Onko teillä ollut elämässä hyötyä nuoruuden paskatöistä?

Kyllä! Tehtaassa tuli rahaa ja näki vanhoja ihmisiä, jotka viihtyneet hihnalla pitkään.

Päättelin, että kannattaa opiskella, kun kerran lukupäätä oli ja otin lainan.

Hyvin kävi.

Tulihan siinä palkkaa, tapasi  muita pitempää työssä olleita ja sai heiltä hyviä neuvoja tulevaisuutta varten.

Ei mitään valittamista, vaikka en ole ansioluetteloon merkinnyt  liikenteenohjausta asfalttitöissä enkä Norjassa kalatehtaalla vietettyä kesää.

En koe olleeni koskaan paskatöissä. Oon ollut töissä jossa oon heti ekasta päivästä alkaen halunnut pois, mutta se työ itsessään ei ollut paskaduunia, sen toteutustavat oli vaan ihan väärät. Nyt oon jonkun aikaa ollut duunissa, josta haluan pois koska muuten tulee burnout (joka päivä matkoineen ihan minimissään 12h), mut se työ jälleen kerran tosi tärkeää. Moni asia riippuu asenteesta.

Sen verran, että tajusi miten maailma toimii ja pyrin paskahommista pois

Mitä paskempi ala sen paskempia pikkupomoja

Vierailija kirjoitti:

On siinä mielessä, että osaan arvostaa nykyistä työtäni silloinkin, kun se ei muuten maistuisi. Kun muistaa, miten hirveää oli nuorena kesätyöntekijänä asiakaspalvelu- ja myyntityössä, nykyisen työni murheet tuntuvat pieniltä. En kuitenkaan pidä näitä töitä minään p-duuneina. Minä vain en sovi asiakaspalvelu- tai myyntityöhön. On hienoa, että on niitä, jotka sopivat ja joille se on mieluisaa. 

Ei ole ollenkaan huono asia, jos paskatyö motivoi opiskelemaan parempaan työhön. Tunnen juristin, joka vietti aikoinaan välivuoden metsätöissä. Kokeneemmat metsurit olivat neuvoneet, että lähde hyvä poika opiskelemaan, ei näihin hommiin kannata pitemmäksi aikaa jäädä.

No "paskatöistä" en tiedä mutta menin nuorena lehtimyyntiin, nyt olen yli 50 v edelleen puhelinmyynti/ telemarkkinointialalla, vuositulot kohtuulliset, on iso omakotitalo, perhe , 2 autoa jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ainoastaan riesa, koska edelleen oletetaan minun tahtovan takaisin kyseisiin paskaduuneihin, kuten siivoamaan tai henkilökohtaiseksi avustajaksi. Opiskellessa toki sasi rahaa kyseisistä töistä, mutta hyödyllisempää  ja tulevaisuuden kannalta merkitsevämpää olisi ollut työskennellä opiskellessakin opiskeltua alaa vastaavissa töissä eikä kuluttaa aikkaa mopinvarressa tai vaippoja vaihtamassa. 

Täällä mainittiin, että oppi arvostamaan erilaisia töitä. Kyllä tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin, kun painostus palata kyseisiin töihin on jatkunut vuosia, on samalla arvostukseni esim. siivoustyötä kohtaan romahtanut. Samoin työskentely myyjänä ja kaupanallalla on vienyt arvostukseni kaupan-alaa kohtaan. 

millähän perusteella työn pitäIsi olla mahdollisimman tylsää j

Mitä ajat takaa? Käytännön elämän taidot kuuluvat mahdollisimman monille, niistä on oikeasti hyötyä sekä yhteiskunnalle että ihmiselle itselleen. Jokaisen pitäisi kerran elämässään tehdä jotain yleishyödyllistä. Kun osaa siivota, pärjää aina. 

Usein kiire ja rutiinien *puute* on isompi ongelma, työ on selviämistä ja säätämistä.

Töiden ei pitäisi estää ketään tavoittelemasta muuta. Kuitenkin, jos vaihtoehto on työttömyys (tavoiteala ei työllistä/onnistu), niin tekee sitten sitä mitä saa. Näin käy suurimmaksi osaksi. Tai jatkaa unelmiensa tavoittelua uusin suunnitelmin.

Sehän siinä onkin. Ei nykyisen työn pitäisikään estää unelmien tavoittelemista. Kohtaan kuitenkin jatkuvasti asennetta, että keskity vain tähän työhön ja asiakkaisiin ja kotona ajan viettämiseen. Kaikki energia tulisi käyttää työhön, joka on keino ansaita rahaa ja vuodet kuluvat. 

