Onko teillä ollut elämässä hyötyä nuoruuden paskatöistä?

Siis opintolainaa, autocorrect sucks.

Vierailija kirjoitti:

No mun "paskaduunit" työhistoriassa myyjä/verkkokauppavastaava sekä taloushallinnon assistentti - molemmat mahtavilla työpaikoilla ja -kavereilla, että sinänsä ei paskaduunista voi puhua. Ensimmäinen opetti ehdottomasti monta tärkeää oppia työelämästä ja assaripaikassa näin kivasti läpi 300 hengen organisaation + ihmisten toiminnan vaikutukset moneen asiaan. Ei esimerkiksi makaa tarkastettavat laskut mun työlistallani yhtään ylimääräistä. 

Noita mainitsemiasi ammatteja/työtehtäviä ei lueta ns. paskaduuneiksi, joten miksi vastasit, tyhmä?

Olen rekrytoinut useammassa eri valkokaulustyöpaikassa ja ne "paskatyöt" on kyllä plussaa.

26v työntekijä joka on ollut vain parissa oppilaitoksen järjestämässä harjoittelussa, on raskas työtoveri, kun hänen perehdyttämisensä työelämän pelisääntöihin jää koko työyhteisön kontolle. Nämä on usein myös niitä "prinsessoita", sukupuolesta riippumatta. Heistä kaikki ikävät tehtävät kuuluu muille.

Usein työpaikalla kertyneet kokemukset voivat olla avartavia. Tai tapaa ihmisiä, jotka jatkavat myöhemmin jonnekin.

Samassa paikassa paremmassa asemassa olleet ja sinne jääneet eivät välttämättä etene minnekään tai ole erityisen mielenkiintoisia. Esim. pomoksi eteneminen on lähinnä HR-töitä.

Nuoruuden?Entä jos ne ei koskaan loppuneet?

Palkaa niistäkin pitäisi saada, mikä on hyödyllistä jos haluaa ostaa jotain.

Ehdottomasti!

osaa arvostaa kaikkea työtä

ymmärtää esim. kaupan alan käytäntöjä

ei jännitä ihmiskontakteja f2f tai puhelimitse, osaa kohdata erilaiset ihmiset

viestii sujuvasti niin puhuen kuin kirjallisesti

itsenäisyys, jos haluaa lisää rahaa, tekee sitä itse

oma-aloitteisuus, kyky priorisoida

Nyt olen liike-elämässä päällikkötehtävissä ja huomannut, että kun ollut pari nuorta, joilla kokemusta pelkistä korkeakouluharjotteluista ja vastaavasta siististä sisätyöstä ei ollenkaan ole sellaista käytännön hommiin tarttumista, oma-aloitteisuutta ja pelisilmää, mitä monessa ihan korkeakoulutusta vaativassa työssäkin tarvitaan ja mitä juuri niissä alipalkatuissa p-duuneissa oppii. Tosin nykyään ihan asiakaspalvelun saaminenkin tuntuu olevan katoava luonnonvara, joten osittain voi olla ihan tämä aikakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen rekrytoinut useammassa eri valkokaulustyöpaikassa ja ne "paskatyöt" on kyllä plussaa.

26v työntekijä joka on ollut vain parissa oppilaitoksen järjestämässä harjoittelussa, on raskas työtoveri, kun hänen perehdyttämisensä työelämän pelisääntöihin jää koko työyhteisön kontolle. Nämä on usein myös niitä "prinsessoita", sukupuolesta riippumatta. Heistä kaikki ikävät tehtävät kuuluu muille.

Harjoittelujen jälkeen tai ulkopuolella työelämään siirtymisen vaikeus voi kaataa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä töiden samankaltaisuutta eri paikoissa. Tai palkan merkitystä.

Eräs pääsi kolmekymppisenä muutaman kuukauden harjoitteluun kuntasektorille ja esim. selvitystä tekemään. Muuten ei kai käynyt töissä. Kun paikkaan haettiin uutta työntekijää, kommentoi minulle, kuinka jollain henkilöllä ei ole oman alan aiempaa kokemusta. Ei kai kommentoijalla itselläänkään ollut. Mutta ylpeys oli niin kova, ettei pystynyt menemään muunlaisiin töihin. Tai ei päässyt mutta ei kertonut aiheesta.

