paskaduuneja. Ei kai kukaan voi olettaa pystyvänsä aloittamaan työuraa suoraan ns. hyvistä duuneista?

Kyllä, sain kokemusta. Olen nyt ihan eri alalla asiantuntijatöissä, mutta koen että jokainen työpaikkani (erilaisia alemman palkkaluokan hommia) on hivuttanut minua pikku hiljaa aina ylemmäs. 

On, olen nykyään miljonääri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti. Kaikista töistä on hyötyä, miksi ei olisi?

Mun nuoruudessa ei ollut termiä paskaduuni.

Ei minunkaan nuoruudessa. Oli heikommin palkattuja töitä, mutta töitä yhtä kaikki. Kaikista on jäänyt jotain positiivista kokemusta.

Mun mielestä sillä tarkoitetaan entistä perustyötä, mikä on silputtu ja halpuutettu.