Olen työskennelyyt yleishyödyllisissä töissä tähän saakka. Jossakin vaiheessa on myös minun vuoroni saada eikä ainoastaan palvella, hoivata ja auttaa. Jos osaa siivota, niin osaa siivota. Lopputulemana ettei edes oman kodin siivoaminen kiinnosta ja silkkaa pakkopullaa. Tietenkin, jos nauttii siivoamistyöstä niin mikäpä siinä. Kohdallani näin ei kuitenkaan ole. Samoin on käynyt riuianlaiton suhteen. Ei voisi vähempää kiinnostaa testailla reseptejä tai käyttä ruuanlaittoon tippaakaan enempää aikaa, kuin on pakko. Valmis- ja roskaruokia välttelen ja kokkaan kotona, mutta muutoin en. Mutta ei, asiakaspalvelu ei ole kutsumustyötäni ja olisi kaikkien eduksi minä mukaan lukien, jos en enää joudu pääsen kulkemaan tahtomaani suuntaan niin ammatillisesti, kuin ihmissuhteiden ja työyhteisöjen osalta.

Rahallista hyötyä on ollut. 🤑

Päiväkodin keittiö - ei hyötyä

Posti - ei hyötyä

Siivous - ehkä vessan siivoaminen helpottunut. 

Ei ollut nuorena ylipaino ongelmia kun tienasi osa-aika siivoustöillä ja opiskelijana sai verottomasti tiettyyn asti tienata jotenka pieni palkkainen työkin oli kannattavaa. Hyvää kuntoilua ja jumppaa josta maksettiinkin.

Tykkäsin siivoomiseta ja olin hyvä siinä. Minuun luotettiin ja sain yksin tehdä tehtävät alku opastuksen jälkeen. Asiakkaat eivät koskaan valittaneet työni jäljestä. Samoista siivousfirmoista sain uudelleenkin töitä silloin kun halusin.

On ollut ehdottomasti hyötyä. Siinä kehittyi monitaitoiseksi eikä ole ollut peukalo keskellä kämmentä sen jälkeen. Kaikkien pitäisi lähteä ruohonjuuritason töistä aloittelemaan. Ongelmien ratkaisukykykin kehittyi siinä samalla.

Toinen vaativa paikka oli suurkeittiö alalla työskenteleminen kun pitää olla jumalattoman tehokas ja raskain ala mitä olen ikinä kokenut. Ei siivoustyökään ollut niin raskasta.

Kyllä niistä nuoruuden töistä tuli se mindset, että mitä se työssä oleminen tarkoittaa. Kuulostaa mitättömältä, mutta ei se ole. Kavereissa on niitäkin ketkeä eivät töitä opintojen ohessa tehneet ja kyllä he ihan eri tavalla ovat sitten lopulta työelämässäkin menestyneet. Yksi on työtön ja parin kohdalla se on sellaista pätkittäistä hommaa. Aina löytyy jotain vikaa, vaikka todellisuudessa "vika" taitaa olla vähän tekijän asenteessa. Nuoruuden töistä oli myös se etu, että ikinä ei tarvinnut ottaa opintolainaa. Aina oli rahaa sopivasti ja pystyi jo nuorena elämää ihan kivaa elämää, eikä kuten eräät jotka söi nuudelia ja tonnikalaa, odotellen että milloin seuraavat tuet tulee. Opintojen aikaisesta työstä oli myös hyvin konkreettinen apu valmistumisen jälkeen, kun siirryin kokonaan työelämään. Ilman sitä taustaa mitä olin jo osa-aikaisesti tehnyt, en olisi saanut asiantuntijatehtävää heti valmistumiseni jälkeen. Ei olisi mitenkään ollut mahdollista. Siinä vaiheessa töitä tekemättömät kaverit aloitti valmistumisen jälkeen "paskahommista", niin mä sain itselleni asiantuntijatehtävän. Toki se oli asiantuntija-asteikolla siellä entry-levelillä, mutta asiantuntijarooli siitä huolimatta.

Ehdottomasti suosittelen jokaiselle nuorelle, että vaikka edes rahallista pakkoa töiden tekemiseen ei olisi, niin töihin kannattaa joka tapauksessa hakeutua. Saa huomattavasti mukavammat lähtökohdat elämälle.

En tehnyt nuorena paskatöitä. Oli lama syvimmillään, kaksi viidestä paikkakunnalla oli ilman työtä, joten eipä ollut mitään tarjolla. Isäkin oli kotona koko ajan.

Vähän se haittasi. En oppinut työelämäasioita ja rahan tekemistä ajoissa. Lähtökohta omaan elämään oli niukempi ilman säästöjä. Vasta opiskellessa sain kesätyön.

Kolikon kääntöpuolena oli se, että runsaalla vapaa-ajalla opettelin koodamaan. No enpä arvannut, että niillä taidoilla saisi myöhemmin juuri niitä töitä.

Tuurilla mennään eteenpäin.

Pieni rahallinen hyöty on tullut. Opiskelin amkssa mutta jumin noihin paskoihin pysyvästi. Nyt työtön ja työllistymismahdollisuuteni surkeat, kun cvssä vain tuota paskaa ja tutkinnoillani voi pyyhkiä persettä. Myös sillä uusimmalla amistutkinnolla jonka vasta suoritin. 

Jotkut nousee tyvestä puuhun, toiset taas yrityksestä huolimatta jumittaa paskaan loppuiäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä mielessä, että osaan arvostaa nykyistä työtäni silloinkin, kun se ei muuten maistuisi. Kun muistaa, miten hirveää oli nuorena kesätyöntekijänä asiakaspalvelu- ja myyntityössä, nykyisen työni murheet tuntuvat pieniltä. En kuitenkaan pidä näitä töitä minään p-duuneina. Minä vain en sovi asiakaspalvelu- tai myyntityöhön. On hienoa, että on niitä, jotka sopivat ja joille se on mieluisaa. 