Muutti sitten pienelle paikkakunnalle ja lähti kunnallisvaaliehdokkaaksi siellä. Vaaliehdokkuus sinänsä myönteistä, mutta jos ylpeys ei anna periksi mennä normaalitöihin, onko paljon järkeä? Ammatti-identiteetti ja näkyvyys jonkunlaisena olivat valtavan tärkeitä.

Joku muu taas voi tuskastua töihin päästyään, kun on jo melkein maisteri ja pitäisi siis edetä uralla. Jopa yliopistohallinnossa voivat olettaa, että on ihan normaalia, että heillä olisi muita ihmisiä eli palvelijoita tekemässä käytännön töitä. Millä moraalilla jonkun toisen yhtä lailla yliopistokoulutetun pitäisi työskennellä heidän takanaan? Jos yliopistohallinnossa pyöritetään hallintoa, eli ylemmäs päässyt voi sitä suunnitella mitenkään erityisen hyvin siksi, että on edennyt nopeasti muiden työtä ohjeistamaan tai suunnittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään työ ei ole paskatyötä jos siitä saa palkkaa ja sillä elättää itsensä! 

Tietenkin on ollut hyötyä! 

Sydämellinen kiitokseni niille jotka edelleenkin jaksavat sinnitellä huonosti palkatuissa ja raskaissa töissä

Paskatyöstä puhuminen on oikeasti tosi epäkunnioittavaa eikä se tee ketään huonommaksi ihmiseksi että tekee pienipalkkaista työtä. Ne on jostain syystä aina vaan myös naisvaltaisia aloja joita haukutaan paskatyöksi. Keksiikö kukaan yhtään matalapalkattua miesvaltaista työtä jota keskusteluissa haukutaan paskaduuniksi?

Mm. rakennusala.

Ei sun ap tarvi tänne perustella et oon vässykkä eikä vaa työt kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Olen rekrytoinut useammassa eri valkokaulustyöpaikassa ja ne "paskatyöt" on kyllä plussaa.

26v työntekijä joka on ollut vain parissa oppilaitoksen järjestämässä harjoittelussa, on raskas työtoveri, kun hänen perehdyttämisensä työelämän pelisääntöihin jää koko työyhteisön kontolle. Nämä on usein myös niitä "prinsessoita", sukupuolesta riippumatta. Heistä kaikki ikävät tehtävät kuuluu muille.

Kokemukseni mukaan useissa työpaikoissa ajatellaan, että kaikki ikävimmät hommat kuuluvat viimeisimmäksi taloon palkatulle vaikka työtehtävät, palkkaus ja työnimike olisivat samat, kuin työpaikassa kauemmin olleilla. sivuhuomautus

Maatilan töitä  tehtin lapsesta asti. Ei ollut mitään paskatöitä, paitsi lannan siirtelyt. Nykyään olen yrittäjä ja työllistän muutaman itseni lisäksi. Työ on työtä, ei ole mitään paskatöitä. Työmoraali vaan hukassa monelta.

Vierailija kirjoitti:

Olen rekrytoinut useammassa eri valkokaulustyöpaikassa ja ne "paskatyöt" on kyllä plussaa.

26v työntekijä joka on ollut vain parissa oppilaitoksen järjestämässä harjoittelussa, on raskas työtoveri, kun hänen perehdyttämisensä työelämän pelisääntöihin jää koko työyhteisön kontolle. Nämä on usein myös niitä "prinsessoita", sukupuolesta riippumatta. Heistä kaikki ikävät tehtävät kuuluu muille.

Eräs tuttava sanoi, että ennen ensimmäistä työpaikkaa nuoret pitäisi pistää kaivamaan ojaa pariksi viikoksi. "Mä en oo sit töis sunnuntaisin, jouluna jne." Tämä siis lapsettomilta niille, jotka ovat olleet talossa 10v. Hyviä työntekijöitä on vaikea löytää. Ei se p**** duunienkaan teko auta, jos ei ole oma-aloitteellisuutta, reippautta ja älyä. Tai luonne on ilmapiiriä myrkyttävä.

