Lue keskustelun säännöt.
Pitkään terapiassa käyneet; haitat, ylianalysointi?
27.09.2016 |
Kertokaa kokemuksianne. Voiko olla niin että terapia alkaa ihan kuten pitää ja edistystä tapahtuukin, mutta jossain vaiheessa potilas onkin jotenkin jumissa ylianalysointiin ja kiinnittää liikaa asioita pieniin asioihin.
Tarkoitan nyt sitä, että itse olen esimerkiksi käynyt nyt 6 vuotta psykoterapiassa masennuksen takia ja tässä vuosien mittaan minulle on sattunut lisää paljon ikäviä asioita ja onkin siksi ollut hyvä että huoltosuhde on ollut olemassa koko ajan. Nyt vain tuntuu että onko tästä terapiasta oikeasti minulle riittävästi apua, enkä oikein osaa selittää tätä nyt. Tunnen olevani aivan lukossa ja ahdistunut enkä pääse käsiksi perimmäisiin syihin. Aivan kuin olisin jo kertonut kaiken enkä löytänyt ratkaisua. Puhun pienistä arkipäivän vaikeuksista ja ihmettelen miksen saa aikaiseksi asioita.
Minusta on myös tullut äärimmäisen analysoiva ja mietin ja puhun läheisten kanssa asioista todella intensiivisesti enkä siltikään koe saaneeni keskustelusta irti juuri mitään. Olen toisinaan aivan ahdistunut ja silti poikaan itseäni miettimällä asioita aivan liian laajasti eikä mikään tunnu olevan uutta. Jos ymmärrätte, mikään ei yllätä eikä muiden puheet hetkauta millään lailla.
Onko muilla tällaista? Voiko johtua terapiasta itsestään vai olenko muuten vain sekaisin?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumat pitäisi käydä tunnetasolla läpi eli läpielää uudestaan traumoihin liittyvät tunteet kuten pelko, viha, suru ym. Tunteet kohteloituvat kehoon ja pelkkä asioiden läpikäynti ja analysointi ei niitä poista ja sen takia esim. psykodynaaminen terapia ei välttämättä auta kun siellä analysoidaan niin paljon. Tunteet eivät analysoimalla muutu/poistu vaan vasta aidon läpielämisen kautta mutta tämä on haastavaa ja jos terapeutti on väärä tai terapiasuuntaus itsessään niin liika analysointi vain saattau a pahentaa asioita...
Tässä on erittäin hyvin sanottu koko terapian idea! Kiitos tästä. Itse kävin 15vuotta jauhamassa ja analysoimassa, enkä suostunut läpielämään tunteita, ne olivat liian raskaita ja pelkäsin niiden uudelleen kohtaamista, alitajuisesti pelkäsin että olen samassa asemassa/roolissa uudelleen, kuin silloin kun ne olin alunperin kohdannut, enkä kestänyt sitä. Kunnes pystyin läpielämään ne murskaavat kokemukset uudelleen, ja terapeuttini totesi hyväksyvä lämpö katseessaan, että se on väärin, miten minua on kohdeltu ja ettei ole ihmekään että olen sen seurauksena masentunut, ei mennyt kuin muutama vuosi ja olin "terve". Kuinka monta turhaa vuotta kulutin hukkaan suostumutta kohtaamaan, pakenemalla analysointiin ja verbaaliseen viisauteen ja kaikkitietävyyteeni!
Mun kokemus on että itseasiassa terapia tuottaa mitä olettaa, eli koteloi juuri ne tunteet. Terapia aiheuttaa pahempaa vahinkoa kuin itse syy miksi terapiassa ollaan. Koko psykodynaaminen teoria on narsistinen kuin voi vain olla. Ja siihen uskotaan ja oikeutetaan pahoinpitely sekä rahastus tämän uskonnon nimissä. Ja yhteiskunta vielä maksaa tästä "työkyvyn" ylläpitämisen nimissä vaikka se ei ole edes tämän teoriasuunnan tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumat pitäisi käydä tunnetasolla läpi eli läpielää uudestaan traumoihin liittyvät tunteet kuten pelko, viha, suru ym. Tunteet kohteloituvat kehoon ja pelkkä asioiden läpikäynti ja analysointi ei niitä poista ja sen takia esim. psykodynaaminen terapia ei välttämättä auta kun siellä analysoidaan niin paljon. Tunteet eivät analysoimalla muutu/poistu vaan vasta aidon läpielämisen kautta mutta tämä on haastavaa ja jos terapeutti on väärä tai terapiasuuntaus itsessään niin liika analysointi vain saattaa pahentaa asioita...
Tämähän on juuri psykoterapian yli, terapeutti pahoinpitelee muodostaa tilanteet niin että terapiassa eletään uudestaan traumat. Se juuri koteloi, aiheuttaa dissosioaation ja pikemminkin saa ihmiset sekoamaan. Terapia on vaarallista, jos suuntaus on sellainen että siinä uskotaan että terapiassa pitää ei traumat uudestaan
Ja sitten psykodynaaminen terapeutti annostelee halveksuntaa, provosoi ja kerää materiaalia sekä sitten alkaa leikkimään tilanteita uudelleen ja uudelleen niin ettei potilas ei enään tiedä mikä on totta ja mikä on tarua. Terapia on vaarallista ja haitallista. Henkinenpahoinpitely "kosketus omiin tunteisiin" hoidon nimissä ei ole hoitoa vaan se on väkivaltaa. Piste.