Ei ole ollenkaan huono asia, jos paskatyö motivoi opiskelemaan parempaan työhön. Tunnen juristin, joka vietti aikoinaan välivuoden metsätöissä. Kokeneemmat metsurit olivat neuvoneet, että lähde hyvä poika opiskelemaan, ei näihin hommiin kannata pitemmäksi aikaa jäädä.

Haha, pakko kommentoida sivusta. Nyt kun on nähnyt juristin työtä lähietäisyydeltä jonkun ainaa, niin alkaa kaikki vähemmän koulutusta vaativa kiinnostaa enemmän :D Toki riippuu missä on töissä, mut monesti työmäärä aivan älytön. En siis itse ole juristi, mut lakialalla muuten.

Kyllä. Tosin en kutsu mitään työtä paskatyöksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jo vain. Maksoin sillä asuntolainan ja elätin perheen. Nyt 40-v en tarvitse enää kokopäivätöitä.

Kävin nykyisen työn koulutuksen, kun tein niitä muiden puutteessa ja bzkafirmassa viilattiin linssiin. Sain vihdoin vakityön. Jatkoin entisiä silppuhommia uusien ohella, otettiin asuntolaina, matkusteltiin.

Nyt eronneena on vähän lainaa nykyiseen asuntoon ja vanhuus taattu. Ehkä palaan entiseen työhönkin. 

Keikkahommista ei jäänyt rahaa ja byrokratia oli hirveää, mutta kivoja työkavereita ja hauskoja muistoja jäi sitäkin enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ainoastaan riesa, koska edelleen oletetaan minun tahtovan takaisin kyseisiin paskaduuneihin, kuten siivoamaan tai henkilökohtaiseksi avustajaksi. Opiskellessa toki sasi rahaa kyseisistä töistä, mutta hyödyllisempää  ja tulevaisuuden kannalta merkitsevämpää olisi ollut työskennellä opiskellessakin opiskeltua alaa vastaavissa töissä eikä kuluttaa aikkaa mopinvarressa tai vaippoja vaihtamassa. 

Täällä mainittiin, että oppi arvostamaan erilaisia töitä. Kyllä tiettyyn pisteeseen asti. Kuitenkin, kun painostus palata kyseisiin töihin on jatkunut vuosia, on samalla arvostukseni esim. siivoustyötä kohtaan romahtanut. Samoin työskentely myyjänä ja kaupanallalla on vienyt arvostukseni kaupan-alaa kohtaan. 

millähän perus

Sulla on aina ammattitaito mitä käyttää, jos ja kun unelmaduunia ei ole/tule. Työtä voi tehdä vaikka pätkissä peruselannon eteen.

Minullakin on erilaisia haaveita, nyt vielä yli 50-v. Olen ymmärtänyt, ettei niistä olisi tullut minulle ehjää uraa. Jotain yritin, ei onnistunut. Toista en olisi jaksanut. Teen niitä sitten harrastuksena jos voin, kun olen toteuttanut muut ja käytännöllisemmät pois alta ja talous antaa myöten. 

Joka ikisestä on ollut valtavasti hyötyä. Olen oppinut paljon asioita eri aloista, käytännön työtavoista, alkaen siivoamisesta asiakaspalvelu- , toimisto- ja myyntitöihin kesätöissä Suomessa, Saksassa, Ruotsissa ja Englannissa. Eniten olen ehkä oppinut ihan niiden eri alojen töiden lisäksi eri yhteiskuntaluokkien käytöstavoista, ihmisluonteesta, yhteisöjen dynamiikasta. Kielitaito on karttunut. Ja paljon ihan yleistä kulttuureista olen myös oppinut, tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. 

Nämä opit ovat kyllä kannatelleet monia myöhempiä vaiheita ja olleet loistavana tukena työelämässä opiskelujen jälkeen.  

Olihan siitä. Olin lukion jälkeen töissä HYKS:issä sairaala-apulaisena eli siivosin niin potilashuoneita kuin yleisiä tilojakin. Ja joskus työ oli kirjaimellisesti sanottuna paskaduunia. Mutta siihen aikaan sairaanhoito-opistoon pyrkiessä alan työkokemuksesta sai lisäpisteitä ja alan työkokemukseksi laskettiin kaikki työ, mitä oli tehnyt sairaalassa. 

Jokainen paskatyökin on meriitti tulevaisuudessasi. 

Tietysti. Sain hyvien työtodistusten takia niitä oman alan töitä. Ja kun ei ollut opisto lainaa kiitos työn, ostin heti valmistuttua oman kodin. 

Työssä oppii: sietämään kiirettä, erilaisia ihmisiä ja kaikenlaista epätäydellisyyttä. Jopa työ Mäkkärissä opetti sietämään kiirettä , oppi on tullut tarpeen. Työ kannattaa aina, vaikka lusmut ei sitä tajua.