Ei ollut. Muutan heti ulkomaille pois täältä, kun saan paperit. 

Myymälätyö opetti small talkiin, en tiedä olisinko oppinut sitä muuten. Olen vähän asperger-tyyppinen. On helpottanut kanssakäymistä, kun uskallan katsoa silmiin ja jutustella ja vaikuttaa hyväntuuliselta.

Muuta hyötyä ei ole ollut, ihan rahan takia kuitenkin noita paskaduuneja tein, että pääsin matkustelemaan opiskelujen aikana. Uralla hyötyä on ollut tutkinnosta ja oikeista töistä, en edes laita noita paskaduuneja cv:hen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut. Useat näistä olivat vielä palkattomia. Erästä opiskelupaikkaa hakiessa olivat itseasiassa esteenä kun oli niin sirpaleinen työhistoria, olin ottanut vastaan mitä vain työtä ja kommentoitiin kuinka olin tehnyt niin erilaisia töitä. Ilmeisesti asian vuoksi en voinut oikeasti ollut kiinnostunut opiskelemastani alasta. Olisi kannattanut opiskella ja tehdä vain yhden alan töitä, se näyttäisi CV:ssä paremmalta ja toisi esiin että on kiinnostunut omasta alastaan.

Todella törkeää rekrytoijilta. Minä taas parinkymmenen vuoden määräikaisuuksista koostuvan työuran jälkeen saan kuulla "hakisit välillä muualle" hakiessani uusiin töihin taloon, jossa olen ollut nyt useamman vuoden. Rekrytoijilla itsellään ei juurikaan ole työkokemusta muualta. Yllätys, saan sitten vain alimman tason määräaikaisuuksia, joiden välissä on taukoa.

Miksen siis laiskuri hae välillä muualle, kun kyllä nuoremmatkin voivat niin tehdä? Joo, varmaan joku n. kolmekymppinen voi puolen vuoden työsuhteen jälkeen hakea muualle ja sitten päättääkin, että hakee uuteen määräaikaisuuteen aiempaan paikkaan. Jos kokeneempi on työsuhteiden välissä muutaman kuukauden työttömänä, tuskin se osoittaa laiskuutta ja aloitekyvyttömyyttä. Pomo vaan voi palkita muualla välillä työskennelleen nuoren ja tarjota ylempääkin työtä.

Kyllähän ne motivaatiota toi pyrkiä parempaan, että tällaista työtä et halua eläkeikään asti puskea. Opiskelin ja pääsin parempiin hommiin ja luomaan jonkunlaista uraa.

Täytyy myös muistaa, jotkuthan haluaa tehdä töitä, jossa aivot voi heittää narikkaan. Paskatyöt ei yleensä siinä mielessä ole henkisesti stressaavia, että oma vastuu on pieni ja työt voi unohtaa tasan silloin kun työpaikasta kävelee ulos. Eli joillekin ne sopiikin ja ovat niissä tyytyväisiä.

Eka työni oli tsupparina. Kiva homma ja opin ainakin kaupungin joka sokkelon tuntemaan. Siitä on hyötyä edelleen.

En pidä mitään työtä "paskaduunina". Ilmankos minua on onni seurannut.

Ei ole, tuntuu että ihan päin vastoin.

Kyllä, koska tutustuttuani paskatyöhön vahingossa, kouluttauduin myöhemmin kyseisen alan korkeakoulututkintoon. Niillä papereilla pääsin tekemään alemman tason toimihenkilön töitä.

Nyt tosin näyttää siltä, että paskaympyrä sulkeutuu, jos haluan jostain jotain rahaa piakkoin saada :) Sen minkä taakseen jättää, voi edestään löytää 10-15 vuoden päästä. Semmoinen on tämä Suomen työvoimapula korkeakoulutetuista osaajista, ainakin tällä alalla.

Paskatyö on kultaa nuoren ihmisen CV:ssä. Sellaisten aikuisten, jotka on jo olleet muissakin töissä, pitää oikeasti miettiä, kannattaako sitä edes mainita CV:ssä.